perjantai 7. kesäkuuta 2013

Penkkipäivä ja kokispileet

Tää on ollut liikunnan osalta sellanen löysäilyviikko eli vähän niinku kevyt viikko. Tähän mennessä kolme salia, yksi höntsypyöräily ja keskiviikon Extreme run -höntsäilytreenit. Nyt joku siellä kelailee, että joojoo, onpa kevyttä, mutta mulla on ihan sellanen olo, että en olis koskaan treenannutkaan. Mutta kaiken taustalla on se, että kerään voimia sunnuntain Pirkan pyöräilyä varten. Tällä hetkellä sään ehdottajat povaavat ihan kohtuullista keliä, vettä voi ehkä vähän tulla, mutta olennaisinta on se, että ei ole kova tuuli. Huh!

Eilinen salitreeni oli aivan puhdas fiasko. Ensimmäisen liikkeen eli pystypunnerruksen jälkeen pikkurilli jäi käsipainon alle ja meni aivan mustanpunaiseksi ja turposi isoksi. Treenistä ei tullut enää mitään, kun roikotin pikkurilliä neitimäisesti ja voivottelin kurjaa kohtaloani Rahkaäijälle.
Tänään tragedia oli jo onneksi ohi ja sormi palautunut entisiin mittoihin. Eikun siis penkkaamaan!
Viime aikoina olen tehnyt stoppipenkkiä, eli alhaalla pieni pysäytys ennen nostoa. Noston on lähdettävä rivakasti, että tanko ei jää loppupäiväksi rinnalle!
Onnistuneen penkkikokemuksen jälkeen siirryin lemppariharrastukseni, eli leuanvedon pariin. Mutta sitä ennen oli pakko roikkua vähän myös väärinpäin.
Leukalämppäreiksi vedin pari sarjaa ministi leveämmällä myötäotteella. Viisi menee vielä kevyehkösti, mutta sen jälkeen siitä tulee kamalaa rimpuilua. Reeniä vaan! Varsinaiset sarjat tein vastaotteella ja lisäpainoilla, 7,5 kg ja sen jälkeen 6,25 kg, kahden vedon sarjoina.

Hovikuvaajani keksii välillä varsin mielikuvituksellisia kuvakulmia...

Treeni oli oikein mielekäs ja hyvä, viime aikoina kun on tuntunut, että jatkuva kuumuus vie kaiken terän naisesta. Jalkoja treenasin viimeksi tiistaina, jotta ne on iskussa sunnuntain pyöräilyssä. Olen tässä kevään mittaan todennut, että pidemmällä pyörälenkillä ne kovat jalkatreenit alkaa pahasti painamaan. Rahkaäijä ei sen sijaan ajatellut asiaa ihan niin pitkälle, ja kävi vetämässä keskiviikkona jonkun maailmanlopun kyykkytreenin ja viime päivät kävely on näyttänyt aika vaikealta. Mä taidan olla se, joka odottelee siellä Kuruntien mäkien päällä hitaasti etenevää ajokumppaniaan. ;)
"Asteikolla yhdestä kymppiin mun jalat on näin kipeet."
Viime aikoina on ihan useamman kerran joutunut pesemään tukkansa ja pistämään puhtaat vaatteet päälle, kun ollut kaikenlaista juhlan poikasta. Tänään lähdettiin edustamaan erään tamperelaisfirman kesäjuhlaan, joka järjestettiin veikeästi keskellä teollisuusaluetta.
Ruokaa sai syödä niin paljon kun jaksoi, Voutilaisen Laura hoilotti lavalla (joo-o, voipi olla että "kerran kukkia voi kaunis kotimaa, kerran vain ihminen niin nuori olla saa, kerran sydän elää puhtaan rakkauden, kerran vain pettyä voi toiseen jokainen" saattaa soida repeatilla päässä seuraavan viikon) ja juomaa oli tarjolla vähintään riittävästi. Vähän jo huoletti, että joutuuko kiskomaan kaljaa janoonsa, mutta pian ihana tarjoilija jo kiikutti meille kokis-tölkit, kun tajuttiin niitä pyytää.
Mitä tulee yleisellä tasolla suomalaiseen juhlakulttuuriin, on mielestäni vähän väärä oletus, että jokaisen juhlatunnelmaan kuuluu alkoholijuotavat. Olisi ihan siistiä, että myös niitä, jotka ei välitä oluesta tai boolista, huomioitaisiin ja tarjolla olisi muutakin juotavaa kuin vesi. Mä olen henk.koht. jo päässyt elämässäni siitä (pakollisesta) vaiheesta yli, että on pakko juoda silloin kun muutkin juovat. Jos se kovasti häiritsee, että joku seurueessa ei juo, voisi jatkuvan inttämisen sijaan mennä itseensä ja miettiä, että minkä takia toisen juomattomuus niin kovasti rassaa. Ja jos kavereiden kanssa ei pysty olemaan selvinpäin, on aika hankkia ihan uudet ystävät. En kuitenkaan pidä itseäni minään täyskieltäytyjänä, juon silloin, jos siltä tuntuu, mutta sellainen mieliteko tulee nykyään aika harvoin.

Huomenna ajattelin käydä vähän töissä tienaamassa paalua ja mahdollisesti myös tankata tukevasti sunnuntaita varten. Rahkaäijä sen sijaan aloitti tankkaamisen vähän etukennossa ja oikein kokolihatuotteella...
Hauskaa viikonloppua!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 271

10 kommenttia:

  1. Hei Rakel Liekki, eiku RM!
    Näytä Pirkan ajossa kuinka ajetaan.
    Tossa nätissä fotos' mis seisot, näyttäis kuin ois pulla uunissa, mikä voi selittää raittiina juhlimisen!witsi,witsi...
    Hauskaa vkl:a Rahkaväelle ja kovaa ajoa sunnuntaina.
    t.exvalmentajaM

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulepas nyt herra M, joku roti näillä sunkin jutuilla! Ei oo pullaa uunissa!
      Me ajetaan niin kovaa, että ne luulee, että meillon pyörissä moottorit. :D

      Poista
  2. Kiva toppi. Tsemppiä ihan hulluna Pirkkaan! Ei se pieni sade haittaa. Ajoin sen MP:n vanhan 235km:n kerran sateessa ja toisen kerran helteessä, ja se helle oli todella tuskainen kokemus.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielummin tosiaan vähän viilee ja sade, kun liian kuuma. Kun lämmin siinä pyöritellessä tulee kuitenkin, oli keli mikä vaan. :D

      Poista
  3. Hahaa, naureskelin pitkään tolle mieslaumalle, joka sun vikassa leuanvetokuvassa istuskelee tuolla taustalla katsomassa, kun yksi huhkii :D Niin tuttu näky omalta salilta! Vaikka naisia syytelläänkin kunnon juoruakoiksi niin öh, mitäs miehet sitten on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, nyt kans huomasin. Arvovaltainen raati arvioi, kun yksi treenaa. :D Meidän salilla ei käy naisia kovin paljoo, niin siks akkkakerhot puuttuu. :D

      Poista
  4. Ihana toi sun tukkakoristees juhlakuvissa. :) Pirkkistä varten täälläkin himmailtu liikkumisia ja siihen kylkeen tankattu hiilareita (lue = syöty munkkeja :D). Tsemppiä huomiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, se on mun vakiotukkakoriste, sopii joka asuun. :D
      Mäkin saatoin eilen muutaman vaahtokarkin syödä ihan tankkausmielessä... Tsemppiä myös sinne! Kohta mennään!

      Poista