Juhlan tuntua

Kuka arvaa, mikä (tai kuka) meille muutti tänään?

Oikein arvattu, Santa Cruz suoraan Kalifornian paahtavan auringon alta. No ei nyt sentään, Nokialta me se haettiin.

Tarina juuret juontaa viime viikon perjantaihin, jolloin Rahkaäijä huomasi täysjoustomaasturinsa, Mondrakerin rungon olevan hieman murtunut. Siinä samalla hetkellä alkoi armoton fillaritorin plärääminen ja uuden pyörän metsästäminen. Melkein heti himokkaan pyöräilijämme silmiin osui myynti-ilmoitus vihreästä enduro-tykistä. Seurasi pitkät ja kiihkeät kaupantekoneuvottelut ja vielä tänä aamuna Rahkaäijä meinasi Santa Cruzin menevän yli budjetista.

Mutta sitten tapahtui kaksi ratkaisevaa käännettä samaan aikaan. Myyjä sulki kaupan ulkopuolelle toiset vanteet ja paremmat jarrut ja samalla hinta putosi lähes siedettävälle tasolle. Samaan aikaan tuli puhelua Turusta ja joku tuleva maastokuski halusi ostaa Mondrakerin pois kuleksimasta. (Turkulainen tiesi kyllä rungon halkeamasta, pyöräasioissa ei saa huijata edes turkulaisia! Runko kai hitsataan ja pyörä päätyy suht kevyeen ajoon. Juuri täydelliset eläkepäivät Mondrakerille.) Ja näin oli sinetöity Rahkaäijän kohtalo Santa Cruzin omistajana!

Ja hei, se on VIHREÄ! Mun silmä niin lepää! Mutta ei tietenkään yhtä hyvän vihreä, kun mun pyörä. Nyt meillä on maastolenkeillä De gröna -team. :D

Lisää pyöräjuhlan tuntua tässä tekee se, että mun täpäri Rauski viettää ylihuomenna 1 v. synttäreitään. Taitaa olla pyörähuoneessa kovat juhlat öisin, kun olohuoneessa nukutaan. Öljy virtaa ja jarrut kirskuu!

Santa Cruz on ominaisuuksiltaan ehkä päheimpiä koskaan näkemiäni pyöriä, löytyy vaikka mitä hienoja herkkuja (Reverb-satulatolppa, myös menovaimennuksen säätö iskareissa ja kohuttu HammerSchmidt-kampisetti, jossa on vain yksi eturatas, mutta silti kaksi. Älä kysy miten, en tosiaankaan ymmärrä.) ja  notkuakin edessä ja takana 170 milliä. Tällä pyörällä ei todellakaan kihnuteta kevyen liikenteen väyliä pitkin, vaan pommitetaan täysiä mäkiä alas! Pysynköhän mä enää perässä ollenkaan? Pyörän painosta päätellen ainakin ylämäessä.

Eilen muuten tuli rahkalaskurissa täyteen 666 rahkaa. Suorastaan saatanallinen määrä rahkaa! Ainakin Iina jo fiilisteli etukäteen tätä rahkapedon lukua ja mun piti ottaa herkkä kuva todisteeksi herkästä hetkestä. :D

Rahkalaskuri: 668

Herkkä ja söpö Inno-koti? NOT!

Suuret sisustajat käsittääkseni vaihtaa vähän sesongin mukaan kämpän ilmettä. Meillä sama staili on ollut nyt useamman vuoden, joten oli muutoksen aika. Kaipasin jotain rohkeaa ja sähäkkää ja samalla modernia. Sitä todella saatiin. Vietiin olohuoneesta sohva mummulan "keskusvarastolle" (=palaa iloisesti ensi juhannuksena kokossa), makuuhuoneesta sänky muutti olohuoneeseen ja ympäri asuntoa maleksineet "lapset" ottivat makuuhuoneen haltuun.

Vasemmalta oikealle. Rahkaäijän täpäri, molempien jäykkäperämaasturi, meikän täpäri, molempien maantiepyörät. P.S. Pinkki rumilus lattialla on jumppamatto, ihan niin surkea sisustaja en minäkään ole!

Aika innovatiivinen ratkaisu, vai mitä? Nyt täällä pystyy jopa siivoamaan ja kaiken pyöräkaman voi tunkea makuuhuoneeseen pyörähuoneseen. Samalla siivoiltiin varasto ja tuotiin sieltä Rahkaäijän jäykkäperämaasturi turvaan kaltaistensa seuraan. Samalla oli hyvä pitää pientä rengasinventaariota.

Vararenkaissa on mistä valita! Kauramoottorille tiedoksi, että kasassa on peräti kolme paria vuorikunkkuja!

Se siitä sisustamisesta. Korkkasin viikon salitreenit vasta tänään, kun eilen oli havaittavissa pientä motivaatiopulaa ja päiväunitarvetta juuri treenin aikaan. Tänäänkin makoilin vähän vaakatasossa, mutta vain penkkipunnerruspenkillä tanko kourissa. Treeni oli muuten yleistä perushuttua, mutta ojentajat ja hauikset sai hyvää kyytiä. Rahkaäijä on jo muutaman viikon veivaillut hauiksia Arskan 21-taktiikalla. Hauiskääntöä 7 toistoa alhaalta puoliväliin (ei tuoda tankoa/painoja ylös asti), 7 toistoa puolesta välistä ylös ja 7 ihan alhaalta ylös. (Kato vaikka tää video, jos epäselvä sönkkäys ei avautunut.) Varmaan monelle tuttu jutska, mutta mulle ihan uusinta uutta ja voi mummo, että melkein kädet repesi kahtia! Rahkaäijä sattui ikuistamaan ensimmäisen 21-kokeiluni kameralle ja se näytti suunnilleen tältä:

Vaihe 1. Tuskan tuottamista, pahoja ajatuksia miehestä, joka yllytti kokeilemaan.

Vaihe 2. Itsesyytöksiä, kipua, kärsimystä, pelkoa huomisesta.

Vaihe 3. Autuus, rakkaus, euforia, ylistyksiä ja terveisiä bodauksen jumalille.

Nyt varmaan räjähtää hauikset sellaseen kasvuun, että paitojen lisäksi pitää leventää ovia ja ostaa suurempi auto, jotta jättikäteni mahtuvat olemaan. Huikea setti!
Tällä viikolla alkoi uudet duunit, ja olen vielä aivan totaalisen pihalla kaikesta, mutta se varmaankin kuuluu asiaan. Jo nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että taisin päätyä ihan oikeaan paikkaan töihin. Siksi pieni alkuhämmennys ei lannista lainkaan!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 505

Hyvä lenkki, huono penkki

Kesäloman ensimmäinen osa vetelee aivan viimeisiään, mutta en ole lainkaan suruinen, lisää on luvassa elokuussa ja mukava oli tämäkin viikko.
Viikon salitreenit jäi säälittävästi kolmeen, koska sain torstain yhteislenkiltä riesakseni vähän kipeähkön polven, joka ei vieläkään ole aivan iskussa. Polvi tuntu turvonneelta ja kyykkyyn meneminen oli hankalaa, joten yksi jalkatreeni jäi välistä, mutta eipä tuo haittaa mitään!

Ostin Tigerista kahdella eurolla pikkusen siistin kellon Rauskiin. Oon kuullut vähän juttua, että on suorastaan rikos pistää täpäriin kello painoksi, mutta arvaa mitä? Mä laitan kellon jos haluan!

Tänään pistettiin kroppaa likoon ja vaihdettiin jäykkäperäsiin maastopyöriin kesärenkaat. Joo-o, niillä on taidettu ajaa viimeksi huhtikuussa, joten olikin korkea aika ulkoilluttaa Meridoita. Tää on näitä ensimmäisen maailman ongelmia, niin monta fillaria, ettei kaikilla ehdi millään ajaa!

Kaksipyöräisiä joka makuun!

Pidemmän aikaa on ollut puhetta, että täytyy käydä tsekkaamassa kohuttu uittotunneli (pitkä tunneli maan alla, sitä pitkin on näppärä siirtää vene Pyhäjärvestä Näsijärveen tai toisin päin). Ajeltiin lepposasti keskustan läpi ja Nässyn rantaa tunnelille ja harjun toista puolta kotiin.

Leuatus uittotunnelin Pyhäjärven päädyssä

Tunneli oli aika khuul, pitkä kun mikä ja melkein hirvitti sukeltaa pyörällä pimeyteen kohti kylmää ja kalseaa tunnelia. Rahkaäijä nimesi luolan hinnat alkaen -tunneliksi, koska pohja oli vähän epätasainen ja urilla, odotti varmaan jotain asfalttipohjaa ja kaupan päälle vielä ovimiestä tervehtimään tunnelin suulla. Uittotunneli näytti muuten olevan varsin suosittu turistikohde näin sunnuntaina, halvat on tamperelaisten huvit!

Jätskitauko on paras tauko

Pyöräretki kesti aika tarkkaan pari tuntia ja D.I.Y.-kanahampurilaisten jälkeen oli vielä voimia lähteä salille penkkaamaan. Sunnuntai-iltapäivä on ilmeisen epämuodikas treeniajankohta, koska salilla ei ollut juuri ketään. Olen alkanut vähän epäilemään, että tietyt kanssapodaajat asuvat HH-Gymillä, koska ne on aina treenamassa kun tulen paikalle ja jäävät sinne, kun lähden. Mutta tänään nämä vakiasukkaatkin puuttuivat!

Tärkeintä ei ole voitto, vaan kunnon psyykkaus

Penkkipunnerrus ei varsinaisesti ole mikään strong point osaamisalueessani, mutta nykyään suhde on jo ihan terveellä pohjalla ja puhdas vihaaminen on vaihtunut kohtuulliseen sietämiseen. Erehdyin luulemaan, että tänään on hyvä päivä koittaa penkkimaksimi ja vanhat ennätykset paukkuu ja galaksit räjähtää ja vaikka mitä, mutta olin väärässä. 50 kiloa nousi, eikä edes mitenkään vaivalloisesti, mutta sen jälkeen 52,5 kg jäi rinnalle eikä liikkunut siitä mihinkään. Ensin vähän harmitti, koska nyt pitäisi olla tekniikan parempi ja naisen vahvempi, mutta lisää reeniä vaan. On tosiaan ehkä oikeasti jonkun sikabulkin aika, että penkki nousis sillä massalla.;)

Hnghhh!

Joku lukija muistaakseni pyysi jo jonkin aikaa sitten jonkinlaista liikuntapäiväkirjaa ja joka viikko mietin, että nyt teen semmosen. Mutta joka sunnuntai havahdun, että en muuten yhtään muista mitä olen alkuviikolla tehnyt. Salitreenien määrä on yleensä aina vakio, niin ne juuri muistaa, mutta pyörähöntsäilyt ja muut sellaset tuppaa pahasti unohtumaan. Ensi viikolla voisin vaikka kokeeksi kirjoittaa treenit ylös ja listata myös tänne. Rehellisesti en edes tiedä, tuleeko tällä hetkellä liikuttuja tunteja viikossa kuusi vai kymmenen vai jotain siltä väliltä, joten jonkinlainen kirjanpito voisi sivistää myös itseäni! Tai onko niillä tuntimäärillä edes mitään väliä, kunhan itellä on fiilis, että tällä viikolla liikuttiin ihan sopivasti?

Rahkalaskuri vuoden alusta: 326

Jäähyväistreeni ja himokasta fillarointia Himoksella

Eilen oli edessä se surullinen hetki, kun päästiin tekemään viimeinen treeni omalla, tutulla ja turvallisella "kotisalilla", jonka korvaa uusi sali syksyllä. Olosuhteiden pakosta rinta-selkä -jumppa oli tehtävä jo aamulla ja sekös vasta olikin kova paikka Rahkaäijälle, joka vihaa aamutreenejä enemmän kuin mitään. Fiilistä latisti vielä taustalla vaaniva kiire, joten mahdollisuudet täysin katastrofaaliselle treenille olivat olemassa. Ei se täysi floppi kuitenkaan ollut. Rinnalle käsipainopenkkiä, vinopenkkiä ja muuta kikkailua, selälle ylätaljaa, kulmasoutua, alataljaa ja muuta hauskaa. Olisi kieltämättä ollut melko herkullista tehdä viimeisessä "äijäsali"-treenissä oikein huolella maastavetoennätyksiä, mutta kyllä näitäkin muistoja sietää verestää. Olihan meidän rakas punttisali jo vähän parhaat päivänsä nähnyt...

Dippasin vähän raivolla ja yritin korjata maalarinteipillä, mutta mäsä mikä mäsä!

Mave-romutkin putos vähän korkeelta, niin seinäkin halkes

Pumppailin habaa taljassa kuuskytneljä sarjaa ja sen jälkeen laitoin vaijerit rusetille

Lähtöhalit

Treenin jälkeen kammattiin naamarit juhlakuosiin ja lähdettiin kohti Keski-Suomea ja isovanhempieni kultahääpäiväjuhlia. Takakonttiin heitettiin mukaan pari salamatkustajaa.

Ruoka oli hyvää ja kultahääpari yhtä hehkeä kuin 50 vuotta sitten. 10 vuoden päästä taas uudelleen! Rahkaäijä jo ilmoitti, että Rahkaväen kultahääpäivänä pukukoodina on mökkivaatteet. Liekö tuo kauluspaita kovasti kuristanut, kun niin haaveili jostain Karjala-paidasta.

Kun jo valmiiksi oltiin aivan Himoksen naapurissa, kakkukahvit sulateltiin pyörän päällä. Ajeltiin samoissa maisemissa muutama vuosi sitten jäykkäperäisillä maastureilla ja ne olisivat olleet paljon parempi valinta nytkin. Kun pyrkii laskettelurinteen päälle, on yllättäen hieman ylämäkeä matkalla ja täpäri oli aika raskas työntää rinnettä ylös ja maasto ei muutenkaan ollut ihan täysjoustopyörän heiniä. Lisäksi lauantaina olisi voinut jättää askelkyykyt tekemättä, oli nimittäin melko tiukkaa tunnelmaa pakarassa lenkin aikana.

Himo(s)leuattaja (Minttu muuten heitti hyvät leuatukset kehiin ja vielä märkäpuvussa, muiden kuvia odotellessa!)

"Hei anteeks, saisko nää hissit vielä päälle?"

Mäen päältä laskettiin rinne alas, tai siis mää en todellakaan ajanut pyörällä, mutta Rahkaäijä urheasti laski rinteen. "Kun on isolla rahalla pistetty hienot levyjarrut, niin kyllä niitä pitää joskus käyttää".

Ei kannata koskee, voi olla vähän lämmin

Kesäkuun alku tarkoittaa kohdallani sorvin ääreen eli kassan taakse palaamista viisi kertaa viikossa, mutta ei paha, jo viiden viikon päästä nautitaan pieni pätkä palkallista kesälomaa! Eli hymy naamalle ja mummojen kassit täyteen teko-orvokkeja!

Rahklaskuri vuoden alusta: 265 (tahti on hidastunut viime aikoina huomattavasti, pitäisikö ryhdistäytyä?)

Romanttisia lahjuksia ja hutera rullaluistelija

Eilisessä Hesarin Nyt -liitteessä (juttu täällä) muotibloggaajien miehet tilitti, kuinka tyttöystävälle pitää keksiä mitä mielikuvituksellisempia syntymäpäivälahjoja, jotta lukijat olisivat haltioissaan bloggaajan miehen poikaystävä-skillsseistä. Rahkaäijää ei nyt tainnut ajatella niin pitkälle, koska sain tänään synttärilahjani ennakkoon, mielikuvituksellinen oli toki! Rahkaäijä osti rakkaaseen Rauski-pyörääni uuden, lyhyemmän stemmin, eikö olekin romanttista? Jaa, että mikä stemmi?

No se palikka, jolla ohjaustanko pysyy kiinni pyörässä. Se voi kuule olla pitkä tai lyhyt, painava tai kevyt! En määkään tämmösiä vielä kaksi vuotta sitten tiennyt, mutta nyt tiedän. Mutta nyt on uusi stemmi ja pyörän maasto-ominaisuudet sen kun paranee! Pyörän elopaino kylläkin kasvoi dramaattiset 6 grammaa, mutta podaan vähän lisää, niin ei tunnu missään.

Uusi vs. vanha, onhan toi vanha aikamoinen hujoppi!

Valkoinen stemmi istuu hienosti, kaipaisko vielä valkoiset kammetkin?

Tänään oli myös siitä merkittävä päivä, että avasin rullaluistelukauden. Meidän huudeilla on aivan huonot asfaltit ja ikäviä mäkiä, joten heitin pelit ja vehkeet autoon ja kaahasin rahkabiilillä lähemmäs hyviä rullailumestoja. Annalasta Kangasalle päin menee superhyvä kevyen liikenteen väylä, jossa on hieno asfaltti ja vähän liikennettä, joten menin sinne koikkelehtimaan. Ja nyt puhutaan nimenomaan sekavasta koikkelehtimisesta, eikä sulavalinjaisesta luistelusta.

Fireflyn luikkarit, vähän violettiakin on! Arvaa tarkastinko ennen lenkkiä, että onko kaikki pyörät paikallaan tai saatika tein jotain vuosihuoltoa? Seuraavalla kerralla sitten!

Lapsena halusin aina harrastaa sellaisia lajeja, joihin ei ollut mitään mahdollisuutta ja rullaluistelu oli yksi näistä (potkulautailu toinen) eikä ihan vähäisin syy ollut se, että lähin asfaltoitu kevyen liikenteen väylä oli suunnilleen 15 kilometrin päässä. Aloitinkin kesäajan luistelun vasta Tampereelle muutettuani, että en todellakaan ole mikään mestari lajissa, ei toivoakaan, että hyppisin khuulisti rotvallien yli. Ja juuri tästä syystä pidä lenkeillä kypärän vankasti päässä ja rannesuojat kädessä ja varmuuden vuoksi vielä polvisuojatkin. Ylipäätään en ymmärrä, kuka on niin tyhmä, että luistelee ilman kypärää. Vaikka olisi syntynyt rullaluistimet jalassa, ei kukaan ole niin virtuoosi, että pystyy hallitsemaan myös muuta liikennettä. Tämä ei epäilemättä edusta yleistä mielipidettä, mutta sanonpahan vaan, että mä en ainakaan halua halkasta kallooni. Enkä saada edes pieniä säröjä siihen.

Ja sitten tästä kansanterveysvalituksesta takaisin aiheeseen. Lähdin siis rullailemaan Kangasalle päin ja meno oli suorastaan lennokasta ja en millään malttanut kääntyä takaisin. Ja kun vihdoin käännyin luistellakseni takaisin autolle, hoksasin, että vanha ystäväni vastatuuli on jälleen seurana.:D Kävikin niin sanotusti vanhanaikaiset ja vähän hyydyin takaisintulomatkalla. Eikä muuten ollut eka kerta, näin käy joka vuosi ensimmäisellä rullaluistelulenkillä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja sain rauhassa potkutella. Autolle päästessä jalat ja etenkin perperi olivat melko kaikkensa anteneet, eilisellä jalkatreenilläkin saattoi olla osuutensa asiaan. Kotona tsekkailin reittiäni ja lenkillä tuli pituutta 13 kilometriä. Kokonaisuudessaan ihan  positiivinen kokemus, kesän rullistelut eivät siis jää tähän!

Älä kysy, miten selvisin alas

Iltapäivällä käytiin täpäreillä kaupassa ja ajeltiin tietysti vähän mutkien kautta (kuten kuvista näkyy...) ja sain vähän testailla Rauskin ajo-ominaisuuksia uudella stemmillä. Hyvin pysyi hanskassa! Sillä välin kun Rahkaäijä poikkesi kaupassa, vahdin pyöriä ulkona. Meinasin muuttua melkein leuhkaksi ylpeydestä, kun joku nuori herrasmies tuli kehumaan pyörääni selvästi vaikuttuneena ja kyseli, että onko ihan uusi. Melkein oli kateudesta Rauskin värinen!
Oli muuten tosi kivaa, kun niin moni kertoi eilen päivän omia kohokohtiaan, kyllä siitä useammat hymyt irtosi!

Syödyt rahkat vuoden alusta: 217

Vihreä rakkaus

Tänään vaati todellista tsemppiä keskittyä olemaan töissä ja koulussa, kun kotona odotti "pieni" paketti Posti-Patelta tai tarkemmin sanottuna Saksan pojilta. Lauri ystävällisesti kasasi paketin sisällön sellaiseksi kuin kuuluukin ja mua odotti eteisessä kokonainen pyörä! Ja hei, millainen pyörä! Kauppakassi vaan putos mun kädestä ja kurkusta purkautua epämääräinen "öööäääärghhh", kun näin Radonin. Voin sanoa, etten ole ikinä nähnyt yhtä päheetä (ja mulle mätsäävää) pyörää ja kaikkein uskomattominta tässä on se, että se on nyt oikeasti mun!

Siinä se on, Radon Slide 150 8.0. Onko se sitten nimeltään Raili? Raimo? Rane?

Satula laskee nappia painamalla!

Polkimet piti tietenkin ostaa erikseen, väri täsmää!

Grippienkin väri täsmää!

Fillarispeksailijoille tiedoksi: 15 millinen akseli myös takana tukevoittamassa menoa

Climb - trail - descend

Välipalaakaan ei malttanut syödä pöydän ääressä, kun sitä ei voi päästää hetkeksikään silmistään.

Kerrasta oikea koko, ohjaustanko on leveemmän puoleinen, mutta sen saa kuulemma rälläkällä lyhyemmäksi...

Mää oon niin iloinen!

 Nyt mulla on enää yksi ongelma. Kuinka hennon ajaa sillä? Taidan lähteä kohta pienellä tutustumisajolle, vaikka etureidet on eilisestä jalkatreenistä melkein kosketusarat. (Voisko syynä olla esim. 80 askelkävelykyykkyä?)
Eihän nyt jäänyt epäselväksi, minkä värinen mun uusi täpäri on?

Vuoden alusta syödyt rahkat: 40

Maastopyöräkuningatar

Tänä syksynä ja kesälläkin varsinainen maastopyöräily on jäänyt melko vähiin viime "kauteen" verrattuna. Eikä ihan vähäpätöisin syy ole vesisade, jota on riittänyt, kuten tiedätte. Niljakkaat juuret on mun pahimpia vihollisia. Tänään Lauri sai houkuteltua mut kuitenkin pienelle ajelulle. Nappasin alleni Laurin pyörän, koska omaani olisi pitäny vaihtaa sekä renkaat että polkimet. Taas yksi syy listalle "miksi ostaa kunnon täysjousitettu maastopyörä".

Rahkaäijä on perheemme virallinen maastopyöräkordinaattori, joka suunnittelee reitit ja mää vaan ajan perässä. Joskus se on ihan hyvä diili, mutta tänään vähän otti aivoon (kuten voi kuvasta huomata) kun toinen ajaa tuhatta ja sataa edellä pomppulinnaa muistuttavalla pyörällään ja ite yritän pysyä jotenkin edes perässä.

"Tuolla se jo menee, en ikinä saa sitä kiinni..."

Omasta ajosta huomas todellakin, että metsäpyöräily on jäänyt vähemmälle, hommaan joutui keskittyyn ihan kympillä ja silti ei vaan sujunut. Tämä on siitä jännä laji, että kun kiskoo johonkin minijoulukuuseen jumiin jäänyttä pyörää irti, nousee esiin aivan ennenkokemattomia turhautumisen ja raivon tunteita. Mutta toisaalta siellä metsässä on tullut tosi monta huikeeta onnistumisen elämystä, kun on uskaltanut antaa vaan mennä.

Maastopyöräilyssä on ainakin omalla kohdallani paljon kyse uskalluksesta. Vaatii rohkeutta ensinnäkin lähteä sinne metsään ja selvitä siellä kaatumatta (tai lähinnä olla pelkäämättä sitä kaatumista). Tarvitsisinkin paljon maastopyöräilykanttia lisää, mutta sitä ei taida tulla kuin ajamalla. Sen lisäksi, että haluaisin olla mahtava voimanostaja ja piinkova maantietykki, haluaisin olla myös maailman paras alamäkiajaja, se nyt on vaan siistin näköstä. Paitsi, että maastopyöräilyssä pahinta on alamäet ja kovaa ajaminen pelottaa, eli en olisi kovin vakuuttava siinä lajissa.:D pahimmat kohtaamiseni maapallon kanssa ovakin peräisin laskettelurinne + maastopyörä -komboista. Hervannan alppiurheilukeskuksessahan voi ajaa näin lumettomaan aikaan pyörällä mäkee alas, mutta mä pysyn kaukana sieltä!

Oikeaoppinen pyöränrakastaja pesee aina pyöränsä kuralenkin jälkeen

Viikonloppuun mahtuu vielä pari salia ja lupasin taas lähteä keilaamaan, vaikka käsi Aku Ankalla vannoin, että en sitä enää tee, murr. Meneillään on myös suuri rahkalisuketesti, josta raportoin tarkan rahkatieteellisen analyysin jälkeen!

Varastetun tavaran kauppaa ja kowaa treeniä

Tänään meitä huutokauppafanaatikkoja hellittiin, kun keskustassa järjestettiin poliisihuutokauppa, tarjolla löytötavaraa ja vähän varastettuakin. Polkupyöriä oli tarjolla yli 70 kappaletta, ja kaikille löytyi uusi omistaja. Muutakin tavaraa oli myynnissä, auton renkaista kalastusvälineisiin. Pitäydyimme tällä kertaa vain seuraamaan markkinatunnelmaa, hyvä niin.

"Vaimolleko huudat? Juu, kolmannen kerran ja kymmenen euroa!" Pyörän todellinen tarve tuntui lisäävän mahdollisuuksia voittoon.

Nämäkin saivat uuden kodin...

...Ja tästäkin epämääräisestä kasasta joku jotain tarjosi

Jottei Rahkamuija valuis ihan materiaaliseen pölötykseen, oli tänään tarjolla myös hengen ravintoa kuntosalilla. Tein ensin maastavedon, kokeilin tällä viikolla ekaa kertaa pyramidityyppistä mavetreeniä ja se tuntui ihan hyvältä systeemiltä. Esimerkiksi 5x5 samoilla painoilla on tosi näännyttävää, mutta kun joka sarjaan voi vähän lisätä painoja ja setit ovat eri pituisia, pysyy homma mielekkäänä. Aloitin 60 kilosta, jolla paukutin kahdeksan toistoa, edeten 10-5 kilon välein 95 kiloon, jolla tein muutaman ykkösen. Sarjoja tulee monta, mutta kaikkia ei tarvitse tehdä loppuun, etenkin pidemmissä sarjoissa pari toistoa pitää jättää "varastoon".
Tein lisäksi pari settiä suorin jaloin mavea, jota teen harvemmin, osin siksi, että takareidet tuhoutuu sen jälkeen aivan järkyttävällä tavalla moneksi päiväksi.

Koska salilla ei lisäkseni ollut kuin yksinäinen hauiksen pumppailija, kehtasin kokeilla leuanvetoa lisäpainoilla. 5 kilolla tein kolme nihkeää ja 2,5 kilolla (ei kukaan varmaan käytä niin turhaa lisäpainoa) tein kaksi neljän vedon settiä. Vaatii vähän harjoittelua (=voimaa) vielä. Vatsat tuhosin taljalla ja istumaannousuilla.
Salilla meni taas reilusti yli tunti, kun uusin Fit piti lukea (kröhöm, paska lehtihän se on, kuten tuli todettua), ja siellä sanottiin, että parin kuukauden treenin jälkeen pitäis pystyä tekeen 8-10 kilon dumppeleilla hauiskääntöä. Olen viime ajat tehnyt haban tangolla tai mutkatangolla, mutta nyt kokeilin käsipainoilla, josko pääsisin eteenpäin kympistä ja hyvin se sujui kakstoistapuolikkaillakin. Vikan sarjan tein kuitenkin pahamaineisilla kympeillä, kun tekniikka alkoi vähän kärsiin.

Tää viikko oli mainio, tällaisia lisää! Ens viikkokin muuttuu mainioksi tiistain kohdalla, kunhan sosiaalipolitiikan tyhmä tentti on selätetty. Sitä odotellessa.