Voisiko rahkalla elää?

Vastuuvapauslauseke: Kirjoittaja ei suosittele jäljessä esiteltyä ruokavaliota kenellekään ja kehottaa kaikkia suosimaan monipuolista ruokavaliota, johon kuuluu paljon muutakin kuin rahkaa, ananasta ja marjoja. 

Tässä päivänä eräänä sanoin Rahkaäijälle salilla, että "mieti jos söis pelkkää rahkaa". Mitään vastaavaa ei pitäisi sanoa ääneen, koska kokeilemaanhan sitä joutuu. Niinpä mulla oli tiistaina rahkaruokavalio. Rahkaa ja sen lisukkeita, muuta ei saa syödä.
Ennen rahkapäivää pyörittelin päässäni ihan ihme juttuja. Pystynkö syömään koko päivän vaan rahkaa? Entäs jos alan vihaamaan rahkaa? Kuolenko kataboliaan ja ravintoaineiden puutteeseen, kun en syö muuta kuin rahkaa ja lisukkeita. Mutta sitten totesin, että joskus nuorempana on varmaan tullut joitakin päiviä elettyä pelkällä alkoholijuomilla ja festariruualla, niin mää en nyt varmaan kuole siihen, että syön pelkkää rahkaa. Tiistai-aamuna aidosti huolestuttava asia oli enää nälkä. Kestän nälkää ja verensokerin laskua siinä mielessä huonosti, että nälkäkiukkuni on ihan yleisesti tunnettu asia. Aina kun alan haastamaan kotona riitaa, Rahkaäijä tokaiseen ensimmäisenä, että "pitäisköhän sun syödä jotain". Edessä oli kuitenkin työpäivä ja mietin, että vois tulla sanomista ja iltapäivälehtijuttuja, jos Ikean täti heittelis nälkäraivoissan Färgrikin astiat seinille ja taittelis Skänkan paistinpannut Rubikin kuutioiksi. Tämän välttämiseksi päätin jo ennakkoon, että syön kuusi rahkaa eli kuusi kertaa päivän aikana, suunnilleen samalla rytmillä kun normaalistikin söisin.

Mutta miten rahkapäivä sitten meni?


Aamupala klo 8.20
Lisukkeet: mustikoita, banaania, vehnäleseitä, kookosöljyä
Syön aina aamulla ruisleipää tai puuroa, joten pelkkä rahka tuntui vähän köyhältä. Yritin kuitenkin tunkea kulhoon runsaasti lisukkeita, jotta selviän seuraavaan rahkaan asti. Onneksi muuten Aamulehdestö tulee kohta tabloidi-kokoinen, niin on aamupalapöydässä enemmän tilaa ruualle!

Välipala 1 11.40
Lisukkeet: mustaherukoita, pähkinöitä murskana
Rahkaäijäkin yritti rahkapäivää, mutta luovutti jo lounaan kohdalla. Ruokaväli venyi suorastaan pöyristyttävään kolmeen ja puoleen tuntiin ja nälkä oli ihan hirvee, eikä rahka helpottanut tilannetta oikeastaan ollenkaan. Katselin, kun Rahkaäijä söi paistettua lohta ja epäilin, että näännyn ennen iltaa.

Lounas 14.10
Lisukkeet: Tuoretta ananasta, pähkinöitä, kaurahiutaleita, yksi minitomaatti.
Olin edellisenä päivänä ostanut Lidlistä ihania pieniä terttutomaatteja ja säälin kovasti tomaatteja, jotka odottivat syöjäänsä. Yksi onnekas pääsikin rahkan sekaan. Ennen töihin lähtöä tuntui olevan kovasti aikaa, koska tämä lounas oli nopeasti valmistettu ja miilpreppauksen tarve oli varsin vähäinen, ananasta paloiksi ja kippoon ja rahkat mukaan.

Välipala 2 17.00
Lisukkeet: Ananasta, pähkinöitä, kaurahiuteleita ja vehnäleseitä.
Kerroin ruokapöydässä työtovereille päivän rahkakokeilusta ja jos ennen ei ollut friikin mainetta, niin nyt ainakin ihan puhtaasti ansaitsin sen. Rahkaruokavalio ei kuitenkaan muuten haitannut työntekoa, nälkäraivoa ei näkynyt ja tauoilla oli kivasti aikaa feisbuukata, kun ei tarvinnut tuhota mitään jättimäisiä annoksia.

Päivällinen 19.10
Lisukkeet: Ananasta, kiiviä, pähkinöitä, kaurahiutaleita ja vehnäleseitä.
Koska Ingvar Kamprad (mä ainakin toivon, että se on Inkku ite) tarjoaa päivittäin hedelmän, ananaksen seuraksi pääsi yksi kiivi. Havaittavissa oli jo kevyitä inhotuksia rahkan suhteen, harkitsin jo jättäväni koko myöhäisen päivällisen väliin. Yöh!

Reunoille heitellyillä leseillä on selvästi haettu jotain taiteellista vaikutelmaa. 

Iltapala 21.30
Lisukkeet: mustaherukkaa, pähkinöitä
Kotiin päästessä oli jo kohtuullinen nälkä, mutta päivän viimeinen ateria ei houkutellut yhtään. Sillä aikaa kun mustaherukat suli mikrossa, kaivoin pähkinäpussista viimeiset macadamiat ja pekaanit rahkatsemppariksi. Rainbow-pähkinpussi tyhjenee aina samassa järjestyksessä: macadamiat, pekaanit, mantelit ja sitten kaikki loput mitä jää.
Viimeisen rahkan jälkeen tuli vähän tyhjä olo, tässäkö tää nyt oli? Olenko yhtä hengissä, tuntuuko pulssi? Olenko huomenaamulla muuttunut nainen?

Hypoteesini oli, että nälkä tulee olemaan koko päivän sietämätön ja maha ei varmaan kauheesti arvosta puolentoista kilon rahkalastia. Kumpikin osottautui vääräksi, koska on sitä pahempaakin nälkää joskus koettu ja oikeastaan vain aamupäivällä ja illalla oli tavallista suurempi nälkä. Ja keskiviikko-aamuna. Lisäksi maha ei reagoinut suuren rahkamäsäykseen millään tavalla.  En punninnut lisukkeita, mutta arvioin määrät ja syötin ne kalorilaskuriin, sillä erityisesti ravintoaineiden välinen suhde kiinnosti.

Se yksi tomaatti unohtui. 

Rahkaruokavaliolla ei proteiinin saanti jäisi ainakaan alakanttiin, lähinnä päinvastoin ja hiilareita oli myöskin riittävästi ottaen huomioon, että päivän ohjelmassa ei ollut mitään sporttia. Ja mikä parasta, rasvankin määrä vastaa lähes täsmälleen Sydänliiton suositusta! Onks tää nyt se täydellinen ruokavalio?
Rahkapäivä on luultavasti maidotonta ruokavaliota nuodattavan pahin painajainen ja hedelmäsokeria välttelevä saisi tästä vuosisadan yliannostuksen. Mutta jotenkin arvaan, ettei vaikkapa bataatti tai kvinoa ole kovin kummoista rahkan seassa.

Jos rahkaruokavaliosta pitäisi listata plussat ja miinukset, positiivista olisi se, että päivän ruokailujen suunnittelu ja toteutus oli äärimmäisen helppoa. Ja sai syödä paljon pähkinöitä! Ei tarvitse kuitenkaan varmaan edes mainita, mutta pelkät rahka-ateriat on aika yksipuolisen tympeitä, vaikka eri lisukkeilla voikin vähän varioida. Lisäksi muille ihmisille on varsin vaikea myöntää syövänsä pelkkää rahkaa, onhan se vähän friikkiä! Miinukseksi laitan myös sen, että maailmassa on valtavasti ihanaa ruokaa, joka jää syömättä ja maistamatta, jos syö pelkkää rahkaa. Tykkään myös isoista annoksista ja pienistä rahka-annoksista jäikin lounas- ja päivällisaikaan lähinnä paha mieli. Mutta rahkaan ei sentään muodostunut pysyvää inhotussuhdetta, ollaan aivan hyvissä väleissä nyt.

No mutta, voisiko rahkalla elää? Epäilemättä, mutta mää en ainakaan haluaisi. Ei ikinä enää rahkaruokavaliopäivää, kaikella rakkaudella rahkaa kohtaan!

Rahkalaskuri: 756

Runebergin proteiinitorttu

Hyvät ystävät, tänään valmistamme Runebergin tortusta proteiiniversion. Vaikka ohje on monivaiheinen ja korkeampaa leipomustietämystä vaativaa, kannattaa aloittelevankin kondiittorin tarttua lusikkaan ja pursotuspussiin!

Tarvitset
- kaksi 250 gramman purkkia rahkaa
- vadelmahilloa (mansikkahillokin käy, jos jääkaapissasi on ala-arvoinen taso hillovarustuksessa.)
- pursotuspussi (muovipussikin käy, jos kondiittorin tarviikkeesi ovat puutteelliset.)
- sakset
- terävä veitsi
-lautanen

1. Sekoita sekoituskulhossa (lasikin käy, jos konditoriotarvikkeesi kärsivät lama-ajasta) teelusikallinen rahkaa ja teelusikallinen hilloa kauniiksi vaaleanpunaiseksi tahnaksi.

2. Avaa rahkapurkin kansa ja käännä se varovasti lautaselle.

3. Ota japanilainen kokkiveitsesi ja tee pieni viilto purkin kulmaan.

4. Nosta purkki pois varovasti (älä anna taikinan lässähtää) ja näin varsinainen leivos on valmis. Aloita tarkat koristelutoimenpiteet annostelemalla teelusikallinen hilloa leivoksen päälle.

5. Laita vaalenpunaista tahnaa pursotuspussiin ja pursota kaunis reunus hillolle.

6. Runebergin proteiinitorttu on nyt valmis ja voit onnitella itseäsi hienosta suorituksesta. Laita ruotsinkielinen Maamme-laulu soimaan (vaihtoehtoisesti voit myös lukea Vänrikki Stoolin tarinoita) ja nauti torttusi!

Rahkalaskuri: 672

159 kiloa myöhemmin

Varoitus! Lukeminen voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssi-oireita!

Vuosi sitten, kun kotiuduttiin häämatkalta Kaliforniasta, korkkasin vuoden 2013 ensimmäisen rahkan. Ensin keräsin rahkalaskuria tukkimiehen kirjanpidolla paperille, mutta pian Rahkaäijä klikkaili Deal Extremestä tulemaan naksuteltavan laskurin, joka roikkui jääkaapin ovessa. Siitä lähtien laskuri on naksunut joka päivä, varma en ole, mutta väitän syöneeni ainakin yhden rahkan joka ikinen päivä vuoden ajan. Vuosi on kulunut ja tänään töissä vedin viimeisen rahkan. Rahkalaskuriin jäi täten lukema

636 Rahkaa

- on 159 kiloa rahkaa, noin 2,5 kertaa syöjän painon verran

- tarkoittaa noin 1,7 rahkaa päivässä.

- on maksanut noin 515,2 euroa (purkin hinta 81 senttiä). 

- sisältää 95 400 kaloria.

- sisältää 15,9 kiloa proteiinia.

- sisältää 6,84 kiloa hiilihydraattia (eli sitä laktoosia).

- sisältää 477 grammaa rasvaa.

Ei, se ei ole puu, joka varjostaa ikkunaasi, vaan jättimäinen rahkatorni.

- jos rahkat pinottaisiin yhdeksi torniksi, torni olisi 44,5 meträ korkea, eli siis yli kolme metriä korkeampi kuin Hervannan Mikontalo, jossa on 12 asuinkerrosta.

- jos rahkat laitettaisiin peräkkäin jonoon, jono olisi 60,4 metriä pitkä. 60 metrin juoksun maailmanennätys on muuten 6,39 sekuntia.

60 metrin ennätysmies Maurice Greene juoksee tässä rahkamatkan maailmanennätystä.

- tekee noin 6,35 kiloa roskaa (purkki tyhjänä painaa noin 10 grammaa)
- jos kaikki rahka pakattaisiin yhteen jättimäiseen rahkapurkkiin, olisi se 60 senttiä korkea. Saavillinen rahkaa. <3

- vaatii ihan tuhottoman määrän lisukkeita. Niin paljon, ettei kehtaa edes laskea!

Vuoden aikana rahkaa on tullut syötyä muun muassa mustikoiden, ananaksen, mustaherukoiden, mehukeiton, jugurtin, banaanin, viinirypäleiden, kiisselin, salmiakkijauheen, Pepsin, omenahillon ja raakakaakaojauheen kanssa. Vain mielikuvitus on rajana! Rahka toimii myös hienosti dippinä, kun sekaan heittää valmiin dippimausteseoksen. 

Kesällä tuoreet marjat oli tosi pop, nyt lähinnä pakastemarjat. 

Mitäs nyt, kun vuosi tuli täyteen? Rahkansyönti jatkuu entiseen malliin, mutta laskemisen lopetan, sillä tuloshakuisuus vie fiiliksen rahkan syömisestä. ;)

Äiti, mistä rahka tulee?

Meillä kannetaan rahkaa selkä vääränä kaupasta kotiin ja sitä vedetään ihan kohtuuttomat määrät sen suuremmin funtsimatta. Mutta välipalalla mulla on tapana lukea Aku Ankkaa, eikä mietiskellä rahkan syvintä olemusta. Siksi sopiikin kysyä, että mistä rahkaa tulee ja miten sitä tehdään?

Rahkaäijä sai viime viikolla neronleimauksen, me tehdään itte rahkaa! Versio, jossa piimä ja maito jätettiin yöksi pyödälle hautumaan, ei kuulostanut erityisen houkuttelevalta, joten meidän rahka-emmeenä oli pelkkä piimä. Se ajaa täysin saman asian, kuin maito-piimä-sekoitus. Eikun kokkaamaan!

Litra piimää ja uunivuoka eli kattila.

Piimä kattilaan. Slöps slurps slöps.

Uuni täysille noin 125 asteeseen. Piimäsoppa viihtyi siellä noin tunnin. Haju oli varsin.. Noh, kuuma piimä.

Piimä tuli uunista.

Erottunut hera valutetaan pois.

Heralitku on poissa, jäljelle jäi rahka.

Eikun hetkinen, täähän on raejuustoo!

Se myös maistuu aivan raejuustolta!

Lantrattiin vähän maidolla ja mummun omenahillolla, oikeastaan aika hyvää!

Yritettiin jälkikäteen analysoida, miksi meidän keitoksesta tulikin raejuustoa, eikä rahkaa. Veikkailtiin piimän pitkää viihtymistä uunissa syylliseksi. Kysymys siitä, mistä rahka tulee, jäi siis vielä vähän auki.
Eihän rahkan itse tekemisessä ole varsinaisesti mitään järkeä, rahka on kaupasta ostettuna melko halpaa ja litran piimäpurkista tuli säälittävä kasa syötävää. Silti suosittelen kokeilemaan kotona, hyvin opettavainen kokemus!  Yksi erikoisimmista jutuista, mitä meidän keittiössä on kokkailtu.

Vaikka jouluun on vielä pitkä aika, sain eilen postissa pehmeän paketin. Voitin Mariliin järjestämässä villasukka-arvonnassa toiveiden mukaiset villasukat, ja puikkosankari pisti todellakin hösseliksi ja toivesukat matkasivat Joensuusta Tampereelle. Violetteja toivoin ja ne todellakin sain! Superhyvät villikset!

Villasukat ikkunan takana!

Kiitos Mariliin, nyt ei Rahkamuijan varpaita palele!

Joko alkoi uunipiimähammasta kolottaa? Mitä erikoista sun keittiössä on tehty? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 491

Tiukkaa torstai-settiä

Tänään aukesi kuukauden remontin jälkeen meidän kylän Lidl. Kyynerpäille olisi ollut käyttöä, kun Hervannan mummoille tarjoiltiin ilmaista kahvia ja kuivakakkua. Mayhemia ja deathia oli tarjolla myös upouuden paistopisteen edessä, mummot taisteli croissanteista kuin alennuskahvipaketeista konsanaan! Meikä osti sivistyneesti vaan "roskasämpylöitä", jotka oli niin hyviä, että oli pakko hakea toinen kierros töiden jälkeen.
Mutta joka tapauksessa, Rahkaväen lempikauppa on taas auki ja sekös vasta tekee iloiseksi!

Eilen ja tänään reenirintamalla on vahvasti ollut aiheena kuntosali. Viikonloppuna en aio tehdä muuta kuin ajaa maantiepyörällä aivan perkeleesti, joten punttitreenin aika oli nyt.

Oon niin sikaylpee tästä kuvasta, kerrankin samaan kuvaan osui sekä iso käsi että hyvä ilme!

Eilen vedin HH Gymillä oikein makoisan yläruumistreenin, johon kuului miljoona sarjaa military pressiä, alataljaa, ojentajaa, hauista ja takaolkapäitä. Boring but bigin perussettiä siis! Militaaripressi on mun ihan uus feiforitti, tuntuu pahalta ja menee olkapäihin, laatutavaraa!

Kohta lähtee!

Tänään oli tiukka herätys, kun oltiin sovittun ystäväni Miljan kanssa salitreffit heti aamuksi. Maastaveto ja kyykky on suunnilleen viimeisiä asioita, joita haluan tehdä aamulla ennen kahdeksaa, mutta siihen nähden rauta liikkui ihan kivasti, varsinkin mave. Maastavetoa tein lämmittelyt mukaan lukien yhteensä kahdeksan sarjaa ja kyykkyä saman verran.

Ja taas lähtee!

Muuten olin ihan tyytyväinen treenin antiin, mutta kyykkääminen oli vähän nihkeetä. Tekniikassa riittää vielä paljon hiottavaa. Ja venytelläkin vois, niin olis meno vähän sujuvampaa. :D

Kävin äsken kääntämässä maantiepyörällä kaupungissa ja se vasta nihkeetä puuhaa onkin. Täysin lietsomatta mitään autolijat vastaan pyöräilijät vastaan kävelijät vastaan muu maailma -sotaa totean vain, että kaikilla olisi paljon mukavampaa ja turvallisempaa liikenteessä, jos pidettäis ne silmät auki ja keskitytään siihen mitä ollaan tekemässä, on se sitten fillarointia, autolla ajamista tai omalla kaistalla kävelyä. Koomailun, kaikenlaisen pelleilyn ja sekavan hortoilun voi sitten hoitaa jossain muualla. Mulla on onneks tosi kova ääni, enkä pelkää käyttää sitä, joten yleensä karjun koomailijat hereille.

Tällä hetkellä puna- ja mustaherukat rulettaa tosi kovaa rahkan lisukkeena. Steviaa vähän joukkoon ja naamariin!

Huomenna tosiaan lähdetään Rahkaäijän kanssa kohti Veteliä ja Kemoran moottorirataa. Siellä Rahkaäijä kruisailee lauantai-päivän, jonka jälkeen siirrytään sunnuntaiksi vähän etelämmäksi, Jurvan Botniaringille. Mukaan lähtee jäätävä kasa tavaraa (pakettiauto ja peräkärry toivottavasti riittää!) mukaan lukien maantiepyörät. Viihtyisän kiikarimajoituksen (nolla euroa, nolla tähteä) tarjoaa taas kerran pakettiauton takaloossi. Vallan mielenkiintoinen Pohjanmaan roadtrippi tulossa siis Rahkaväelle.

Hauskaa viikonloppua jo vähän etukenossa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 347

Sitä, tätä ja rahkalaskuria

Viime päivinä tapahtunutta

• Sunnuntaina uhottiin, että tuhotaan Marusekin sushibuffet-pöytä heti salitreenin jälkeen, mutta pöytävaraushan sinne olisi pitänyt olla. Uusi yritys joskus myöhemmin.
• Maanantaina Rahkaäijä teki melko kalliin vatsalihas-vörkautin, kun vartalonkiertoja tehdessä kännykkä sattui olemaan levypainon tulilinjalla. Rahkaäijä kehtasi kuitenkin vielä ihmetellä iskunkestävän luurinsa heikkoa staminaa, vaikka arvatenkin näyttö ei kestä, jos sitä mäjäyttää 20 kilon limpulla.
• Samaisena päivänä ensimmäistä kertaa todella nautin maastavedon 5x10 setistä ja 65 kilolla homma sujui yllättävänkin hienosti. 
• Eilen käytiin juoksemassa Suolijärven maisemissa Jaanaban ja härren kanssa. Huomasin taas, että jos mun joku juoksija pitäisi olla, niin olisin maastojuoksija. Se on hauskaa se! 

Leuattaakin olen ehtinyt, todisteena onnistunut mäntyleuatus. Mutta mitä tapahtuu leuatuksen jälkeen?

Seuraa haastava pudottautumisvaihe, joka yleensä päättyy ihan hyvin

• Vanhojen miesten taholta tulleet iskuyritykset töissä ei ota loppuakseen (muutamia kuukausia sitten eräs gentleman olisi halunnut haistella mun tukkaa).

               Mää: Hei, etsittekö jotain?
              Siististi pukeutunut vanhempi herra: Joo, seuraa... Ja perään viekas silmänisku

• Tällä viikolla ollaan myös hartaudella suunniteltu tulevan viikonlopun roadtrippiä, joka tällä kertaa suuntautuu Pohjanmaalle, Kemoran ja Botniaringin moottoriradoille. Mää otan reissun ihan auringonoton ja etenkin maantiepyöräilyn kannalta. Etenkin Botniaringin upouusi asfalttipinta on varmaan aika mainio tempoilualusta!

Edelliseen synttäripostaukseen (on meinaan aika siistiä, että Britannian kruununprinssi sai syntyä niinkin hienona päivänä, kuin Rahkamuija-blogin vuosipäivänä!) tuli kyselyitä salaperäisen rahkalaskurin syvimmästä olemuksesta. Voinkin nyt vähän valottaa tätä tieteellistä laskumenetelmää. Rahkalaskuri on lähtenyt käyntiin vuoden alusta, tarkemmin ottaen 17. tammikuuta, kun palattiin takaisin Kalifornian kiertueelta.

Tämän aamun tilanne

Rahkalaskurin virallinen yksikkö on 250 gramman rahkapurkki ja yleensä se on lajia Valion pehmeä maitorahka. Klikkaan rahkalaskuriin siis yhden lisää joka kerta, kun avaan jääkaapin ja otan sieltä rahkan syömistarkoituksessa. Ja jos jostakin syystä mahaan menee Lidlin puolen kilon laastipurkki, se tietää kahta klikkausta laskuriin. Rahkalaskurista on rajattu pois kaikenlaiset ns. höntsyrahkat (mm. anopin tekemät mansikka-persikka-suklaajäätelö-rahka), joista on vaikea sanoa, että montako rahkaa upposi. Tähän mennessä ei ole myöskään laskettu rahkalettuihin menneitä rahkoja. Eli laskuria varten syödyn rahkan määrä tulee olla siis melko tarkasti tiedossa. Ihan absoluuttinen ei ole rahkalaskurikaan, joskus on saattanut klikkaus unohtua, mutta väitän, että tällä hetkellä mennään noin kolmen rahkan tarkkuudella oikessa lukemassa. Tahtia pitäisi vähän kiristää, jos meinaa saada alkuperäisen ennustukseni 700 rahkaa täyteen!

Nössöilylle loppu!

Koska tenttiin lukeminen on täysin yliarvostettua, kävin tänään päivällä tekemässä  vähän käpälätreeniä. Olkapäät tuntui ottavan todella hyvin hittiä, mutta muuten oli ihan korkeintaan keskinkertainen treeni, haba ei sujunut ja ojentajissakaan ei tuntunut olevan yhtään voimaa saatika lihaa. Mutta ei se mitään, aina ei suju.

Rahkamuijan järjettömät rahkareseptit osa 47. Ananastikkujen dippaaminen rahkaan.

Poikettiin mun tentin (kyllä sieltä ny ainakin kakkonen tulee!) jälkeen Prismassa täydentämässä jääkaappia ja urheilumömmöosastolla oli itte Jutta Gustafsberg heilumassa. Olin pariinkin otteeseen menossa heittämään läppää ja pyytämään yhteiskuvaa blogia varten, mutta molemmilla kerroin kävelin ohi, kun meni pupu pöksyyn. Nyt vähän harmittaa. Ei se, etten saanut yhteiskuvaa vääshtäneen näköisen Jutan kanssa, vaan oma yleinen nössöilyni. Tiedätkö sen tunteen, että tekis mieli, mutta kun ei jotenkin uskalla/kehtaa/viitti, vaikka mitään pahaa ei voisi edes tapahtua, jos tarttuisikin toimeen. Ja jälkeen päin vaan harmittaa, jos jättää tilaisuuden käyttämättä, oli se sitten pieni tai iso. Päätinkin, että nyt loppuu tämmönen nössöily joka asiassa ja sanoinkin Rahkaäijälle, että muistuttaa mua tästä Jutta-episodista, kun seuraavan kerran emmin mitä tahansa asiaa!

Rahkaa vain jäi valitettavan paljon yli tikkujen loputtua ja purkin perä upposi mustikoiden kera.

Mutta eilen en löysäillyt yhtään, kun vedin lisäpainoleukoja. Viimeisessä sarjassa otin hallitun riskin ja laitoin 15 kilon limpun roikkumaan kettinkiin. Ja oi kyllä, sehän nousi! Koskaan ennen ei ole moinen mötikkä noussut mukanani kohti taivaita ja vedon jälkeen oli pakko vähän tuuletella. Hyvä mää!

Venyttelyhetkeni ovat aina yhtä suurta, seesteistä nautintoa. Ai eikö siltä näytä?

Rahkaäijällä oli kauppareissun jälkeen vielä salitreeni tekemättä ja äijä houkutteli kovasti muakin mukaan treenaamaan, ja ensin olinkin lähdössä hyppy kengässä mavettamaan, mutta sitten vasta muistin, että salitreenin lisäksi fillaroin tenttiin. Intoa, motivaatiota ja energiaa on tällä hetkellä niin paljon, että vaikka lampaat söis, mutta silti ei tarvitse vetää ihan överiksi. Lähdin kuitenkin mukaan penkkivarmistajaksi ja se oli vähintäänkin päivän paras päätös, sillä sain varmistelujen ohessa venyteltyä tosi hyvin. Mä olen aivan käsittämättömän kankea, mutta viime aikoina olen koittanut sitkeästi nujertaa jäykkyyttä. Jos jo nyt selkä alkaa heti vihoittelemaan, kun takareidet on jumissa, en halua edes tietää vanhuuden kolotuksista mitään. Vaikka voisin lähteä tekosyiden keksimisen Euroopan mestaruuskisoihin vaikka heti, ei ole mitään pätevää tekosyytä olla venyttelemättä, jos se selvästi parantaa oloa. Myös kaikenlaiselle venyttelynössöilylle ja venkoilulle loppu!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 219

P.S. Suuri tomaattikisa julistetaan täten päättyneeksi, meillä taidetaan syödä tänä(kin) kesänä ihan vaan kaupasta ostettuja tomaatteja... :D

Prätkämimmin liian syvä kyykky

Voimanostokurssin päivä 2/2 takana ja tämä nainen on ihan kaikkensa antanut! Tänään aamulla käytiin läpi penkin apuliikkeitä, yläselkää, olkapäitä, ojentajia ja rintaa. Monia tuttuja liikkeitä oli mukana, mutta myös muutama, joita ei ole koskaan tullut kokeiltua.

Iltapäivällä tahkottiin lähes neljä tuntia kyykkya ja mavea, eilisen penkkisession jäljiltä selkä on kaikkein pahiten runtua ottaneen tuntuinen ja voisin kuvitella, että huomenna on jumissa sitten kaikki siitä alaspäin. Kyykyssä koin päivän yllärit, ensinnäkin olen pitänyt tankoa aina liian ylhäällä hartiolla (kippaa helposti eteen), vaatii vähän harjoittelua, että totun pitämään tankoa alempana ja toisekseen kyykkyni oli jo melkein liian syvä voimanostokyykyksi, muistutti kuulemma painonnostokyykkyä.
Neuvo kuitenkin oli, että jos voimanostohommat kiinnostaa, ei kyykyn syvyyttä tarvitse ruveta muuttamaan. Kun olen tottunut menemään syvälle, ei vähemmän syvä tuo välttämättä yhtään enempää kiloja nostoon. Täytyy testailla asiaa, mutta nytpä tiedän, ettei ainakaan syvyydestä tarvitse ressata. Muitakin hyviä vinkkejä oli jaossa yllinkyllin, katse koko ajan ylhäällä samassa pisteessä alusta loppuun, niin nousee pohjasta paljon paremmin. Ylösnoustessa myös polvien ulospäin painaminen saa paremmin reisien lihat toimimaan. Muutama viikko sitten tuskailin, kuinka 70 kiloa oli aivan järkyttävän työläs, mutta tänään se tuli jo paljon siistimmin ylös, eikä ollut rumaa nitkuttamista.

Maastavedossa ei ollut aivan perustavanlaatuisia vikoja, tanko saa tulla enemmän jalkoja pitkin ylös eli lantiota reilusti eteen ja otetta vähän kapeammalle. Heikoin lihasryhmä vetoa ajatellen oli kuulemma pakarat, niihin lisää poweria, niin veto lähtee paremmin pohjista. Selkä pysyi koko ajan hyvin ruodussa, mikä oli mukava kuulla, koska eniten mavessa aina huolettaa selän kohtalo. Nostin kerran satasen, enkä varmasti ole koskaan nostanut sitä yhtä siististä ja vakaasti. Harmi, kun ei tullut videolle!
Voimanostokurssista jäi tosi hyvä fiilis ja nyt kaikki hyvät opit pitäisi saada siirrettyä myös treeneihin. Eiköhän se onnistu, sillä oli aika huikeeta huomata, kuinka pienet tekniikkajutut teki joka lajissa nostosta paljon vakaamman ja paremmin irtoavan. Ensi viikolla on meinaan treeneissä sellaiset draivit, että mummot pois alta!

On sitä ennenkin mave-mustelmia nähty, mutta nyt on pakko sanoa, että sääret on aika kipeet!

Mummot ja myös papat sai tänään väistellä kahta hurjaa, kun ajeltiin maantiepyörillä kotiin päin. Menomatka aamulla oli tosi stressaava, reittivalinta oli hivenen kehno, pyörätiet olivat vielä ihan tappajasepelin peitossa, joten jatkuvasti sai pelätä, että rengas puhkeaa. Kotimatka ajettiinkin suurimmaksi osin autoteitä pitkin ja sitä  mulla ei meinaa vielä kantti oikein kestää. Jatkuvasti pelkään, että joku autoilija ei huomaakaan mua ja kiilaa päälle tai että en ehdi liikennevaloista kunnolla. Rahkaäijä ei paljon jää risteyksiin odottelemaan, joten perässä on pakko pysyä ja täytyy vain itsevarmasti yrittää ottaa paikkansa autojen seasta.

Prätkämimmi mä oon!

Ja kun tälle päivälle ei muka ollut vielä tarpeeksi urheilua, käytiin pyörähtämässä moottoripyörällä Pyynikin näkötornilla. Tämä olikin omalta osaltani mooottoripyörä(n kyydissä istumis)kauden avaus. Taas vähän jännitti mahtuuko nahkatakista vetoketju kiinni talven jälkeen, mutta meni kiinni, ei tarvinut istua kyydissä takki hulmuten.:D Kun ensimmäisen kerran menin Rahkaäijän Kawasakin kyytiin, ei ollut jännäkakka kovin kaukana, mutta nyt ei kauhistuta enää yhtään niin runsaasti, mitä nyt yleensä moottoritielle syöksyessä päästelen tahattomia kiljahduksia. Minähän en tiennyt yhtään mitään moottoripyöristä aikaisemmin, mutta tunnen itseni jo lähes asiantuntijaksi, koska viime kesänä opin erottamaan kevarin ja moottoripyörän toisistaan ja tunnistamaan Hayabusa- ja "kikseri"-malliset pyörät. Tänä kesänä voisin vaikka opetella tunnistamaan eri pyörätyypit äänestä.;)

Pinkki poni nahkarotsini vetoketjussa tuo onnea, etten tipu tiukoissa mutkissa kyydistä.:D

Vielä nopea rahkavinkki! Hoksasin vähän aikaa sitten, että rahka käy aivan hyvin kermaviilin sijasta dipin pohjana ja eilen sotkinkin vähän vajaaseen purkkiin valmiin dippimaustepussin. Eroa kermaviiliin ei oikeastaan huomaa!

Näin intensiivisen ja mahtavan viikonlopun jälkeen saattaa olla pieniä vaikeuksia orientoitua taas arkeen, mutta kai voimanostosta ja aurinkoisesta pyöräkelistä voi nauttia arkenakin, voihan?

Rahkalaskuri vuoden alusta: 192

Rahkamuija goes kapital siti

Elättelen vahvoja toiveita, että räkä muuttaa pikinmiten päästäni muualle ja tervehtyisin vihdoin. Jo puolet lääkärin langettamasta liikuntakiellosta on lusittu, eikä ainakaan vielä järki ole paennut päästä. Ja kuten arvata voit, tää postaus ei sisällä sporttijuttuja. Viikonlopun kulutimme eheyttävällä parannusmatkalla Helsingissä sukulaisystäviemme Silja ja Teemun luona. Varsinainen pääkohde oli tänään Heureka, mutta eilenkin oli melko päräyttäviä nähtävyyksiä tarjolla. Silja vei meidät ihan jättimäiselle kirpputorille, joka sijaitsi ihan Vantaan Ikean naapurissa ja tää maalaistollo ei muuten koskaan ole nähnyt yhtä paljon ihmisiä kirpputorilla.

Uusi naama parilla eurolla?

Se oli aivan täynnä ihmisiä ja tavaraa, ja jouduinkin painokkaasti kieltämään erikoisen tavaran hamsteria Rahkaäijää ostamasta meille mitään roskaa. Muun muassa omenasorvi ja ihan ilmeiseltä tulipalovaaralta näyttävä leipäkone houkutteli kovasti. Kaikkia ostoksia en ihan pystynyt estämään, mukaan lähti siis tietokoneen näyttö, niitä pitää kuulemma olla kaksi... Koriin eksyi myös paketti erikoisia nenäliinoja, jotka olivat äärimmäisen hauska juttu ainakin Rahkaäijän mielestä.

Meillä ei mitään köyhien Serlaa käytetä!

Kirpparoinnin jälkeen käytiin ostoksilla Malmin Citymarketissa, jossa tietysti poikettiin myös rahkahyllyllä. Meinas meinaan mennä Rahkamuijalta räkä väärään kurkkuun, kun katsahdettiin Valion pehmeän maitorahkan hintaa. 99 senttiä purkilta, HÄÄÄÄH? Ja ihan todistettavasti samanlainen purkki maksaa tamperelaisessa Prismassa 75 senttiä per purkki. Olen joskus tosiaan kuullut villejä huhuja siitä, että pääkaupunkiseudulla eläminen on kalliimpaa, mutta että helsinkiläinen rahkansyöjä maksaa purkistaan 32 prosenttia enemmän kuin tamperelainen, aika giganttinen ero. Valion pinkkirahka oli Malmin Cittarissa   1,39 ja muistaakseni meillä päin Prismoissa 1,09, ei ihan halpaa sekään siis. Tosiaan toivon, että kaikissa elintarvikkeissa ero ei ole ihan yhtä valtava, muuten ei käy kateeksi teitä kaikkia, jotka Helsingissä päin säännöllisesti täytätte ruokakoria.

 Tänään suuntasimme Heurekaan ja erityisenä kiinnostuksen kohteena oli Body Worlds -näyttely. Ruhonäyttely oli ehkä pienoinen pettymys, olihan oikeiden ihmisten luurankot tavallaan hurjia, mutta jotenkin kokonaisuus jäi laihaksi. Heureka muuten ei kuitenkaan koskaan petä, kaikki ihmeellisyydet on ihan yhtä jänniä, kuin 15 vuotta sitten.

Ihan ensimmäistä kertaa ajoin vaijeripyörällä ja sekin vaati sitkeää painostusta Rahkaäijän suunnalta.

Rahkaväen Heureka-kolikot, huomaa Rahkaäijän kekkosmainen profiili.

Tällä kertaa pidättäydyin ostamasta Heureka-kaupasta ylihintaista krääsää, mutta kotiin en kuitenkaan palannut tyhjin käsin.

Juusto tai henki!

Olen etsiskellyt pitkään vihreää Buff-huivia ja löysinkin sellaisen Teemun luotsaamasta Partioaitta Outlet -myymälästä. Hypistelin myös kaikkia mahdollisia violetteja vaatteita, mutta lopulta päädyin violettiin luhaan (lusikka-haarukka ja veitsikin löytyy). Siitä tulee mun reissu-rahkalusikka! Pakotin Rahkaäijän menomatkalla Iittalan tehtaanmyymälään ja sieltä nappasin mukaan juustohöylän pirtsakalla kahvalla, jos se jotenkin estäisi hukkumista? Tulipas tästä nyt varsinaista ostosten esittelyä, mutta tarpeellisia hankintoja kaikki!

Rahkalaskuri: 118