Koska tenttiin lukeminen on täysin yliarvostettua, kävin tänään päivällä tekemässä vähän käpälätreeniä. Olkapäät tuntui ottavan todella hyvin hittiä, mutta muuten oli ihan korkeintaan keskinkertainen treeni, haba ei sujunut ja ojentajissakaan ei tuntunut olevan yhtään voimaa saatika lihaa. Mutta ei se mitään, aina ei suju.
| Rahkamuijan järjettömät rahkareseptit osa 47. Ananastikkujen dippaaminen rahkaan. |
Poikettiin mun tentin (kyllä sieltä ny ainakin kakkonen tulee!) jälkeen Prismassa täydentämässä jääkaappia ja urheilumömmöosastolla oli itte Jutta Gustafsberg heilumassa. Olin pariinkin otteeseen menossa heittämään läppää ja pyytämään yhteiskuvaa blogia varten, mutta molemmilla kerroin kävelin ohi, kun meni pupu pöksyyn. Nyt vähän harmittaa. Ei se, etten saanut yhteiskuvaa vääshtäneen näköisen Jutan kanssa, vaan oma yleinen nössöilyni. Tiedätkö sen tunteen, että tekis mieli, mutta kun ei jotenkin uskalla/kehtaa/viitti, vaikka mitään pahaa ei voisi edes tapahtua, jos tarttuisikin toimeen. Ja jälkeen päin vaan harmittaa, jos jättää tilaisuuden käyttämättä, oli se sitten pieni tai iso. Päätinkin, että nyt loppuu tämmönen nössöily joka asiassa ja sanoinkin Rahkaäijälle, että muistuttaa mua tästä Jutta-episodista, kun seuraavan kerran emmin mitä tahansa asiaa!
| Rahkaa vain jäi valitettavan paljon yli tikkujen loputtua ja purkin perä upposi mustikoiden kera. |
Mutta eilen en löysäillyt yhtään, kun vedin lisäpainoleukoja. Viimeisessä sarjassa otin hallitun riskin ja laitoin 15 kilon limpun roikkumaan kettinkiin. Ja oi kyllä, sehän nousi! Koskaan ennen ei ole moinen mötikkä noussut mukanani kohti taivaita ja vedon jälkeen oli pakko vähän tuuletella. Hyvä mää!
![]() |
| Venyttelyhetkeni ovat aina yhtä suurta, seesteistä nautintoa. Ai eikö siltä näytä? |
Rahkaäijällä oli kauppareissun jälkeen vielä salitreeni tekemättä ja äijä houkutteli kovasti muakin mukaan treenaamaan, ja ensin olinkin lähdössä hyppy kengässä mavettamaan, mutta sitten vasta muistin, että salitreenin lisäksi fillaroin tenttiin. Intoa, motivaatiota ja energiaa on tällä hetkellä niin paljon, että vaikka lampaat söis, mutta silti ei tarvitse vetää ihan överiksi. Lähdin kuitenkin mukaan penkkivarmistajaksi ja se oli vähintäänkin päivän paras päätös, sillä sain varmistelujen ohessa venyteltyä tosi hyvin. Mä olen aivan käsittämättömän kankea, mutta viime aikoina olen koittanut sitkeästi nujertaa jäykkyyttä. Jos jo nyt selkä alkaa heti vihoittelemaan, kun takareidet on jumissa, en halua edes tietää vanhuuden kolotuksista mitään. Vaikka voisin lähteä tekosyiden keksimisen Euroopan mestaruuskisoihin vaikka heti, ei ole mitään pätevää tekosyytä olla venyttelemättä, jos se selvästi parantaa oloa. Myös kaikenlaiselle venyttelynössöilylle ja venkoilulle loppu!
Rahkalaskuri vuoden alusta: 219
P.S. Suuri tomaattikisa julistetaan täten päättyneeksi, meillä taidetaan syödä tänä(kin) kesänä ihan vaan kaupasta ostettuja tomaatteja... :D

