Potkukelkka naisen tiellä pitää!

Pahoin pelkään, että olen saanut täältä uudesta kodistamme jonkun viruksen. Nimittäin vanhusviruksen. Se ilmenee niin, että kotoa ei halua lähteä mihinkään, sauna on lämmitettävä joka ilta ja tulee ihmeellisiä mielitekoja. Joulun aikaan, kun tuli vihdoin lunta, aloin haaveilemaan potkukelkasta. Kuinka kiva sillä olisi potkutella pitkin kylänraittia tai käydä vaikka hakemassa sillä appelsiineja kaupasta, niin kuin siinä vanhassa Jaffa-appelsiini-mainoksessa. Jahvat tulloo! Pois alta!

Häh, teettääkö vanhusvirus myös sitä, että näkee kaiken kahtena?

Tänään mun potkukelkkakaipaus kävi liian suureksi ja lähdin kiertelemään kauppoja oman potkuttimen toivossa. Kelkat oli kuitenkin myyty loppuun tai tarjolla oli vain lasten kokoja tai ne oli ihan liian kalliita. Prismassa näin limenvihreän potkukelkan, ja sieluni silmin jo näin, kunka auto jää Prisman parkkiin ja meikä potkii vihreällä upeudella kotiin. Haaveet vihreästä kelkasta kuitenkin kariutui katkerasti siinä vaiheessa, kun selvisi, että hinta oli 115 euroa. Kotimainen laatutuote tietysti maksaa, mutta ihan niin kovasti en halunnut vihreää potkukelkkaa. Sitten syttyi ledilamppu päässäni ja keksin, että jonkun on pakko haluta eroon käytetystä potkukelkasta. Tori.fi auki ja tadaa, ihan lähellä joku myi peräti kahta potkukelkkaa ja vielä melkoisella pilkkahinnalla. Tästä noin 20 minuutin päästä olin kahden punaisen potkukelkan omistaja!

Hyvin potkii!

Ettei nyt vaan sattuis mitään? Rahkaäijä jo kertaalleen kompuroi kelkansa kanssa. Paljon ei kuulemma sattunut.

Mulla on sellainen kutina potkuttelujalassa, että tästä lähtien meidän kaikki iltakävelyt muuttuukin potkukelkkalenkeiksi, jos vain kelit sen suo. Nyt on varsin pehmoinen keli potkutteluun, eli toivomme pieniä pakkasia ja pysyvää runsaslumisuutta. Onhan noi nyt niin siistejä! Olen ihan superiloinen, kun sain vihdoin potkukelkan!

Kattokaa, mullon ketkupolkka!

Pylly taakse, nenä eteen ja menoksi!

Jotta potkujalassa olisi poweria, pitää välillä myös syödä. Meillä on nyt ainakin kuukauden ollut bataattikausi ja mulle jo töissäkin irvaillaan, että taas se syö bataattiranskalaisia. Mutta koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, meidän pohjaton bataattilaarikin alkaa olemaan jo melko tyhjä. Se ei taida olla kovin huono juttu, koska nyt tuntuu siltä, että olen syönyt ainakin vuoden tarpeiksi bataattia. Näin käy aina, joku ruoka jää niin sanotusti päälle. Ensin sitä syödään viikkotolkulla ja sitten tulee stoppi, syötäisiinkö jotain muuta kiitos!

Päivän pääväri on oranssi. Lohta, bataattia ja porkkanaa.

Seuraava lempiruoka tai lähinnä hiilihydraattipitoinen lisäke onkin etsinnässä. Ja mieluiten sellainen nopea ja hyvänmakuinen. Riisi ja makaroni on jo myös vähän nähty tai paremminkin syöty. Ylimenokauden ruokana on nyt keitetty täysjyvänuudelia, mutta siinä on se vika, että kuuden hengen annoksen sisältävä pakkaus menee meillä yhdellä aterialla. Toisinaan käy mielessä, että miksi kahden tällaisen suursyömärin on pitänyt mennä kimppaan, koska ruokaa menee välillä ihan järjettömiä määriä. :D Hyviä ruokaehdotuksia otetaan siis vastaan!

Leo taitaa vähän kaivata mikroaaltojen hellivää vaikutusta. 

Kun olin ottamassa yllä olevasta ruoka-annoksesta kuvaa, keittiön puolelta kuului epäillyttäviä ääniä. Leo oli taas vaihteeksi mennyt mikroon, jonne se varmasti kävisi myös päiväunille, jos vaan saisi. Ei tässä vielä mitään, mutta viime viikolla Rahkaäijä oli laittanut jääkaapin oven kiinni ja sieltä oli alkanut välittömästi kuulua suurta elämöintiä. Leokohan se siellä! En tiedä miten on edes mahdollista jättää kissa vahingossa jääkaappiin, mutta näin tarina kertoo. Pakastimeen sentään on onneksi kissan aika vaikea päästä, mutta jotenkin uskoisin senkin päivän vielä näkeväni.

Oikein potkuisaa viikonloppua! (Mitähän toi edes tarkottaa...)