Liukastelua ja rahalöytö

Tähän viikkoon on mahtunut kyllä pyöräilykelejä joka lähtöön. Välillä on satanut lunta niin paljon kun taivaalta kerralla mahtuu ja puoli vuorokautta myöhemmin on viis astetta lämmintä ja joka paikassa on sohjoa ja jäätä.

Kuten kuvasta näkyy, lumimyrsky oli piiskaava ja armoton. Selvisimme silti.

Eilen me lähdettiin rehvakkaasti vähän pidemmälle läskilenkille vaan huomataksemme, että keli on hengenvaarallisen liukas. Poljettiin sata metriä kotipihasta, kun Rahkaäijä meinasi kaatua ja todettiin että liposaa on ja heti perään mätkähdin kyljelleni. Kymmenen kaatumispistettä, kun en ottanut kädellä vastaan, vaan kohtasin maapallon kankku edellä. Rahkaäijä näki tilanteessa heti hauskuuden ja kaivoi puhelimen esiin ja nappasi kuvan ennen kuin kömmin ylös.

Joo elikkäs miten täältä noustaan ylös kaatumatta uudestaan? Mun pyöräilykengät on vielä yhdensortin luistimet, joissa ei ole lainkaan pitoa.

Matka jatkui erittäin varovasti ja vähemmän rehvakkaasti. Kuten arvata saattaa, paksupyörässäni ei liiemmin ole nastarenkaita. Pari fatbiken nastanakkeja maksaa varmaan enemmän kuin äkkilähtö Kanarialle, niin muutaman liukkaan päivän takia ei viitsisi vaivautua. Yleensä metsässä ei ole liukasta suojakeleilläkään, mutta poluille pitää kuitenkin aina siirtyä teitä pitkin ja siellä liukasta riittää. Jos on kunnon talvi ja kolme kuukautta pakkasta putkeen, nastat on tarpeelliset vasta kevään suojakeleillä, mutta taitaa olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että lämpötilat sahaa vähän koko talven nollan molemminpuolin ja jäätä riittää.

Estepyöräily on nykyään muotilaji.

Jos tiellä oli pääkallokelit, metsässä oli loskakelit. Ei paljon rullannut fillari, vaikka kuinka polki, kun lumi oli pehmeää ja maa sen alla ihan märkää. Vähän aikaa jaksettiin jumppailla metsässä, mutta meidän suurlenkki typistyi lopulta tuntiin, kun me hienohelmat ei jaksettu enää liukastella jäällä tai kahlata sohjossa. Lähdettiin sitten kotiin syömään meidän eväsirtokarkit. Ei huono sekään! Välillä mietin, että muuttaisiko tästä Lappiin vai Espanjaan, että pääsisi näistä joulukuun vesisateista pois. Mielummin ehkä ensin mainittuun paikkaan, että olisi kunnon läskipyöräkelit!

Taivaaltako satoivat?

Oltiin jo lähellä kotia, kun Rahkaäijä bongasi maassa kaksi vitosen seteliä. Siinä ne vaan makasi ihan rauhassa vähän jo vettyneinä kävelytiellä, eikä ketään näkynyt missään. Vähän aikaa niitä ihmeteltiin  ja kun omistajaa ei näkynyt, otettiin mukaan, etteivät kastu pilalle maassa. Kotona mun kurkkua rupesi kuristamaan, kun mietin, että ne oli ehkä jonkun lapsen viikkorahat ja nyt se jää ilman Lauantai-karkkeja, kun me vietiin sen omaisuus. Tai joku köyhä mummo oli lähtenyt ostamaan joulua kotiin ja tiputtanut rahansa ja nyt se ei saanut joulupalloja kuuseen. Olisiko sittenkin pitänyt jättää ne maahan odottamaan oikeata omistajaansa tai edes jotakin lasta, joka repeää riemusta löytäessään kymmenen euroa kadulta? Siinä vasta kysymys.

Kyykkäsin tänään tunnin. Olisi siitä ehkä vähän nopeamminkin selvinnyt, mutta laiskotti!

Tänään ei enää kokeiltu onneamme pyörien kanssa ulkona, vaan lähdettiin turvallisesti salille kyykkäämään. Tällä viikolla olen jo päässyt treenailemaan normaalisti flunssan jälkeen ja tästä se taas lähtee. Motivoiduin tänään myös, kun huomasin, että en olisi ollut edes viimeinen viikonlopun voimanoston SM-kisoissa. Ihan ei kymmenen parhaan joukkoon silti olisi omat tulokset riittäneet. :D
Kun kärki on jossain sadan kilon päässä, on vaan paras vertailla omiin tuloksiinsa. Ja sitähän voimanosto aika monille on, omien tulosten parantamista ja itsensä voittamista. Kaikki kun sinne mitalikolmikkoon ei millään mahdu.

Keksin tänään salilla vuoden hauskimman puujalkavitsin, joka oli pakko toteuttaa Paintilla. Monta rautaa tulessa. Höhööhöhöööhöhö!

Jään tänne nauramaan omille hauskoille jutuilleni ja toivotan kaikille mukavaa ensi viikkoa. Kaksi viikkoa jouluun!