Kouvolan kepardi

Rahkaäijä sanoi mulle tällä viikolla, että kukaan ei kuulemma jaksa kohta lukee mun blogia, kun mulla menee koko ajan niin hyvin. :D Otan sen riskin ja kerron vielä yhden hienon jutun.
Sen jälkeen kun olin päättänyt, että meille tulee aby-pentu Leoko, aloin etsiskelemään sille kaveria. Selasin noin kaks miljoonaa kissailmotusta ja pistin aika monta sähköpostia ja tekstaria ja kaikki kivat kissat oli just jo löytänyt kodin. Valitin Rahkaäijälle, että en ikinä löydä mieleistäni toista kattia ja Rahkaäijä lohdutteli, että oikea tulee varmasti vastaan jossakin vaiheessa, kun maltan odottaa. Niinhän se tulikin. Viime viikolla löysin netistä ilmoituksen vuoden vanhasta bengalista, joka myydään allergian vuoksi. Mulle tuli heti tunne, että juuri tää poika tulee meille. Rahkaäijää ei ollut erityisen vaikea puhua ympäri, koska muutaman bengalivideon katsottuaan äijälle tuskin olisi enää käynyt mikään muu rotu.

Moro, mun nimi on Leo!

Mää oon bengali.

 Heti kun mahdollista, soitin kissasta ja olin ihan lyöty, kun sitä oli jo joku tulossa katsomaan ja ajattelin, että se meni siinä, ei tullut tätä bengalia meille. Lannistus vaihtu kuitenkin riemuksi maanantaina, kun kuulin, että mahdollinen ostajaehdokas oli tehnyt oharit kaksi kertaa ja kissa oli jälleen vapaana.

Me bengalit yleensä tykätään vedestä, mä myös.

Eilen aamulla lähinnä steppasin edestakaisin ja hoin, että koska lähetään. Rahkaäijä teki päivän duunit aivan supervauhdilla ja iltapäivällä ennen kahta paettiin superhellettä meidän ilmastoituun autoon. Lahdessa pidettiin pieni ruokatauko ja siitä ei ollutkaan enää kovin pitkä matka Kouvolan lähelle, jossa bengali asusteli.
Leonardo eli tuttavallisemmin Leo tuli heti meitä ovella vastaan ja haisteli molemmat tarkkaan ja siitä alkoi show, missä veijari näytti kaikki parhaat temppunsa, kirjahyllyyn kiipeämisestä hulluihin juoksuspurtteihin. Heti kärkeen kävi siis selväksi, että nyt ei olla tekemisessä minkään löysän sylikissan kanssa, vaan varsinaisen vauhtiveikon. Hetki me siinä vauhtiveikkoa katseltiin ja olin ihan valmis kaupan tekoon. Raapimispuu, hiekkalaatikko ja peti autoon ja kissa laatikkoon ja kohti Tamperetta.

Tää suihku on mun lempipaikka. Täällä on ihanan viileää.

Tänään jo leikityttää, eilen ei.

Ensimmäisen viisi kilometriä kuljetusboksista kuului hyvin mielenosoituksellisia ääniä, mutta sitten jätkä rauhottui ja vähän vaan protestoi aina, jos Rahkaäijä ajoi liian kuoppaista tietä.
Kotiin päästessä Leo tuli reippasti pois laatikostaan ja lähti heti ihmettelemään uusia nurkkia. Yläkerran läpikäymiseen meni ainakin kolme varttia ja sitten siirryttiin varovaisesti alakertaan. Illalla kun mentiin nukkumaan, kissa tuli meidän kanssa alakertaan ja yöllä oli sellainen olo, kuin joku olisi ollut meidän sängyn alla.

Tuosta saat tassua!

Tänään heräsin jo kuudelta ensimmäiseen aamuuni kissanomistajana, mutta hetken kylläkin luulin, että olin vaan nähnyt unta jostakin ihmeellisen kauniista bengalista, koska kattia ei näkynyt missään. Lopulta herra ilmottautui itse pitkällisen etsinnän jälkeen alakerran peränurkasta. Tänä aamuna on jatkettu kaiken haistelua ja erityisesti meidän kylppäri on sen mieleen, kyllä kylmänkin saunan lauteilla ja kiukaan päällä on ihan kivaa!

Mulla on saunavuoro koko päivän.

Kaikki haisee niiiiin oudolle!

Vaikka meidän taloudessa ei koskaan ennen ole ollut kissaa, on tämä varmasti suurempi muutos Leolle, joka joutuu ihan vieraaseen ympäristöön vieraiden ihmisten ympärille. Tyyppi on ottanut ainakin tähän mennessä muutoksen ihan hyvin ja tulee aina pois piilostaan silitettäväksi, kun menee samaan huoneeseen ja vähän jo seuraa mua. Viime yönä myös ruoka oli hävinnyt kiposta ja leikkiminenkin jo maistuu, että melko hyvin menee! Alkuun ohi menevistä junistakin tuli vähän liian jännä ääni, mutta enää se ei tunnu haittavaan. Kerran Leo sähähti mulle, kun menin vähän liian nopeesti lähelle, mutta uudelleen lähestyessä oltiin taas kavereita. Vaikka ulkona on hieno keli, olen istunut aika paljon meidän suihkun lattialla ja höpötellyt kaikkia pehmoisia Leonardolle. Tätäkin postausta olen tehnyt jo monta tuntia, kun välillä pitää käydä tarkastamassa miten kissalla menee.

Maastoudun maastopyörään.

Katos vaan, just sopiva kerrostalo mulle!

Mikä paikka mulla on vielä tsekkaamatta?

Niin. Meillä on nyt Leo ja syyskuussa tulee Leoko. Noin puoli sekuntia mietin Leon nimen vaihtamista, mutta mitä se haittaa vaikka nimet osuu niin lähelle toisiaan? Kun huutelee Leoo, tulee varmaan molemmat paikalle, mutta kaksin aina kaunihimpi. :))
Mä oon niin pitkään ja hartaasti halunnut omaa kissaa, että nyt tuntuu aivan epätodelliselta. Mulla oikeesti on kissa ja vielä mitä upein sellainen. Vau! Eikun siis mau!