Mäyrä, kyy ja mansikat

Olen todella hämmentynyt edellisen postauksen suosiosta, se on jo nyt kaikkien aikojen luetuin Rahkamuija-pläjäys. Erityisen liikuttavaa oli se, millä antaumuksella kommentoijat heittäytyvät mukaan topless fitness -tähtemme sielunmaisemaan, kannustusjoukot ja sponsorit ovat jo valmiina taistoon. Monet kommentit aiheuttivat varauksettoman huutonaurun, kiitos tästä! Ja uusille lukijoille myös tervetuloa! Tässä suosion huipulla on myös hyvä mainostaa, että Rahkamuijaa voi seurata myös Facebookissa.
Seuraavaa älynväläystä odotellessa voi kokeilla vaikka pelleily-tunnisteen alla olevia postauksia. En kylläkään lupaa, että siellä on mitään niin tajunnan räjäyttävää, kuin topless fitness. :D

Eilen kävin aamupäivällä vääntämässä rinta-selkä -pumppaustreenin ja nyt ainakin rintafileissä tuntuu! Tein ihan valtavan innovaation kulmasoudussa. Olen aina tehnyt kulmasoudun tangolla myötäotteella, mutta viime viikolla käsien väsyessä vaihdoin vastaotteeseen ja ihmettelin seuraavana päivänä, kun niin meni treeni kovaa selkään. Kokeilin sitä taas eilen ja kyllä,vastaoteella tehdessä tuntuma on aivan taattu! Miksei tätä kukaan kertonut mulle aikaisemmin? :D Selkää kiusoittelin leuanvedoilla, ylätaljalla ja kulmasoutu+alatalja-superilla. Rintalihat sai kyytiä vinopenkissä, flyeseissa ja crossoverissa.

Eilen töistä kickbikella potkutellessa huomasin, että puihin on alkanut pukkaamaan lehteä, aivan ihanaa! Sitä lähdettiinkin juhlimaan Kauppiin maastopyöräilyn merkeissä. Pakettiauto on pyöräilijän onni! Pyörät saa viskattua autoon eikä tarvitse ajaa näännyttäviä siirtymiä.

Korpraali Vuohensilta löysi metsästä heti mieleiset poseerauspaikat.

Huuiiiii!

Kaupissa meitä odotti kallioiset polut ja tarjosi metsä myös yhden huikean yllätyksen. Kallion päällä puskassa meni iso eläin ja vaikka elukka näytti aivan tutulta, nimeä joutui vähän aikaa hakemaan mielestä. Näätä, supikoira, kettu... Eikun siis MÄYRÄ! Aiemmin olen nähnyt mäyrän vain Miina ja Manu -kirjoissa ja (hirvittävässä) lastenohjelmassa nimeltä Kaukametsän pakolaiset. Harmittavasti kamera oli juuri silloin repussa. Mutta onneksi paint-lahjani ovat vertaansa vailla!

Pirkan pyöräily lähestyy uhkaavasti ja jopa ilmottauduttu on, joten täytyy ainakin näön vuoksi ajaa myös maantiepyörällä ennen sitä. Tänään mut kylläkin huijattiin vääryydellä ja viekkaudella maantielle. Perheemme maantievastaava eli Rahkaäijä ilmoitti, että lenkin pituus on noin reilut 40 kilometriä ja sehän kuulosti ihan kivalta lauantai-lenkiltä!

Maastokengät vähän syö uskottavuutta, mutta muuten olin ihan tyytyväinen tähän "päivän asuun". 

Kerrankin ei voi kun ihailla Rahkaäijän tyylikkyttä ja värien sopusointua, melkein uskottavuuskateus iskee!

Aloin vahvasti epäillä matkan pituutta, kun tietä tuntui loputtomasti jatkuvan Teiskon perällä. Lopulta matka olikin melkein 70 kilometriä ja vähän protestoin, sillä haluan henkisesti valmistautua ja virittäytyä etukäteen, jos pyörän päällä joutuu viettämään kolme tuntia. Nillitykseni kuitenkin väheni huomattavasti, kuin pysähdyttiin matkalla jäätelölle.

Hymy on täysin tekaista, koska sorruin johonkin kevyeen sorbettijäätelöön...

...mutta tasoitin tilanteen ryöstämällä Rahkaäijän tuutin perät.

Villin luonnon ihmeet eivät loppuneet eiliseen mäyrään, vaan tänään vastaan luikerteli kyy. Se hengaili aika uhkarohkean näköisesti keskellä tietä, tuskin eli kovin kauaa sillä menolla.

Tää oli ehkä neljäs käärne, jonka olen lyhyessä elämässäni nähnyt, siksi piti ihan kuvakin ottaa!

Jos jotain opin tältä pyöräreissulta, niin se on se, että juoda pitää enemmän, varsinkin kun kelit alkaa lämpenemään. Olen huono juomaan vauhdissa ja pysähdeltyä tulee aika vähän. Mutta taidan olla juuri niitä ihmisiä, jotka opettelee tällaiset asiat kantapään kautta. :D Nyt muistan, kun vähän tuli huono olo!

Kohta kaikki on totaalisen kyllästyneitä "Kesän ekat mansikat <33" -kuviin, joita puskee joka tuutista, mutta vielä ennen sitä on pakko pistää kuva ekoista mansikoista. Vähän kovia eikä edes makeita, mutta ne olikin espanjalaisia.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 226

TREINING LAIFSTAIL 4EVÖÖÖH

Näin viime yönä uskomattoman mehukkaan unen, jossa kirjotin blogiin treeniblogiparodian, enkä voinut vastustaa kiusausta tehdä sitä myös ihan oikeasti.

Moicca! Mä oon Anni V. ja tää on mun treeniblogi! Tänään ajattelin vähän kertoo teille mun treenistä ja ruuasta ja muusta sellasesta, koska teitä varmasti kiinnostaa!
Alotin ihan uskomattoman uuden elämän vappuna. Istuin vappuaattona koskenrannassa ja itkin mun bestikselle sitä, kun mun elämälle ei oo suuntaa enkä kuulu mihinkään, mutta sitten mun ihana besta ehdotti, että liittyisin salille, sitten kuuluisin johonkin. Noh, heti seuraavana päivänä menin ja liityin FFC:lle (Fox Fitness Club) ja se todellakin räjäytti mun tajunnan. Päätinkin, että tähtään ens keväänä kisalavalle.
Palkkasin siis oman PT:n ja otin heti kerrasta 15 vuoden määräaikaisen valmennussopimuksen.

PT suunnitteli mulle just mun tarkotuksiin sopivan treeniohjelman, josta kerronkin nyt lisää. Saliohjelma on siis 20-jakoinen ja se menee näin.
päivä 1. Pohkeet
päivä 2. etureidet
päivä 3. takareidet
päivä 4. peppu
päivä 5. reiden lähentäjät
päivä 6. reiden loitontajat
päivä 7. vatsa
päivä 8. kyljet
päivä 9. alaselkä
päivä 10. yläselkä
päivä 11. rintalihakset
päivä 12. etuolkapäät
päivä 13. takaolkapäät
päivä 14. olkapään kiertäjäkalvosimet
päivä 15. hauikset
päivä 16. ojentajat
päivä 17. forkut
päivä 18. epäkkäät
päivä 19. kämmenen lihakset
päivä 20. lantiopohjan lihakset

Miltä näyttää teidän mielestä? Teen yhdessä treenissä siis noin 9-13 liikettä, mutta en sillain viitti tarkemmin kertoo, koska toi treeniohjelma on just mulle räätälöity ja maksan siitä aika paljon. Oon nyt ehtinyt tekeen jo kahdeksan ekaa treeniä ja tää tuntuu niin mun jutulta, siis ihanan jumissa kaikki paikat. Jakokin tuntuu tosi simppeliltä ja hyvältä, kun en ole aiemmin käynyt salilla (zumbassa vaan!) niin en tosiaankaan olis jaksanut ruveta reenaileen mitään yksijakoista ohjelmaa, ei semmosella mennä kisalavalle!

Niin joo, niistä kisoista voisin myös vähän rupatella. Mun laji on topless fitness! Siinä niinku haetaan kauniita naisellisia muotoja ja lavalla ollaan ilman bikini-yläosaa. Ideana on vähän ollut, että kun kerran isolla rahalla pistetään silikoonirinnat, niin eikö ne myös voisi näkyä! Ja hei, miten mahtavaa, bikineihin menee vähemmän rahaa, kun tarvii olla vaan pikkupöksyt!  Lajihan on ihan uusi Suomessa, lisenssejä IFBB:ltä on tähän mennessä ostettu ainoastaan noin 73 000 kappaletta, että ensi vuonna on vielä varmaan mukavan väljää lavalla, sanoivat siellä lajiliitossa, että pituussarjat tulee ehkä sentin välein. Seuraavana vuonna ehkäpä 5 millin välein, jos laji saavuttaa suurta suosiota! Mä kisaan 169 senttisissä!

Mun PT teki simulaation siitä, miltä näytän kisoissa, jos dieetti menee putkeen. Tää kuva motivoi mua niiiiiiiin paljon! Mun lemppari fitspiration lause onkin: Ronnie Coleman is the new skinny! Laittaisin mielelläni tän hetkisiä kehityskuvia, mutta mun instagrammi on rikki. :((

Joo, siis alotin tosiaan kisadieetin tän viikon alussa ja voin sanoo, että R-A-K-A-S-T-A-N dieettaamista! Melkein jo harmittaa, että tää dieetti loppuu 47 viikon päästä. :(( Valmentaja käski mun tehdä kahdeksan aamuaeroobista viikossa, yleensä juoksen Makkarajärven kuusi kertaa ympäri, siitä tulee sellainen 17 kilometrin lenkki. Voin kertoa, että sen jälkeen on niiiiiin ihana vetää aamupuuroa. Tällä hetkellä laitan puurohiutaleita 30 grammaa, ja oonkin joka aamu iiihan ähkyssä, mutta määrä kuulemma kiristyy tonne 13 gramman tietämille, kun dieetti etenee. Mun tiimikaveri on ihan kateellinen mun isoista puuromääristä, mutta se kisaakin 155 senttisissa!

Ah, just tasan 300 grammaa parsakaalia, noudatan ohjeita grammalleen!

Sitten muuten vähän ruokailusta, mä noudatan Fatfarmin Keisarin uudet ruuat -diieettiä. Siihen kuuluu kahden kuukauden nettivalmennus ja ruokavalio-ohjeet ja hinta oli vaan 200 euroa, mieti kuinka halpa siististä kesäkunnosta! Ja jos nyt haluatte nillittää jotain, että mun lautasella ei muka ole mitään, se on potaskaa, jokainen näkee, että siinä on rasvattomia kananfileitä ja parsakaalia. Dieetin ruuat näkee ja maistaa jokainen, joka on riittävän valmis omistautumaan fitness-elämäntavalle.
Ja painotan vielä, että tää ei ole mikään dieetti vaan elämäntapa, e-lä-män-ta-pa!!! Elän just niinku haluan tai siis niinku mun PT käskee.

Mä niiiiiiin rakastan höyrytettyä parsakaalia ja maustamatonta kanaa! Namnam, maha tuli täyteen! <3

Tykkään kaikista tosi luonnollisista jutuista, aina aamulla vedän puuron kanssa pakuri-voikukka-raakakaakao-rikkaruoho-smoothien ja siitä tulee ihanan raikas olo! En juuri käytä mitään lisäravinteita, mutta mainitsen tässä tärkeimmät: ennen treeniä latausjuomaa, latausjuoman esilatausjuomaa, treenin aikana hörpin vähän lisää buusteria ja palkkariksi vedän Fästin uutta superanabolicexplosionääsblasteria, joka on _mielettömän_ tehokas, yhtään ei ole seuraavana päivänä paikat kipeet! Ja mikä parasta, just huomasin, että siitä on tullut uus maku, nimittäin Karpalolonkero, olinkin totaalisen kyllästynyt suklaan makuiseen!
Lisäksi käytän tietysti aakkosten kaikkia vitamiineja, nappailen green tea -kapseleita ja fat burnereita ja yleensä iltapalaksi syön annoksen juustonaksujen makuista puddingia. Ennen nukkamaanmenoa juon taas superfood-drinkin, koska rakastan kaikkee luonnollista ja yritän pitää ruokavalioni mahdollisimman puhtaana. Ja lisäaineet, niitä välttelen!

Fitness-elämän herkullisia puolia, juustonaksujen makuinen pudding!

Kisalavojen kannalta mulla on kiusallinen ongelma, nimittäin selluliittia poskessa. Mutta mun PT onneksi vinkkas tehokkaan keinon sen nujertamiseen ja se on tietysti Höpöxi! Hoidon aikana pistän pääni 20 minuutiksi höyryävän kuumaan vesisaaviin, ja samalla poljen kuntopyörää. Voin kertoo, että kohta on poskiläskit historiaa!

Uskomaton ero, vai mitä? Tämä kaikki on Höpöxin ansiota!

Mähän en siis ole ainoa, joka meidän taloudessa treenaa kovaa. Mun ihana poikaystävä L treenaa kesän sprinthalon -kisoihin. Laji taitaa olla aika monelle tuttu, mutta kertauksen vuoksi kerrottakoon, että kyseessä on siis yhdistelmälaji, jossa uidaan 50 metriä, juostaan 100 metriä ja ajetaan yksi kierros velodromilla tai jollain stadionilla. Tästä voikin päätellä, että L elää tosi kurinalaista elämää ja treenejä on 68 kertaa viikossa. Koska sprinthalonissa matkat on noin lyhyitä, varusteiden vaihdolla on huomattavan suuri merkitys. Siksi L treenaa vähintään kolme tuntia päivässä kenkien vaihtoa. Treenit on tosi raskaita ja yleensä seisonkin harjoitusten ajana vieressä ja pidän vesipulloa ja kannustan vielä nopeampaan kenkien vaihtoon. Tää harrastus vie myös todella paljon rahaa, L tilasi juuri netistä uusinta uutta olevan Tear off -märkäpuvun, joka lähtee ihan salamannopeasti päältä pois, puku maksoi 1200 euroa ja se on tietenkin kertakäyttöinen.

Muutama kuva pk-tason kengänvaihtotreeneistä. Käytössä harjoituskenkälusikka, kisoissa käytetään tietenkin hiilikuituista!

Mitään ei saa jättää sattuman varaan, joku voi olla nopeampi!

Kahden käden kiristys, tällä kiritään ratkaisevia millisekunteja!

Ensi kesän sprinthalon järjestetään Tampereella Ratinassa. Siellä on tosi upeat puitteet, ensin uidaan suvannnossa, sitten juostaan parkkipaikan poikki ja kerran rata ympäri fillarilla. Uskon, että L pärjää upeasti, se osaa varusteiden vaihdon niiiiiin nopeesti, se aina kotonakin harjoittelee riisuutumista, hihih... ;)))
Myös pyörällä on valtava merkitys kisassa, tärkeintä on, että pyörän selkään pääsee nopeasti. L päätyikin Jopoon, koska sen päälle on niin nopea hypätä! Ostettiin Prismasta turkoosi Jopo, nyt sitä täytyy enää vähän viritellä, laittaa juomapullotelineet rungon sisään ja sellaista pientä, kaikkea ei voi vielä paljastaa!

Nyt te kaikki varmaan mietitte, millä me maksetaan tää kaikki. Mäkin mietin tosi pitkään, että onko mulla ikinä varaa palkata PT:tä, mutta sitten vaan ajattelin, että asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Lainaa en saa, kun on sen verran tota pikavippiä tullut otettua, mutta sitten lueskelin Pakkikselta, että moni suomalainen bodari pärjää ihan hyvin yhdelläkin munuaisella, joten miksen minäkin? Niinpä myin toisen (tai oikeastaan puolitoista) munuaisen aasialaiselle herrasmiehelle ja sillä maksan vuosivalmennuksen. PT:kin kehui ideaa, kuulemma kaikki paino mitä saadaan kisoihin mennessä pois, on plussaa! Lisäksi ajattelin keskeyttää maisterivaiheessa olevat oikeustieteen opinnot, koska aattelin, että menen PT-koulutukseen. Sitten kun mäkin olen personal trainer, rahaa sataa ovista ja ikkunoista, kun valmennan muita kisakuntoon!

Mä olen niiiiiiin iloinen tästä uudesta elämäntavasta ja oon niiiiiiin täynnä energiaa koko ajan. Uskon, että tää elämäntavan muutos pitää, enkä koskaan enää syö karkkia tai käytä alkoholia, koska ei mun tee edes mieli mitään, koska rakastan veteen dipattua parsakaalia niin älyttömästi. I love my fitness-lifestyle! <3

Jos luulit tunnistavasi juuri oman blogisi tästä, se on hyvin mahdollista, ellei jopa todennäköistä. Kivaa helatorstain jatkoa!

Ostetaan yhdet kivekset, kiitos!

Lyhythihaisella fillaroimaan, aika rock!

 Tänään meinasin pitää lepopäivän, mutta sitten iski sääli keliä kohtaan (etenkin jos loppuviikko vietetään jossain vedenpaisumuksessa...) ja oli pakko lähteä vähän täpäreillä metsään hassuttelemaan. Tai noh, mua ei pahemmin hassuttanut, kun Rahkaäijä valitsi (taas) reitin ja oli kirjaimellisesti vähän kiviä matkan varrella. Yleisin ääni (oman kiroiluni lisäksi) oli kling klang klong, kun mun polkimet kolisi kiviin. Hyvästi polkimien helmiäisvihreä maali!

Rauski ottaa aurinkoa

Käytiin muun muassa Karkuvuoren enskarännillä. Edellisen kerran samoilla mestoilla poiketessa oli lunta ainakin viis metriä ja alamäki oli heleppoo ja mukavaa. Lumet oli tiessään ja polku täynnä kiviä, en ihan pommittanut yhtä soittoa alas asti.

En ajanut tästä.

Tämä etelä-Tampereen huono puoli on se, että kaikki polut on täynnä juurta ja jättimäistä siirtolohkaretta, joten tällaiselle amatöörifillaristille haastetta todella riittää. Lenkin lopuksi melkein itku kurkussa kaipailin itselleni kiveksiä, jotta uskaltaisin ajaa kovempaa ja kunnolla. Järkeä taitaa olla päässä liikaa ja testosteronia veressä liian vähän. Mutta kuten aikamme suurin ajattelija Rahkaäijä lausui, ajamisen oppii ajamalla ja epämukavat alamäet selättää parhaiten kun harjoittelee vaan harjoittelee sitkeästi poissa omalta mukavuusalueeltaan. Lupaan itselleni, että loppukesällä sujuu jo paremmin!
Silloin, kun ei meinaa sujua, vakiouhkaukseni on, että myyn pyörän. Mutta jo viimeistään kotiin päästessä pyörä tuntuu rakkaalta, enkä vielä kertaakaan ole laatinut myynti-ilmoitusta Fillaritorille.;)

Jos joku olisi minulle ala-asteella ollessani kertonut, että yliopistosta pääsee kesälomalle jo viikko vapun jälkeen, olisin varmaan itkenyt hunajaa. Eilen nimittäin oli viimeinen läsnäoloa vaativa koulujuttu ja nyt sitä ollaan ikään kuin kesälomalla. On kuitenkin reilua mainita, että pari kurssia on silti vielä pahasti kesken, ja ensimmäinen todellinen lomaviikko on vasta heinäkuussa. Sitä odotellessa! Mutta nyt on pakko lähteä vielä paniikkihätä-kauppareissulle, kun kaupat ovat huomenna kiinni. En ota mitään riskiä, että esimerkiksi rahka loppuu! Ääk!
Loppuun vielä yksi todellinen arkistojen aarre -kuva muutaman viikon takaa.

Mun appiukko on parempi kun sun appiukko, koska sillä on manaaja-kissa!!

Rahkalaskuri: 222

Nössöilylle loppu!

Koska tenttiin lukeminen on täysin yliarvostettua, kävin tänään päivällä tekemässä  vähän käpälätreeniä. Olkapäät tuntui ottavan todella hyvin hittiä, mutta muuten oli ihan korkeintaan keskinkertainen treeni, haba ei sujunut ja ojentajissakaan ei tuntunut olevan yhtään voimaa saatika lihaa. Mutta ei se mitään, aina ei suju.

Rahkamuijan järjettömät rahkareseptit osa 47. Ananastikkujen dippaaminen rahkaan.

Poikettiin mun tentin (kyllä sieltä ny ainakin kakkonen tulee!) jälkeen Prismassa täydentämässä jääkaappia ja urheilumömmöosastolla oli itte Jutta Gustafsberg heilumassa. Olin pariinkin otteeseen menossa heittämään läppää ja pyytämään yhteiskuvaa blogia varten, mutta molemmilla kerroin kävelin ohi, kun meni pupu pöksyyn. Nyt vähän harmittaa. Ei se, etten saanut yhteiskuvaa vääshtäneen näköisen Jutan kanssa, vaan oma yleinen nössöilyni. Tiedätkö sen tunteen, että tekis mieli, mutta kun ei jotenkin uskalla/kehtaa/viitti, vaikka mitään pahaa ei voisi edes tapahtua, jos tarttuisikin toimeen. Ja jälkeen päin vaan harmittaa, jos jättää tilaisuuden käyttämättä, oli se sitten pieni tai iso. Päätinkin, että nyt loppuu tämmönen nössöily joka asiassa ja sanoinkin Rahkaäijälle, että muistuttaa mua tästä Jutta-episodista, kun seuraavan kerran emmin mitä tahansa asiaa!

Rahkaa vain jäi valitettavan paljon yli tikkujen loputtua ja purkin perä upposi mustikoiden kera.

Mutta eilen en löysäillyt yhtään, kun vedin lisäpainoleukoja. Viimeisessä sarjassa otin hallitun riskin ja laitoin 15 kilon limpun roikkumaan kettinkiin. Ja oi kyllä, sehän nousi! Koskaan ennen ei ole moinen mötikkä noussut mukanani kohti taivaita ja vedon jälkeen oli pakko vähän tuuletella. Hyvä mää!

Venyttelyhetkeni ovat aina yhtä suurta, seesteistä nautintoa. Ai eikö siltä näytä?

Rahkaäijällä oli kauppareissun jälkeen vielä salitreeni tekemättä ja äijä houkutteli kovasti muakin mukaan treenaamaan, ja ensin olinkin lähdössä hyppy kengässä mavettamaan, mutta sitten vasta muistin, että salitreenin lisäksi fillaroin tenttiin. Intoa, motivaatiota ja energiaa on tällä hetkellä niin paljon, että vaikka lampaat söis, mutta silti ei tarvitse vetää ihan överiksi. Lähdin kuitenkin mukaan penkkivarmistajaksi ja se oli vähintäänkin päivän paras päätös, sillä sain varmistelujen ohessa venyteltyä tosi hyvin. Mä olen aivan käsittämättömän kankea, mutta viime aikoina olen koittanut sitkeästi nujertaa jäykkyyttä. Jos jo nyt selkä alkaa heti vihoittelemaan, kun takareidet on jumissa, en halua edes tietää vanhuuden kolotuksista mitään. Vaikka voisin lähteä tekosyiden keksimisen Euroopan mestaruuskisoihin vaikka heti, ei ole mitään pätevää tekosyytä olla venyttelemättä, jos se selvästi parantaa oloa. Myös kaikenlaiselle venyttelynössöilylle ja venkoilulle loppu!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 219

P.S. Suuri tomaattikisa julistetaan täten päättyneeksi, meillä taidetaan syödä tänä(kin) kesänä ihan vaan kaupasta ostettuja tomaatteja... :D

Romanttisia lahjuksia ja hutera rullaluistelija

Eilisessä Hesarin Nyt -liitteessä (juttu täällä) muotibloggaajien miehet tilitti, kuinka tyttöystävälle pitää keksiä mitä mielikuvituksellisempia syntymäpäivälahjoja, jotta lukijat olisivat haltioissaan bloggaajan miehen poikaystävä-skillsseistä. Rahkaäijää ei nyt tainnut ajatella niin pitkälle, koska sain tänään synttärilahjani ennakkoon, mielikuvituksellinen oli toki! Rahkaäijä osti rakkaaseen Rauski-pyörääni uuden, lyhyemmän stemmin, eikö olekin romanttista? Jaa, että mikä stemmi?

No se palikka, jolla ohjaustanko pysyy kiinni pyörässä. Se voi kuule olla pitkä tai lyhyt, painava tai kevyt! En määkään tämmösiä vielä kaksi vuotta sitten tiennyt, mutta nyt tiedän. Mutta nyt on uusi stemmi ja pyörän maasto-ominaisuudet sen kun paranee! Pyörän elopaino kylläkin kasvoi dramaattiset 6 grammaa, mutta podaan vähän lisää, niin ei tunnu missään.

Uusi vs. vanha, onhan toi vanha aikamoinen hujoppi!

Valkoinen stemmi istuu hienosti, kaipaisko vielä valkoiset kammetkin?

Tänään oli myös siitä merkittävä päivä, että avasin rullaluistelukauden. Meidän huudeilla on aivan huonot asfaltit ja ikäviä mäkiä, joten heitin pelit ja vehkeet autoon ja kaahasin rahkabiilillä lähemmäs hyviä rullailumestoja. Annalasta Kangasalle päin menee superhyvä kevyen liikenteen väylä, jossa on hieno asfaltti ja vähän liikennettä, joten menin sinne koikkelehtimaan. Ja nyt puhutaan nimenomaan sekavasta koikkelehtimisesta, eikä sulavalinjaisesta luistelusta.

Fireflyn luikkarit, vähän violettiakin on! Arvaa tarkastinko ennen lenkkiä, että onko kaikki pyörät paikallaan tai saatika tein jotain vuosihuoltoa? Seuraavalla kerralla sitten!

Lapsena halusin aina harrastaa sellaisia lajeja, joihin ei ollut mitään mahdollisuutta ja rullaluistelu oli yksi näistä (potkulautailu toinen) eikä ihan vähäisin syy ollut se, että lähin asfaltoitu kevyen liikenteen väylä oli suunnilleen 15 kilometrin päässä. Aloitinkin kesäajan luistelun vasta Tampereelle muutettuani, että en todellakaan ole mikään mestari lajissa, ei toivoakaan, että hyppisin khuulisti rotvallien yli. Ja juuri tästä syystä pidä lenkeillä kypärän vankasti päässä ja rannesuojat kädessä ja varmuuden vuoksi vielä polvisuojatkin. Ylipäätään en ymmärrä, kuka on niin tyhmä, että luistelee ilman kypärää. Vaikka olisi syntynyt rullaluistimet jalassa, ei kukaan ole niin virtuoosi, että pystyy hallitsemaan myös muuta liikennettä. Tämä ei epäilemättä edusta yleistä mielipidettä, mutta sanonpahan vaan, että mä en ainakaan halua halkasta kallooni. Enkä saada edes pieniä säröjä siihen.

Ja sitten tästä kansanterveysvalituksesta takaisin aiheeseen. Lähdin siis rullailemaan Kangasalle päin ja meno oli suorastaan lennokasta ja en millään malttanut kääntyä takaisin. Ja kun vihdoin käännyin luistellakseni takaisin autolle, hoksasin, että vanha ystäväni vastatuuli on jälleen seurana.:D Kävikin niin sanotusti vanhanaikaiset ja vähän hyydyin takaisintulomatkalla. Eikä muuten ollut eka kerta, näin käy joka vuosi ensimmäisellä rullaluistelulenkillä. Onneksi ei ollut kiire mihinkään ja sain rauhassa potkutella. Autolle päästessä jalat ja etenkin perperi olivat melko kaikkensa anteneet, eilisellä jalkatreenilläkin saattoi olla osuutensa asiaan. Kotona tsekkailin reittiäni ja lenkillä tuli pituutta 13 kilometriä. Kokonaisuudessaan ihan  positiivinen kokemus, kesän rullistelut eivät siis jää tähän!

Älä kysy, miten selvisin alas

Iltapäivällä käytiin täpäreillä kaupassa ja ajeltiin tietysti vähän mutkien kautta (kuten kuvista näkyy...) ja sain vähän testailla Rauskin ajo-ominaisuuksia uudella stemmillä. Hyvin pysyi hanskassa! Sillä välin kun Rahkaäijä poikkesi kaupassa, vahdin pyöriä ulkona. Meinasin muuttua melkein leuhkaksi ylpeydestä, kun joku nuori herrasmies tuli kehumaan pyörääni selvästi vaikuttuneena ja kyseli, että onko ihan uusi. Melkein oli kateudesta Rauskin värinen!
Oli muuten tosi kivaa, kun niin moni kertoi eilen päivän omia kohokohtiaan, kyllä siitä useammat hymyt irtosi!

Syödyt rahkat vuoden alusta: 217

Iloinen päivä

Ei olisi voinut päivä paremmin alkaa, kun aamulla kuulin, että ihana ystäväni on saanut potran tyttövauvan. Ensin vähän kyynelehdin, mutta loppupäivä onkin mennyt onnellinen virne naamalla. :))

Hymy ei hyytynyt myöskään salilla. Etukäteen vähän mietitytti, että kulkeeko kyykky enää ikinä kunnolla, kun edellinen kerta oli niin tahmainen. Mutta tänään sain hommaan hyvän tekemisen rauhan, eikä ranteetkaan kiukutelleet. Varsinaiset sarjoja tein taas kolmella toistolla, lämppäreitä vähän pidemmillä. Olen tosi tyytyväinen päivän pyllistyksiin, ne tuntui (ja kuulemma myös näytti) tosi hyvältä.

Kyykähdys. Kuvassa mukana myös Rahkaäijän mavepainot mun hauiskääntöpainot.

Yhdeksän sarjan jälkeen ei varsinaisesti ollut enää kiinnostusta tehdä etukyykkyä, joten tein yhden muutaman sarjan yhden jalan prässiä. Käy muuten järkyttävällä tavalla takaosastoon ja sinne sitä poweria nyt kaivataan! Kuuliaisena treenaajana tein myös pohkeet, tehosta en kylläkään mene takuuseen. Miksei pohkeiden treenausta voisi ulkoistaa?

Kyykkyyn ja maveen toivottiin jonkin aikaa sitten vinkkejä ja voin listata hyvän kyykkypäivän kunniaksi voimanostokurssilla annetut neuvot.
1. Tanko telineeseen suunnilleen rinnan korkeudelle, siitä se on hyvä napata selkään.
2. Älä kyykkää peilin edessä, silloin fokus menee siihen, että tuijottelee itteensä, eikä silloin yleensä saa pidettyä katsetta tarpeeksi korkeella.
3. Ja sitten tangon alle ja lasti selkään. Se tangon paikka on yllättävän alhaalla, ei siis niskan päällä.
4. Pieni pakitus, ensin askel taaksepäin toisella jalalla ja sitten toisella ja pysähdy paikalleen rauhottaan tilanne ennen kyykkyä. Ota happea ja valkkaa seinästä parin metrin korkeudelta joku piste, jota tuijotat koko ajan.
5. Ja sitten takapuoli alas, keskity siihen, että pylly menee alas, älä siihen, että polvet menee koukkuun. Jos tuntuu, ettet pääse alas, levennä jalkojen alkuasentoa, niin pääset paremmin jalkojen väliin.
6. Ylös! Tämä on mulle se kriittisin vaihe, aiemmin nousu meinasi aina pysähtyä vähän pohjan jälkeen. Mutta jo se, että kurssin valmentaja käski pitää katseen koko ajan ylhäällä, auttoi tosi paljon. Ja välillä myös jaloista loppuu puhti, mutta se ratkesi sillä, että painaa polvia ulospäin nousussa, näin reiden kaikki lihaset osallistuu paremmin talkoisiin. Ja koko ajan keskikroppa tiukkana.
Nämä neuvot auttoi ainakin mua tosi paljon ja olen nyt myös huomannut, että kyykyssä pitää olla pääkin mukana. Jo senkin takia, että keskittyy kunnolla, mutta myös siksi, että uskaltaa kyykkäillä sellaisillakin raudoilla, jotka tuntuu isoilta. Muitakin hyviä vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

Treenin jälkeen lähdettiin vähän pelleilemään täpäreillä lähipuistoihin. Rahkaäijällä oli missio, että mun pitää oppia keulimaan, jotta metsässä esteiden ylittäminen on vaivatonta. Oman tyylini mukaisesti suutuin kahden yrityksen jälkeen ja kieltäydyin kuuntelemasta minkäänlaisia neuvoja ja ehdin jo julistaa, että myyn täpärin. Selvisin kuitenkin tästä maastoajajan identiteettikriisistä ja muutaman yrityksen jälkeen sainkin eturenkaan ilmaan. En nyt varsinaisesti kovin pitkäksi aikaa, mutta sen verran, että kuvan sai napattua!

Täpäreillä on tosi mahtavaa ajella myös kaupunkiympäristössä, jatkuvasti löytyy kivoja rotvalleja, joiden yli hyppiä tai hauskoja polkuja puistoista. Keulimisharjoitusten jälkeen jatkettiinkin pelleilyä leikkipuistossa.

Jes, vaijerikeinu oli kerrankin vapaa ja pääsin testailemaan!

Lenkin ainoat rappuset, jotka suostuin ajamaan alas

Testailin myös hyppäystaitojani eräässä luonnonhyppyrissä ja ensimmäiset kokeilut olivat surkeita, pyörä vaan rämähti kenttään, eikä hypystä ollut tietoakaan. Jatkoin sitkeästi treeniä ja viimeisellä hypyllä jo molemmat renkaat olivat ilmassa! Vähän matkan päässä tätä suurta näytöstä seuraili hädin tuskin kouluikäinen poika pyörän kanssa (ja oli oikein karkkia sirkuseväänä!) ja epäilemättä ajatteli, että vähän on nössö täti, kun ei osaa edes hypätä noin pienestä hyppyristä. Minkä takia mää en yhtään tajunnut keulia ja pomppia pyörällä sillon metrin mittaisena, niin osaisin jo kaiken?

I believe I can fly!

Yksi iloinen asia lisää tähän päivää on mun uusi pyöräilytakkia, jonka ostin Prismasta. Ja mikä siisteintä, vasta kotona tajusin, että siitähän lähtee hihat irti! Ostettiin myös pilatesrulla, joten tuskallista ääntelyä luvassa lähipäivinä. Ja makeita kirsikkatomaatteja monta rasiaa, 2,6 euroa kilo!

Kun maantiepyörä on sininen, täpäri vihreä ja jäykkäperäinen musta-punainen, en ole löytänyt sopivaa kompromissiväristä takkia, mutta musta saa nyt kelvata, se sopii varmasti kaikkiin pyöriin.

Jotta hyvä päivä aina vaan jatkuis ja jatkuis, kerro mikä on ollut parasta sun päivässä tänään!

Rahkalaskuri: 214

Tuulinen maakuntamatka

Ensteks alkuun tärkeä tiedotus! Tein eilen vappupuhdetyönä Rahkamuijalle Facebook-sivut ja sinne pääsee tästä. (Löytyy myös tuolta sivupalkista -->) Jos olet maaninen feisbuuk-addikti (kuten minä), niin siellä on kätevä seurata Rahkamuijaa, linkkailen sinne uudet postaukset ja mahdollisesti muutakin spämmäystä, jos oikein innostun.

Polkaistiin tänän toukokuu käyntiin vähän pidemmällä pyörälenkillä ja sitä silmällä pitäen söin eilen noin kuuskytseittemän pullaa, hiilaritankkaus kuntoon nääs! Lähdettiin tien päälle kymmenen jälkeen ja otettiin suunnaksi Kangasala ja Valkeakoski. Etukäteen vakoiltiin säätiedotusta ja vähän tuultahan ne povaili, mutta ajateltiin, että ei meihin pieni keväinen tuulenvire vaikuta mitenkään. Ensimmäisen 15 kilometrin keskinopeus olikin 28 km/h, mutta sitten se kevättuuli jo vähän hidasti matkantekoa. Valkeakoskelle asti meni ihan mukavasti ja taukopaikan simat ja munkit vedettiin naamariin iloisesti hymyillen.

Puolimatkan krouvi ja hillomunkki

Munkin makeus unohtui hyvin äkkiä, kun päästiin Valkeakosken ja Lempäälän väliselle 130-tielle. Voi morjes sitä vastatuuleen määrää! Vaikka ajoin tiukasti Rahkaäijän perässä, tuuli oli niin kova, että alamäkeenkin joutui polkemaan ihan tosissaan. Tie vaan jatkui ja jatkui, enkä yhtään tiennyt pitäiskö itkee vai nauraa. En tehnyt kumpakaan, mutta aika monta kirosanaa päästelin.

Tässä pidän selvästi vappupuhetta, jossa vastustan kasvotonta kapitalismia ja armotonta vastatuulta

Ideaparkille päästessä pahin vastapuhuri ehkä vähän lannistui ja uskoin jälleen siihen, etten ehkä kuolekaan vanhuuteen matkalle vaan pääseen joskus kotiinkin. Meitä myös kannustettiin lempääläisen pubin terassilta! Muita maantiepyöräilijöitä tuli koko matkalla vastaan vain muutama, fiksuimmat olivat epäilemättä jääneet kotiin. Mulle tulee aina yhtä hyvä mieli, kun muut maantiepyöräilijät morjestaa, se on tosi kiva tapa!

Lempäälässä taajama-alueella sotkettiin kevyen liikenteen väylää, mutta se oli valtava virhe, koska asfaltti oli hirveessä kunnossa ja yksi erityisen hankala paikka koitui kohtaloksi.

Hei haloo, vähän hapokas paikka millekään pyörän renkaalle ja toi railokin yltää varmaan Kiinan asti!

Rahkaäijä ei saanut väistetty asfaltin terävää reunaa ajoissa, ja kohta kuuluikin phiiiiiiiii ja rengas oli tyhjä. Ihan eka kerta, kun meni maantielenkillä kumi puhki, mutta paikkavälineet oli onneksi matkassa mukana. Mää keskityin päivittelemään Lempäälän surkeaa infraa sillä välin kun Rahkaäijä vaihtoi pyöränsä kumin muutamassa minuutissa.
Operaation jälkeen matka jatkui ja viimeisellä pitkällä suoralla kotiin mennessä olikin ihana myötätuuli ja kaahattiin kaikkien sunnuntai keskiviikkopyöräilijöiden ohi. Kotipihaan päästessä matkaa oli kertynyt noin 75 kilometriä ja vaikka pyöräily on ihanaa ja kivaa, olin tosi tyytyväinen, että pääsin kotiin. :D
Alunperin taisi olla suunnitelma, että tänään on vielä salitreeni, mutta veikkaan vahvasti, että loppupäivä kuluu mukavasti vaaka-asennossa sohvalla. Onko muita vapun (tai vastatuulen) väsyttämiä ihmispoloja, jotka kerää voimia jaksaakseen pari päivää ennen viikonloppua?

Rahkalaskuri: 210