Päiväunidarra

Eilen kun raahauduin töistä kotiin, olin aivan hajalla ja ihmisraunio. Päivä ei ollut oikein lähtenyt missään vaiheessa kunnolla käyntiin ja väsytti hirveästi, eikä mikään huvittanut. Ei puhettakaan reenaamisesta tai räjähtäneen kämpän siivoamisesta, vaan oli ihan pakko mennä päikkäreille. Vetäydyin peiton alle ja ensin vähän surffailin netissä ja sitten laitoin kellon soimaan 35 minuutin päästä. En tiedä mitä tässä välissä tapahtui, mutta kello soitti melkein heti, kun olin ummistanut silmät. Ajattelin, että torkun vielä ihan vähän, kun niin pahasti ramasee. Virhe!
Lopulta nukuin yhteensä melkein puolitoista tuntia ja paluu todellisuuteen oli erittäin rankka. Päikkäreiden aikana kissa tai joku muu eläin oli käynyt kakkaamassa suuhuni, kurkkua kuivasi, päätä jyskytti ja oli vaan tosi huono olo. Pahamaineinen päiväunidarra iski! Puoli tuntia yritin koota itseäni vaakatasossa, mutta edelleen vaan väsytti ja heikotti ja sitten oli pakko lähteä kauppaan. Kuten kaikki tyylikkäät rouvashenkilöt, lähdin Prismaan kulahtaneessa olohaalarissa, toppatakissa ja maihareissa. Päiväunikanuunaltani en vain kyennyt parempaan suoritukseen. Rahkaäijä haahuili katselemassa leffoja ja pelejä ja mun oli pakko mennä istumaan, kun heikotti niin.

Ensimmäisen askeleen huonosta olosta selviämiseen otin kauppamatkalla, kun hengittelin raitista ilmaa ja heti tuntui vähän paremmalta. Hiljalleen kotona illan aikana olo helpotti ja vihdoin heräsin tähän päivään, mutta päiväunien jälkeinen tokkura kesti useamman tunnin.
Myös Rahkaäijä tietää päikkäridarran vaarat ja välttelee pitkiä päiväunia kuin ruttoa. Aloinkin vähän kuuklettelemaan, että onko tämä joku meidän perheen keksintö vai ihan yleisesti tunnettu ongelma.
Tarkat kuukletteluni osoittivat, että kyseessä on ihan yleismaailmallinen ilmiö. Englannin kielessä tunnetaan termi nap hangover, joka tarkoittaa juuri sitä hirveää olotilaa, johon jouduin osalliseksi eilen. Tiede-lehti veikkaa huonon olon syyksi sitä, että parin tunnin päiväunien aikana väsymystä aiheuttava välittäjäaine adenosiini ei ehdi poistua aivoista, kuten tapahtuisi pitempien (yö)unien aikana. Syytä siihen, miksei pahaa olo tule 20 minuutin nokkaunien jälkeen, ei tarkkaan tiedetä, mutta lyhyessä artikkelissa epäillään sen johtuvan siitä, että silloin ei ehditä syvän unen vaiheisiin ja herääminen on helpompaa.

Löysin myös Ylen artikkelin, jossa neurologi Martti Partiainen kehottaa välttämään pitkiä unia juuri siksi, ettei vaipuisi syvään uneen. Rahkaäijä juo aina ennen päikkäreitä kahvia ja kehuskelee heräävänsä vastapalloon ja tätä suosittelee myös neurologi Partiainen, koska se vähentää tokkuraisuutta unien jälkeen. Tässäkö on vihdoin se syy, miksi munkin pitäisi opetella juomaan kahvia?
Toisessa Ylen artikkelissa Kalifornian yliopiston tohtori  Sara Mednick väittää, että ihmiset jotka nukkuvat harvoin päikkäreitä, ovat herkempiä vaipumaan syvään uneen päiväunien aikana, kun taas usein päiväunia nukkuvat "päikkäriammattilaiset" herää nokosiltaan virkeinä ja levänneinä. Eli huono olo on vain harjoituksen puutetta!
Keskustelupalstoilla päikkäriammattilaiset vinkkasivat päikkäridarran ehkäisyyn lyhyiden unien lisäksi nukkumista raittiissa ilmassa eli vaikka makkarin ikkuna auki. Myös runsasta veden juomista ennen päiväunia suositeltiin. Ehkä se perustuu siihen, että herää kamalaan pissahätään? Mun oma vinkki on se, että nukkuu reilusti yöllä, niin ei tarvitse harrastella mitään päiväunia. Ainakin eilen vaikka kävelylle lähteminen olisi piristänyt paljon enemmän kuin päiväunet, josta seurasi vain ennenkokematon maanantaidarra!

Nyt kaipaan kattavaa keskustelua päiväunista! Kärsitkö koskaan päiväunidarrasta? Entäpä mikä on paras paikka nukkua päiväunet? Mikä taas on hyvien ja piristävien päikkäreiden salaisuus? Kerro!