Liikunta on VAARALLISTA!

Täten vaadin, että kaikenlainen liikunta on pikinmiten kiellettävä, koska siitä tulee vaan harmia, kustannuksia ja sairaslomapäiviä! Olisi vaan pitänyt ostaa auto ja kulkea sillä töihin, eikä seota tuohon työmatkapyöräilyyn lainkaan. Pelkkää harmia tuli! Täällä nyt sitä kotona parannellaan, kun melkein lähti pää irti kaatuessa! Ei mitään hyvää seuraa liikunnasta. Kerrankin salilla murtui varvas, kun paino tippui jalalle ja toisen kerran jouduin menemään lääkäriin, kun thainyrkkeilyreeneissä lähti varpaankynsi irti. Tässä on mielestäni jo tarpeeksi vankat todisteet siitä, että kotiin jääminen kannattaa aina ja liikunta selvästi lisää riskiä loukkaantua ja jopa kuolla.

Päännyökkääjälihas. Melkein katkesi!

Maanantaina kerroin, kuinka kaaduin työmatkalla pyörällä, eikä käynyt kuinkaan. Niinhän mää luulin! Maanantai-ilta alkoi toiselta puolelta niska ja kaula vetää jumiin ja tiistaina ei pahemmin pää kääntyillyt. Tiistaina iltapäivällä alkoi myös särkemään päätä tosi kovaa, kun niska oli niin jumissa ja sitä jatkui eiliseen aamun asti, jolloin mun oli pakko luovuttaa ja mennä lääkäriin. Pää retkahti sen verran kaatumisessa, että nyökkääjälihas, joka menee korvan takaa solisluulle, venähti. Kotiinviemiseksi sain pari päivää sairaslomaa ja reseptin lihasrelaksattiin. Kun lääkäri alkoi kirjoittelemaan reseptiä, vetäsin takataskusta ihan tärkeänä ADT:n kielletyt aineet -vihon, josta pläräsin, ettei Sirdalud sisällä mitään epäillyttävää. Huomasin kyllä jo, että se ei varsinaisesti parantaisikaan suoritusta. :D Putosin eilen päiväunille melkein suorilta jaloilta ja olin aivan pihalla herätessäni. Se ei myöskään erityisesti paranna arjen työskentelytarkkuutta, koska jos olen yleensä vähän kömpelö, niin illalla kaikenlainen kömpelyys nousi potenssiin viisi ja muun muassa kippasin banaanimunalettutaikinan peräti kaksi kertaa tiskipöydälle. Loistavaa toimintaa. Ei enää lihasrelaksantteja mulle!

Ihan koko päivää en eilen jaksanut nukkua, vaan käytiin illalla pyörillä kaupassa. Läski kera peräkärryn on aikamoinen katseenvangitsija! 

Nyt niska on jo kohtuullisen hyvä ja sen myötä tänä aamuna päänsärkykin oli jo hellittänyt. Jes, elämä voittaa! Mulle ei ole missään vaiheessa ollut epäselvää, ettenkö menisi lauantaina kuitenkin Poriin voimanostokisoihin. Tää viime päivien valmistautuminen ei ole varsinaisesti mennyt ihan lapaan, mutta en ota mitään paineita. Nostetaan sen verran, mikä on päivän kunto silloin. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että oliko pakko räkätaudissa viime viikolla ja oliko pakko kompuroida sen pyörän kanssa just nyt. Elämä on kuitenkin paljon helpompaa, kun suhtautuu asioihin niin, että ne nyt vaan tapahtuu, eikä asia yhtään parane vatvomalla, että oliko pakko just nyt. Ja hei, olis sitä voinut tulla flunssan sijaan influessa ja lihasvenähdyksen sijaan jonkun raajan murtuminen! Muutenkin meikäläisen elämänfilosofia on nykyään kehittynyt entisestään siihen suuntaan, että koitan olla ressaamatta kaikesta mihin en voi vaikuttaa ja koitan kaivaa asioista hyvät puolet. Kun viime viikolla muut surkutteli, että kävipä huono tuuri, kun pankkitilini oli ryöstetty tyrhjäksi, niin mää vaan mietin, että olipa onni, kun ei ollut tilillä yhtään enempää rahaa. Synkkyyteen ja alhon suohon vajoaminen ei varsinaisesti ole mun alaa. 

Kyykkääminen sen sijaan vetää vakavaksi joskus. Tämä on jostain viimeisestä kovemmasta treenistä viime viikolta. 

Kiva päästä vähän kisailemaan ja tällä kertaa mulla on ennakkotieto, että sarjassani on varmaan joku muukin. Siistiä! Kristallipalloni on tosiaan aika sumuinen, enkä yhtään tiedä miten kisa tulee menemään, mutta kunhan tuloksen saa, niin se on hyvä. Tampereelta Poriin lähtee aika hauska jengi ja mennään kaikki samalla autolla, niin voin vaan kuvitella, että siinä autossa p@ska haisee ja balalaikka soi! Sen lisäksi, että puntari näyttää edelleen liikaa, on toinenkin paljon pahempi ongelma, nimittäin kisakampaus. Kun kisavaatteet on niin ikävän vakioidut, niin vähän pitää tukalla kikkailla. Viimeksi oli saparot ja pinkit rusetit, nyt täytyy keksiä jotain uutta. Pitää tietysti ottaa huomioon, että tukan täytyy olla penkkipunnerrusyhteensopiva, eikä takaraivolla voi olla mitään nutturaa tai muuta. Elämän suuria kysymyksiä! 

Yritän lauantaina pysyä hengissä, vaikka liikunta onkin vaarallista ja voimanosto aivan erityisen hengenvaarallista. Toivottakaa tsemppiä!

P.S. Yle Areenassa on hyvä dokkari 90-luvun voimamiessuuruudesta Riku Kiristä, kannattaa kattoo! Ja kun kerran Areena on auki, niin heti perään kannattaa katsoa myös Kauneutena voima -dokkari, jossa on saliharrastajia ja naiskehonrakentajia 80-luvulta. Jo pelkästään salivaatteet on uskomaton huumoripläjäys!