Hyvää yritin, mutta priimaa pukkasi!

Nyt on taas yhdet kisat kisailtu ja nyt kannattaa ottaa mukava asento sohvalla, koska tästä alkaa pitkä ja vaiherikas selostus kisasta.  Tämä kisaraportti on pakko aloittaa vähän eilistä päivää kauempaa, koska kulisseissa kuohui paino-ongelmien takia. Olin siis ilmoittautunut Porin eiliseen kansalliseen voimanostokilpailuun alle 63 kiloisten sarjaan ja vielä puolitoista viikkoa sitten keskiviikkona vaaka näytti melko tarkalleen 66 kiloa. Sinä päivänä sattui olemaan aika nesteinen ja turpea kondis ja siitä paino alkoi pikku hiljaa valumaan kohti 65 kiloa. Edelleen tämän viikon keskiviikkona vaaka kertoi kepeää ylipainoa painoluokkaan nähden luvun ollessa 64,5 kiloa. Silloin kisapainoon pääseminen alkoi kepeästi huolettamaan, mutta Rahkaäijä hoki jatkuvasti, että kyllä se saadaan nesteistä pois. Pelkkään nesteellä pelaamiseen ei uskallettu luottaa ja torstaina vähensin kuitupitoisten ruokien syömistä, ettei mikään junttaa turhaksi painoksi suolenmutkaan. Perjantai-aamuna paino oli edelleen reilut puoli kiloa yli ja perjantain ruokavalioni olikin varsin persoonallinen. Töissä ruokatauolla vetäydyin yksin tyhjään pöytään eväideni kanssa, koska en vaan yksinkertaisesti kehdannut mennä muiden ruokapöytään, kun lounaani koostui riisikakuista ja keitetyistä kananmunista. Niin friikkiä!

Riisikakkulounas, nam. 

Perjantaina vähensin myös pikkuhiljaa nesteiden juomista, mutta silti illalla vaaka näytti 1,5 kiloa liikaa. Olin aivan ressissä, mutta yhä vaan Rahkaäijä vakuutti, että paino kyllä häviää yön aikana. Nukuin kisaa edeltävän yön tosi huonosti, kisat jännitti ja paino stressasi ja pyörin valveilla tuntitolkulla. Puoli neljän aikaan yöllä kävin vaakalla ja meinasin saada hermoromahduksen, kun paino oli edelleen puoli kiloa yli. Uhosin yöllä Rahkaäijälle, että en aio osallistua ollenkaan ja lopetan voimanoston kokonaan, kun tämä painonveto on niin syvältä. Jossakin aamuyön pikkutunneilla sain kuitenkin hetkeksi unta, mutta seitsemältä olin jo hereillä ja taas arvioimassa painotilanteen vakavuutta. Tasan 63 kiloa! Kello kymmenen olisi puntari, joten siihen asti oli pärjättävä melko niukalla aamupalalla. Join vähän vettä ja söin kuivattuja hedelmiä ja kohta lähdettiinkin jo matkaan. Poimittiin kyytiin huoltajat, tuomari ja yksi kisaaja ja lähdettiin köröttelemään kohti Poria. Tässä kohtaa körötellä on nimenomaan oikea verbi, koska kisakärrynä meillä oli Ford Transit, jonka maksiminopeus (alamäkeen) on ehkä 80 kilometriä tunnissa.

Joko mennään, että pääsisi kohta syömään. 

 Matka oli pitkä ja hidas ja mua janotti ja oli hirvee nälkä. Jossain Tampereen jälkeen takapenkin sikaosastolla hoksattiin, että yhdellä mukaan lähteneellä kilpaijalla oli mukana Adidaksen nostotrikoo, joka ei ole enää sääntöjen mukainen ja alkoi kuumeinen soittelu, että mistä saadaan sopivat trikoot tähän hätään. Muita automatkan puheenaiheita oli lähinnä se, kuinka kova nälkä mulla oli ja se, että mä en sitten saa kiroilla kisalavalla.

Hyvä, että toi sikaosasto on tuolla häkin takana, on sen verran erikoisen näköstä porukkaa! 

Porissa oltiin juuri sopivasti ennen kymmentä, mutta silti piti vielä odotella vaakalle pääsyä, koska miehet punnittiin ensin. Myös Rahkaäijällä oli tiukalla painon kanssa, mutta mies meni heittämällä läpi, vaikka oli syönyt aamupalankin. Vihdoin koitti mun kohtalon hetki ja nousin vaa´alle alusvaatteet ja mavesukat päällä. 63,20 kg. Voi vehnäpulla! Heitin sitten ihan kaikki vaatteet pois ja se auttoi, koska ilkosen alasti painoin 62,95 kg. Kyllä! Vielä oli reilut puolitoista tuntia aikaa selviytyä nälästä ja janosta ja kurjuudesta ennen kisaa. Pelkkä vesi olisi tullut varmaan suoraan läpi, joten meillä oli mukana  "ripulijuomaa", joka tasapainotti painonvedon aiheuttamaa nestehukkaa ja suolakatoa. Ei ollut kyllä kovin häävin makuista, mutta meni alas mehuun sekoitettuna.

Nestetasapaino kuntoon! 

Vaikka nälkä oli ollut hirveä, oli vähän vaikea saada ruokaa alas, mutta söin makaronisalaattia, kuivattuja hedelmiä, karkkia ja sipsiä. Nestettä join suunnilleen 1,5 litraa ja aina vaan janotti. Heti syömisen jälkeen oli ihan kohtuullinen olo, mutta yhdentoista jälkeen meinasi iskeä vähän heikko happi. Oli huono ja levoton olo, että ajatuskin lämmittelyiden aloittamisesta tuntui tosi vaikealta. Kun oli aika aloittaa lämmittelyt, vetäydyin yksin sivuhuoneeseen soutamaan soutulaitteeseen ja yritin pitää ajatukset soutamisessa, ettei pahoinvointi iske. Hiljalleen pääsin vauhtiin, mutta varsinaisissa kyykyn lämmittelysarjoissa ei ollut edellenkään häävi olo.

Puntarin jälkeisiä eväitä. Tuota Godmorgonin lemonadea tuskin ostan enää koskaan, koska luulen sen maistuvan ihan kamalalta, koska sekoitin sen kokonaan elektrolyyttijuomaan. Pilalla!

Paikkana Power Team Porin sali oli mitä mainion kisa-areena. Oli oikein nostolava korokkeella, reilusti tilaa ja istumapaikkoja katsojille, "backstage" kilpaijoille ja hyvin lämmittelytilaa ja nostopaikoja. Just hyvä! Samaan aikaan Porissa oli käynnissä myös painonnoston SM-kisat, mutta silti näihinkin kisoihin riitti katsojia varsin runsaasti ja oli kiva mennä nostamaan täyden katsomon eteen. Kerrankin oli myös sellainen tilanne, että en ollut yksin sarjassani, vaan kisailin Rauman ydinvoiman nostajaa Kirsiä vastaan. Tämä oli erittäin mukavaa vaihtelua siihen, että yleensä saa kisata vain itseään vastaan. Meillä oli Kirsin kanssa tosi hyvä meininki ja tsempattiin toisiamme ja lämmiteltiin yhdessä, joten kovin kovaa kissatappelua ei saatu aikaiseksi.

Kyykyn aloituspainoksi olin pyytänyt 100 kiloa. Olo oli kisan alkaessa vieläkin vähän heikko, mutta osa siitä taisi olla kovaa jännitystä. En ottanut tästä kisasta mitään erityisempiä paineita, mutta silti koin, että tämä on revanssi joulukuun kisasta, joka jäi vähän kaivelemaan, kun silloin 300 kiloa ei tullut kasaan. (Jos et tiedä mistä puhutaan, joulukuun kisarapsa on täällä!) Ylipäätän jännitän vähän kaikkea, niin ei ihme, jos kisa pistää vähän tutisuttamaan. Ensimmäinen kyykky tuli ihan hyvin ylös, mutta sain huoltaja-Juholta ja koutsi-Teemulta palautetta, että vähän oli turhan varovainen ja rintaa enemmän auki ja selkä tiukemmaksi. Selvä homma! 105 kiloon otinkin vähän enemmän rähinää päälle ja se olikin parempi kyykky. Viimeiseksi raudaksi pyysin 110 kiloa ja se vähän jännitti, koska sitä en ollut nostanut koskaan aikaisemmin. Sain taas ohjeeksi vetää selän tiukaksi ja lähdin lavalle ottamaan kilot kotiin!

Ei se mikään ilmainen ollut, mutta nousi. Kyykyn jälkeen oli hurjan helpottunut olo ja tuntui hienolta, että sain kaikki kolme nostoa läpi tuomariäänin 3-0. Jo kyykyn jälkeen huomasin, että kisan tempo on aika rauhallinen ja kyykyn jälkeen ei ollut mitään kiirettä penkin lämmittelyiden kanssa, koska toinen ryhmä kyykkäsi vielä meidän ryhmän perään. Toisessa ryhmässä oli Rahkaäijä, jonka ensimmäisen kyykyn missasin jostain syystä, mutta näin toisen 175 kilon kyykyn, joka olikin päivän kyykkytulos miekkoselleni.

Koitin koko ajan pitää huolen syömisestä ja juomisesta, että en väsy kesken kaiken ja naureskeltiin välillä, että mikäs eväsretki tämä on olevinaan, kun suurin osa ajasta istutaan lattialla ja syödään eväitä. Kävin muuten kyykyn jälkeen uudestaan kisavaakalla ja kengät jalassa ja nostotrikoot päällä painoin kevyet 66,90 kg. Aika hyvin tankattu punnituksen jälkeen!
 Penkin lämmittely tuntui aika perussetiltä, mitä nyt alaselässä ja kyljessä meinasi vähän lihakset krampata, mutta koutsi-Teemu oli varautunut kaikkeen ja selkää täsmähoidettiin magnesium-suihkeella. Edellisessä kisoissa penkkasin ennätykseni 62,5 kiloa, mutta heti ekan 55 kilon kisanoston jälkeen haisteltiin, että tänään ei välttämättä ole kuuskakspuolen päivä. Toiseen nostoon pyysin tankoon 57,5 kiloa ja se oli taas parempi nosto, kuin ensimmäinen. Pikapalaverin jälkeen päädyttiin pyytämään viimeiseen nostoon 2,5 kilon korotus eli 60 kiloa. Penkin kolmas nosto, miten ämmän käy?

60 kiloa oli juuri oikea valinta viimeiseksi nostoksi, koska se nousi, mutta ei sekään mitenkään ilmaiseksi. 62,5 kg olisi voinut olla vähän turhan tiukka. Penkistäkin kirjattiin siis kolme hyväksyttyä nostoa ja tulokseksi 60 kiloa. Tuli vähän sellainen olo, että nyt tää menee liian hyvin ja varmasti kohta kaikki menee aivan päin prinkkalaa.

Rahkaäijän penkkitulokseksi tuli 125 kiloa, joka nousi vähän vinossa ylös. :D

Aiemmista kisoista tiedän sen, että penkin jälkeen iskee hyytyminen ja väsymys. Tämäkään ei ollut poikkeuksellinen kerta, koska penkin jälkeen tuli sellainen olo, että vois vaan lähtee kotio. Kisa oli siinä vaiheessa kestänyt lähes 3 tuntia ja olo oli varsin hyytynyt. Keräsin voimia vuohenjuustosämpylästä ja olin ihan varma, että saan siitä myös ripulin, koska se oli ollut koko päivän lämpimässä. Ripulia ei kuitenkaan tullut, mutta syöminen vähän piristi oloa ja hiljalleen piti siirtyä maastavedon lämmittelyiden pariin. Lämmittelyiden aikatauluttaminen kisassa on aina vähän haasteellista, joko tulee tosi kiire tai sitten sarjatauot venyy tolkuttoman pitkiksi lajin alkamista odotellessa. Lämmittelyvetoni teinkin varsin verkkaiseen tahtiin, mutta se nyt ei ole mitään uutta, kun HH Gymillä iso osa ajasta menee yleiseen seurusteluun ja maailmanmenon päivittelyyn.

120 kg ja ilme ei värähdäkään. 

Aloituspainoksi olin ilmoittanut 120 kiloa, koska tiedän, että se ei jää lattiaan, vaikka olisi miten huono päivä. Aloitin silti kunnon psyykkauksen ennen vetoja ja 120 kiloa oli ihan kuin puolukoita noukkisi. Noston jälkeen koutsi-Teemu kysyi multa, että 130 vai 132,5 seuraavaan ja vastasin, että 130 kiloa, kun en vielä ollut ihan varma siitä, miten isommat raudat nousee. Ennen 130 kilon yritystä aloin olemaan jo tosi sekaisin kaikesta psyykkaamisesta ja pompin takahuoneessa jumppapallon päällä ja kuuntelin repeatilla Korpiklaanin Ievan polkkaa, joka on virallinen vetobiisini.

130 kiloa ja kaulasuoni pullistuu. 

Videolla 130 kilon vedon jälkeen kuuluu, kun kaikki nostot kuvannut huoltaja-Juho huutaa "Ei ollut mikään!" eikä se mitään ollutkaan, ihan paperia. Kuulin noston jälkeen myös, kun joku yleisöstä sanoi, että kukaan muu täällä ei kyllä huuda tollain. Myönnetään, että saatoin vähän karjahdella vetojen aikana. Toisen maven jälkeen neuvoteltiin taas, että paljonko lastataan seuraavaan ja koutsi-Teemu ehdotti 140 tai 137,5 kiloa ja valkkasin 137,5 kiloa, koska mulla oli sellainen perstuntuma, että sen saisin ylös, enkä taas halua jättää 140 kiloa lattiaan, kuten joulukuussa.
Takahuoneessa ennen vikaa vetoa ainoa ajatus oli, että nyt mää onnistun, eikä mua mikään estä. Oli vaan sellainen fiilis, että nyt nousee! Sydän hakkasi suunnilleen kahtasataa ja tunsin, kuinka sormen päitä pisteli ja olin jossain aivan toisessa maailmassa. Sitten tuli mun aika nousta lavalle ja tehdä päivän viimeinen suoritus.

Maailmassa ei vaan ole parempaa fiilistä, kuin se, että saa kisan viimeisen maastavedon hyväksytysti ylös! Kun sain tangon lattialle ja huomasin, että tuomareilta tuli kolme valkoista, jännitys, helpotus ja psyykkaus purkaantui ja aloin itkemään, kun pääsin pois lavalta. Siellä mää makasin takahuoneen lattialla ja itkeä vollotin, kun kaikki meni niin hyvin. Kyykyssä ja maastavedossa nappasin omat uudet ennätykseni, kaikki yhdeksän kisanostoa hyväksyttiin 3-0 ja yhteistulos meni kirkkaasti yli 300 kilon haamurajan. Joskus viime viikolla mietin, että jos osuu hullu päivä eteen ja saan kaikki nostot tehtyä, yhteistulokseksi tulee 307,5 kiloa, mutta tämän viikon vastoinkäymiset niskavenähdyksen ja painon kanssa sai vähän luopumaan tuosta tavoitteesta. Silti sieltä tuli se 307,5 kiloa! Alunperin olin budjetoinut penkkiin 62,5 kiloa ja vetoon 135, mutta ne kääntyivät nyt toisin päin, mikä tuntuu erittäin makoisalta, kun sain vetoon ennätyksen. Ja yksi lisäherkku tässä on vielä se, että Wilksin pisteissä voitin Rahkaäijän 0,5 pisteellä! Rahkaäijä juhli jo hetken voittoaan musta, mutta mää tein tarkistuslaskennan ja selvisi, että puntit olivatkin melkein tasan, mutta silti mun eduksi. Pieni leikkimielinen kilpailu on vain terveellistä parisuhteessa, vai mitenkäs se menikään. :D Rahkaäijä käski kirjoittaa, että hän ei ollut tyytyväinen omaan tulokseensa (175-125-225), mutta silti oli kuulemma hauska päivä.

Me saatiin pokaalit! Oli kyllä varsin tiukka kisa, mutta mä voitin täpärästi. Kirsille vielä kerran kiitos kovasta kisasta, hyvin me vedettiin! Vedettiin sanan varsinaisessa merkityksessä, kun molemmat sai uudet maastavetoenkat!

Olen edelleen tosi hämmentynyt, kuinka hyvin kisa meni. Painonveto ei tuntunut vaikuttavat suoritukseen, mutta henkisesti se oli niin raskasta, että jatkossa kannattaa varmaan painaa vähän vähemmän pari viikkoa ennen kisaa. Tällä kertaa yksikään nosto ei mennyt pieleen minkään tyhmän tekniikkavirheen tai muun vuoksi, vaan otin kaikki nostot melko puhtaasti. En myöskään alkanut ahnehtimaan, vaan löydettiin hyvin juuri ne painot, jotka oli päivän kunnolla mahdollista ottaa. Erityisen tyytyväinen olen, että maltoin pysyä penkissä 60 kilossa, enkä lähtenyt rohmuamaan mitään epävarmaa yritystä. Vedossa olisi voinut 140 kiloa nousta, mutta siitä jää vaan mukava pieni nälkä jatkoa varten. Henkinen kantti siis kesti hyvin läpi kisan ja oli tosi mukava huomata, kuinka paljon kaikki tsemppasi mua koko ennen kisaa. Kiitos siis kaikesta tuesta!

Pokaali täynnä boolia! Kaadoin sen lopulta tuosta lasiin, koska mun oli pakko lantrata boolia vedellä, koska se oli niin äkästä (=siinä oli muutakin kuin Spritea). :D

Päivä oli tosi pitkä ja päästiin lähtemään Porista kotimatkalle vasta viiden aikaan. Koko illan tuntui, että on aivan hillitön jano ja nälkä, mutta sitten kun koitti syödä, ei oikein maistunut. Tänään olen kuitenkin jo normaali oma itseni ja syön kuin kunnon voimanostajat konsanaan.
Ensi viikolla pidän jonkun aivan sketsireeniviikon, mikä pitää sisällään lepposia höntsytreenejä. Nyt ainakin tuntuu siltä, mutta voi tietysti olla, että jo tiistaina palaan kyykkyhäkin tuttuun syleilyyn. Mutta tänään voin keskittyä fiilistelemään totaalista onnistumistani ja sitä kuinka hyvä olin eilen, sen olen täysin ansainnut!