(Lähi)tulevaisuuden suunnitelmia

Yleensä kerron blogissa, mitä olen puuhaillut, mutta tänään aion valottaa sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kun opo koulussa tai pomo kehityskeskustelussa on joskus kysynyt, mitä teen viiden vuoden päästä, rehellinen vastaus on, että en todellakaan tiedä. Mulle yleensä riittää, että tiedän mitä teen seuraavana päivänä. Siitä huolimatta kalenteriin (niin mihin?) ilmestyy tapahtumia, jotka ovat kauempana, kuin seuraavan 24 tunnin aikana. Ohjelman määrä kalenterissa on kuitenkin oltava rajallinen, koska liiallinen kalenterin täyte aiheuttaa lähinnä pahaa aivokiristystä. Juuri eilen mietin, että miten oikein siedin arkeani vielä viime keväänä, kun se oli sitä, että aamulla kasiksi kouluun, töitä iltaysiin ja salillekin piti vielä ehtiä jossain kohtaa. Aika monen opiskelijan arki on sitä, ja tiedän, että mitään herkkua se ei aina ole.

Mutta asiaan, mitkä ovat Rahkamuijan lähitulevaisuuden suunnitelmat?

Seuraavat 12 tuntia

Juuri tällä hetkellä tuskailen sitä, että Spotifyssa ei ole mitään kivaa musiikkia ja hätistelen pöydällä pyöriviä kissoja lattialle.

Kuvatodiste työpöydällä vahtia pitävästä Leosta. 

Kun Rahkaäijä kohta tulee töistä, lähdetään salille. Perjantai-puntti päivällä kello 12 on vähintääkin harvinaisuus, mutta pakon edessä on tyydyttävä tällaiseen aamubodaukseen. Kun kuntosalit on suoritettu, me lähdetään vähän erilaiseen viikonlopun viettoon. Haettiin loppuvuodesta Rahkaäijän kanssa Suomen Voimanostoliiton järjestämään I tason voimanostajavalmentajakoulutukseen ja koska oltiin supernopeita ilmoittumisen kanssa, päästiin mukaan. Eli meistä tulee voimanostovalmentajia! Superjännää! Juuri eilen mietin, että mulla on ihan hyvät lähtökohdat lähteä koulutukseen, koska en luule tietäväni mitään, vaan tiedän, että en tiedä mitään. Eli aika paljon uskoisin uusia juttuja tulevan koulutuksessa. 

Tähän liittyy myös toinen vähän pidemmän ajan suunnitelma, eli Tampereen Voimanostajat järjestää keväällä taas naisille voimanostokurssin, jos tulijoita riittää. Siellä on sitten ehkä koutsina joku Rahkamuija. Hullua!

Seuraavat 2 viikkoa

Pari viikkoa on luvassa melko voimanostopainotteista elämää, koska koulutuksen lisäksi kahden viikon päästä lauantaina me molemmat kisataan Porissa voimanostokisoissa. Keksittiin nämä kisat joskus pari viikkoa sitten, eli ihan hirveetä psyykkaamisaikaa ei ole ollut. Mutta se on ihan hyvä jutska, koska ajattelin ottaa kisat ihan kokemuksen kannalta. Mitään suurempia tavotteita ei ole, kunhan saa tuloksen ja mahdollisimman monta hyväksyttyä nostoa. 

Kun vetää pieneltä korokkeelta, voi kuvitella olevansa sirkustirehtööri tai Madonna tai joku muu tärkeä henkilö. Ai eikö?

Tällä hetkellä kyykky kulkee, maastaveto ei ja penkki on jotain siitä väliltä. Kunhan mikään influenssa ei iske (koputan pöytää) niin tässä on pari viikkoa aikaa ottaa vielä pari tiukempaa reeniä ja sitten vähän kevennellä. Ja uudet kisatrikoot pitää tietenkin käydä ostamassa, jos mielii päästä kisalavalle, kun vanhat ei ole enää sääntöjen mukaiset. Ensi viikolla mulla ja Rahkaäijällä on myös yksi pieni juhlapäivä, mutta siitä lisää myöhemmin.

(Tässä kohtaa on pakko kertoa, että mietin äsken, että miksi täällä makuuhuoneessa haisee kissanruoka ja sitten huomasin, että Leoko oli jostain kaapista kaivanut pussin kissojen märkäruokaa ja pureskellut pussiin reiät ja imeskeli ihania ruokamehuja pussista. Hyvin tehty.)

Tiedätkö sen Gainomaxin mainoksen, missä apinat syö banaania?

Seuraavat 4 kuukautta

Heti tuli paljon vaikeampi aikaikkuna! Mä olen aivan kypsä tämmöseen huijaustalveen ja toivoisin, että kunnon talvi tulisi takaisin tai sitten alkaisi kevät, mutta tällaiset marraskuu-kelit tuntuu vähän koijaukselta. Mutta siis tuntuu, että kunnon talvipyöräilyjä ei ole ollut tänä vuonna muuten kuin Kuusamon reissulla, eikä niitä varmaan kauheasti tulekaan tätä menoa. Eli odotettavissa on maaliskuussa jo perinteeksi muodostunut postaus maantiepyöräkauden avauksesta. 

Sen tiedän, että seuraavat neljä kuukautta painetaan taas duunia, jotta juhannuksena voidaan polkea Alastarossa Ratareisi 2016 -pyöräilytapahtuma. Kun takana ei ole mitään jättikoneistoa, joka järjestäisi tai rahoittaisi tapahtuman, on luomus täysin vapaaehtoisten pyöräilynrakastajien käsialaa. Juuri tänä aamuna loin Facebook-tapahtuman Ratareidelle ja sinne voi käydä kaikki klikkaileen, että on kiinnostunut tapahtumasta, jotta sana leviää! 

Seuraavat 12 kuukautta

Äää, ei enää näin vaikeita kysymyksiä! Vuoteen mahtuu jo niin paljon. Vapaa-ajan aktiviteeteista tiedän sen verran, että luvassa on varmasti nostelua ja pyöräilyä entiseen malliin. Viime aikoina olen vähän miettinyt pyöräkaluston järkevöittämistä enemmän siihen suuntaan, mitä käytän. Maastossa tulee ajettua lähinnä läskillä ja täysjuostolla alamäessä, niin täpärin voisin päivittää enemmän alamäkityyliseen ajoon sopivaksi. En kylläkään tiedä, miten pystyn myymään Rauski-täpärin, kun se on niin rakas pyörä. 

Vuosisuunnitelmaan kuuluu myös näillä näkymin voimanoston SM-kisoihin osallistuminen loppuvuodesta. Tämä on vielä niin kaukainen asia, että en ole yhtään ehtinyt miettiä. Sen verran kuitenkin, että töissä ilmoitin säästäväni yhden kesälomaviikon jonnekin loppuvuoteen. 

Entäs ne muut kesälomaviikot? Aina vaan pahoja kysymyksiä! Åre kuitenkin vei meidän pyöräilysydämet niin pahasti, että sinne on ehkä pakko lähteä. Samaan reissuun voisi yhdistää vähän pidemmänkin Ruotsin kiertueen.

Entäs syksyllä? Tällä hetkellä olen tosiaan poissaolevana yliopistolta, eikä kristallipalloni varsinaisesti näytä sinne palaamista ensi syksynäkään. Loppuvuodesta pääsin töissä vähän uusiin juttuihin kiinni ja nyt mulla on niin kova duunipössis, että haluan vain tulla paremmaksi koko ajan ja kehittää hommaa eteenpäin. Voisi jopa puhua sisäisestä motivaatiosta, koska kaikki tahto kehittyä tulee nyt täysin itsestäni ja ulkoiset palkkiot ja kiitokset on toisarvoisia ja nälkä kasvaa syödessä ja niin edelleen.

Joo ja mitä muuten tulee kotiasioihin, haluaisin vielä yhden kissan, mutta tästä ei ole Rahkaäijä ihan samaa mieltä. Valinta ei olisi kovin vaikea, koska kolmas kissa olisi myös abessinialainen, kuten Leoko. Juuri eilen lässytin kuola valuen abypentueelle, jonka näin Facebookissa. Ääk, en kestä kuinka söpöjä isokorvia ne oli!

Hirveetä pinnistelyä tällainen tulevaisuuden maalailu! 12 kuukautta on ehdoton maksimi, vuotta 2017 ei vielä ole mulle olemassa. Mutta nyt taas keskityn tähän hetkeen lähestyvään treeniin ja viikonlopun tietotulvaan. Heippa ja hauskaa viikonloppua!