Osa-aika-Lumikki isolla kylällä

Muut on ollut tänä viikonloppuna voimanoston SM-kisoissa ja moottoripyörämessuilla, mutta mulla oli vähän parempaa tekemistä! Jo syyskuun alkupuolella ostin liput Disney On Ice -show´hun, mutta siltikään en saanut eturivin paikkoja. Kyllä kakkosrivikin menetteli! 

Lauantai-päivä alkoi pienellä satujumpalla Turengin liikuntahallin punttisalilla, joka muuten on aivan hyvä sali. Seinän toisella puolella nuohottiin naamoja mustelmille lattiaa vasten, koska siellä oli jaossa vapaapainin SM-mitalit. Itsehän olisin varmaan käynyt vääntämässä kaikki kolminkertaiseen solmuun, mutta en viitsinyt mennä, koska halusin antaa muillekin mahdollisuuden voittoon. No niin, no niin, takaisin asiaan! Treenin jälkeen oltiinkin valmiita ajelemaan kohti Helsinkiä. Autossa oli neljä matkustajaa, joista kaksi aikoi osallistua Disney-ilotteluun ja kaksi viettää iltansa muuten Helsingin sykkeessä. 

Majoituttiin Radisson Blu Seaside -hotelliin, joka alkoi tympiä mua kirjaimellisesti heti vastaanotossa. Respan työntekijä jäi jankkaamaan, että sisäänkirjautumista ja huonelaskua varten pitää olla luottokortti, eikä sillä ollut mitään vaikutusta, kun sanoin, että maksan huoneen heti. "Mutta kun mä tarvin tähän sen luottokortin" Ymmärrän, että on policya ja niin edelleen, mutta jos asiakas selväsanaisesti sanoo, että luottokorttia ei ole, on mielestäni hotellin ongelma ratkaista tämä "tunnistauminen" muuten, eikä jäädä inttämään, että luottokortti pitää olla huonelaskun avaamiseen. Mutta mää en tarvi mitään huonelaskua! Tilanne jäi mua niin paljon riepomaan, ettän laitoin hotelliin palautetta tilanteesta ja vastauksen ydinsisältö oli "Tahdon vakuuttaa, että luottokortin pyytäminen sisäänkirjautuessa on matkailu- ja ravintola-alalla kansainvälinen käytäntö. Käytäntöä on käytetty jo vuosia ympäri maailman ja lähes kaikki suomalaiset hotellit ovat implementoineet käytännön passikopion sijasta."

Tästä voidaan olla montaa mieltä, koska missään hotellissa Suomessa en ole tätä käytäntöä ennen kohdannut, ulkomailla toki. Ja kuten sanottu, on ihan ok, että on käytäntöjä, mutta on eri juttu miten asian esittää ja miten ongelmatilanteesta päästään eteenpäin. 

Tunnelma ei varsinaisesti kohonnut, kun lähdettiin tämän jälkeen syömään hotellin ravintolaan. Kauniisti ilmaistuna ravintola oli tosi huono. Ihan vasemmalla kädellä vedetty palvelu, kallis ruoka, pienet ja huonot annokset. Itsekin tulee asiakaspalvelua toisinaan harrasteltua, niin jos ei kiinnosta, pitää edes esittää, että kiinnostaa. Mutta nuorta miestä ei kiinnostanut tai kiinnostanut esittää kinnostunutta. 

Huh, nyt on hotellipurkautuminen ohi! Luokattoman illallisen jälkeen oli aika vetää päälle ensiluokkaiset show-asut. Kun kerran lähdetään Disney-showta katsomaan, pistetään parasta päälle!

Moi moi, joko se limusiini odottaa meitä alaovella?

Menomatkalla Helsinkiin muistin sen hirvittävän tosiseikan, että unohdin kameran kotiin. En tajua miten tein moisen amatöörimokan! Vähän harmitti, mutta onneksi nykyajan televiestintälaitteetkin ottaa edes jonkinlaisia kuvia ja toisaalta oli kiva seurata showta ilman, että välissä oli koko ajan kameran näyttö.

Kakkosrivin paikat. Tommoset kivat oksennuspussitkin oli valmiina, jos piruettien katsominen olisi ruvennut liikaa pyörryttämään. 

Kuten kuvitella saattaa, loppuunmyytyä showta oli pari muutakin prinsessaa ja prinssiä lähtenyt katsastamaan ja Hartwall Arena oli aivan täyteenammuttu. Ennen shown alkua meillä oli aikaa fiilistellä kaikkia myyntikojuja ja yleistä tunnelmaa ja kun käveltiin käytävillä, koko ajan jostakin kuului "äiti, tuolla on Lumikki!". Ensimmäisellä kerralla en edes tajunnut, että ne puhuu musta, mutta sitten siitä tuli aivan hykerryttävän hauska juttu, koska ihan jatkuvasti joku kirkasääninen lapsonen huomasi Lumikin. Siitä tuli tosi hyvä mieli ja sellainen olo, että pieni panostus asuun kannatti. 

Vähän erilainen päivän asu. 

Vihdoin kello löi puoli seitsemän ja show pääsi alkamaan! Me oltiin molemmat aivan haltioissaan ja jatkuvasti osoiteltiin sinne sun tänne, kun ei tiennyt mihin olisi silmänsä pistänyt, koska kaikkialla näkyi niin hienoja juttuja. Kun Leijonakuninkaan Simba ja Nala saapuivat areenalle hokkareillaan, melkein meni roska silmään, kun oli niin upeaa. 

Onneksi puhelimesta loppui akku aika nopeasti, niin ei tarvinut ottaa kovin montaa näitä huippulaadukkaita puhelinkuvia. 

Aika ei todellakaan käynyt pitkäksi showta katsellessa, koska koko ajan jäällä tapahtui ja musiikki raikasi. Leijonakuninkaan jälkeen jäälle pyyhälsivät Peter Pan ja kaverit, ja vaikka en olekaan mikään suurin Peter Pan -fani, oli se osuus toteutettu tosi upeasti. Peetteri lenteli pitkin jäähallia ja kapteeni Koukun laiva oli varsin komea ilmestys. 

Elsa ja Anna -nuket 35 €, Sven-poro 30 €. Halpaa ku saippua!

Peter Panin jälkeen oli väliaika ja vessajono oli suunnilleen kilometrin mittainen. Ei jääty jonottamaan, vaan mentiin sitten miesten vessaan. Muuten oltais siellä vessajonossa varmaan vieläkin. Tauolla ostettiin meidän ainoa Disney-ostos eli jäähilejuoma Olaf-mukissa, maksoi 15 €. Ehkä kallein mehujää ikinä. Popparitkin oli vaatimattomasti 14 € ja kaiken huippuna oli välkkyvät valosauvat, jotka verottivat kukkaroa 31 euron edestä per kappale. Säälien katsoin niitä isiä, jotka pulittivat valosauvat kaikille kolmellle lapselle. 

Mukista oli kuitenkin aika retee vetää illalla rahkaa hotellilla. 

Väliajan jälkeen tykitys jatkui Pieni merenneito -elokuvasta tutuilla meiningeillä ja Ursula oli aika vaikuttava ilmestys! Arielin jälkeen Mikki ja Aku tuli taas hetkeksi rääkymään lavalle ja antoivat pienen vihjeen siitä mitä on luvassa seuraavaksi. Kun näyttämölle lavasteeksi nousi Arendellen kaupungista tutut linnat, valpastui koko yleisö ja ympäriltä kuului Frozen-hihkaisuja. Nyt todellakin tiedän, mikä Disney-elokuva on kova juttu tällä vuosituhannella syntyneille lapsille. Me onneksi perjantai-iltana juuri katsottiin Frozen, niin pysyttiin hyvin kärryillä esityksessä, Taas kaikki oli hienoa, lunta satoi ja tuli räjähdyksiä ja vaikka mitä siistiä. Ja tietysti kaikkien odottama Let it go -biisi eli suomeksi Taakse jää.

Googlettelin äsken, että mitä mieltä tämän vuoden Disney on Ice-showsta on oltu ja vauva.fi:ssä kaikki oli tietysti sitä mieltä, että oli ihan ylihintaista ripulikakkaa. Toki, kuinkas muutenkaan! Mun mielestä show oli kuitenkin tosi hieno ja näyttävä näin aikuisenkin näkökulmasta. Voi tietysti olla, että homma alkaa vähän toistaan itseään, jos käy katsomassa shown 25 vuotta putkeen, mutta ainakin ensikertalainen oli tosi vaikuttunut. Ja mikä tärkeintä, nuori neiti 7 v. oli myös hyvin tohkeissaan tästä kaikesta. Eniten sille taisi kuitenkin jäädä mieleen siskokset, jotka alkoivat painia vessakopissa, kun jonotettiin vessaan. Siellä ei jaettu SM-mitaleja, mutta puremia ja tukkapöllyä senkin edestä. Mää jäin vielä haaveilemaan sellaisesta Disney on Icen ysäri-versiosta, jossa olisi mukana kaikki mun suosikit Disney-leffoista, kuten Pocahontas, Aladdin ja Notre Damen kellonsoittaja. Kaupan päälle voisi vielä pistää Aristokatit ja 101 dalmatialaista, niin mää maksaisin lipuista ja krääsätaikasauvoista vaikka miljoonan.

Kierros yksi. Vähän alkoi hirvittämään, että mitenköhän meinasin syödä kaiken tämän, mutta santsasinkin vielä. Kerrankos sitä hotelliaamupalalla!

Tänään aamulla hotellin ravintola sai vähän meitä puolelleen, koska aamupala oli tosi hyvä ja monipuolinen. Pienet jutut, kuten erilaiset juustot, pannari ja suklaacookiesit nosti aamupalan varsin hyvälle tasolle. 

Ihan kuin viikonlopussa ei olisi ollut jo tarpeeksi äsköniä, niin käytiin vähän kylpemässä Flamingossa, joka sekin oli aivan täynnä kirkuvaa lapsukaista. Joku muukin oli saanut mainion idean yhdistää Disney-show ja kylpylä. 

Kataboliapeikko ei hyökännyt, kun mentiin heti kylpylän jälkeen Amarilloon syömään. Oikean reunan suolakurkut ei kuulunut annokseen, mutta ne ihmeellisesti hyppäsi siihen veljen lautaselta. Ei siinä mitään, että Peter Pan lentää, mutta että suolakurkutkin!

Vissiin aamupalan sulaminen oli vielä vähän kesken, kun Amarillosta saatiin mukaan hirveä ähky ja sitä käytiin sulattelemassa Jumbon puolella ikkunaostoksilla. Ostin muun muassa Audin, imagolasit ja aidon kuninkaan kruunun.

"Kyllä tästä muuten vois kaupat tehdä, mutta takakonttiin ei kylläkään mahdu kahta läskipyörää!"

Eilen oltiin prinsessoja, tänään kuninkaita. Ei paha!

Näytän tässä kuvassa ihan Katja Ståhlin ja Mikko Alatalon rakkauden hedelmältä. 

Olipa kyllä kiva ja toiminnantäyteinen viikonloppu! Ihan kivaa on myös se, että pääsee omaan sänkyyn nukkumaan, eikä tarvitse enää huolehtia, että lapsen kaikki tavarat on mukana eikä se ole ihan just kuolemassa nälkään. Voisin silti kuitenkin harkita vakavasti tällaista osa-aika-Lumikin duunia. Olisikohan niillä vapaita työpaikkoja Disney on Ice -showssa?