Suuri lukijakysely on täällä!

Mä tykkään ruisleivästä tosi paljon! Aamurahkan paras seuralainen on paahdettu ruisleipä, niistä kahdesta en luovu. Olen epäilemättä vääräuskoinen, joka pitäisi polttaa roviolla, kun en syö aamupuuroa, mutta ruisleipärakkaus on liian suurta. Yleensä pakastimesta löytyy aina Ruispaloja, mutta tänään poikettiin taas leipomomyymälässä ja kukin shoppaili makunsa mukaan. Rahkaäijä osti kasan kauraleipää, mä tein loistokaupat säkillisestä jälkiuunipaloja, 1,2 kilon säkki 3 €. Taidan jättää osan kuivumaan pöydälle, että huomisella aamupalalla on kunnon känttyä tarjolla, mmm!

Aamupalasta puheen ollen, heräsin tänään niin aikaisin, että tuntuu, kuin siitä olisi vähintään viikko. 4.56 soitti kello ja tuntia myöhemmin olin jo töissä. Mutta kannatti herätä, sain oikein kehuja, kuinka reipas ja ripeä olin täyttämään tavaraa hyllyyn. Eikä päivän kehut siihen päättyneet! Mun jalkatreenit on nykyään yhtä maastavetoa, mutta harjoitus tekee metsurin, kun viimeisen tiukan sarjan jälkeen yksi salin vahvoista kavereista kehaisi, että hyvin kulki. Kyllä mää nyt olen polleeta tyttöä monta päivää!

Sunnuntain treenin jälkeen jäi vielä energiaa leikkia kung-fu-pandaa.

Rahkaäijällä oli tänään kyykkypäivä. Itsehän olen hyvin tarkka siitä, että tangon molemmissa päissä on samanlaiset painot ja ne on ehdottomasti oltava suuruusjärjestykessä, mutta kaikkia moinen näperrys ei taida kiinnostaa. Silmistä tuli melkein verta, kun näin Rahkaäijän kyykkytangon.

Mutta nyt kuulkaas hyvät ystävät, ruisleivät ja Leokot jätetään sikseen ja siirrytään päivän pääaiheeseen. Olen viime aikoina miettinyt tätä blogia ja sen sisältöä. Aika harvoin saan kommentteja, joissa millään tavalla kritisoidaan blogin sisältöä, mutta en siltikään jaksa uskoa, että tämä olisi täysin virheetön luomus. Kirjoitan blogia, koska tykkään siitä tosi paljon, mutta myös siksi, että tiedän siellä olevan lukijoita, jotka odottaa postauksia ja oikeasti tykkää niistä. Ja sekös vasta lämmittää Rahkamuijan sydäntä! Koen, että tämä on kahden kauppa, tykkään pitää blogia ja joku tykkää lukea. Siksi haluaisinkin kysyä juuri sinulta, joka tätä nyt luet, että millaisia postauksia tykkäät lukea ja mitä voisi olla myös jatkossa. Sisäinen sosiaalititieteilijäni ei tyydy pelkkiin kommentteihin, vaan laadin huippuhienon kyselylomakkeen, johon pääsee tästä. Vastaaminen vie noin 6 sekuntia. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan hyvää mieltä ja aurinkoisia syyspäiviä, nyt kannattaa siis osallistua! Kysely on avoinna maailman loppuun asti, toimi siis nopeasti!

Uncle Anni haluaa juuri sinun vastauksesi!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 537

Punaviinikastike on hyvä latari!

Oikein isänpäivän kunniaksi vaihdettiin pakastevihannekset ja päiväyskana kunnon ruokiin ja lähdettiin vanhempieni luo kokkailemaan.

Äitini tekemän juustoisen kasvissosekeiton jälkeen oli tarjolla Rahkaäijän paistamia hevosen ulkofilepihvejä ja mun suurimmaksi osaksi keittelemää punaviinikastiketta. Olin epäileväinen soosin suhteen, koska punaviini on yleensä melko inhaa litkua, mutta kastikkeesta tuli huippuhyvää! Alkoholin haihtumisella ja hullulla määrällä valkosipulia ja yrttejä saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa. Myös pihvit onnistui hienosti.

Me syödään hevosta muutenkin jonkun verran, jauhelihaa on toisinaan vakkarimarketissa tarjolla, eikä se ole hinnalla pilattu, reilu kuusi euroa kilo. Myös tänään maisteltu savupaisti on aivan megahyvää ruisleivän kanssa. Ja tämä ei nyt ole mikään hevosenlihaprovo, jolla yritän saada eläisten ystävät takajaloilleen (vai kavioilleen, heheh!) vaan olen ihan tosissani, aivan hyvää lihaa.
Kahden eri kahvipöydän jälkeen on taas ladattu kaikkea makeaa ainakin pariksi viikoksi. Ilmeeni viimeisen suupalan jälkeen.

"Ottaako Anni vielä seitsemännen pala kakkua?"

Kuva on mahdollisesta todenperäisyydestään huolimatta otettu kuitenkin tänään salilla, kun eläydyin treeniin oikein tunteella. Polviongelman takia kyykky ei suju vieläkään, mutta ei se asia jauhamalla parane. Teinkin monta pitkää sarjaa maastavetoa, etuheilautuksia kahvakuulalla ja etureisikoneella päälle. Ja nyt vasta muistin, että pohkeet unohtui! Hups.

Huomaa megalomaaninen painopakka.

Että mää nautin, kun sai oikein kunnolla puurtaa, hiki ja tärinä oli taattu, vaikka liikkeitä ei ollut montaa. Nyt mulla on pitkästä aikaa sellainen fiilis, että tästä lähtee taas jalkatreenitkin kunnon nousuun! Mielikuvitusta ja viitseliäsyyttä vähän peliin, niin saa hyvin treenin, vaikka polvi estääkin jotkin liikkeet.

Oi kristallipallo, kerro voitanko ensi viikolla lotossa? Jessss!

Rahkaväki sai tänään oikein Ameriikan tuliaisena hienon vempeleen. Se on biljardipallo-kristallipallo! Joo-o, kun mieleen tulee jokin askarruttava kysymys, voi vain ravistaa palloa ja pienellä näytölle ilmestyy vastaus. Pallo ei tunnu välittävän lainkaan kysymyksen kielestä, se ymmärtää kaikkia kieliä ja se antaa aina varman vastauksen. Aikamoinen oraakkeli! Olenko mä vähän turhan innoissani alkeellisesta lelusta? En suinkaan. Mää lupaan kysyä kristallipallolta myös kaikki kysymykset, jotka tulee kommenttiboksiin, 114 % varma vastaus on taattu! Eikä maksa mitään, happy hour!

Nyt taidan lähteä sängyn pohjalle henkisesti valmistautumaan hulinantäyteiseen ensi viikkoon. Pahoin pelkkään, että tiistainen espanjan tenttini ei tule menemään kovin hyvin. En uskalla kysyä biljardipallolta! Hauskaa viikkoa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 533

Hakusanojen kermaa

Välillä oikein hämmästelen mitä on tullut kirjoitettua, kun niin huikeilla hakusanoilla löydetään blogiin. Erinäiset trikoopylly -hakusanat on ihan perushuttua, mutta tässä harvemmin tavattuja helmiä.

Pudin hinta
Proteiinipudding maksaa meidän lähi-Salessa 24,95 €, mutta vahvasti epäilen, että budia ei ole vielä otettu valikoimiin. Mihinkään kantaa ottamatta, en kannata minkään sortin huumehia.

Silikoonitissit hinta
Mikä hintakataloogi mää oon?

Flirttailu salilla
Miksei mulle kukaan koskaan flirttaile salilla? :( Rahkaäijää ei lasketa.

Rahka lisukkeet
Vihdoin jotain, mistä tiedän jotain! Suosittelen mustikoita, banaania ja maapähkinävoita.

Rullaluisteleva sika ois kiva
Joo, mää haluan kans sellaisen! Roller derby -possu? <3 Mistä sellaisia voi saada?

Väitän, ettei missään Tampereen yliopiston mikroluokassa ole koskaan ennen piirretty Paintilla rullaluistelevaa possua.

Mitä mieltä eldorado tuotteista
En pidä minään. Suosin Rainbow-tuotteita.

Kansantalouden kandiaiheita
Tsemppiä vaan. Ei sulle sosiaalipolitiikan kandiaihe kelpaisi?

Lasten vaippojen vaihto video
Kysy Vauva.fista, ne tietää kaiken. Koska täällä on puhutta yhtään mitään vaippojen vaihdosta?

Vetoremmien käyttö
Älä käytä. Paitsi, jos on isot romut suorin jaloin mavessa.

Tyhjät arvat
Mielestäni tässä mennään jo ihan elämän peruskysymyksiin. Onko elämäni tyhjä arpa? Kuinka monta arpaa pitää ostaa, jotta voitan? Hiljennyn mietiskelemään.

Batman salille saatana
No niin, nyt päästiin asiaan. Salille saatana! Robin tulee kanssa! Treenikassi Batmobileen ja menox!

Tein mutkatangolla (yksi kaikkien aikojen suosituimmista hakusanoista, wat?)
Kokeile vaihtelun vuoksi vaikka käsipainoja tai taljaa. Myös suora tanko on hyvä, jos ranteet kestää!

Tällä tahdilla kandin tutkimussuunnitelma on valmis vuonna 2047. Että hyvää viikonloppua mulle! Ja paljon hauskeempaa sulle!

Rahkalaskuri: 529

Fitness-tsirpulan aamupäivä

Rahkaäijän puhelimen herätys alkoi lurittelemaan sulosointujaan tänä aamuna heti seitsemältä. Koska kyseessä oli joka päivä toistuva teatteri (puhelimen herätys soittaa seitsemältä, oli arki tai pyhä, sitä ei milläääään muista ottaa pois...), pirinä vaiennettiin vielä tunniksi. Torkuin tunnin kevyttä koiranunta, koska heti herätessä muistin, että tänään on se päivä. Kasilta pomppasin ylös, ja alkoi  lähes kolmen tunnin tärinä ja steppaaminen, kun vähän jännitti. Aamupalan syöminenkin vaan kesti ja kesti.

Rahkaäijä hoksasi vasta puoli tuntia ennen lähtöä, että aivan kohta alkaisikin luento, mutta tällä kertaa akateemiset pyrkimykset saivat väistyä ja "pakotin" Rahkaäijän mukaan. Treenikassi mukaan ja menoksi!
Turbo punaisena kurvattiin HH Gymin pihaan ja siellä meitä jo odotti valokuvaaja Pekka Ailio. Pekka ottaa kuvat Fitbody-lehteen ja sitä varten nytkin mies oli saapunut kaukaa Helsingistä, tuolta kaukaa syrjäiseltä rannikkoseudulta, Tampereen sykkeeseen. Rahkamuijasta on meinaan juttu tulossa Fitbodyyn!

Se on kamera! Sillä otetaan kohta kuvia ja oikein monta!

Treenirikoot jalkaan ja vähän lämmittelyä ja sitten alkoi treeni ja kameran räpsyminen. Rahkaäijän rooli oli ottaa tässä postauksessa olevat sneak peek -kuvat. Tein samalla tälle päivälle kuuluvan maastaveto-treenin pois alta, irvistyksiä ei siis tarvinut näytellä. Dissaan aina akkojen lehtiä, joissa treeni tehdään hymyillen kolmen kilon käsipaino kädessä. "Tee kymmenen toistoa haastavilla painoilla." Jep jep. Korjasin tämän vääryyden ja kerrankin on luvassa vähän rumempiakin ilmeitä. Tai ei ainakaan pelkkää Pepsodent-hymyä!

Mavea ja man down

97,5 kg, mun pikkukiekoille naurettiin. Tai Rahkaäijä nauroi.

Olen käärme... eikun siis kettinginkesyttäjä.

Nyt vähän hymyillään!

Öööörgh!

Kukaan ei uskaltanut tulla voimanostohuoneeseen treenailemaan, kun me oltiin siellä. Toivottavasti ei mennyt kenenkään suunniteltu penkkipäivä pilalle!

Ääää, kauanko tarvii vielä pitää ylhäällä?

Pekka oli tosi mukava tyyppi ja ohjeisti asennot sun muut tosi hyvin. Jännityskin katosi täysin ensimmäisen kameran räpsähdyksen jälkeen. Tämä oli kyllä aivan huippusiisti juttu, ja seuraavaksi voinkin ruveta jännittämään varsinaista valmista lopputulosta. Iiih!

Jess, homma paketissa!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 527

Lepopäivän politiikkaa

Eilen tein paluun HH Gymille, heti ovesta sisään tullessa tuli mieleen viime kesä. Päivät painettiin duunia ja illat podattiin. Se oli ihanaa aikaa se! TTY:n sali on koko syksyn ollut iltaisin niin ruuhkainen, että salin vaihto oli lopulta helppo päätös, etenkin kun kesäsaliamme olikin jo aika ikävä.

Mulla oli treffit Lee Priestin kanssa.

Mutta tänään ei podata vaan, levätään. Juttelin viime viikolla puhelimessa fysioterapeutin kanssa polvestani ja fyssari oli huolissaan, että pidänkö lainkaan lepopäiviä. No totta kai pidän ja ihan joka viikko, mutta eikö joku sitten pidä? Jäin kelailemaan enemmänkin tätä lepopäiväasiaa.

Mulla on ollu nyrkkisääntönä, että joka viikossa pitää olla vähintään yksi lepopäivä. Kesällä saattoi harvoin käydä niin, ettei viikkoon mahtunut yhtään lepoa, kun pyöräilyinnostus oli parhaimmillaan, mutta yleensä yritän tämmätä lepäilyt vähintään viikon välein. Joku voi siellä nyt mietiskellä, että toi akka on joku neuroottiinen urheiluhullu, niin haluaisin korostaa, että sporttailuakin on niin monenlaista. Treenin intensiteetti vaihtelee ja monesti pyörälenkit on ihan lähinnä maisemien katselua ja kevyttä rullailua, ei juuri kävelyä raskaampaa.

Pidän lepopäivän silloin kun siltä tuntuu, joka viikko ei ole siis vakiona sunnuntain pyhälepoa. Systeemi on toiminut ainakin mulla hyvin, treenittömän päivän voi pitää omien aikataulujen mukaan (eli silloin, kun ehtii levätä vain yöllä) ja itseään on pakko kuunnella, kolottaako ja väsyttääkö? Olisiko taukopäivän paikka? Varsinkin nyt, kun salitreenien kanssa on menty 2 treeniä, 1 välipäivä -systeemillä, viimeistään neljän salin jälkeen tekee mieli vähän huilata.

Lepopäivä tarkoittaa sitä, että en treenaa salilla, pyöräile tai juokse (ihan niinku muutenkaan juoksisin nykyisin...), venytellä saatan, mutta vähän liian usein se "unohtuu". Hyi minua, soo soo! Olisikin ehkä parempi nimetä se venyttelypäiväksi, jotta edes joskus tulisi venyteltyä. Tein aiemmin syksyllä pyhän lupauksen, että venyttelen vähintään neljä kertaa viikossa, mutta se on nyt jäänyt vähän haaveeksi, nolo myöntää. Pilatesrullan kanssa sentään olen vähän tehnyt lähempää tuttavuutta. Ehkä aloitan uuden venyttelyelämän vuoden vaihteessa?

Ja mikä parasta, kun aikaa ei kulu salille lähtöön, itse treeniin ja siitä palautumiseen, illassa onkin yhtäkkiä pari tuntia lisää. Eikä "ylimääräistä" aikaa ole ainakaan mulla koskaan liikaa, saattaa saada vaikka jotakin hyödyllistä aikaan!

Mikä on sun lepopäiväpolitiikka? Kerro!

Rahkalaskuri vuoden alusta: 525

Maastopyöräily - haaste parisuhteelle

Monesti hehkutan, kuinka ihanaa, leppoisaa, parasta ja taas ihanaa on maastopyöräily, mutta toisinaan siihen liittyy myös varjopuolia. Kuten esimerkiksi se, että pyöräilykaverit sattuu olemaan naimisissa keskenään ja sen seurauksena tai siitä huolimatta saattaa tulla vähän huutoa. Keissi menee joka kerta näin, vaiheita voi jäädä välistä tai niiden järjestys saattaa vaihdella.
1. Rahkaäijä bongaa kartalta/Fillarifoorumilta/päästään uuden reitin, jota on pakko lähteä heti testaamaan.
2. Huomaan sanovani "Joo, oikein hyvä ajatus!"
3. Päätetään lähteä vasta iltapäivällä, mutta heeei, otetaan lamput mukaan, jos ehtii tulla pimeetä.

Valopää.

4. Lenkin lähtövalmistelut on työläät. "Missä mun hanskat on? Ei kai mun housut vaan ole pyykkikoneessa pyörimässä? Pakkaa palkkari mukaan, tuplana!" Ja kun muuten olisin jo aivan ready to race, Rahkaäijä muistaa, että pyörien ketjut pitää rasvata, hiluvitkuttimet säätää, renkaiden paineet tarkistaa, vempaimet kiristää, vehkeet tsekata... Argghhhh! Voitaisko jo lähteä? Mun on niin raivokuuma!! (Raivokuuma= tila, jossa tekisi mieli repiä kaikki vaatteet pois, koska ruumis kiehuu ja kaupan päälle heittää polkupyörä tai mikä tahansa esine parvekkeelta alas.)
5. Lenkki alkaa. "Ootas, katon tätä Openstreetmapia vähän, tuolla näyttäis menevän polkua. Ei se ollutkaan vielä tästä. No mennään tuolta.Tai ootas, se saattaakin olla vasta ton risteyksen jälkeen"

"Joo, mennääs sittenkin takas tonne hiekkatielle, ei pitänyt kääntyä vielä."

6. Osoittautuukin, että Fillarifoorumin juoru hyväkuntoisesta polusta olikin täysi uutisankka, tai sitten ne äijät siellä on jotain kaksipyöräisellä liikkuvia ninjoja. Polku on täysin ajokelvoton tai sitä ei ole. Jatketaan silti. "Koska se polku varmaan alkaa just ton mäen takana."
7. Neljäsosan matkasta pystyy ajamaan, muuten on pakko työntää. Rahkaäijä viipottaa 500 metrin päässä.
8. Släps. Lepän oksa osuu oikein mehevästi reiteen ja sitä kihelmöi ainakin kuus minuuttia. Hermo kiristyy.

Välileuatus. Oksalla ylimmällä.

9. Polku muuttuu vihdoin ajettavaksi. Mutta kappas, täällä alkaa tulla pimeää. Jee.
10. Päästään pimeällä metsäautotielle, ja Rahkaäijä alkaa höpöttämään jotain metsässä kiiluvista silmistä ja Halloweenista. Äääää!

Ovatpa nokkelan nimen keksineet metsäautotielle.

11. Äsken olisi päässyt kääntymään metsään vasemmalle, sanon, mutta edellä painava Rahkaäijä ei kuule. Kilometrin päästä käännytään takaisin, koska vähän aikaa sitten olisi pitänyt kääntyä vasemmalle metsään. Kappas.
12. Ajan polkua tosi keskittyneesti eteenpäin, etten vaan katso vahingossa sivulle metsään, etten vaan näe mitään mörköjä. "Käännytään jo takaisin, pliis"

"Mennääks tonne?"

13. Vihdoin me totta tosiaan käännytään takaisin, ja päästään jälleen sivilisaation pariin. "Eikun hei, joo katos tarviikin mennä tota samaa polkua vielä takasin päin." Joo, just sinne polulle mää juuri halusinkin. (Kts. kohta 6. ja 7.)
14. Rengas lipeää märän juuren päältä ja heittäydyn pehmeällä mättäälle niin, että kuola lentää suusta (oikeesti!), mutta keräilen itseni ja pyörän ylös, koska Rahkaäijä on jo jossain tosi kaukana edessä.

"Hehheh, onpas mulla nyt kivaa ajoa, hehheh"

15. Kolmesta lampustamme ensimmäisestä loppuu akku, mutta uskomatonta kyllä, päästiin juuri pois metsästä ja katuvalojen ihanaiseen valoon.

Tuleeko sieltä metsäkone? Ei, se on Rahkaäijä!

16. Taas vähän sitä Openstreetmapia auki, "missäs me ees ollaan? Onks tää Tamperetta enää ollenkaan? Joo, ei tästä ole kuin joku neljä kilometriä enää." Neljä kilometriä täysjuostomaasturilla asfaltilla on noin 3,9 kilometriä liikaa.
17. Pelastan takin taskussa olleen kameran sisimmäisen pyöräilypaidan taskuun turvaan, koska se on aivan märkä ja kurainen.
18. Pitkien kilometrien jälkeen ollaan takaisin autolla. Ei koskaan enää! Oli meinaan ihan paska lenkki, pimeenä, märkää, kamalaa ja pistän heti kotona pyörän myyntiin, halvalla lähtee ja vali vali vali.

Oi kyllä, en aja pyörällä enää ikinä! Paitsi taas ensi viikolla.

19. Saunassa kaikki unohtuu. Lauteilla maatessani huomaan sanovani, että olipas ihanaa, kun tuli tehtyä kunnon lenkki. Mitä?
20. Toista. Vähintään kuukauden välein.

Rahkalaskuri vuoden alusta: 523

Bodypäivä

Mulla on ollut viime aikoina vähän ongelmia salitreenien kanssa. Mysteeripolvikipu on ollut ja on edelleen ongelma numero yksi, kyykätä ei tartte, eikä oikein mitään muutakaan, missä jalkaa täytyy koukistaa. Ja muutama viikko takaperin häselsin pystypunnerrusta jotenkin huonosti ja vähän olkapäähän sattu. Syytän huonoja lämmittelyitä. Ei ole tarttenut tehdä sitten penkkiäkään. No mitäs sitten olen tehnyt salilla? Maastavetoa, pohkeita, hauista ja vatsoja. First things first.
Mutta tänään päätin tehdä paluun, kun olkapää on jo toipunut. Penkkipäivä odotti tekijäänsä. 5/3/1- ohjelmassa luki sopivasti palauttava viikko, joten ihan lasten painoilla mentiin, mutta se oli vain hyvä, ettei tule uusia onnettomuuksia.

Pojat siellä takana hengailee mun hauiskääntöpainojen kanssa. Saatte kyllä välissä tehdä niillä mavea, jos haluatte.

Penkkiharjoitusten jälkeen siirryin ylätaljan pariin ja vammoista kolhiintunut sali-itsetuntoni sai vähän buustia, kun vetelin ylätaljan lähes samoilla painoilla kuin mies, jonka kanssa vuorottelin. Lisäksi yritin vetää leveällä myötäotteella leukoja, mutta sain kolme vajaata kasaan. Mutta ne olikin semmosia bodyleukoja! Kaiken voi muuten selittää body-etuliitteellä, vajaat kyykyt on bodykyykkyjä ja neljäsosa-hauiskäännöt bodyhabaa. Meillä on myös kotona body-siivousta, hyvin vajaasti ja huonosti tehtyä. Toisinaan noudatan myös body-ruokavaliota, ravintoarvollisesti vajaa valkoinen riisi maistuu. Toisinaan joku saattaa epäillä, että olen myös hieman päästäni body. Mitä bodya sulla on elämässä?

Ruuhka salilla on viime aikoina ollut sitä luokkaa, että taidetaan palata meidän kesäsalille HH Gymille Nekalaan. Se maksaa jonkun verran enemmän, kuin puoli-ilmainen yliopistoliikunta, mutta alan olemaan valmis pistämään pennit riviin, ettei joka treenissä tarvitse soveltaa ja odotella vuoroa. Ja annan myös aika paljon painoarvoa salin hyvälle tunnelmalle! Ja sohvalle eteisessä!

Postaus on hyvä päättää jo lähes perinteeksi muodostuneeseen vessahauiskuvaan. Vaikka ilme on hyvin epä-Rahkamuijaminen eli vakava, treeni jätti jälkeensä hyvän mielen ja toiveikkuuden. Syksyn vammat saisi olla nyt tässä!
Seuraavaksi aion syleillä pilatesrullaa hetken ajan, tulevien vammojen välttämiseksi ja ehkä vähän myös kostoksi siitä, että "unohdin" mennä tänään ihan oikeaan pilatekseen. :D

Rahkalaskuri vuoden alusta: 520