Peukut tiistaille

Voin kunniakkaasti todeta, että koulu tältä vuodelta on ohi, syksyn saldona (toivon mukaan) 24 noppaa. Miten siinä aina käykin niin, että lukukauden alussa polleesti laskeskelee, että seuraavan puolen vuoden aikana taotaan vähintään 40 opintopistettä ja sitten puolet niistä vaan jää jonnekin matkan varrelle..?

Tänään aamu alko lepposella dippadappa-pyöräilyllä Suolijärven ympäri (kyllä, ajoin kiellettyä polkua!) ja lumen alla vaanivat pitkospuut kuumotti, mutta en kaatunut ku kerran ja sekin hyvin kevyesti. Mutta ei sinänsä tarvi ihmetellä, että miks on jaloissa paljon mustelmia (26 yhteensä, laskin äsken!!), kun meno on tämmöstä koheltamista.:D Elämä vaati veronsa!

Miks kaikki muut näyttää hyvältä peilikuvissa ja mää joltain ihan muulta? Täytyy johtua tosta ainasesta peukusta.

 Äskeinen selkätreeni sen sijaan vaati vaan salille menemistä, loppu sujui kuin itsestään. Alkuun vedin vähän leukoja (muun muassa +10 kg 2 kipaletta, oi kyllä!), sit tein polven päältä vetoo, alataljaa ja viimestelin tuskan taljassa narulla. (Mikä sen liikkeen nimi on, vähän niinku ojentajia, mutta sillai perse pitkällä ja kädet suorina?)
Habat tein mutkatangolla, ekassa sarjasssa oli painoa 23 kg eli vitoset ja kunnon lukot ja toiseen sarjaan pistin niin sanotusti läpällä vielä 1,25 kg molempiin päihin. Se olikin ihan hyvä läppä tänään, koska tein sillä eka 9 ja sit 8 toistoo. Ja voisin kehdata väittää, ettei se nyt ihan kaameeta heilumista ollu.
Sali-stalkkaaja-Anni iski jälleen, salakuuntelin siinä reenin lomassa porukalla podaavien miesten juttuja. Pojilla oli aikamoisia ongelmia elämässä. "Joo, kyllä kohta on ihan pakko mennä ostaan Ideaparkista jotain housuja, koska muut ei enää mahdu ku kollarit, jalat on niin kasvanu." Juttu jatku, "joo, ei tässä vaan voi enää mitään aeroopista harrastaa, ku sit pitäis syödä vielä lisää ja yhtään enempää ei vaan pysty syömään, ku syön nyt jo niin paljon!" Olisinpa mies, niin määkin voisin ihan pokkana heittää tommosia juttuja.:D
Mutta kyllä ne koivet siitä kasvaa, ku kohta tuhoon karjalanpaistia aika kasan ja teen palauttavan työpäivän perään!

Meillä on niin iso matkalaukku reissua varten, että mä mahdun sinne sisään. Ihan turhaan ostin lentolipun!

Huikeita onnistumisen elämyksiä!

Käytiin tänään testaamassa Tampereen seudun talvipyöräilyhitti, niin kutsuttu Ikean spoori. Odotukset oli kovat, toivottiin jotain Pehkusuon ja viime talven "Leinola Bike Parkin" veroista ihanuutta. Heti Ikean kulmilta sukeltaa metsään polku ja sieltä löytyy ihan mahtava noin kolmen kilometrin lenkki, joka oli ainakin tänään hienossa kunnossa. Pelkäsin etukäteen, että jos wanhat maastoukot lapioi itelleen polun metsään (joo, se oli tän viikon lumisateiden jälkeen lapiolla käsivoimin avattu!), se voi olla niin hankalaa settiä, että mulla ja Meridalla ei oo sinne mitään asiaa tai tulee ainakin isosti itkua ja hammasten kiristystä.

Vaihtoehtosunnuntai, jätä Ikea taaksesi ja mene metsään!

Mutta mä selvisin ihan käsittämättömän hyvin, ottaen huomioon melko vähäisen ajokokemukseni (ja taitoni) ja kalustokaan ei oo ihan paras mahdollinen. Mutta jäykkäperällä pärjäs ihan hyvin, polulla oli kylläkin jokseenkin julmia kiviä, joihin polkimet kolisi vähän väliä. Luovuin ennen tätä lenkkiä nyt lukoista ainakin vähäks aikaa, hankintalistalla taitaa mennä sellaset yhdistelmäpolkimet, jossa on lukot ja flätit.

Eka kierros meni vähän tuntumaa hakien, mutta huomasin heti, että tänään sujuu. Toisella kierroksella otinkin hyvästä tatsista aivan kaiken irtin ja ajoin omasta mielestäni tolkuttoman hyvin!

Onko se karhu? Onko se hirvi? Eii, se onkin Rahkamuija!

 Alamäet on aina mun vihollisia ja ekalla kierroksella en uskaltanu ajaa muutama, muka haastavaa mäkeä. Toisella kierroksella ajoin ekan näistä ihan vahingossa ja vasta mäen alla tajusin, että ei hitsi, mähän ajoin sen! Toinen hankala oli lyhyt, mutta jyrkkä ja heti mäen alla oli mutka. Jälkimmäisellä kerralla ajoin senkin, pienehkön latailun jälkeen. Lauri meni edeltä ja mä huutelin perässä "Uskallanko tulla ton? En kai mee puuta päin? Kuolenko mää?". Minä ja puut säilyttiin tällä kertaa naarmuitta ja uskalsin!

Ajettiin lenkki myötäpäivään, mikä on ihan fiksua, toiseen suuntaan varmasti hankalampi

Olin toisen kierroksen jälkeen melkein liikuttuneessa tilassa, kun huomasin, että en oo ollenkaan toivoton maastopyöräilijä ja vedin niin hyvällä asenteella. Oltais varmaan lähdetty vielä lisäkierroksille, mutta nälkä oli ihmistä vahvempi.

Eräs paha puoli päivän pyöräilyssä kuitenkin oli, täysjoustokuume kasvoi ihan ennennäkemättömiin lukemiin! Vaikka Laurilla oli huonommat renkaat, on täpärillä meno aina niin huolettoman näköstä. Etenkin kun tossa mun Meridassa halpis-Suntour -keula on aivan ikijähmeessä. Muistaa taas, miks välillä kannattaa poiketa töissä!

Huonon huumorin penkkipäivä

Enpä muista, koska olis viimeks menny reeni yhtä paljon päin helvettiä, mutta hauskaa oli, se on pääasia!
Penkkipäivä oli name of the game, ja yllättäen homma alko penkillä. Siis mitä täällä tapahtuu, vielä joku aika sitten riemuitsin, kuinka penkissä rauta ja tulokset nousee. Nyt ei nouse ja tulokset laskee, ihmettelen suuresti! Tatsi on täysin kateissa ja tissilihat aivan voimattomat.
Trendi jatku myös muissa liikkeissä, olkapäät tein tänään "väärässä" järjestyksessä, viparit eka ja pystypunnerrus sen jälkeen. Sekin meni niin huonosti, että alko jo naurattaan.

Kato ku mää en jaksa nostaa ees näitä

Perseilytreeni lyötiin lopullisesti pakettiin, kun valittelin Laurille voimattomuuttani ja tämä herrasmies puristaa käsivarttani ja toteaa asiantuntevasti "Joo, aivan ku vauvankakkaa muovipussissa!" Hajosin tolle aivan totaalisesti ja vaivuin polvilleni huutonauruun. (Ööö, mitä hauskaa? En kato yhtään tiedä, mutta vieläkin naurattaa.) En vaan saanu enää koottua itteeni yhtään ja lopun aikaa hörskötin itelleni ja makasin lattialla. Yritin tehdä vähän ojentajiakin, mutta siitäkään nyt ei oo paljon lapsille kertomista.

Menin ottaan vähän lepiä tohon alataljaan ja sitten keksin sensaatiomaisen uutuden, ylätalja alataljassa!

 Mä en olis kovin huolissani, jos keskimäärin kerran vuodessa reeni on tätä tasoo, ens kerralla sitten paremmalla yrityksellä. Mutta oon nyt tässä joitakin kertoja ottanu latarin ennen reeniä, ja vaikutus muuten täys nolla, mutta yleistä levottomuutta on pahasti havaittavissa. Ei mun varmaan tarvi siks käyttää lataria, et  voin sanoo käyttäväni lataria, eli se jääköön tällä kertaa. Kokeillaan joskus syksymmällä uudestaan.

Mulla oli tossa aamupäivällä jäätävä keksihimo ja uhkasin syödä kaikki maailman joulupiparit kerralla, niin Lauri ratkas asian mun puolesta, tosta reiästä ei mahdu pipari sisään!

Vaikka päivä ei ihan lukeudu onnistuneimpien joukkoon, ei se ainakaan työpäivän osalta ihan turha ollut. Mun naama meinas revetä hymystä, kun kuulin pienen tytön sanovan äitilleen kassalta lähtiessä, että "aika kiva toi täti". Kyllä niitten lastenkin kanssa joskus kannattaa jutella!
Päivän plussasaldoo lisäs myös kello, jonka sain Laurilta nimpparilahjaks. Aika siistiä, koska sain kuitenkin jo Tenhon päivänäkin lahjan!

Violetti on uusi musta

Ja mikä parasta, huomenna eka sunnuntai-vapaa viittä vaille sataan vuoteen (no okei, neljään viikkoon) ja se meneekin kivasti blogeja ja aku ankkoja tenttiin lukiessa.
Onks kellään muulla ollu tänään vauvankakkaa muovipussissa, se vähän kiinnostais?

Rahkaäijä - kova koville!

Toivepostaus, omistettu kaikille Rahkaäijä-faneille

Tiesitkö, että...

• Rahkaäijä voittaa sinut 400 metrin juoksussa, kahdella kierroksella.
• Rahkaäijä on ylpeä kasvattamastaan kaljusta.
• Kerran poliisit pysäyttivät moottoripyöräilevän Rahkaäijän, mutta he selvisivät varoituksella.
• Rahkaäijä voi paiskata pyöröoven kiinni.
• Kerran Rahkaäijä ajoi niin kovaa Kawasakillaan, että sai itsensä kierroksella kiinni.
• Rahkaäijä tekee parempaa ruokaa kuin äitisi. 

Armon vuonna 1987 syntyi Tsernobylin jälkipölyissä mies kaikkein uskomattomin, nimeltään Lauri Juhani Rahkaäijä. Nyt tahdonkin kertoa teille tästä superukosta muutaman asian.
Rahkaäijä harrastaa kowan luokan salitreeniä, maastopyöräilyä, rääräätä eli roadracingia eli moottoripyöräilyä sekä kaikenlaista hifistelyä. Aikaisempi urheilu-ura koostuu ala-asteen suunnistuharrastuksesta, joka sittemmin osoittautuikin rimppakinttujen puuhasteluksi sekä uppopallourasta (se on siis se laji, jossa neljän metrin altaan pohjassa painitaan pallosta) lukuisine nuorten Suomen mestaruuksineen. Loistavaan menneisyyteen kuuluu myös freestyle-laskettelua yhden viiden tuhannen euron polviremontin edestä. Vähäpätöisempiä kokeiluja ovat olleet ammunta, enduro, hiihto, rullaluistelu, jalkapallo ja laitesukellus.

Menneiden vuosien loistoa Hervannan alppiurheilukeskuksesta

Eräs hauska pikku yksityiskohta on, se että ilmoitin Rahkaäijän puolitoista vuotta sitten mukaan Arvostele mun illallinen -ohjelmaan mukaan. Karisma vetosi ilmeisesti ohjelman tekijöihinkin ja isäntä patsasteli vuosi sitten ulos tulleissa jaksoissa. Suuri ruokahifistelijämme kokkasi alkuruuaksi panzanella-salaattia, pääruuaksi itse tehtyä pastaa ja lihapullakastiketta ja jälkiruuaksi tv-starat nautiskelivat friteerattuja banaaneja ja itse tehtyä jäätelöä. Ollaan oltu jälkeenpäin tosi ilosia, että Rahkaisäntä pääsi mukaan, koska kokemus oli hieno ja ollaan monesti myöhemmin istuttu iltaa "illallisjengin" kanssa ja Tampereen viikosta kuvatut jaksot oli koko kauden parhaimmat. Jaksoja ei taida löytää netistä, mutta yhden klipin löysin Tampereen porukasta, Rahkaväen kotona kuvattu!

Rahkaäijällä on tällä hetkellä kulutuksessa viides moottoripyöränsä, Kawasaki zx-10R, vuosimallia -04, joka on piireissä paremmin tunnettu lempinimellä Widowmaker. Edellisestä neljästä pyörästä kaksi Lauri on tuhonnut itse, toinen meni rusinaksi erään Ladan sisään, toinen meni päreiksi, kun vähän "oli irtosoraa rampilla". Myös Kawasaki on kerran ajettu katolleen Alastaron hietikolle. Todellinen jokaisen vaimon unelma tuo miehen moottoripyöräharrastus...

Rahkaäijä on tunnettu moottoripyöräpiireissä, paitsi kuolemaa uhmaavasta ajotyylistä, myös käsittämättömästä ruokahalustaan ja syömislahjoistaan

Salilla Rahkaäijä on ähkinyt jo monta vuotta, mutta rauta on aina yhtä painavaa, sitä vaan on ajan myötä enemmän. Tällä hetkellä eniten inspiroi leuanveto, jossa Rahkaäijä haaveilee vielä jonain päivänä kilpailevansa. Jedimestarimme treenivinkki on, että jos haluaa kasvaa isoksi, täytyy käyttää isoja painoja.  Rahkaäijä ei mitään helistimiä käytä!

Rauta on kevyttä (kuten ilmekin kertoo) ja sitä on paljon!

Ennen kuin kaikki luulevat Rahkaäijän olevan liiankin täydellinen, voin paljastaa ihan näin meidän kesken, että näin ei kuitenkaan ole. Rahkaäijän motto taitaa olla, että "kaiken minkä voit omistaa, voit myös hukata". Tavaroiden katoamistahti uhmaa jo luonnon lakeja, joka päivä etsitään avaimia, puhelinta, salikollareita (jep, jopa niitä), pyörän osia, tärkeitä papereita, ihan mitä tahansa... Hukkaamishuippu kuitenkin koettiin 18 tuntia ennen vihkimistämme, kun sulhasen kihlasormus oli "vähän" kadoksissa. Noh, tunnin intensiivisten etsintöjen jälkeen se löytyi petauspatjan alta.

Rahkaäijä kotireviirillään hieman ärtyneen oloisena

Tässä oli pieni katsaus Rahkaäijän taruakin ihmeellisempään elämään, josta ei todellakaan puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Olen todella ylpeä tästä monitoimimiehestä, jonka kanssa ei todellakaan ole tylsää!

Kanat ja vuohet

Ai hitsi, että vihaan sellasia ihmisiä, jotka leuhkii kiirellään ja valittaa sitä koko ajan. Oon nyt just sellanen. Olispa kunnolla aikaa levyttää sohvalla ja kattoo Netflixin tarjontaa (joka kylläkin on ihan ydinjätettä). Mutta ei, pitää olla kaheksan tuntia töissä, ihan niinku tavalliset ihmiset."Tulisko sit vielä joulupostimerkkejä?"

Menin eilen pyörällä kouluun, mittari näytti suunnilleen -15 astetta ja meinasin silti pakahtua onnesta. Keli oli vaan niin upee ja talviajelu mukavaa, että olisin voinu polkee ihan loputtomasti. (No en todellakaan olis voinu, tai mun varpaat olis ajautunu kuolioon). Ja perille päästessä tuli tosi hyvä mieli, kun taas tajusin, ettei tää talvi oo oikeestaan yhtään hullumpi juttu.

Nää iltapalat vaan paranee kerta toisensa jälkeen, Cittarista kanan sisäfilettä tarjouksesta ja kunnon yrttitomaattisoosi päälle!

Tänään menin heti työpäivän jälkeen salille ja pitkästä aikaa vedin latarin ennen salia. Oliko vaikutusta? Joo, rauta oli raskainta pitkään aikaan. Mutta aikasemmin oonkin käyttäny niitä Eviran syntilistalla olevia latareita, ehkä tän nykysen vaikutus perustu johonkin placeboon. Silti urheesti tein mavee viis sarjaa, neljä kyykkyä ja pari yhden jalan prässiä. Prässi on tehnyt comebackin meidän salille ja voin kertoo, että en paljon ole kaivannut. Yhden jalan prässi oli yllättäen aivan hirveetä, ja vasemmalla jalalla tehdessä vika toisto meinas päättyä vähän kehnosti, oli pakko ottaa koppi toisella jalalla. Mutta pakaralihakset jatkaa megalomaanista kasvamistaan, vai miten se meni? Tein pohkeet, ei muuta! 
Mun on vielä pakko kertoo omasta "nerokkaasta" lainistani salilla. Etsin maveen vitosen kiekkoja ja bongasin yhden penkkipaikan läheltä ja siellä oli kunnon ukko-Martta-kerho pitämässä palaveria. Yleensä kysyn vaan kauniisti, että voiko ton ottaa, mutta nyt tokasin vaan niille et noin isot miehet tuskin tarvii näin pieniä painoja ja kaikki vastas kuorossa "Ei tarvita!". Kenenkään ego ei olis antanu periks hihkasta, et just sitä tarvisin.

Oon tässä syksyn aikana muutaman kerran huomannu ajattelevani salilla peilin ääressä, et voi hitsinpitsi kun oonkin oikeestaan ihan siistissä kunnossa. Tätä ei saa nyt tulkita niin, että pullisten vaan salilla kaikki päivät ja ihailen itseäni, vaan se tuntuu mukavalta huomata itekin, että jotain on joskus tullut tehtyä ja siitä on ollut hyötyä. Aina löytyy paranettavaa ja plaaplaa, mutta kyllä se tsemppaa eteenpäin, jos huomaa edistyneensä.

Kaikki odotti jotain itserakkautta uhkuvaa pullistelukuvaa, mutta saattekin tutustua päivän yllätyskuvassa Winstoniin, perheemme kolmanneksi parhaaseen vuoheen. Mä ja Lauri ollaan tietenkin ne numerot yks ja kaks!

Lisäks musta on tosi kiva, että Rahkamuijaa luetaan ja siitä tykätään (ainakin uskottelen itselleni niin), tulee ihan sellanen olo, ettei mun älyvapaa panostus mee ollenkaan hukkaan.:))

Hankipyöräilyä ja pullottavia kaapeleita

Tänä aamuna oli kello herättämässä puoli yheksän, että päästiin pyöräileen! Joo, kuulostaa todellakin siltä, että tässä ei oo nyt mitään järkee. Mutta koskematon lumi oli pakko korkata ekana!

Moi, mun nimi on peura ja mä oon ajovaloissa.

Ulkona oli rapsakat 11 astetta pakkasta ja uskomatonta kyllä, mun pukeutumisvalinnat meni täysin nappiin, eikä tullut yhtään kylmä tai liian kuuma.

 Ajeltiin Hervannan alppiurheilukeskukseen kattoon, joko siellä on lumetus alkanut. Tykit tykitti jo täysiä. Ihan kohta pääsee kakarat katkoon raajojaan mäkeen!

Mulla oli vielä pyörässä lukkopolkimet kiinni ja yllättävän sujuvasti hankipyöräilyä suju niilläkin. Tuolla umpihangessa (umpihanki Etelä-Suomessa = 10 cm uutta lunta) otin ne kylläkin irti, kun meno oli aika holtitonta.

Alla pyörässä oli Mountain Kingit, jotka oli ihan superhyvät. Laurin täpärissä oli Ardentit, jotka taas vastaavasti meni ihan tukkoon lumesta. 

Lauri sai kuningasajatuksen, että mehän työnnetään pyörät rinteen puolivälistä ylös. Oon aina ajatellut, että sillä ei oo mitään väliä kuinka paljon mun pyörä painaa, kilo sinne tai tänne, mutta tota rinnettä ylös tunkatessa olin aika vihanen, että mulla ylipäätään on maastopyörä. Eilen oli penkkipäivä ja hieman hapotti rintalihaksia ja ojentajia toi työntäminen. Mää päätän reitin seuraavalla kerralla!

"Jos nyt tulisit auttaan ja lopettaisit sen saatanan kuvaamisen!?"

Kävin vähän välillä töissä ja sitten illalla oli vielä sali. Ei siis mikään tyhjäkäyntisunnuntai. 

Oon tähän asti luullu, että ei ole olemassa ilmiötä nimeltä "miehellä liian lyhyet sortsit salilla". Tänään maailmankuvani kuitenkin muuttui asian suhteen ja joku herrashenkilö patsasteli salilla boksereitten pitusissa sortseissa. Mies oli vielä siitä vekkuli, että teki jotain lantiota avaavia vetkutuksia ja venytyksiä. Käänsin katseeni häveliäästi pois.

Homman nimi oli selkäpäivä ja alkuun vedin vähän leukoja (10 kg lisäpainolla yksi hyvin puhdas toisto, JEE!) ja sit tein polven päältä vetoo ja kulmasoutua tangolla. Lisäks tein habaa mutkatangolla ja taljassa. Kuulin pikkulinnuilta, että hammer-otteella saa hauikseen lisää leveyttä, niin nyt hinkkaan taljassa naruhammeria oikein urakalla!

Mulla myös menee salilla nykyään puolet ajasta siihen, että ihastelen vasemmassa kyynertaipeessani näkyviä verisuonia.:D Lauri on jo totaalisen kyllästyny kuunteleen mun selitystä siitä, kuinka "kaapelit pullottaa, kato nyt, kohta tosta tulee uus näkyviin!". Mutta toisaalta Lauri osas hyvin käyttää tän mun itsepalvonnan hyväks ja sai mut tekeen forkkuja uhkaamalla, että kaapelit lakkaa näkymästä, jos en tee forkkuja tänään. Mulla on vahva epäilys, että mua huijattiin.

Kun mää ens viikosta jotenkin selviän, (32 h töitä, viimeset koulujutut ja yhteen typerään tenttiin luku), niin sitten saa joulukalenterit luukut ruveta aukeen ja vauhdilla!

Unelmia Kaliforniasta

Tää on se postaus, jonka oon koko ajan halunnut kirjottaa, ja sovin itseni kanssa, että joulukuussa sitten. Eli sisältää vahvaa fiilistelyä tulevasta Kalifornia-kiertueesta!

Kaikki alko vuosi sitten siitä, kun Rahkaväki keksi asian nimeltä häämatka. Kohteen valinta oli huolellista hommaa, käytiin kirjaimellisesti koko maapallo läpi ja ruodittiin eri paikkoja suhteessa meidän kriteereihin. Mä halusin, että siellä on merta (ja majakoita myös) ja edes kohtuullinen keli, Lauri halus vuoria ja hienoja maisemia. Lisäks plussaa oli, jos siellä on huvipuistoja ja puhutaan englantia. Näillä vaatimuksilla kohde rajautu aika nopeesti Yhdysvaltoihin ja punnittiin jonkun aikaa Kalifornian ja Floridan välillä. Ensin mainittu kuitenkin voitti tarjouskilpailun monipuolisuudellaan. Töissä käyvien opiskelijoiden on melko hankala lähtee koskaan mihinkään, mutta vuodenvaihde tuntui kaikkein fiksuimmalta ajankohdalta. Niinpä keväällä ostettiin lentoliput ja 3,5 viikon päästä, Tapaninpäivänä,  lähtö!

Meillä on meno-paluulennot San Franciscoon, josta ollaan myös vuokrattu auto (Lauri muuten ajaa, ihan turha kuvitella, että mää menisin sinne aiheuttaan mayhemia ja kuolemaa). Sillä ajellaan ensin rannikkoa pitkin Los Angelesiin ja sieltä Las Vegasiin ja takasin lähtöpisteeseen Grand canyonin kautta ja tähän kaikkeen on aikaa kolme viikkoa. Eikö kuulosta aika unelmaturneelta? Niin meidänkin mielestä!

Sinne Rahkaväki menee, horisontin taakse!

Mä en voi tarpeeks korostaa, kuinka iso juttu se on, että mä pääsen Disneylandiin! Joku voi muistaa, kun 90-luvun Disney-leffojen  alussa oli joskus sellasia Disneyland-mainoksia ja Anni ehkä 6 v. oli aivan mykistynyt, voiko tollasta ees olla? Mutta elämän karut realiteetit löi kovaa (lapiolla) naamariin. Luulin, että Helsinkiinkin on niin pitkä matka, etten ikinä siks pääse kattoon Disney on Ice -jääshowta (ehkä se kahden tunnin matka ei ollut olennainen verrattuna siihen hintaan) saatika sitten Disneyland, en tuu ikinä pääsen sinne. Mutta että vielä Anaheimin aitoon ja oikeeseen Disneylandiin, HUH HUH! En malta odottaa!

Toiseks odotetuin kohde on varmaan Losissa Muscle Beach, ulkosali, jossa Arskakin reenas. Sinne pystyy ilmeisesti ostaan jotain kertakäyntejä (korjatkaa, jos jollain on parempaa tietoa) ja olis melko messevää käydä joku reeni siellä heittämässä. Itse ex-kuvernaattori taitaa käydä nykyään jossain muualla salilla?

Tän matkan merkittävyyttä lisää eksponentiaalisesti se, että mä en oo käyny juuri missään. Olishan se siistiä sanoo harrastavansa matkustusta, mutta mun matkustus rajottuu noihin TKL:n busseihin ja joskus saatan repästä ja lähteä käymään vanhemmilla 50 kilometrin päässä. Lentokoneella matkustamisesta on sentään hataraa kokemusta, mutta mistään muusta sitten ei. Sehän onkin varmaan ihan suositus alottaa tää matkustusharrastus lentämällä valtameren yli, lisäten kaaokseen vielä ihan minimitiukan vaihtoajan Heathrow`lla.:D eikä ihan vähiten unettomia iltoja aiheuta Ameriikan puolella odottava tullimiesten kyselytunti, miks oot täällä, mitä teet ja kenen kans? Eihän se oo niin paha kun luulen, eihän?

Me lähdetään reissuun hyvin rennolla otteella, ensimmäiselle kahdelle yölle on hotellit varattu, muut varmaan varaillaan matkan varrella, kun nähdään miten homma etenee. Meininki on se, että hotelleissa pihistellään, muussa sitten ei. Paitsi, että Lauri tarkistaa hotellit eräältä hyödylliseltä sivustolta, josta näkee onko luteita.:D hotelleita pyritään myös valitseen vähän sen mukaan, että löytyykö salia (se on tietty ihan toinen juttu millasia laitehelvettejä ne salit on). Mä tykkään siitä, että lomallakin on sporttiäksöniä, mikä olis sen parempi tapa ottaa uusia huudeja haltuun, kun lähtee juokseen?

Nyt mä olisin enemmän kun tyytyväinen, jos kaikki kokeneet matkaajat vähän jakais tipsejä mun kanssa, koskien vaikka yli kymmenen tunnin lentoja, jet lagia, jenkkikulttuuria, ihan mitä tahansa! Ilahtuisin kovin kaikista vinkeistä.:))