Tasarahapäivä!

Nyt tulee tiukkaa raporttia lauantain voimanostokisoista, ole valmis!

Melkein jäin salin lattialle yöksi perjantai-iltana, mutta lähdin kuitenkin kotiin nukkumaan välillä.

Lauantaina järjestettiin siis Nekalan HH-Gymillä Tampereen voimanostajien perinteiset pikkujoulukisat. Reenit on ollu varsin monenkirjavia viimeiset puoli vuotta ja jahkasin aika paljon, että osallistunko vaiko enkö. Järkeilin kuitenkin niin, että joka kisassa ei voi tehdä ennätyksiä ja on hyvä pitää vähän kisarutiinia yllä, ettei tule liian pitkiä taukoja. Sen kuitenkin päätin, että painoa en ala vetämään tätä varten, vaan menen puntarille sen painoisena, kuin kisapäivänä satun olemaan. Muistissa on edelleen alkuvuoden Porin kisojen painonveto, joka oli (henkisesti) vähän rankka koitos. :D

Vaeltelin perjantai-iltana Prismassa ja tajusin, että tässä kisaevästyksessä on täysin samoja piirteitä kuin YO-kirjoitusten eväsvarustelussa. Kukaan ei mene sinne syömään eväitä, mutta se on tärkeä juttu, että on just oikeat eväät mukana.

Vaikka päätin lähteä kisaan ilman mitään suurempia tavotteita ja aika löysin rantein, silti jännitti. Joskus ennen kisoja on sellainen olo, että koskaan ei ole mikään jännittänyt yhtä paljon ja ehkä kuolen tähän jännitykseen, mutta nyt ei ollut mitään sellaista, tilanne oli täysin hallinnassa.
Menin salille jo reilusti etuajassa, kun punnitsen penkkikisaan osallistuvat naiset ja rakenneltiin samalla kisapaikkaa kuntoon. Nopeesti tulee valmista, kun yhdessä tehdään!

Tässä selvästi spekuloidaan jo etukäteen kisan kulkua. Kisakuvat tästä lähtien Eero Niemelän käsialaa (viimeistä lukuunottamatta).

Kisapuntari näytti mulle 65,50 kilon painoa, eli painonveto alle 63 kiloon olisi luultavasti onnistunut, mutta eipä tarvinut lainkaan ressata painoa etukäteen. Sarjani kisassa oli täten alle 72 kiloiset. Mihinkään isompaan kisaan ei siis kannattaisi ikinä tehdä näin, että menee alipainoisena sarjaan, koska esimerkiksi alle 72 kiloisissa on naisia, jotka on täyttä lihaa sen 72 kiloa, niin kuuskytviiskilosena jää siinä vähän altavastaajaksi. Paino on voimaa ja niin edelleen.

Valmistautumista kyykkypuuhiin.

 Kyykkyn mulla oli selkeähkö suunnitelma. Ekaan nostoon varma 90 kg, toiseen 95 kg ja vikaan 100 kg. En ole kyykännut sitten toukokuun Sell Gamesien jälkeen mitään satasta painavampaa, mutta tiesin, että satku nousee, jos ei käy mitään yllättävää. Ja viimeinen kyykky oli tällä kertaa varmaan paras!

Penkkiin lähdin hyvillä ja rennoilla mielin. Penkkaaminen tuntuu olevan nykyään melkein mun lempipuuhaa kisoissa. Olen saanut siitä kaiken turhan sähläämisen pois ja nostot tuntuu varmoilta, vielä kun vähän saisi lisää kiloja kisapenkkiin!

Aloitusraudaksi tilasin 52,5 kiloa, jonka pitäisi olla varma nosto vaikka keskellä yötä unissaan. Se meni hyvin ja seuraavaan 57,5 kg, joka sekin oli ripeä ja hyvä. Vikassa nostossa tankoon oli lastattu 60 kiloa ja taas se tuntui olevan kolmikon paras nosto. Penkissä olisi luultavasti 62,5 kg noussut, mutta hyvä näin, että viimeinen nosto ei ollut mikään taistelu.

Kisa kulki suht reippaasti, koska nostajat oli jaettu kahteen ryhmään ja meidän ryhmässä oli vain 6 nostajaa, joka tarkoitti sitä, että joka kuudes nosto oli aina mun. Penkissä ja kyykyssä tahti tuntui sopivalta, mutta vedossa oma vuoro tuli aina vähän liian nopeasti.

Huomaa tuomarin "merkkivalot", punainen ja valkoinen lapio. Nostosta pitää saada vähintään kaksi valkoista lapiota, jotta se on hyväksytty.

 Se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että aina penkin jälkeen alkaa kyllästyttämään ja pitää vähän kasata itseään, että voi syöksyä maastavedon kimppuun. Tällä kertaa tilanne oli siitä hyvä, että kyykky ja penkki olivat ohi jo puolentoista tunnin kisaamisen jälkeen, eikä pahaa väsymistä ollut vielä havaittavissa, enemmän piti kasata itseään henkisesti, että jaksaa rutistaa mavenkin.
Lämmittelyt tuntuivat ihan hyvältä ja ensimmäinen nosto 110 kiloa suorastaa lensi ylös. Toiseen nostoon tilasin 120 kiloa ja varsin hyvä nosto sekin.

Maastaveto oli koko kisan suurin mysteeri, koska toukokuun kisan jälkeen olen nostanut tasan kerran 120 kiloa, enkä yhtään enempää ja veto on ollut aina se, joka skipataan kuin ei jaksa tai ehdi. Etukäteen olin ajatellut, että 130 kiloa voisi nousta, mutta toisen noston jälkeen vähän hulluttelin ja pyysin tankoon kuormaa 132,5 kilon edestä. Olin suht luottavainen, että se varmaan nousee. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Videolla näkyy, kuinka tönäisen tankon kauemmaksi, kun alan nostaa sitä ja sehän on selvää, että rauta painaa aika paljon enemmän, kun sen nostaa kaukaa verrattuna siihen, että kiskoisi sen säärtä pitkin ylös. Tanko jäi vähän alle polvien ja viimeiseen vetoon kolme punaista lapiota. En usko, että 130 kiloakaan olisi noussut tolla tyylillä. Vedosta siis tulokseksi tokan noston 120 kiloa.

Hopeamitali! Jos vika veto olisi onnistunut, olisin voittanut, mutta mielelläni soin voiton samassa sarjassa kisanneelle Hannalle!

Näiden tasarahatulosten yhteissumma on 280 kiloa, joka on melkein 30 kiloa vähemmän kuin yhteistulosennätykseni.  Ei erityisen mairitteleva tuloskehitys puolen vuoden aikana, mutta siinä ajassa on saatu ehkä jotain muuta aikaiseksi. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kisaan ja siihen, että tuli mentyä. Eikä esimerkiksi penkistä puutu kuin 2,5 kiloa kisaennätyksestä, joten yllättävänkin hyvin tämä sujui. Ja en voi olla mainitsematta kuinka ilahduttavaa päivän aikana oli taas huomata, että Tampereen Voimanostajissa on mukana aivan huippuhyviä tyyppejä ja jokaista varmasti kannustetaan kisan aikana.
Tästä on hyvä jatkaa reenejä ja seuraavat kisat sitten ensi vuoden puolella. En nyt lupa mitään, että näin ja näin paljon tulee lisää kiloja siihen mennessä, mutta uskoisin tulostason nousevan, koska näistä kisoista hyvien nostojen lisäksi tarttui takataskuun vähän myös treenimotivaatiota!