Radioaalloilla

Nyt olen niin ahkerasti tehtaillut matkalaskuja koko päivän, että voin vähän rentoutua blogin parissa. Huomasin muuten, että marraskuussa tulee eniten blogitekstejä sitten alkuvuoden. Alkaa tähänkin touhuun jälleen löytymään terä, kun on vähän aikaa!
Eilen ajeltiin taas kerran Helsinkiin tai tarkemmin sanottuna Santahaminaan, jonka portista pääsi sisään vain henkkareita näyttämällä. Mulle tuli ihan yllätyksenä, että Santahaminassa, jossa on siis varuskunta, asuu myös siviilejä ja sinne kulkee kaupungin bussi ja joka kerta, kun bussi on tulossa alueelle, pysäytetään sen portilla ja sotilaspoliisi tsekkaa kaikkien kulkuluvat tai henkkarit. Tässä on se hyvä puoli, että kotibileisiin ei tule ainakaan kutsumattomia vieraita. Tai vieraita ylipäätään ollenkaan.

Harkitsen tässä Tallinnaan uimista.

Kun näin huippusalaisessa paikassa käytiin kuvaamassa videota, ei ainakaan yleisöstä ollut häiriötä. Ajattelin kuitenkin nyt paljastaa, että oltiin kuvaamassa Tukesin kanssa rakettivideota. Meillä oli mukana myös tubettaja Roni Back, joka kuvaili meille materiaalia kuvauskopterilla. Porukalla saatiin aika komea yhteistyö aikaseksi, mutta se tulee nähtäville vasta vuoden lopussa.

Kuvauspaikka oli ihan rannan tuntumassa (ihan siksi, että olisi voinut juosta mereen, jos olisi syttynyt raketista tuleen, höhöhöh) ja siellä kävi tuuli noin tuhat metriä sekunnissa ja vettä tuli vaakasuorassa. Kolmen tunnin kuvaussession jälkeen järkikin oli jäätynyt, mutta päästiin sentään pois varuskunta-alueelta. Tämän jälkeen googlattiin Rahkaäijän ja Ronin kanssa kuumeisesti jotakin ruokapaikkaa ja päädyttiin Roihuvuoreen thaimaalaiseen ravintolaan Wan Aroyihin. Tällä kertaa arpaonni suosi meitä, koska ruoka oli tosi hyvää! Mä otin jotain jättirapu-kasvissettiä, joka oli tosi ihanaa ja Rahkaäijä myös kehui omaa kana-annostaan. Roni vähän moitti, että oli tulista ja se vähän onkin haaste näissä itämaisissa rafloissa, ettei voi koskaan tietää, onko ruoka liian tulista omaan makuun.
Palautettiin meidän kopterikuvaaja kotiinsa ja lähdettiin Rahkaäijän kanssa käymään Vantaan Ikeassa kahvilla. Totta kai kierrettiin myös talo läpi ja mää nappasin mukaani pari aikuismaista ostosta.

Ostokseni olivat leijona ja Täpy-koira. Tuo leijona näyttää niin paljon ruokaa huutavalta Leokolta, että se oli pakko saada. Ajattelin kuitenkin, että voisin nimetä nämä uudelleen. Leijona voisi olla Van ja koiralle sopisi nimeksi Taa.

Nyt aletaan pitkällisen alustuksen jälkeen päästä vihdoin päivän pääaiheeseen. Ikea-reissun jälkeen suunnattiin Pasilaan Ylen Radiotalolle, koska meillä oli buukattuna haastattelu YleX:lle. YleX Jatkot -ohjelmassa on torstaisin tubetorstai-ohjelmaosio ja juttuhan meni niin, että laitoin itse ohjelman juontajille Saaralle ja Janille ilmoitusluontoisen sähköpostin, joka kuului suunnilleen näin "me tullaan haastatteluun, sanokaa vain päivä, jolloin voidaan tulla". Sehän passasi kaksikolle ja eilen oli haastiksen aika.

Rahkaäijä hakkasi vähän flipperiä ohjelman alkamista odotellessa.

Mulla on YleX:llä aivan erityinen paikka sydämessäni, koska olen kuunnellut kanavaa niin kauan kuin se on ollut olemassa. Ylipäätään arvostan radion ja sen ohjelmasisällön paljon korkeammalle, kuin telkkarin. Meillä ei ole telkkaria, mutta radiota kuuntelen lähes joka päivä. Olen ollut vuosien aikana varsinainen YleX:n hardcore-kuuntelija ja olen löytänyt monia hyviä bändejä ja lukuisia meneviä biisejä YleX:n ohjelmista. Yläaste -ja lukioikäisenä kuuntelin lähes fanaattisesti Uuden musiikin iltavuoron edeltäjäohjelmaa eli X-ryhmää. Ohjelmassa oli joskus perjantaisin sellainen kilpailu, jossa kysyttiin kysymyksiä viikon varrella ohjelmassa käsitellyistä artisteista, biiseistä ja haastatteluista. Voitin tämän muistaakseni parikin kertaa, koska kuuntelin mahdollisuuksien mukaan kaikki lähetykset.

Ennen Jatkot-ohjelmaa tulee Uuden musiikin iltavuoro ja nappasin ohjelman juontajan Venla Kokkosen samaan kuvaan, kun tämä lopetti lähetyksensä. YleX:llä on ollut joku sata ja viisi eri juontajaa, mutta vuodesta toiseen Venla on ollut mun suosikki.

Vieläkään en kuuntele juuri muita kanavia kuin YleX:ää, mutta siitä olen vähän pahoillani, että suurin osa siisteistä ja mielenkiintoisista erikoismusiikkiohjelmat on siivottu pois ohjelmistosta. Se oli hyvää aikaa, kun keskiviikko-iltoina tuli tunnin ohjelma pelkkää punkia ja muistaakseni raskaan musiikin ohjelmia oli muutamiakin. Nykyään kanava tuntuu olevan pelkkää soittolistaa ympäri vuorokauden.

Otettiin tietysti miniprässi mukaan studioon.

Seiskan jälkeen siirryttiin studioon hengailemaan ja pian päästiin myös ääneen. Kumpaakaan ei pahemmin jännittänyt radiossa ääntely ja juontajat Saara ja Jani ihmettelivätkin meidän luontevaa radiopreesensiä. Mutta mikäs siinä höpötellessä tutuista jutuista ja vielä suomen kielellä, ei mitään jännitettävää!

Rahkaäijä on enemmän Yle Puheen miehiä ja pistin kanavan paidankin päälle haastatteluun. Eli jos joku Yle Puheelta lukee tätä, Rahkaäijä tulee hyvin mielellään tarinoimaan kanavallenne!

Olin etukäteen ehdottanut Saaralle ja Janille, että voin väsätä näistä muovailuvahaolennot, jotka sitten voidaan juhlallisesti murskata lähetyksessä. Kaksikko olikin aivan pähkinöinä tästä kunniasta!

Tällainen kaksikko tuli mukanamme studioon.

Aloitettiin murskausjuhlat mun vanhalla YleX-mukilla ja sen jälkeen laitettiin Kareisen Jani prässiin. Lyttyyn meni, mutta prässi ei myöskään toiminut enää tämän jälkeen, joten Saara säästyi litteältä kohtalolta.

Muovailuvaha-Saara näyttää jopa hieman omahyväiseltä katsellessaan kollegansa ahdinkoa.

Jutusteltiin aika tovi lähetyksessä ja minuuttit suorastaan juoksi. Yhteensä viihdyttiin studiossa vajaan tunnin verran, toki väliin soiteltiin paljon musiikkia. Naureskeltiin Rahkaäijän kanssa, että voidaan ruveta vetämään sellaista Hydraulic Press Radio Showta, kun tämä menee niin hyvin!

Haastiksen päätteeksi otettiin toki yhteiskuvan Saaran ja Janin kanssa. Saara oli ikionnellinen, että sai pitää ehjänä säilyneen muovailuvahakaksosensa.

Täältä voit muuten käydä kuuntelemassa haastattelun, jos se meni ohi, pituutta pätkällä näyttää olevan parisenkymmentä minuuttia.

Pasilan linkkitorni näyttää hieman uhkaavalta, vai mitä?

Mulle jäi superhyvä mieli koko eilisestä päivästä, oli hyvät kuvaukset, mainio ravintola ja huippukiva radiohaastattelu. Ja olihan se nyt huippuhieno kokemus tällaiselle pitkän linjan YleX-fanille.
Juuri laskeskelin tänään matkalaskuja tehdessäni, että viimeisen reilun kolmen kuukauden aikana ollaan käyty Helsingissä yli kymmenen kertaa. Alkaa tuo Tampere-Helsinki-moottoritie olemaan aika nähty! Pari päivää ehditään taas olemaan kotona, kunnes ensi viikolla lähdetään taas Helsinkiin, kun mennään Slushiin haistelemaan start up -pöhinöitä.
Nyt vielä salille vähän pöhisemään ja sitten viikonlopun viettoon!