No hei, miten menee?!

No hei, kiitos kysymästä, tosi jees! Tänään on vähän niin kuin uuden elämän eka päivä. No joo, nyt oli vähän liiottelun makua, mutta on elo ainakin pikkusen erilaista. Eilen nimittäin puin viimeistä kertaa vähään aikaan keltasen paidan päälle töissä. Maanantaina on virallisesti opintovapaan eka päivä ja downsiftausta kestää ainakin vappuun asti.

Tyhjensin kaappini, josta en ole ottanut kolmeen vuoteen mitään pois. Aikamoisia aarteita löytyi, mm. neljä paritonta sukkaa, viis eri väristä huivia, kaks työsopimusta, joulukortteja vuodelta 2014 ja riisikakkuja, jonka parhaat päivät oli nähty jo viime kesänä. Järjestyksen nainen. 

Torstai-iltana itkin vuolaasti, että en halua lähteä mun töistä, mutta Rahkaäijä lohdutti, että tää on vaan ikään kuin kahdeksan kesälomaa putkeen. No tavallaan! Opintopäätösvapaa ei ollut helppo, kun aloitin vasta joulukuussa mun nykyisessä tehtävässä ja kyllä viimeisinä päivinä vähän oli haikea olo. Mulla oli niin kiva duuni ja hauskoja työkavereita, että aamuisin ei tarvinut raahautua paikalle hampaat irvessä. (Paitsi, että töihin päin on ylämäki.) Ihmiset, jos vaan voitte, hakekaa ja menkää Ikeaan töihin. Vahva suositus.
Eilen tein näyttävän lähdön ja ajoin viime töikseni pyöröovista ulos polkupyörällä, ihan vaan koska se oli hauska juttu.

Ihan ite keksin. 

No mitäs nyt? Tästä alkaa täysipäiväinen Youtube-yrittäjyys, jossa elanto on kiinni ihan vaan meidän mielikuvituksesta ja kamerankäyttötaidoista. Mielikuvitusta riittää, että sen puolesta ei pitäisi olla hätää. Ajattelin myös vähän opiskella, kun opintovapaa on kuulemma sitä varten. Eiköhän sieltä jotain hömppää löydy yliopiston opinto-ohjelmasta mullekin.
"Uuden elämän ensimmäinen päivä" tänään alkoi varsin räväkästi, kun lähdettiin noin 10 minuuttia sängystä nousemisen jälkeen kaahaamaan huutokauppaan Huittisiin. Se oli ihan päähänpisto, että nyt päästävä pitkästä aikaa huutokauppaan ja kerrankin huutokauppavainu osui täysin oikeaan. Kaupattavana oli omakotitalon irtaimisto keskellä omakotitaloaluetta ja vanhoina huutokauppamaakareina huomattiin heti, että nyt on jäänyt kyllä muilta ostohousut kotiin, kun kaikki tavara lähti niin halvalla. Se on aina erittäin hyvä merkki, jos paikalla ei ole kunnon huutajia, vaan vain pelkkiä uteliaita kyläläisiä. Siinähän lähti mopo sitten vähän keulimaan ja tuli ostettua pakettiauto täyteen tavaraa. :D

Jotain olisi vielä voinut mahtua tuohon pöydän päälle?

Ollaan useampi vuosi metsästetty työhuoneeseen kunnon johtajan pöytää, mutta aina pöytien hinnat on karannut pahasti huutokaupoissa tai sitten tarjolla olleet on ollut jotenkin liian pliisuja tai pieniä. Mutta nyt. Nyt pöytätuulet olivat kääntyneet ja omakotitalon työhuoneessa meitä odotti just täydellinen työpöytä. Etukäteen jo kiristeltiin hampaita, kun ajateltiin hinnan taas nousevan pilviin. Mutta kuten sanottu, kaikkien muiden ostohousujen taskut oli tyhjää täynnä, eikä ketään muuta kiinnostanut tämä pöytä. Saatiin se siis lähtöhinnalla eli 150 eurolla. Hei kamoon, Bekantin työpöytä maksaa Ikeassa saman verran?! Pöytä oli kuin uusi, ei missään mitään jälkiä tai kolhuja. Huudettiin pöydälle vielä kaveriksi tuoli ja naulakko. Sitten tietysti ehkä kaikkee pientä videoita varten. Siellä perikunta varmaan hieroi käsiään yhteen, että nää pöhköt kaupunkilaisethan ostaa ihan kaiken.

Ehkä jo löin vähän kättä otsaan, kun Rahkaäijä huusi ton risuhurtan vitosella. Edessä näkyvät kipot ja kapot on myös meidän. Ne tuli tuon komean boolikulhon mukana, voin lahjottaa ne jollekin.

Nyt kun kerran päästiin näiden järjettömien shoppailujen makuun, niin pakko vielä kertoa mitä ostettiin viime viikolla Anttilan konkurssimyynnistä. Todellinen löytöjen löytö!

Herra siellä vasemmalle, sinä lähdet meidän mukaan!

Oltiin vielä kaksipaikkaisella autolla liikkeellä, niin oli ihan riemukasta purkaa tuo äijä palasiksi ja tunkee ruhon osat takakonttiin ja reisipalan otin syliini. Hekumoin vähän sillä ajatuksella, että poliisi pysäyttäisi meidät ja pyytäisi nähdä takakontin sisällön. Kotona puettiin ukolle vaatteet ja se nähdään ehkä tulevaisuudessa jossakin meidän videossa.

Hääpäiväpotretti, joka otettiin Åressa. Teetin tästä kuvasta canvas-taulun ja hain sen juuri tänään postista. Aika hieno!

Tällä viikolla meillä oli myös hääpäivä, neljäs sellainen. Se oli ihan tavallinen päivä, paitsi että nukuttiin pommiin ja siirryin erittäin lentävällä lähdöllä töihin. Ostin Rahkaäijälle hääpäivälahjaksi liput Amon Amarthin joulukuun keikalle. Oli kyllä oma nauta ojassa, että pääsen sinne itsekin. Rahkaäijä osti mulle lahjaksi manteleita. Se oli hyvä lahja!

Leoko ihmetteli yhtenä päivänä maailmaa ulkohäkissä. Se ei voi koskea maahan, niin pitää kököttää tuon pömpelin päällä.

No mitä muuta? Voi jo melkein sanoa, että ollaan taas päästy treenin syrjään kiinni, kun ollaan tällä ja viime viikolla käyty säännöllisesti kolme kertaa viikossa salilla. Tästä se taas lähtee ja vähän jo fiilistelin, että koska menisin seuraavan kerran kisoihin. Toukokuussa Sell Gameseissa ei ollut ihan paras veto, niin tekisi mieli vähän mennä parantelemaan tuloksia. Mutta treenataan nyt ensiksi vähän aikaa. Muutama pyörälenkki ollaan myös ehditty heittämään ja syksyn tullen olisi tarkoitus ajaa enemmänkin. Liikunnasta saa vaan niin paljon jaksamista ja hyvää oloa, että kiireenkään keskellä sitä ei kannata unohtaa kokonaan.

Elokuun ilta-aurinko paisteli aika kivasti tällä lenkillä. 

Suurella mielenkiinnolla odotan, että mitä syksy tuo tullessaan. Kalenteriin on kertynyt jo kaikenlaista täytettä ja toivottavasti tulee lisää mukavia juttuja. Mulla on myös sellainen fiilis, että tämä blogi saa herätä nyt kesäkoomastaan eloon. Saa siis ehdottaa, jos on mielessä aiheita, josta haluat lukea Rahkamuijassa.
Tässä oli tällaiset sillisalaattikuulumiset, nyt on saunan ja Pepsi Maxin aika!