Uusi vihreä poikaystävä

Mun ensimmäinen mielipide läskipyöristä oli, että ne on vähän humpuukia. Mun mielipiteet on toisinaan onneksi vaihtuvaa sorttia, ja kun ensimmäisen kerran testasin Rahkaäijän uutta läskipyörää viime syksynä, teki mieli omia se itselle. Viime keväänä käytiin kokeilemassa SUP-läskiä ja siitä tykkäsin tosi paljon, ainoa vika oli se, että se ei ollut vihreä. Sitten joskus alkukesästä kuulin juttua, että XXL:ään tulee myyntiin läskejä ja niistä edukkain malli on VIHREÄ!  Aika monta kertaa meinasin pistää pyörän tilaukseen, mutta paras maantie- ja alamäkikausi vähän hillitsi läskeilyhimoja. Voin tässä nyt varmaan paljastaa, että pistin XXL:lle jopa sähköpostia, että voitaisko pyörästä tehdä jonkinlaista blogidiiliä. Kukaan ei koskaan suvainnut edes vastata sieltä, joten en saanut sponsoripyörää. Taas kerran Rahkaäijä oli viisain ja kehotti olemaan hätiköimättä, koska kohta vihreitä unelmia pyörisi fillaritorilla myynnissä, kun joku ei pidäkään läskistään. No niinhän siinä sitten kävi, että bongasin vihreän läskin käytettynä Turusta ja mikä parasta, siihen oli vaihdettu kehnot alkuperäisrenkaat kevyempiin ja paremmin rullaaviin. Elikkä erittäin kannatta diili! Onneksi maltoin odottaa.

Boooom, siinä se nyt on! Kaikkien niiden extrana otettujen ilta- ja viikonlopputyövuorojen kaunis hedelmä. 

Mää oikeesti RAKASTAN tota pyörää! Se on vaan niin upea ja hauska ja hyvännäköinen. Ihan niin kuin puhuisin jostakin uudesta poikaystävästä. Rahkaäijä voisi varmaan siirtyä pariksi viikoksi työhuoneeseen nukkumaan, jotta saisin tuon komistuksen yöksikin viereeni.

Rakas, mennäänkö naimisiin?

Tänään aamusella ehdin polkaista jo tunnin neitsytlenkin ja ensimmäinen kerta oli aivan ihanaa! Minkä kyydin sainkaan! Pyörässä on 3,8 tuumaa leveät renkaat, eli kapeammat kuin esimerkiksi Rahkaäijän fatbikessa ja eron kyllä huomaa silmällä. Ja myös ajaessa, kapeammat renkaat tekee pyörästä aika tavalla ketterämmän. Pyörän runkoon kuitenkin mahtuu leveämmätkin nakit, joten ne voi vaihtaa halutessaan.

4,8 vastaan 3,8. 

Isoveli ja pikkuveli. White-pyöriä molemmat!

Nyt mulla on sellainen olo, että en koskaan enää halua ajaa millään muulla pyörällä ja tästä lähtien työmatkatkin on yhtä suurta leppoisaa läskirullailua. Ennen kaikkea kuitenkin odotan talvea, jolloin paksupyörä on ihan parhaimmillaan. Tänään koitinkin jo vähän provosoida kahvipöydässä työkavereita sillä mielikuvalla, kuinka he hytisevät pakkasaamuna lumihangessa ja odottavat myöhästeleviä busseja ja mää poljen nietosten läpi läskillä samalla iloisesti lauleskellen, Ai että!

Miten niin White, täähän on Green!

Harrastukset on niitä asioita, jotka arvostan tosi korkealle tässä elämässä. Jonkun mielestä ei ole mitään järkeä omistaa viittä polkupyörää, mutta tämä on mun harrastus tai voisiko jo sanoa, että elämäntapa. Pyöräily on elämässä läsnä joka päivä, ainakin siinä muodossa, että kun menee alakertaan, huomaa jälleen kerran, että takkahuoneessamme on kymmenen polkupyörää. Olen onnellisimmillaan kun poljen ihanalla pyörällä Rahkaäijän kanssa mukavaa lenkkiä, silloin elämä todellakin hymyilee! Ensi viikolla menen vihdoin ensiapukurssille, minkä jälkeen pyöräilynohjaajakoulutukseni tulee valmiiksi. Jos joskus voin saada osan elannosta jostakin pyöräilyyn liittyvästä, olen tehnyt oikeita asioita.

Olispa toi järvi jo jäässä, niin mää ja mun vihreä poikkis päästäis vähän yhdessä kurvaileen jäälle!

Tämän syksyn pyöräilyt on siis hyvin vihreitä ja paksurenkaisia. Elän nyt aikamoista alkuhuumaa tämän hurmaavan kaverin kanssa, mutta uskon, että meidän suhde kestää kaikki kivikot ja alamäet. Joskus ehkä yhdessä joudutaan vähän rämpimään hangessakin, mutta siitä tulee vain hauskaa!

P.S. Olenko muuten koskaan kertonut mikä oli lempibändini yläasteaikaan? No tietenkin Green day! Höhööhööhöhöhö! Olipa hauska juttu!