Lahjattomat reenaa elikkä Cooperin testi

Kaikki parhaat ideat tulee aina juuri ennen nukahtamista iltaisin ja viime viikolla eräänä iltana sain kuningasajatuksen, että voitais käydä Rahkaäijän kanssa juoksemassa Cooperin testi, ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Ideaan inspiroi myös mainio Dream of Fire -blogi, jossa tavoiteltiin 2800 metrin tulosta pelastusopiston pääsykokeissa. Mää olen juossut Cooperin vain kerran aikaisemmin elämässäni ja se oli yhdeksännen luokan syksyllä ja silloin kiskoin tytöistä kaikkein kovimman matkan eli 2550 metriä. Näin jälkeenpäin vähän rohkenen epäillä tuota tulosta, oliskohan ollut vähän mittavirhettä juoksuradan pituudessa? Mutta joka tapauksessa edellisestä Cooperista on aikaa yhdeksän vuotta.

Hervannan kentällä oli muitakin juoksemassa ja ne oli semmosia ihan oikeiden juoksijoiden näköisiä tyyppejä, eikä mitään tuulihousukavereita. :D

Mä, Rahkaäijä ja Rahkaäijän sisko (olkoon hän Rahkasisko!) oltiin sovittu treffit Hervannan urheilukentälle seitsemäksi. Tänään valmistauduin koitokseen polkemalla töihin ja takaisin ja viuhtomalla siellä kahdeksan tehokasta tuntia. Varsinaisesti en voi leuhkia reenin määrällä tässä asiassa, koska viimeksi olen juossut vuosi sitten syksyllä yhden lenkin. Mutta lahjattomat reenaa, kai sitä nyt jonkun kolme tonnia voi vetää ihan minä päivänä hyvänsä!

Rahkaäijä ilmoitti yhden kierroksen jälkeen, että juoksut oli sitten siinä, ei pysty!

Mulla ei ollut kovin loppuun saakka hiottua alkulämmittelysuunnitelmaa ja lähinnä hölkkäilin rataa ympäri, ensin vähän hitaampaa ja sitten vähän kovempaa. Koko touhu meinasi alkaa hieman epäilyttämään, kun lenkkarit tuntui huonolta, kovaa juokseminen ikävältä ja vähän pissahätäkin oli. Olin kuitenkin jo päättänyt, että kun on kerran oikein Hervantaan asti tultu, niin eiköhän sitä nyt 12 minuuttia jaksa hölkätä. Rahkaäijä otti aikaa ja mää ja Rahkasisko lähdettiin matkaan.

Hyvin oli voimia, kun jaksoi morjestella kamerallekin!

Ennen starttia sovittiin, että koitetaan pitää kahden minuutin kierrosaikaa, jos sillä saisi vaikka 2400 metriä kasaan. Ajattelin, että se nyt on sellainen matka, että eiköhän sen pysty väkisin repimään. Lähdettiin aika rauhassa liikkeelle ja ekan kierroksen jälkeen Rahkaäijä huuteli, että tasan kaksi minuuttia on mennyt. Mulla oli taktiikkana pysytellä Rahkasiskon takana koko ajan, eikä päästä edellä pomppivaa vaaleaa kihraponnaria metriä kauemmas. Jänikseni pitikin oikein hyvää tahtia ja toisen kierroksen lopussa aikaa oli kulunut viisi sekuntia vajaat neljä minuuttia. Aikataulussa ollaan!
Otettiin varsinkin pari ensimmäistä kierrosta ehkä vähän turhankin leppoisasti, koska ei tuntunut ihan tolkuttoman pahalta, vähän vaan.

Vetävä askel, se on tärkeetä!

Kolmannella kierroksella jopa funtsin, että juokseminen on ihan kivaa ja mikäs tässä Sabatonia kuunnellessa. Neljäskin kierros meni vielä kohtuullisesti, mutta viidennellä alkoi jo vähän hapottaa kun koitettiin vähän kiristää tahtia. Kuudennen kierroksen alkaessa revittelin jäniksestäni ohitse, koska aioin juosta lopun aivan täysiä. Rahkaäijä lähti tälle kierrokselle mukaan juoksemaan ja huusi koko ajan kannustuksia. Viimeisessä kaarteessa ennen 2400 metrin rajapyykkiä ajattelin, että jos olisin nössö, niin nyt jäisin vaan maahan makaamaan. En kuitenkaan jäänyt ja yritin kiskoa lisää metrejä, kun tiesin, että aika käy vähiin.

Ilme kertoo kaiken.

Vihdoin kuului Rahkaäijän SEIS-karjaisu ja lysähdin maahan istumaan. Pääsin kaarteen loppuun ja Rahkasisko makasi kaarteen alkupuolella eli ainakin vähän sain kaulaa hänen tulokseensa. Rahkaäijä mittaili matkaa ja ihan kun ei otettu selvää radan kaikista viivoista, päädyttiin siihen, että mää juoksin noin 2575 metriä ja Rahkasisko 2500 metriä. Hyvä me!

Missä meidän mitalit ja mitalikahvit viipyy??

Jalat on aivan sairaan kipeet nyt, mutta muuten ei ollut ihan kohtuuttoman raskasta ja se on merkki siitä, että vähän kovempaakin olisi voinut juosta. Mutta ei paljon! Ei hullumpi suoritus tällaiselle juoksun välttelijälle. Veikkaan, ettei onnistuisi välttämättä ihan kaikilta voimanostoseuramme jäseniltä, kröhöm... (Kyllä, tää oli haaste!) Virallisen taulukonkin mukaan kunto on molemmilla hyvä, hienoa!

Hei jos olisin yli 30-vuotias, tulos olisi erinomainen! Taulukko löytyy esim. täältä. 

Kentällä oli myös ihan oikea jänis. Paljonkohan siltä irtoaisi 12 minuuttiin?

Loppuun oli pakko vähän hölkötellä kenttää ympäri, sillä vähän tuntui, että reisien tilalle on valumassa betonitolpat. Silti kokeilin vielä olisiko musta aitajuoksijaksi. Kentällä on tuskin koskaan ennen nähty yhtä sulavaa ja vaivatonta liikehdintää! Nyt äkkiä varaan lippuja Rioon!

Rahkasisko suunnitteli, että kahden viikon päästä juostaan taas Cooper, mutta mää olen aivan valmis odottamaan jälleen yhdeksän vuotta seuraavaa testiä. Sainhan on muuten 25 metriä lisää ysiluokan tulokseen! Tällä vauhdilla olen aikamoisessa juoksukunnossa joskus 180 vuoden päästä. Silloin menee yli 3000 metriä!