(Epä)tyttöjuttuja

Mikäpä olisi parempi syy herätä sunnuntai-aamuna puoli kahdeksalta, kuin voimanosto? No ei varmasti mikään! Tampereen teknillisen yliopiston liikuntasalissa järjestettiin opiskelijoiden voimanoston SM-kisat ja koska meistä kumpikaan ei ollut kisaamassa, mentiin kuitenkin hommiin tapahtumaan. Kerrankin mää pääsin oikein lavamieheksi vaihtelemaan painoja tankoon ja varmistamaan. Hieno hetki ihmisen elämässä!

Jos voi voittaa ämpärillisen pieruheraa, kannattaa ehdottomasti osallistua!

Ensín aamusta oli Rentosarja, jossa ei tarvinnut lisenssiä ja nostaminen oli sallittu ilman nostotrikoita. Kuitenkin ihan oikeilla voimanoston säännöillä pelattiin. Tällainen Rentosarja on mukava matalan kynnyksen paikka aloittaa kilpaileminen. 

Tampereen voimanostoseura hoiti sen, että nostolavalla kaikki sujuu ja homma todellakin toimi!

Tässä kuvassa ei suinkaan ole komeasti pukeutunut kansallisosialisti tervehtimässä tovereitaan, vaan virallinen voimanostotuomari Matti antamassa noston lähtömerkkiä. 

Tällä kaverilla oli kisojen komeimmat nostotrikoot. 

Yleisö seurasi kisaa katsomosta. Ihan pikku vinkkinä, että kannattaa hakeutua voimanostokisoihin töihin, koska lavamiehenä kaikki noston näkee aivan vierestä. 

Naiset hoitaa! Mää ja Anu lykättiin kiekot superripeästi tankoon, kun käsky kävi mitä laitetaan seuraavaan nostoon. 

Jos nostajan pitää olla kilpailussa hereillä, ei varmistajankaan parane pahemmin nukkua, koska kilpailijaa ei ole mukava jättää tangon alle, jos jotakin tapahtuu. 

Juhlin suurta tasa-arvon hetkeä, kun mää ja Anu päästiin kaksin varmistamaan, mutta päästiin me myös kaksin siivoamaan lavaa, ennen kuin maastaveto alkoi. 

Rahkaäijä oli tunkkimestarin roolissa maastavedon aikana. 

Hetken jo harkitsin, että alan harrastaan sekä painonnostoa että krosvittia, koska Rentosarjassa kilpailleet painonnostajat ja krosvittaajat oli aivan hullun kovia kyykyssä ja mavessa. Arvostan!

Kun katselee, kun muut repii aivan superhelposti hirveitä rautoja maasta, alkaa kieltämättä omaakin mavepyllyä kutkuttamaan. 

Team tanko puhtaaksi aina palveluksestanne! Harjailin mankkuja pois tangosta ja välillä piti jonkun veretkin pyyhkäistä tangosta, kun oli varmaan käsi vähän auennut urheilun tuoksinnassa. 

Varsinainen kilpasarja alkoi iltapäivällä, mutta sitä meidän perhe ei ehtinyt jäädä katsomaan, kun piti lähteä suvun matriarkan 70-vuotispäivää juhlimaan. Mulla oli ennen lähtöä hirveä kenkäkriisi (ei ole sopivia kenkiä), vaatekriisi (paita oli hartioista liian pieni), sukkahousukriisi (sukkikset meni heti rikki, kun sain ne päälle) ja hiuskriisi (ei ollut tukka yhtään hyvin). En yhtään osannut tuntea oloani varmaksi ja viehättäväksi, kun yritin sipsutella jaloista putoavilla korkokengillä ja tunsin, että näytin ihan pöhköltä. Mää olen aivan superhuono tällaisissa naishommissa ja en esimerkiksi osaa meikata ollenkaan. Tokihan varmaan kaikki osaa sutia ripsiväriä silmäkarvoihin, mutta siinä se. Asiaan saattaa vähän vaikuttaa se, että kun teini-iässä muut tytöt koitti näyttää mahdollisimman hyvältä, itse tein kaikkeni, että näyttäisin mahdollisimman paljon huomiota herättävältä punkkarilta.

Kaksi aivan parasta tyyppiä siinä sohvalla mun kanssa, veli ja mummu. 

Olen monta kertaa sanonut Rahkaäijälle, ettei se tiedä mitään siitä, millaista on oikeasti asua naisen kanssa, kun asuu mun kanssa. Kaikki kolme kauneudenhoitopurnukkaa mitä omistan, kuivuu vessan kaappiin ja olen valmiina lähtöön kolmen minuutin varoitusajalla, kun naaman sutimiseen ja tukan laittamiseen ei mene aikaa. Se ei vaan ole mua varten. Mää en vaan tajua mitään feikkitukka- ja valekynsijuttuja, mutta olen päättänyt, ettei mun ole pakko tajuta tai yrittää esittää mitään sievää ja laittautunutta, jos en halua. Välillä tuntuu, että multa puuttuu aivoista joku oleellinen bitti, koska muutenkin monet "tyttöhömpötykset" menee multa aivan ohi.

Suklaakakkua kauniille ja rohkeille!

Mun mielestä maastopyörän taluttaminen umpimetsässä naama kurassa on aivan yhtä hyvä harrastus, kuin kauneudenhoito. Ja myös toisinpäin. Mulla on ekaluokkalainen kummityttö, joka tietää jo, että kummitäti on vähän Peppi Pitkätossulle sukua ja tekee ihan hassuja juttuja. Jos erehdyn näyttämään sille jonkun maastavetovideon, se pitää katsoa sen jälkeen ainakin kuusi kertaa uudestaan. Tytön toinen kummitäti on vanhempi rouva, jolla on aina kynnet ja tukka ihan viimeistä päälle, niin mä voin edustaa sitten sitä toisenlaista naisen mallia.

No mitäs me hassut tytöt!

Musta olisi hienoa, jos tämä hauska ja fiksu tyttö voisi oppia multa jotain siitä, että asioita ei kannata tehdä vain siksi, että muutkin tekee. Ei ole pakko meikata ja laittautua, jos ei halua ja balettia ei ole pakko harrastaa vain siksi, että muutkin tytöt harrastaa. Valinta on vapaa, mutta niin on myös muillakin ja sen takia ketään ei saa kiusata. Kesällä ennen koulun alkua käytiin parikin kertaa yhdessä läpi se, että vaikka joku tulisi kouluun vihreässä tukassa ja pelkissä uimahousuissa ja puhuisi outoa kieltä, kiusata ei saa. Tytöt osaa olla tosi julmia toisilleen ja siihen riittää syyksi ihan vaikka vääränvärinen paita. Jos vaan voin tehdä jotakin sen eteen, että kummityttöni ei joutuisi koskaann millään tavalla osalliseksi tällaista kollektiivista typeryyttä, niin todellakin teen.

Koko Tampereen ylle heittäytyä eilen varjo, kun aurinko meni mun hauiksen taakse piiloon. 

Vaikka eiliset juhlat oli tosi ihanat ja oli hauskaa nähdä kaikkia ihmisiä, olin erittäin tyytyväinen, kun sain ottaa korkokengät pois ja vaihtaa ne salikenkiin ja mennä kyykkyhäkkiin puhisemaan Sabatonin tahtiin. Se on enemmän sitä mun tyyliä ja siellä tunnen itseni paljon itsevarmemmaksi kuin kylillä korkeissa koroissa.