Kolmen satkun metsästys

Jo joskus kauan sitten ajattelin, että voimanostossa 300 kilon yhteistulos olisi kyllä tosi khuul, että ehkä mää vielä joskus. Että ne on kovia muijia semmoset, jotka niin isoja rautoja liikuttelee. Mutta joulukuussa meikä aikoo olla kova muija. HH Gymillä järjestetään kahdesti vuodessa Tampereen voimanostoseuran jäsenten väliset kisat ja tämän vuoden kinkkukisoissa joulukuussa ajattelin riipaista ihan kunnolla ja tykittää 300 kiloa tauluun. Ei mitään semmosia, että yritän nostaa tai teen parhaani nostaakseni, vaan mää nostan 300 kiloa. Se on päätetty. Nyt tämä kolmesatkua leijailee vähän epämääräisenä ilmassa, että mitähän se mahtaa sisältää, mutta eipä hätäillä, minäpä kerron.

100+60+140=300, helppoa matikkaa, lapsikin osaa!

Tää oli mun motivaatiotaulu Rautis Gymin seinällä. Nyt voin aina kyykkysarjojen välissä katsella tätä kuvaa puhelimesta ja mietiskellä 300 kiloa. Itse elokuvaa en ole nähnyt, enkä aio katsoa, vaikuttaa vähän raa´alta ja barbaariselta. 

Tavoite numero 1: Kyykky 100 kiloa
Satku on jo kertaalleen kyykätty elokuussa ja vielä kun sen saa niin syväksi, ettei kisoissa tarvitse arpoa, meneekö läpi vai ei, niin se on siinä. Aivan tehtävissä joulukuussa, ei mitään ongelmaa. Pää tulee kuitenkin vielä vähän jäljessä ja pidän edelleen kaikkia yli 70 kilon rautoja painavina, vaikka ne ei sitä ole. Paljon vaan raskaita nostoja, niin huomaan, että eihän ne paina mitään. Mulla on sellainen tapa, että sanon aina itselleni ennen nostoa, kun tanko on selässä, että "aivan helvetin kevyt"! Jos alan kelailemaan, että painaapa tää paljon, niin ei tule hyvä kakku siitä.

Tavoite numero 2: Penkki 60 kiloa
60 kilon penkkikin on jo korkattu salipenkin merkeissä ajat sitten. Kisapenkki pysäytyksellä on vähän eri juttu, mutta tällä hetkellä siihen on matkaa pari kiloa eli ei paljon mittään! Tokihan penkki mulla on aina perinteisesti junnannut paikallaan kuukausitolkulla, mutta nyt tuntuisi kulkevan. Musta vähän tuntuu, että aiemmin olen penkannut ehkä liian harvoin (=1-2 kertaa viikossa), mutta nyt oikea resepti tähän hetkeen on tainnut löytyä, koska usein ja vähän kerrallaan vaikuttaisi toimivan. Uskon täysin siihen, että 60 kilon kisapenkki on täysin tehtävissä joulukuussa.

Tavoite numero 3: Maastaveto 140 kiloa
Tää on mun leipälaji! Paitsi, että ykkösen kokeileminen (etenkin maastavedossa) jännittää mua niin paljon, että reeneissä siitä ei meinaa tulla yhtään mitään. Ehkä enkat onkin siksi viisaampi tehdä kisoissa, kun on muutenkin niin tärinöissään. Vanha ennätys on kevään kisoista 135 kiloa ja kesällä maastaveto tuntui ihan kuralta, mutta nyt alkaa taas usko hiljalleen palautua siihen että osaan tämän jutun kyllä, kunhan viitsin vähän nähdä vaivaa. Joillakin mave tuntuu menevän eteenpäin ihan reenaamattakin kyykyn suosiollisella avustuksella, mutta mun pitää vähän nyppiä maasta, että pääsen eteenpäin. Ja eteenpäin mä haluan!

Ihan siis vielä ei ole 300 kiloa kasassa, mutta kyllä tällä suunnitelmalla joulukuussa aivan varmasti! Mä olen ollut viimeisen kuukauden aivan huippuinnoissani reenihommista, kun on tällainen aivan selkeä tavoite, jota kohti olen menossa kovaa kyytiä. Kolmesatanen ei tule sohvalla piereskelemällä, vaan pitää vähän reenatakin ja se mulle sopii juuri nyt. Sen lisäksi yritän panostaa siihen, että syön tarpeeksi. Mielummin siis liikaa, kun liian vähän. Mutta ei niin liikaa, että singahdan painoluokasta yli. Alle 63-kiloisissa olen nostanut ennen ja siinä ajattelin pysyä. Hokasin myös viime viikkoisen Cooperin jälkeen, että tommoset kohtuutyhmät airoopiset tempaukset kannattaa jättää vähän vähemmällä tässä syksyllä. Ei ollut nimittäin ollut erityisen maukasta kyykätä viime viikolla, kun neljä päivää kuupperin jälkeen reidet oli aivan tulehtuneet. Pyöräilyä multa ei vie kukaan, mutta joku järki siihenkin, ettei mitään 8 tunnin himopyöräilyjä. Ainakaan kovin paljoo!

Huhhuh, olipas tosi jännittävää kirjoittaa tämä tavoite koko kansalle! Ensin ajattelin, että en kerro kellekään mitään tästä tavoitteesta, että voin sitten ihan rauhassa epäonnistua, mutta se on väärä asenne. Kerron tämän nyt kaikille, että voidaan sitten yhdessä joukolla juhlia, kun kisoissa tulee kunnon tulos. Enkä myöskään ala nössöilemään missään vaiheessa, että alkaisinko sittenkin pelaamaan mielummin shakkia. Katellaan sitä shakkiharrastusta sitten joulun jälkeen!

Ei kai tässä sitten mitään, tällä naamalla kohti kolmeesataa! Jeah!