perjantai 9. lokakuuta 2015

Töihin polje!

Kuuntelin tällä viikolla radiosta uutista, jossa kerrottiin, että Helsingin kaupunki kaavailee työntekijöilleen polkupyörätukea eli työmatkaseteleitä voisi jatkossa vaihtaa ihan kylmään käteiseen, joka on tarkoitettu fillarin ostamiseen. Ylen uutinen löytyy täältä. Kun maan suurin työnantaja näin kannustaa  työntekijöitään työmatkapyöräilyyn, kohta on pääkaupunkiseudun bussit aamuisin tyhjillään ja pyöräteille tarvitaan liikennevalo-ohjausta. Ehkä ei nyt ihan, mutta niin toivoisin!
Rahkamuija kulkee suurimman osan työmatkoistaan polkupyörällä ympäri vuoden, joten ajattelin jakaa kaikki parhaat vinkkivitoset, jotta Helsingin kaupungin kaikki 40 000 työntekijää ja kaikki muutkin työmatkapyöräilyn aloittamista suunnittelevat voisivat helpommin päästä kiinni työmatkapyöräilyn syrjään.
Kuvaa ei ole lavastettu, olin tänään tulossa töistä kotiin!
Matka
Oma työmatkani on pituudeltaan seitsemän kilometriä ja se on oikein passeli pyrähdys, johon kuluu reilusta vartista yli puoleen tuntiin riippuen kelistä ja suunnasta. Kotiin päin kesäkelillä maantiepyörällä vartti, töihin päin lumikaaoksessa yli puoli tuntia. Reitin valitsin aikoinaan niin, että katsoin mitä reittiä Google maps tarjoaa lyhimpänä ja vähän vielä muokkasin sitä, ettei tarvinnut mennä turhia kiertoteitä. Matkaani osuu kahdet liikennevalot, mutta en ole alkanut kiertää niitä, koska se toisi matkaan reilusti lisää pituutta. Reittiä miettiessä kannattaa pituuden lisäksi tarkastelle myös turvallisuutta. Maantien laitaa polkiessa reitti voi olla ehkä vähän lyhyempi, mutta olisiko se turvallisempi vähän pidempää reittiä pyörätietä ajaen? Kannattaa myös ottaa huomioon, osuuko matkalle kunnon pommiristeyksiä, joissa on oiva mahdollisuus päästä hengestään tavallistakin helpommalla, jos pyöräilijällä tai autokuskilla on vielä vähän unihiekkaa silmissä.

Ylipäätään on järkevää ottaa selvää, miten oma työmatka ajetaan liikennesääntöjen mukaan pyörällä. Itse ajoin koulumatkalla jalkakäytävällä monta kuukautta, ennen kuin tajusin, että pyörätie jatkuu siinä kyseisessä kohdassa tien toisella puolella. Myös pyörätien jatkeen ja suojatien ero on ihan olennainen juttu tietää ja myös se, milloin auto väistää pyörätien jatkeella ajavaa pyöräilijää. Vaikka oman työmatkan liikennesäännöt olisi kuinka hyvin hanskassa, on pyöräilijä aina altavastajaa kun kohdataan auton kanssa ja omista oikeuksistaan ei kannata pitää kiinni ihan liian kovaa. Mulla on tapana hakea katsekontakti autoilijaan risteyksissä, jos en ole aivan varma, onko tämä huomannut mut. Mun työmatkan varrella on ABC-asema ja tuntuu, että osa autoilijoista tulee tai lähtee pihasta aivan silmät kiinni ja koomassa, koska viimeisen viikon aikana olen kaksi kertaa vetänyt liinat kiinni risteyksessä ja väistänyt täpärästi autoilijaa, joka ei huomaa pyöräilijää.
Myös etuvalo edesauttaa sitä, että muut näkevät missä menet. 
Punainen takavalo ei myöskään ole hullumpi sijoitus! 
Vuosia sitten kun asuin vielä kotona ja kävin kesätöissä kirkonkylällä, ajoin suurimman osan matkoista pyörällä, vaikka matka oli 20 kilometriä suuntaansa. Eräänä kesänä olin kuukauden töissä hautausmaalla 8 tuntia päivässä ja melkein joka päivä ajoin 20 kilometrin matkan mennen tullen.Voisin luonnehtia, että se oli jo melko fyysinen kesä. Mutta tämän elvistelyn pointti oli siis se, että pitkäkään työmatka ei ole este. Työmatkaa ei ole pakko ajaa joka päivä pyörällä, mutta esimerkikisi muutamana päivänä viikossa. Jos matkaa on reilummin, voi harkita sellaista ratkaisua, että toisena päivänä polkee töihin ja myöhemmin viikolla polkee pyörän kotiin. Näin ei-niin-himopyöräilijäkin saa viikkonsa kaksi ihan reipasta lenkkiä. Jos taas työmatka on turhan lyhyt, voi vaikka kotimatkan koukata pidempää kautta, niin työmatka käy liikunnasta.

Fillari
Mun työmatkapyörä vaihtelee vuodenajan ja kelin mukaan. Suurimman osan vuodesta poljen jäykkäperäisellä maastopyörällä, kesällä maantiepyörällä ja viime talvena ajoin kunnon lumikeleillä täysjoustomaasturilla tai läskipyörällä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisella itseään kunnioittavalla työmatkapyöräilijällä pitäisi olla tallissa joka säähän ja mielialaan sopiva pyörä, vaan yhdelläkin pärjää! Jos mun pitäisi ajaa samalla pyörällä ympäri vuoden, olisi valintani jäykkäperäinen maastopyörä. Siihen saa nopeat ja rullaavat renkaat kesäkeleillä, mutta talvella alle voi vaihtaa kunnon monsterinastarenkaat, jotka pitää vaikka peilijäällä. Maastopyörä on myös siitä kiva, että välillä voi poiketa vaikka lisälenkille metsään, jos siltä tuntuu. Maastopyörä antaakin paljon enemmän valinnan mahdollisuuksia reittiin, kuin vaikkapa maantiepyörä, jonka kanssa pitää miettiä onko kaikkialla asfalttia.
Työmatkapyöräni, joka on itse asiassa Rahkaäijältä lainattu. 
Välillä haaveilen kunnon työmatkatykistä, joka olisi cyclocross-pyörä, johon mahtuisi alle järeät nastarenkaat. Jos ajaisin vielä samaa työmatkaa, kuin hautausmaalle töihin mennessä, valintani olisi ehdottomasti cyclocross, koska sillä reitillä oli metsäautotietä, hiekkatietä ja asfalttia. Jos pyörällä ajetaan vain työmatkaa, kannattaa pyörä valita reitin ehdoilla ja panostaa siihen, että sillä on mukava ja kevyt ajaa. Apuja pyörän valintaan voi etsiä Rahkaäijän kirjoittamista maastopyörän ja maantiepyörän valintaoppaista. Pyörää ostaessa on syytä muistaa, että halpaa, kestävää ja kevyttää pyörää ei koskaan saa yhtä aikaa, jostain näistä kolmesta ominaisuudesta joutuu aina tinkimään.

Varusteet
Mikään ei ole työmatkapyöräilyssä niin totaalinen ilonpilaaja, kuin väärät varusteet. Kesän helteillä on aivan sama, vaikka ajaisi töihin farkkusorteissa ja topissa, mutta mitä kylmempi ja huonompi keli, sen tärkeämpi on oikea pukeutuminen, sen olen huomannut. Mulla on aika hyvä työmatkavaatesetti tällä hetkellä ja se sopii moneen keliin, kun lisää vaatteita olla. Vielä on hakusessa täydelliset talvipyöräilyhousut, jotka kestäisi kunnolla tuulta ja vettä. Yhtenä kriteerinä on myös se, että niissä on henkselit, ettei selkään käy viima. Kun vaatesetti on hyvin mietitty, ei aamuisin kulu aikaa siihen, että mitäs mää nyt tänään pukisin päälleni työmatkalle. Olen huomannut, että esimerkiksi XXL:stä saa tosi asiallisia pyöräilyvaatteita kohtuulliseen hintaan.

Kypärä on aina sama ja viileämmillä keleillä pistän alle ohuen trikoopipon ja/tai ohuen kypärämyssyn. Tällä hetkellä hanskoina on IKH:sta ostetut lämpimät ja vedenpitävät työhanskat, jotka on aivan loistavat. Tästä kun vielä kelit viilenee, on aika siirtyä rapuhanskoihin, eli hiihtohanskoihin, joissa pikkurilli ja nimetön on omassa kolossaan ja etusormi ja keskisormi omassaan. Paljon kätevämmät pyöräillessä kuin tavalliset rukkaset tai tumput!
3 euroa IKH:sta! Työvaatteita myyvistä kaupoista saa myös halvalla suojalaseja, joissa on kirkas linssi. Lasit suojaa silmiä tuulelta ja lentävältä hiekalta ja kuralta. 
Ajan työmatkan aina lukkopolkimilla, koska en varmaan enää osaisikaan ajaa ilman. Lukkopolkimet on tosi simppelit ja nopeat opetella käyttämään, mutta ne tuo aika paljon tehoa ihan tavallisellekin työmatkapyöräilijälle. Ei kannata ajatella, että lukkopolkimet on vaan joku "pro-pyöräilijöille" varattu juttu.
Nämä on mun talvipyöräilykengät, kesälle on erikseen vähän ohuemmat ja matalavartisemmat.
Koska työvaatteet odottaa aina töissä, ei repussani tarvitse olla sellaisille tilaa. Luin jostain taannoin hyvän vinkin, että jos pyöräilee joka päivä töihin, voi vaikkapa maanantaina viedä kaikki viikon työvaatteet töihin, niin ei niitä tarvitse olla joka päivä pakkailemassa mukaan. Mun repussa kulkee eväät, eikä juuri muuta, joten tykkään, että reppu on kompaktin kokoinen (vaikka mulla onkin aina paljon eväitä) ja hyvä selässä. Tämänhetkinen reppu ei ole mikään varsinainen pyöräilyreppu, mutta ajaa asiansa!
Toisinaan tähän reppuun ei oikein meinaa mahtua pitkä työpäivän eväät.

Töissä
Meidän työpaikalla on pyöräteline, johon pyörän saa rungosta kiinni. Kun pyörä on usein samalla paikalla katseiden alla, kannattaa vähän panostaa myös lukkoon. Esimerkiksi Biltemasta saa tosi asiallisia u-lukkoja. Mää teen toisinaan niin, että jätän u-lukon kiinni pyöräteliseen, niin sitä ei tarvitse raahata joka päivä mukana. Jos pyörää ei saa kiinni ulkona mihinkään kiinteään, kannattaa tiedustella voisiko pyörän tuoda työpäivän ajaksi jonnekin sisälle säilöön tai vaikkapa työpaikan parkkihalliin, jos sellainen on olemassa. Kaikkien työntekijöiden pyörät sisällä eteisessä ei ole kuitenkaan kovin järkevä ratkaisu, joten kannattaa prässätä työnantajaa hankkimaan pihaan pyörätelineen, johon pyörät uskaltaa turvallisesti jättämään.

Omalta työpaikaltani löytyy niin suihku kuin kuivauskaappi, jotka molemmat on aika kovia juttuja, kun on polkenut kaatosateessa töihin. Jos märkiä vaatteita ei saa päivän ajaksi kuivumaan jonnekin, ei ole erityisen mieltäylentävää vetää kosteita vaatteita päälle työpäivän jälkeen ja lähtee syksyviimaan polkemaan. Pyörätelineen lisäksi työnantajaa kannattaa vähän painostaa siis myös kuivauskaapista. Jos työnantaja kehtaa änkyröidä, että kuivauskaappi maksaa liikaa, on 500 euron kaappi melko mitätön sijoitus siihen nähden, että työntekijät pysyy hyvässä kunnossa ja työkykyisinä työmatkaliikunnan ansiosta. Jo muutamalla sairaslomapäivän hinnalla saa kuivauskaapin!

Työmatkapyöräilystä kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helppoa, että se on aito vaihtoehto autolla tai julkiselle liikenteelle. Työmatkapyöräilyyn on helpompi koukuttua, kun välineet ja varusteet on kunnollisia ja lähteminen helppoa. Jos se ei vielä motivoi tarpeeksi, voin paljastaa, että ympärivuotisella työmatkapyöräilyllä saa töissä suurta ihailua ja kateellisia huokauksia. Kukapa ei haluaisi olla tunnettu työpaikan sitkeänä sissinä, joka polkee, oli keli mikä hyvänsä!

Tässä oli Rahkamuijan kootut vinkit ja ajatukset työmatkapyöräilystä ja nyt kuulisin mielelläni muidenkin aatokset aiheesta. Pyöräiletkö töihin? Miksi tai miksi et? Onko sulla jotain pettämättömiä vinkkejä siihen, kuinka työmatkapyöräilystä saa paljon hauskempaa ja mukavampaa? Kerro!

22 kommenttia:

  1. Oot kyllä oikea työmatkapyöräilyn lähettiläs! Itse poljen ympäri vuoden 10km suuntaansa työmatkaa. Joku välillä kysyy, että miten jaksat, mut itse olisin huolissani jos en jaksaisi polkea kymmentä kilometriä... Mulle ehdoton juttu on, että pään saa tyhjättyä työasioista polkiessa kotiin. Toisaalta aamulla myös herää hyvin :) Talvella nastat on ykköset ja lämmin vaatetus, joka myös hengittää iholla. Itse teen asiantuntijatyötä, joten kuljetan osan vaihtovaatteista aina mukanani, kun toimistossa pitää olla siistit vaatteet. Pukuhuone on myös ehdoton, jotta saa vaatteet kuivumaan päivän ajaksi. Omani sain järjestettyä keittäjien pukkarista kun muutakaan ei ollut :) Pyörään kannattaa oikeasti satsata, mut meitä tarttee tuskin kahdesti käskeä :D 29'' jäykkis on toiminut hyvin, kesällä vaan slicksit alle. Onhan tietysti ekologinen puolikin tärkeää, mutta ennen kaikkea pyöräily on vaan niin kivaa! Ja onhan se aika hienoo kun saa vähän röyhistellä rintaa kahvipöydässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä on syytä huolestua terveydestään, jos kympin polkeminen tuottaa vaikeuksia. Mukavan mittainen työmatka sulla, just hyvä! Mulla on ihan sama, että aamulla herää pyöräillessä ja kotiin päin mennessä pää tyhjenee, kun kuuntelee samalla radioo. Hienoa, että kunnon pukuhuonetilat järjestyi, toivottavasti muillakin työpaikoilla tullaan samalla tavalla vastaan. Mun pitäis vaihtaa jo se kesäslicki pois takaa, koska yhtenä aamuna oli jo vähän liukasta sen kanssa. :D

      Poista
  2. Täytyypä vinkata Tampereen päättäjille tuosta pyöräedusta! Mie en ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka asuvat parin kilometrin päässä työpaikalta ja työmatkat kuljetaan autolla. Kävelisi enemmin. Talvella varsinkin olisi jo perillä kävellen, kun autolla tullessa raappaisi vielä auton ikkunoita. Mie oon niin vannoutunut työmatkapyöräilijä, koska a) pyörällä pääsee nopeasti töihin b) en viitsi kävellä c) en omista autoa. Eli melko yksinkertaista, jokainen joka asuu alle 10 km päässä työpaikastaan saisi hankkiutua eroon autosta! Meidän perheessä läskipyörillä on haettu jopa huonekaluja Ikeasta :D Ei siihenkään autoa tarvita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olis kyllä aivan super, jos Tamperekin voisi ottaa edun käyttöön! Mullakaan ei ole autoa ja bussilla joutuisin meneen aina kaupungin kautta, niin pyörä on paljon nopeempi. En tiedä olisiko sittenkään bussilla nopeempi mennä, vaikka pääsisi yhdellä bussilla, tuskin.
      Itseasiassa Sakssa yhdessä Ikeassa on tarjolla kotiinkuljetuksia, jotka tehdään pyörällä. :D

      Poista
  3. Mä en pyöräile töihin, koska pääsen julkisilla nopeammin ja on aina kiire kotiin koiraa ulkoiluttamaan. Pyöräillen työmatka olisi 20 km, josta viimeiset 7 km Pasilaa ja Helsingin keskustan liikennekaaosta. Joten ilman koiraakin taitaisin jänistää. Mutta kun työpaikka oli vielä Pasilassa ja sinne oli 13 km, niin joitain kertoja sinne pyörällä menin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä huikea etu pääkaupunkiseudulla, kun on monta vaihtoehtoa julkisen liikenteen kulkuvälineeksi. Määkin haluan metron Tampereelle! Keskustoihin pyöräily on kieltämättä aika työlästä touhua, jo Tampereen keskustassakin pyörällä suhailu vie hurjasti aikaa.

      Poista
  4. Pyöräilen, koska matkaa on vain 3 kilsaa. Talvella varsinki pyörällä pääsee näppärämmin ku ei tartte laseja rapata tai huolehtia lämmityksestä. Jos löydät hyvät housut, niin vinkkejä otetaan vastaan. Takkeja löytyy kyllä vähän joka säähän, mutta housuja ei.

    Ja onhan siinä vielä sekin, että ku kuluttaa vähän enemmän, niin saa myös syödä enemmän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavan lyhkänen matka! Mää olen kans huomannut, että takkeja kyllä löytyy, mutta housujen kanssa eri. Olen miettinyt, että jostain hiihtohousupuolelta voisi löytyä ihan kelvolliset, kunhan on tarpeeksi pitkät lahkeet.

      Aivan totta, välillä kylläkin tuntuu vaan, että kuluttaispa vähemmän, niin ei tarvis olla koko ajan syömässä. :D

      Poista
  5. Tänään täyttyi 5000 km työmatkapyöräilyä (37,5 km päivässä) tälle ajokaudelle. Olen aikaisempina vuosina pyöräillyt työmatkani ainoastaan huhti-toukokuusta lokakuuhun, mutta tänä vuonna 13.2. vietetty Talvipyöräile töihin -päivä jäi "päälle", kun hankin kaikkiin olosuhteisiin sopivan maastopyörän. Aikaisemmin olen ajanut työmatkat maantiepyörällä, mutta pidän maastopyörää varmempana kulkupelinä (kestävemmät renkaat, eikä tarvitse olla niin tarkka rengaspaineiden kanssa) ja välillä voin ajella esim. luontopolkua pitkin. Kylmän kelin ajoasuna käytän Goren soft cell takkia ja (haalari)housuja (takki on tosi paksu, kolmen lumitähden merkinnällä varustettu ja housut kahdella lumitähdellä). Tänään oli aamulla pakkasta -12 astetta ja ajohousujen alle laitoin parit merinovillaiset kalsarit -eivät olleet yhtään liikaa! Yksi parhaimpia ostoksia on ollut useita vuosia sitten hankkimani kenkäsuojat. Niiden alle piilotan kylmimmillä keleillä paksut sukat, jotka vedän ajokenkien päälle (pohjiin leikkaan aukot klosseille) tai sateella ohuet muovipussit (kierrätän kaupan hedelmäpussit). Onhan noita kenkäsuojia sadekeleille, jne., mutta näin olen pärjännyt toistaiseksi. Kypärästä jouduin peittämään muutaman ilmanottoaukon jesarilla, kun aamulla tuntui, että pää jäätyy kypärälakista huolimatta. Pidän yleensä kaulalla/kasvojen alaosassa Buffin huivia. Se lämmittää kylmällä kelillä kivasti hengitysilmaa ja sateella estää autoista roiskuvaa vettä (ja hiekkaa) joutumasta suuhun. Ajolaseissani on vaihdettavat linssit (kirkkaat ja tummennetut) ja vaihtolinssit kulkevat repussa. Tällä viikolla unohdin yhtenä aamuna ajolasit kotiin ja kylmä ajoviima sai silmäni vuotamaan niin, että vastaantulevien autojen ajovaloja välkkyi sumentuneessa näkökentässä moninkertaisesti. Ajolasit ja tuubihuivi suun edessä olivat aivan ehdottomat varusteet syksyllä, kun ilmassa oli iltapäivisin valtavat määrät kirvoja. Joudun ajamaan kolmanneksen työmatkastani erittäin vilkkaasi liikennöidyn tien piennarta ja kiinnitän paljon huomiota turvallisuuteeni. Ajovalot eteen ja punainen valo taakse. Neonkeltaisen ajotakkini päälle heitän Lidlistä ostamani kevyen, verkkoneuloksesta valmistetun heijastinliivin (liivin takaosa jää mustan reppuni päälle). Nilkoissa on jousiheijastimet, samoin käsivarsissa (toiveikkaana ajattelen, että kääntymismerkkini näkyisivät paremmin). Suunnitelmissani on ostaa valoa heijastavaa spraymaalia ja käsitellä sillä esim. ajokypärä. Lisäksi aion ommella paksusta polarfleecestä ajohousujen päälle vedettävät 3/4 mittaiset housut talveksi (tiukat ajohaalarit on hankalat pukea useampien välikerrosten päälle ja lisälämpöä tarvitsen kovilla pakkasilla lähinnä peppuun, reisiin ja polviin). Myös käteni palelevat helposti ja suunnitelmissani on hankkia tarranauhoilla ohjaustankoon kiinnitettävät kahvojen suojukset (Bar Mitts). Olen tosi innostunut löydettyäni (?) talvipyöräilyn, mutta työmatkani on kuitenkin sen verran pitkä, että se edellyttää kunnon varusteita. Hyvät varusteet ja juuri oikea määrä vaatekerroksia saa matkanteon tuntumaan mukavalta ja huolettomalta. Ja mitä kurjempi keli, sen parempi fiilis on, kun pääsee perille :) Olet muuten ihan oikeassa siinä, että sitkeä sissi huomataan tuolla liikenteessä ja tunnustusta tulee ihan tuntemattomilta ihmisiltä. Pakko vielä lisätä, että työnantajani tukee harrastustani siten, että pakkasaamuina minua odottaa työpaikalla lämmin sauna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt päästiin asiaan! Kiitos tästä kommentista, antaa varmasti muillekin paljon hyviä vinkkejä. :)

      Maastopyörä on kyllä hyvä juuri talvikelin työmatkapyöräksi, etenkin kun panostaa renkaisiin. Ja samaa mieltä noista merinovillavaatteista, aivan huippuja! Mun reidet ja takapuoli on jotenkin erityisherkkiä kylmille, niin tarvisin vielä erikseen sellaser merinovillasortsit, jotka lämmittäisi niitä.
      Tosi hyvä juttu, että teet kaikkesi, että maantiellä näyt! Varsinkin tällain syksyllä, kun ei ole vielä lunta, ei vaan voi olla liian näkyvä liikenteessä. Jos joskus kokeilet tuota heijastavaa spraymaalia, kerro sitten toimiiko se hyvin, se meinaan kiinnostaisi muakin.

      Tuo lämmin sauna on aivan mahtava ele työnantajalta, arvostan! Toivottavasti talvipyöräilyinnostus säilyy ja tulevana talvena kertyy mukavia työmatkapyöräilykilometrejä!

      Poista
  6. Mittasin just tämän hetkisen työmatkani ja se olisi suuntaansa noin 26,5 km, josta viimeiset 3,5 km on vanhaa kapeaa autotietä. Reittiä saisi pari kilometriä lyhemmäksi oikaisemalla kapeaa siltaa, jossa ei tietenkään sielläkään ole pyörätietä. Kyllä siellä aina silloin tällöin näkyy näitä sissejä jotka uskaltavat sitä siltaa pitkin polkea, mutta onneksi juuri silloin ei tullut rekkoja tai edes autoja vastaan niin ei ole tarvinnut pyöräilijän joutua kiilatuksi. Alue on suurimmaksi osaksi teollisuutta, joten raskasta kalustoa vipeltää tiellä läpi päivän jonka lisäksi on vielä henkilöautoliikenne. Tietenkin valaistuskin on vielä melko huono, ettei kenellekään vaan tulisi mieleen polkea työpaikalleen...

    Mutta jos olen ensi kesänä samalla suunnalla vielä töissä niin kyllä sitä tarvii ainakin yhden kerran polkea töihin vaikka siitä ei varmaan tapaa tulisikaan :) Mulla työmatkan kipuraja pyörän kanssa menee juuri varmaan tuossa kymmenessä kilsassa että sitä jaksaisi joka päivä vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän tuon fiiliksen, ettei todellakaan tee mieli lähteä kokeilemaan onneaan kapealle tielle rekkojen sekaan! Kaupunkialueella kun ajelee pyöräteille, melkein unohtaa sen millaista on suhailla vilkkaan liikenteen seassa.

      Alle kympin työmatka on kyllä aika sopiva ajettavaksi joka päivä. Mua alkaisi pidemmän matkan kanssa jo huolettamaan, että työmatka syö voimat, joita pitäisi käyttää kyykkyhäkissä. :D

      Poista
  7. Työmatkaa yhteen suuntaan vähän alle 6km, ei liikennevaloja, lähimmät liikennevalot taitavat olla noin 30km päässä :-)
    Katuvaloja noin puolet matkasta, hiekkatietä vähän yli kilometri, pyörätietä noin 1,5km loput päällystetietä.
    Ja tietysti aina pyörällä kun ei autoa ole, ainakaan vielä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä mukavaa, kun ei ole liikennevaloja hidastamassa elämää! Eikä tule kiusauksia ajella päin punaisia.
      Kunnon valot saa varmasti olla kun ei ole katuvaloja, mikään pikku tuikku ei paljon taida lämmittää!
      Ja mää olisinkin ollut aika yllättynyt, jos olisit kulkenut työmatkan muuten kuin pyörällä! :)

      Poista
  8. Mä istuin ihan henkisen tuolini reunalla tätä lukiessa - rrrakastan työmatkapyöräilyä! Ihan parasta! Mulla on työmatka vaan jotain alta 5 km, mutta se on ylämäkeä töihin ja varsinkin viimeinen kilometri on aika napakka. Jos satun koulunalkamisaikaan kohdalle, on parasta nauttia ruuhkatukossa seisovien lastensakuljettajien kademielisistä ilmeistä, kun pyörällä mahtuu just ja just ohittelemaan autoja. Ja todellaan, ihme rispektit tuollaisellakin pikkupyrähdyksellä saa työkavereilta :D

    Tää on joku juttu, mitä kukaan ei ole vielä mun kanssa jakanut, mutta mulla on kauhea ikävä Suomen talvea ja siinä pyöräilyä. Missä on se itsensä voittamisen riemu, kun selviää tuiskusta kotiin suihkuun ja saa lämpimät reinohousut jalkaan ja ruokaa naamariin! Ja varsinkin lapsen kanssa se ylpeys, kun sekin on jaksanut jykertää sohjossa! Ihan parasta.

    Aion kokeilla tuota vaihtovaatteiden vientiä töihin koko viikoksi tai ainakin pariksi päiväksi. Joka päivä menee yhdet pyöräilyvaatteet ja toiset toimistokamat, ja vaatepuljaus on tosiasia. Kiitos tästä kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogger oli epäystävällisesti taas laittanut kommenttisi roskakoriin, mutta onneksi tein pelastusoperaation ja se pääsi tänne muiden kommenttien seuraan!

      Varmaan aika mukavaa sit ajella kotiin pelkkää alamäkeä! Mulla on kans töihin ylämäki, kotiin alamäki. Ja joo, kateelliset autoilijat on parasta! Ne istuu siellä liian kuumassa tai kylmässä autossaan ja pyörän päällä on just oikea keli aina. :D

      Mää kyllä ymmärrän miksi kaipaat Suomen talvipyöräilyä, kyllä siinä vaan on jotain! Ja sitten vielä on parasta, jos pääsee saunaan pyöräilyn päätteeksi, ai että!

      Ole hyvä hyvin paljon ja kiitos hyvin paljon, kun luit ja kommentoit! Hyviä työmatkahetkiä!
      (Olikohan tässä mun kommentissa yhtään lausetta, joka ei loppunut huutomerkkiin!!!)

      Poista
  9. Mä pyöräilisin kyllä, mutta on lapset vietävä hoitoon. Keväällä kun mies oli lasten kanssa kotona niin poljin kyllä sillon tällön (17,5km/suunta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olis kieltämättä jo aikamoista paneutumista pyöräilyyn, jos veisi lapset pyöräperäkärryssä hoitoon ja siitä polkaisi itse töihin! Toimisi varmaan lyhyemmällä matkalla, mutta tuossa tapauksessa vähän tiukka saada toimimaan joka aamu. :D

      Poista
  10. Ihan loistava kirjoitus, kiitokset! Pyöräily on ihanaa ja työmatkapyöräily etenkin, sen jälkeen ei enää tarvitse miettiä päivän liikuntoja. Mutta, noista mainitsemistasi vaihtovaate- ja eväs-"syistä" johtuen mun työmatkapyöräily on jäänyt liian vähiin. Matkaa on n. 17km/suunta, sellaisen tunnin verran olen siihen saanut kulutettua aikaa. Kolmannes matkasta on kaupunkiajoa, siis hidasta sellaista, enkä ole tähän saakka uskaltanut vielä pitää jalkoja kiinni lukkopolkimissa yllättävien tilanteiden varalta. Mutta tosiaan, teen myös sellaista työtä, että päällä täytyy olla siistit, asialliset vaatteet. En ole vielä keksinyt, että mistä saisi sellaisia esim. paitapuseroita, jotka eivät rypisty. Voisin viedä työpaikalle vaihtovaatteet valmiiksi, mutta meillä on todella surkeat sosiaalitilat. Kunnolliset kaapit (sellaiset "pitkät", ei mallia "ostoskassikaappi") on kaikki varattuna, vaikka niille ei ehkä ko. henkilöllä olisi vastaavaa tarvetta. Osa kaapeista on lukossa ja avain entisen työntekijän matkassa ties missä. Toinen huono puoli on suihku. Niitä on tasan yksi. Olen siellä joskus odotellut vuoroani, vaikka eihän tuo pikainen suihku nyt kovin kauaa aikaa vie. Ja kolmas seikka on tuo pyörän säilytys, talliin sitä ei ehdottomasti saa viedä ja sisätilat ei myöskään käy. Pihan teline on mallia mummopyörä ja se on usein ennen kahdeksaa jo täynnä.
    Mutta, tästä huolimatta olen muutamia kertoja kuukaudessa kesäaikaan pyöräillyt töihin. Joskus koitin tästä töissä mainita, että jollain tapaa voisi näitä pieniä (meille työmatkapyöräilijöille/-juoksijoille/muille liikkujille suuria) epäkohtia parantaa, sillä todellakin saisi ehkä jokusen muunkin innostumaan liikkumaan omin voimin töihin. Mutta suhtautuminen oli hyvinkin kielteistä. Ehkäpä koitan vielä uudestaan kuitenkin... ;)
    Sain tästä tekstistäsi kyllä ihan loistavia vinkkejä työmatkapyöräilyyn - esim. tuo, että joskus sitä voisi yhtenä päivänä polkea aamulla töihin ja tulla toisena päivänä pois. Ei ole tullut mieleenkään! Eväitäkin voisi joskus viedä sinne enemmän kerralla, niin ei joka päivä tarvitse niitä kantaa. Ainakaan niin paljoa.
    Kiitokset siis tästä ja mukavaa syksyä!

    PS. Täällä olisi kiinnostusta naisten voimanostokurssille, jos sellaista vielä on tulossa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moro ja kiitos kommentista! Kaupungissa on kyllä turhauttavaa ajaa ja siihen menee tolkuttomasti aikaa. Ite aina yritän kiertää pahimmat sumput ja etsiä vaihtoehtoisia reittejä, ettei tarvisi ajaa autojen ja ihmisten seassa.
      Huhhuh, on kyllä vähän ajateltu työntekijöitä, kun ei ole kunnon kaappeja riittävästi ja huonot tilat pyörille. Ja mitä ihmettä, talliin ei saa ehdottomasti viedä?! Mur! Kyllä varmaan autot saa viedä talliin.
      Mutta hienoa, että et kokonaan lannistu työmatkapyöräilyn suhteen! Sitkeesti vaan, vaikka edes joskus ja vain yhteen suuhtaan. Mää teen joskus semmosen lasivuuan makaroonilaatikkoa ja vien sen töihin ja siitä syö kivasti pari päivää.

      Mää uskon, että kun taas kevät koittaa, niin voimanostokurssia varmaan voidaan järjestää. :)

      Poista
  11. Hyvä ja kattava postaus työmatkapyöräilystä! Susta vois tulla työmatkapyöräilyn lähettiläs! Terv Retuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta! Mää annan mielelläni vinkkejä kaikille, joita työmatkapyöräily kiinnostaa!

      Poista