Valintojen maailma

Rahkaäijä rekrytoi mut viime viikolla auttamaan eräässä isossa muutossa, joten kannoin ja raahasin painavia tavaroita koko viikon. Ja tämän päälle tietenkin kävin oikeissa töissä, niin työtunteja kertyi yhteensä rapeat viiskyt. Näkisin kuitenkin, että panostus ei mennyt hukkaan, koska Rahkaäijä lahjoi mut mukaan varsin taidokkaasti. Saan lunastaa palkkani maallisena omaisuutena tai elämyksenä ja nyt en osaa valkata uusien maastopyöräilykenkien (ehkä nämä) ja Linnanmäki-päivän väliltä. Oikeesti lähes mahdoton valinta! Kumpi?

Eilen vielä viimeisenä hommana raahattiin sohva jätelavalle. Toisaalta se olisi tuolla autossakin ihan passeli. Nukkumaominaisuudet on jo testattu, eräänä muuttopäivänä oli pakko oikasta siihen ja nukkua hetki. Enpä ole koskaan ennen nukkunut päikkäreitä tesomalaisessa teollisuushallissa.

Mä uskon, että ihmisellä on käytössä vaan rajallinen määrä voimavaroja käytössä tiettynä hetkenä ja jos kaiken energian käyttää esimerkiksi eurolavojen nosteluun, niin se on jostain muusta pois. Reenit siis näyttivät viime viikolla lähinnä tältä:

Lisäksi uskon, että entinen elämä näkyy myös nykyisessä. Ennen olin laiskiainen.
(No en oikeesti usko!)

Sain viikonloppuna kommentin, jossa moitittiin, että mikään muu ei ole puolessa vuodessa kehittynyt kuin ego, vaikka hehkutetaan kuinka kovaa treenataan. Jäin ihan funtsimaan tätä asiaa.
Mää treenaan tai lähinnä harrastan liikuntaa aika paljon, useimmiten lähemmäs kymmenen tuntia viikossa, joskus vähemmän ja etenkin näin kesäkeleillä joskus enemmän. Mutta mun mielestä treenaamisessa ja liikunnan harrastamisessa on vissi ero. Treenaaminen on jotain mitä tehdään tavoitteellisesti ja varsin suunnitellusti tavoite jatkuvasti mielessä pitäen. Ja liikuntaa voi harrastaa ihan puhtaasti liikunnan ilosta, sen suuremmin asiaa kelailematta ja ilman pitkän ajan tavoitteita.

Miksi kaikki leuanvetokuvat otetaan leveällä myötäotteella, vaikka tuskin kukaan tekee niin?

Suurin osa mun liikunnasta on varmasti tuota harrastamista, pyörillä mä ajan ihan siksi, että tykkään pyöräilemisestä tosi paljon ja haluan liikkua luonnossa ja näppärästi paikasta toiseen. Joskus voi vetää vähän kovempaa, mutta sekin senkin takia, että on kivaa vähän revitellä, mutta en voisi kuvitellakaan kilpailevani missään pyöräilylajissa ketään vastaan. Ja itseä vastaan kilpaileminenkin pitää tulla rakkaudesta lajiin, eikä esimerkiksi näyttämisen halusta muille. Ratareisi-tapahtumassakin ajan varmaan niin paljon kun ehdin ja hyvältä tuntuu, mutta 100 kierrosta ei ole mikään ehdoton tavoite. (Saattaisi olla, jos en itse olisi tekemässä tapahtumaa.)

Näin viime viikolla ison hämähäkin. Rahkaäijä nimesi lajon mötköhäkiksi. Latinaksi Jättimys koipimus. 

Näkisin, että salilla homma on ehkä enemmän sitä treenaamista. Mulla on käytössä ohjelma, jolla pyrin lisäämään rautaa tankoon pitkällä aikavälillä ja saamaan lisää voimaa. Eikä myöskään haittaa, jos treeni vaikuttaa jollakin tapaa ulkoiseen olemukseen. Ja tätäkin hommaa rakastan, kuten pyöräilyä. Mutta kuten kaikki Pakkiksensa kunnolla lukeneet tietääkin, että kun yhdistetään runsas airoopinen urheilu salitreeniin, ei tulokset salilla varsinaisesti ole ihan optimoitu. Jos haluaisin antaa kaikkeni salitreeniin ja tehdä sen viimestä päälle oikein, antaisin fillareiden pölyttyä makkarissa ja keskittyisin raudan takomiseen. Mutta kun en halua.
Otan sen riskin, että kehitys salilla on vähän hitaampaa, kun ajan jatkuvasti fillarilla. Se ei ole tulosten optimointia, mutta se on elämänilon ja liikunnanilon optimointia. Sitä paitsi, voimapainotteinen treeni salilla vaatii pitkäjänteisyyttä, mikä ei taida olla muotia nykyään. Kesäkunnon piti olla valmis jo eilen, eikä vasta viidestoista päivä. Musta sen sijaan on ihana ajatus, että mulla on elämän loppuun asti aika treenata salilla ja ajaa pyörällä. Kuinka monta mave-enkkaa ja vihreetä pyörää ehdinkään haalimaan itselleni vuosien aikana!

Sitten asiasta hömppään! Rahkaäijä inspiroitui viikonloppuna mun jatkuvasti kasvavasta tukasta ja taiteili hienon tulevaisuuden ennustuksen, joka hauskuutti monia Feispuukissa. Hyvin mahdollista, odotan etenkin tuota mustaa nenää ja torahampaita.

Hauskaa ja liikunnanriemuista viikkoa!

Rahkalaskuri: 862