Ukkosta uhmaten

Eilen illalla pakattiin taas pyörät ja kuskit autoon ja ajeltiin Lamminpäähän, josta lähti Kaupin Kanuunoiden keskiviikko-lenkki. Keskiviikko-lenkillä meininki on kevyt eli vauhti kohtuullisen leppoinen ja polut aika iisejä. Oltiin pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran keskiviikko-lenkillä ja silloin ajajia oli varmaan lähemmäs neljäkymmentä, mutta ilmeisesti joidenkin pyörät on rakennettu alumiinin ja hiilikuidun sijaan sokerista ja eilen polkijoita oli 18.

Aurinko paistoi armeliaasti vielä ennen lähtöä. 

Mulla oli sellanen kuvausolo, joten napsin puhelimen kameralla koko matkan heilahtaneita ja vinoja kuvia. Kamera oli myös omatoimisesti napsinut parikymmentä kuvaa mun taskussa ja niissä ei näkynyt muuta kuin vihreää taskua.

Vauhdikas metsä.

Vauhdikkaat polkijat. Meinasin aina jäädä kyydistä, kun aloin kuvaileen.

Kun mä lähden maastolenkille, niin ajan mielummin koko ajan tiiviisti poluilla ja välttelen kaikkia näännyttäviä siirtymiä esimerkiksi kevyen liikenteen väylillä. Eilen ajeltiin vähintään puolet matkasta teitä pitkin ja se alkoi täpärikuskia jo vähän närästää. Kun omaan repertuaariin kuuluu kevyempiäkin pyöriä kuin täysjoustomaasturi, tuntuu jonkun pururadan kihnutus täpärillä aikamoiselta elämän tuhlaamiselta. Toki olisin voinut lähteä lenkillä jäykkäperä-Meridalla, mutta metsässä täpäri on niin mukava, että miksi vaivautua. Koskaan ei tarvitse peräänsä penkistä nostaa, kun jouset häivyttää juuret ja kivet.

Toi pelto näytti niin ihanalta, että teki mieli mennä juokseen ja kieriin sinne. Alasti. 

Rai rai Rahkaäijä! Sen työkalusarja seivas jälleen tilanteen, kun jonkun pyörä oli lahoomassa matkan varrelle.

Kyllä tääkin kuva olisi ainakin 6 x hienompi, jos olisi vihreät kengät.

 Kesä yllätti pyöräilijän ja kesken lenkin alkoi kevyt ukkoskuuro. Jos sitä ennen oli ollut vähän märkää ja kuraista, niin sen jälkeen loan lento oli ainakin taattua. Pahimman sateen aikaan pidettiin lyhyt tauko Yltä ja Alta -taideteoksen sisällä. Tosi erikoinen paikka, en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Yltä ja Alta = hiekkaa, isoja kaivorumpuja, vesilätäkköjä ja nurmikkoa = kansainvälisesti arvostettua taidetta.

Tauolla mää ehdin vähän maisteleen lenkkieväitäni. Nappasin Lidlistä mukaan jotain myslipatukoita suklaapatukoita sillä perustella missä oli houkuttelevin paketti ja eniten hiilareita. Valinta osui täysin nappiin, koska patukat oli aivan POSKETTOMAN HYVIÄ! Nyt todellakin löysin suosikkievääni pyörälenkeille. Rahkaäijä luottaa irtokarkkeihin, mutta mun mielestä ne on vähän turvhan nopeesti syöty. Myslipatukkaa sai mutustella paljon kauemmin!

Joo, täällä putkessa pistän patukkaa poskeen!

Suuni kuolaneritys lisääntyy 78 % vain tätä kuvaa katsoessakin. 

Mulla oli lenkillä päällä merinovillainen pyöräilypaita, jonka nappasin jo aamulla kaapista päälleni. En voi olla taas kertomatta kuinka hyvin merinovilla rokkaa pyöräilyssä. Kuumalla kelillä se on viileä, mutta viileällä se lämmittää jopa vähän märkänä ja kuivuu tosi nopeesti. Tekniset paidat on märkänä vähän sellasia hankaavan tuntusia ja inhoja, mutta tää ei. Paitsi että pitkähihainen olisi ollut poikaa, koska jossakin kohtaa lenkkiä polku oli aika kapea ja puskat lähellä, niin kuuset ja muu puukasvusto raapi käsivarsia aika makeesti. Nyt on kädet täynnä sellasta pientä naarmua. Joku varmaan luulee, että olen kesän kunniaksi liittynyt Opus deihin ja ruoskin itteeni illat pitkät kuusen oksilla.

Kahden tunnin jälkeen sekä nainen, että pyörä olivat ihan valmiita järveen tai suihkuun. Kotona melkein elättelin toiveita, että mun sääret on vähän ruskettuneet, mutta se bruna lähti suihkussa, kun tarpeeksi hinkkasi.

Tämmönen pilkullinen rusketus on uusinta uutta meidän kauneusbloggaajien keskuudessa.

Instaspämmissä @rahkamuija

Ensin suihkuun pyörät, sitten kuskit. Se on järjestys. Wurthin Tehopesu on muuten maailman paras litku pyörän kuuraamiseen!

Se oli semmonen pyörälenkki, yksi muiden joukossa. Eväät kylläkin oli paremmat kuin koskaan! Lisää ajotunteja tulkoon paljon koko kesän! Mutta ei missään pururadalla.

Rahkalaskuri: 865