Kickbikelle uusi koti?

Mää olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt, että kickbike voisi vaihtaa omistajaa. Mä käytän sitä aivan äärimmäisen vähän, pelkään jatkuvasti, että se varastetaan pyörävarastosta ja sillä potkuttelu on aika kovaa hommaa mun rikkinäisille polville. Tykkään siitä ihan sikana, mutta ihan turha sitä on seisottaa tyhjänpanttina, kun se on tarkoitettu liikkumaan. Ihan sääliksi käy, kun se on niin vähällä käytöllä. Mun Kikka on siis Sport G4-malli, pätevä vehje asfaltille ja muille koville pohjille. Kikka on ostettu uutena (kuittikin taitaa löytyä) ja se muutti meille kaksi vuotta sitten.

Sulavalinjainen kaunotar, myydään vain hyvään ja rakastavaan kotiin. 

Kello kaupan päälle!

Plussat:
- Ihan paras kesäkulkuneuvo. Huomio on taattu, kun khuulisti viiletät tolla uimarannalle.
- Lapset ja juopot on innoissaan.
- Erittäin helppo huoltaa, ei tarvii muuta kuin laittaa renkaisiin ilmaa.
- Sopii niin lyhyisiin siirtymiin kuin pitkiin lenkkeihinkin.
- Kun tarpeeks potkuttelee, saa tosi hyvän ahterin ja palaa reisiin.
- Kevyempi kuin mummopyörä, paino 10 kg.
- Vaihteet ei temppuile, koska niitä ei ole.
- Ei ole ihan joka toisella vastaantulijalla.
- Pääsee ripeästi eteenpäin, ei häviä vauhdissa yhtään polkupyörälle.
- Satula ei ole koskaan sateen jälkeen märkä.
- Vähän käytetty ja hyvin pidetty.

Miinukset:
- Vaikea ajaa yhdellä kädellä. Ilman käsiä mahdotonta.
- Todellakin kesäpeli, talven liukkailla välitön kaatumisvaara.

Hinnaksi ajattelin 200 euroa, mutta tarjouksia otetaan vastaan ja jos jollain on antaa joku hauska vehje (esim. yksipyöräinen) vaihdossa, niin harkitaan. Kyselyt ja tarjoukset rahkamuija@gmail.com. Tsättää!

Ensi vuonna Ratareiteen kickbikella?

Nyt alkaa hiljalleen "Ratareisi-darra" olemaan takanapäin. Maanantai ja tiistai lähinnä maattiin sängyssä, katseltiin Viaplaysta leffoja, podettiin flunssaa ja kuittailtiin univelkoja. Ei siis lähdetty Lappiin pyöräilemään, kuten oli suunnitelma. Tänään olen kuitenkin yrittänyt ottaa taas elämästä kiinni ja kävin jopa salilla kääntymässä. Salille saapumisen ja sieltä lähdön välissä vähän treenailinkin, mutta enimmäkseen katselin kun muut kyykkäsi ja penkkasi pää punaisena enkkarautoja. Kyllä määkin taas kohta!

Ihan. Kauheen. Raskasta.

Alkuviikon ameeboinnin aikana vietin varsin runsaasti aikaa muun muassa Pakkotoistolla ja Vauva.fissä lukemassa kaikkia älyllisyyksiä ja älyttömyyksiä ja surffasin blogista toiseen. En nyt varsinaisesti ole mikään suomen kielen sanansaattaja, mutta mun silmät valuu verta joka kerta kun joku kirjottaa personal trainerin isoilla alkukirjaimilla, Personal Trainer. Ja toinen henkilökohtanen suosikkini, dietti. Ilman sitä toista e-kirjainta. Dieettiruuat ja kaikki muutkin sisälmykset meinaa myös tulla ylös, jos joku tekee cardioo. Ei se väärin ole, mutta ei se myöskään suomea ole. Ja kun kerran vauhtiin päästiin, niin fitness-sanan taivutus. Mun Personal Trainer suunnitteli mun dietin ja teen cardioo neljänä aamuna viikossa ja kisaan syksyllä fitnessessä. Olikohan näitä nyt vielä muita, jotka unohdin?

Leaunvetomeitsie eli pullupfie. Yhden käden leuka on vielä kaukainen haave, niin Rahkaäijä kannatteli jaloista. Kaikilla oli varmaan meitä jo tosi kova ikävä salilla. Tai sitten ei. 

Mulla on tässä vielä kuusi päivää lomaa jäljellä ja suunnitelmat on varsin maltillisia. Jos vaikka pari kertaa pääsisi pyörälenkille ilman vesisadetta? Ja Särkänniemeen ensi viikolla! Loppuun vielä hieno video, jonka eräs osallistuja oli tehnyt Ratareidestä. Oon kattonut tämän varmaan kuus kertaa jo ja sykähdyttää edelleen.

Rahkalaskuri: 891