Mummoslalomia ja mäkiä

Ajan yleensä useamman kerran viikossa saman reitin pyörällä, aina sama lähtöpaikka ja päätepiste. Ja yleensä samaa reittiä myös takaisin, mutta vasta 4-8 tunnin kuluttua. No sehän on tietysti työmatka! Tuo tasan seitsemän kilometrin ja parinkymmenen minuutin matka koostuu niin kevyen liikenteen väylistä kuin ulkoilureiteistä ja maisemat ei ainakaan vielä kyllästytä. Nyt esittelenkin työmatkani ja sen parhaat palat!

Näytän tukka auki ja noissa laseissa ihan Woodstockista karanneelta.

Matka alkaa hissistä, johon sekä pyörä että pyöräilijä mahtuvat yhtä aikaa, mutta muita ei sitten kyytiin otetakaan. Hissi kuitenkin pysähtyy yleensä ainakin kahdessa kerroksessa ja joku vaihtari pyrkii kiihkeästi sisään, kunnes hoksaa, että ei mahdu, ellei halua istua sikiöasennossa lattialla. Sorry!
Ja sitten varsinaisiin pyöräilyhommiin! Kartasta on nähtävissä reitti ja kuvat matkan varrelta on numeroitu.

1. (Slalom-radalla melko rauhallista.)

Matkan ensimmäinen haaste on Insinöörinkadun mummoslalom. Etenkin  keskellä päivää koko pyöräkaista on täynnä eläviä maaleja, joiden poukkoilu on täysin ennalta-arvaamatonta. Kukaan ei ylitä autotietä katsomatta ensin tuleeko jostain suunnasta autoja, mutta pyöräkaistaa ylittäessä vastaava ei ilmeisesti käy mielessä. Slalom-radalla keskinopeus tuleekin pitää kävelyvauhdissa ja varautua myös mahdollisiin pullon sirpaleisiin, joita toisinaan on kylvetty koko tori täyteen.

2. 

Opiskelijankadulle käännyttäessä vasemmalle jää ravintolakompleksi, jossa myydään pitsaa rehelliseen vajaan neljän euron hintaan, iltaravintola, joka saa ilmeisesti olla auki vain kuukauden kerrallaan, kunnes taas suljetaan ja Hervannan hienoin anniskeluravintola Wanha Seppä. Meninpä ohi milloin tahansa, aina Wanhan Sepän terassilla on kiireetöntä herrasväkeä nauttimassa mallasjuomaa. Terassi on varmasti myös mukavan viileä, sillä ravintolaa joka suunnasta ympäröivät jättimäiset kerrostalot estävät tehokkaasti epämiellyttävän auringon häikäisyn. Jokaisen kerran mieltäni kutkuttaa liittyä terassikansan seuraan nauttimaan betonilähiön maisemista.

3.

Harmaa betoni kuitenkin loppuu pian, sillä Opiskelijankadulta sukellan metsän vehreyteen.  Tästä alkaa paras osuus, metsäteillä voi ajaa holtittoman kovaa ja nauttia vihreän värin yliannostuksesta. Ah! Asfaltilta poistuessa maastopyörä lunastaa paikkansa parhaana työmatkapyöränä, pehmeä hiekka tai kuopat ei hidasta mun matkaa.

4.

Hervannasta Lahdesjärvelle on suora hiekkatie, jossa on ladut talvisin. Koska edes kesällä hiihtäjät malttavat pysyä pois ladulta, on reitti hyvin käytetty pyöräilijöiden ja muiden ulkoilijoiden keskuudessa lumettomaan aikaan. Jotta hiihtäjillä olisi hauskaa, reitti sisältää paljon lyhyitä, mutta jyrkkiä mäkiä, joita on hauska kaahata myös pyörällä. Kuvassa kauimmaisena näkyvän mäen päällä vietin muutamia viikkoja sitten pidemmänkin aikaa, kun kotimatkalla vastaan osui mies, joka makasi ojassa pyörän kanssa (Ehkä Wanhan sepän terassilta tulossa?) ja paikalle osuneiden mummojen kanssa soittelimme ambulanssia miehelle. Hätäkeskuksessa oli hieman vaikeuksia ymmärtää selitystäni paikasta "täällä hiihtoladulla Hervannan ja Lahdesjärven välissä", mutta kaikesta huolimatta ambulanssi saatiin paikalle. Miehen pyörä valitettavasti jäi ojaan ja siitä olen vähän harmissani, mutta toivottavasti se kohtasi omistajansa myöhemmin.

5. 

Ylämäki-alamäki-osuudelta pois päästessä alkaa ainakin kilometrin loiva alamäki, jonka aikana voi esimerkiksi ottaa selfieitä kulmahampaistaan ja woodstock-tukastaan, ihmetellä Karkuvuoren tunnelityömaalta kuuluvia ääniä, bongailla metsään lähteviä polkuja, puhua puhelimessa tai juoda. Tai mietiskellä sitä, miten kiva tästä on ajaa ylämäkeä kotiin päin työpäivän jälkeen.

6. (Jos eväät unohtuis, ABC voisi pelastaa.)

Jälleen sivistyksen parissa! Kun ylitän moottoritien, tulee monesti sellainen vähän omahyväinen olo siitä, että olen pyörällä liikenteessä enkä saastuta maailmaa ja pilaa elämääni autossa tai bussissa istumalla. Mutta sitten kun on huono keli ja lähden autolla töihin, nauran kaikille, jotka polkevat kaatosateessa. No en oikeesti naura. Mutta sen lisäksi, että työmatka pyörällä on kätevää, se on myös elämän pieniä valintoja, joilla voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin (ja ympäristöön myös!). Olo on paljon fressimpi töissä, kun on tullut pyörällä.

7.

Maalisuora! Viimeisen kilometrin voi ajaa täysiä tai leppoisasti riippuen siitä kuinka paljon liian myöhään on lähtenyt kotoa. Viimeisellä suoralla on loistava asfaltti ja siinä pitääkin harjoitella ilman käsiä ajamista. Kesän lopussa voinkin sitten ajaa koko matkan ilman käsiä. Kato äiti, ajan ilman käsiä! Kato äiti, ajan ilman hampaita!

Tällainen ja aivan sopiva on mun työmatka. Ei yhtään liian pitkä tai lyhyt, ja matkalla riittää nähtävää ja äksöniä. Mutta millanen on sun työmatka? Pyörällä vai kävellen vaiko autolla tai bussilla? Mitä matkalla näkyy? Onko reitin varrella sattunut koskaan mitään jännää? Kerro!


Rahkalaskuri: 877 (Tänä aamuna jääkaapissa ei ollut yhtään rahkaa, yhyy ja argh!)