Homma hanskassa ja hanskat hukassa

Vaikka hanskoja olis voinut tänään tarvitakin, ne ei suinkaan ole hukassa, mutta jotain muuta kylläkin. Käytiin tänään hoitamassa kaikkia Ratareisi-asioita ja nostin samalla reissulla 120 euroa käteistä. Mitäs sitten kävikään? Meni puoli tuntia ja mulla ei ollut enää hajuakaan mihin mun massit katos. En siis todellakaan ostanut niillä mitään, vaan ne yksinkertaisesti hukku. Katos. Hävis. Poistui mun taskusta. En melkein koskaan hukkaa mitään tärkeetä, niin en voi tajuta miten mulle voi käydä näin. Harmitus ja hävetys on aika megalomaaninen, mutta kerron tämän siksi, että maailman muutkin tohelot sais vertaistukea, elämässä käy joskus tämmösiä pieniä takaiskuja. Mutta mä mietin aina, että pahemminkin vois käydä, ihan turha pilata koko päivää murehtimalla yhtä kadonnutta sunnuntai-palkkaa, ei se sillä tule takaisin. Aina tulee kuitenkin uusia pyhäpäiviä.

Tanssin sadetanssia, että mun massit tulis takasin. Ei auttanut. (Oikeesti otin hyvän reenin jälkeen pienet voitontanssit.)

Jotain mä sentään olen tehnyt elämässäni oikein, koska salilla kulkee nyt kovaa! Ja etenkin penkki! Lauantaina työnsin 50 kilolla seitsemän toistoa ja tänään tangossa oli 2,5 kiloa enemmän ja sillä tuli femma. Nyt ollaan siis ihan ennätysvauhdissa ja 60 kilon ykkönen on lähempänä kuin koskaan.

Pahaa silmää!

 Viime aikoina olen yrittänyt pitää treenit tosi simppeleinä ja jättää kaiken turhan kikkailun pois ja nyt se näkyy, kun rauta liikkuu. Mutta silti tulee sellanen olo, että olikohan tässä varmasti nyt kaikki, tekisinkö varmuuden vuoksi vielä jotain? More is more pätee ehkä ruokapöydässä, mutta salilla ei välttämättä.

Silti, giant is giant!

Nyt kun treenimotivaatio on kohdallaan ja tuloksia tuntuu tulevan, voin kiittää itseäni siitä, että jaksan käydä salilla silloinkin kun motivaatio ei ole huikein mahdollinen ja kaikki junnaa (esimerkiksi aiemmin keväällä). Jos löysäilisin kohtuuttomasti silloin kun ei niin nappaa, en pääsisi ikinä kunnolla vauhtiin ja treeni olisi ikuista on-off-suhdetta. Nyt se on jatkuvaa on-suhdetta, jonka intensiteetti vain vähän vaihtelee. Vähän kun olis naimisissa. :D

Katos vaan, joku muuttolintu on tehnyt pesän mun tukkaan. Tai vaihtoehtoisesti kokeilin Ikean uutta käsin veivattavaa vatkainta tukkaani. 

Myös Ratareisi-jutut on nyt äärimmäisen hyvin tumpuissa! Ilmottautumisia tulee koko ajan lisää ja Rahkaäijän puhelin soi yhtenään. Sunnuntai-iltana kokoustettiin Jaanaban ja härren kanssa ja sovittiin mitä kukakin hoitaa ennen lauantaita (mä hankin muun muassa katuliidut, check!) ja todettiin, että hyvä tästä tulee! Äsken saatiin vihdoin mun maantiepyörä kasaan ja huomenna tulee Rahvélo-teippaukset. Ei hetkeäkään liian aikaisin Ratareittä ajatellen. ;)

Kuumaliima, pyörän kasaajan salainen ase. Rahkaäijälle ihan täydet pisteet pyörän kokoomisesta!

Kunhan Ratereidestä selvitään, niin me lähdetään ensi viikolla road tripille kohti pohjoista Suomea. Yhtään ei tiedetä vielä, että mitä tehdään ja missä ollaan yötä, mutta sitä ehtii miettiä sitten ensi viikolla, nyt ei ehdi. Mukaan maastopyörät, ilmapatja pakettiauton lattialle ja jotain ruokaa, niin eiköhän niillä hyvä reissu tule!

Rahkalaskuri: 879