Pieni kierros Helsingin pyöräkaupoissa

Kun olin kuusitoista ja kaikkitietävä, vieraalla paikkakunnalla piti aina päästä levykauppoihin. Kerran Tukholmassa pakotin koko muun perheen kiertämään kanssani levykauppoja, ihmettelen vieläkin miten ne suostuivat. Nyt on Spotify, eikä mulla edes ole kunnollista cd-soitinta, joten levykauppojen tilalla on jotain muuta. Tämän ajan hullutukseen sopiva korvike on pyöräkaupat. Niinpä viime lauantaina Helsingissä ollessamme googletettiin paikallisia pyöräliikkeitä ja lähdettiin kiertämään niitä, mulla mielessä maantiepyörä ja Rahkaäijällä Giron aero-kypärä. Koska tunnetusti tykkään vertailla asioita, pidin vähän kirjaa kiertämistämme pyöräkaupoista.

Bike Planet, Martinkyläntie 39 B, Vantaa
Melkein meni maalaiset hämilleen jo ensimmäisessä paikassa, koska pysäköinti oli leuhkasti parkkihallissa. Tähän parkkihalliin jopa mä olisin voinut ajaa, vaikka yleensä olen vakavasti parkkihallikauhuinen. Sisällä Bike Planetissa oli kaksipyöräistä jokaiselle perheenjäsenelle, mutta melkein lähdettiin jo pois, koska maantiepyöriä ei näkynyt missään.

Pian kuitenkin jostain ilmestyi myyjä, joka oli kuin ilmetty Rick Panttilainaamo -ohjelmasta. Sama mies ei kuitenkaan tainnut olla kyseessä, koska mies puhui ihan suomea ilman Vegasin korostusta. :D Maantiepyöriä kysyttäessä "Rick" johdatti meidät perällä olevaan huoneeseen, josta löytyi jonkun verran maantiepyöriä. Koska tähän mennessä lähinnä Rahkaäijä oli ollut äänessä, "Rick" luuli maantiepyörän menevän hänelle ja olikin vähän yllättynyt, kun mä olinkin se potentiaalinen ostaja. Myyjä nappasi sen enempää kyselemättä telineestä kivan värisen Bianchin ja oli jo lähdössä viemään mua koeajolle parkkihalliin. (Kuinka kätevää muuten, että pyöriä voi koeajaa ympäri vuoden parkkihallissa!) Pyörä oli kuitenkin samantasoinen, kun mun Merida ja sitten vasta tuli puhetta pyörän kriteereistä. Hiilikuiturunko, osasarja luokkaa Shimanon 105 ja hinta mieluiten lähempänä 1500 euroa kuin kahtatonnia. Nämä kuullessaan "Rick" tuhahti, ettei siihen rahaan saa mistään sellasta pyörää ja nosti Bianchin takaisin telineeseen ja lähti pois. No ei se varmaan meidän vika ole, ettei sulla sellasta pyörää ole myydä!

Jos mulla olis lapsia ja tarvisin niille pyörät, tänne menisin ehdottomasti ja vaikutti siltä, että tiloja oli myös hyvin pyörän huoltoja varten, mutta maantiepyöräkaupat ei ollut lähelläkään.

Helsingin urheiluvälinehuolto, Latokartanontie 7, Helsinki
Malmille saavuttaessa jouduttiin hetken tsuumailemaan parkkipaikkaa, mutta löytiin sitten auto parkkiin viereisen palvelutalon pihaan. Urheiluvälinehuollon edessä oli parkissa vaikka mitä työmatkahybridiä, siitä vaan sopivasta kaupat. Nyt ei kuitenkaan sellaista haeskeltu, joten mentiin oikein sisälle liikkeeseen. 

Melkein heti sisälle päästessä myyjä tuli kyselemään tarpeita ja edellisestä paikasta oppineena tein itse selväksi, että pyörä tulisi mulle. Kriteerien lisäksi korostin, että fillarin tulisi olla hyvän värinen, eikä tähän suhtauduttu ollenkaan naureskellen tai alentuvasti, vaan myyjä kaivoi esiin Specializedin luettolon ja etsi sieltä kriteereihin sopivat pyörät ja kertoi minkä värisenä niitä on mahdollista saada. Tästä mä tykkään, koska arvotan värin yhtä korkealle (ellei korkeammalle) kuin muut ominaisuudet. Mitään sykähdyttävää ei kuitenkaan löytynyt, mutta Rahkaäijä kyseli löytyisikö Giron kypärää. Sitä olisi ollut, mutta ei heti saatavilla, vaan jossain edellisenä päivänä saapuneen kuorman seassa, parin tunnin kaivelun takana.

Tästä kaupasta mä tykkäsin, hyvä ja mukava palvelu ja pyöriä näytti olevan joka lähtöön, etenkin jos Spessun pyöristä pitää. Myös esimerkiksi pyöräilykenkiä näytti olevan melko reilusti, vaikka pieni liike olikin.

Velosport, Mäkelänkatu 95, Helsinki
Velosportiin tullessa ei tarjolla ollut parkkihallia, eikä edes vanhainkodin pihaa, vaan jouduttiin ihan tyytymään kadunvarsipysäköintiin. Ulkona ennen liikkeeseen astumista jompi kumpi meistä taisi sanoa, että tää näyttää nyt vähän kalliilta paikalta. Sisältö olikin pelkkää italialaista laatua täynnä!

Pian meitä palvelemaan tuli myyjä (joka näytti myös vähän joltain telkkaritähdeltä, mutta en keksi keneltä. Ehkä joku hovimestari jostakin englantilaisesta rikossarjasta) ja melko nopeasti hän tajusi mitä ollaan hakemassa. Hyvä pyöräkauppias ymmärtää kyllä, että jos ollaan hakemassa hyvää harrastuspyörää mun kriteereillä, ei ole järkeä esitellä mitään viiden tonnin vehkeitä. Herrasmyyjä esittelikin meille Olmoa, josta löytyi hyvät herkut mukavaan ja reiluun 1800 euroon. Pyörässä oli suunnilleen kaikki (paitsi väri) kohdallaan ja pyörän olisi saanut suoraan paremmilla vanteilla lisämaksua vastaan. Shimanoon tottuneena Campagnolon osat kuulosti varsin hienoilta ja eksoottisilta, etuna olisi ollut myös se, että olisin päässyt haukkumaan Rahkaäijän maantiepyörää virvelin osista tehdyksi. (Toim. huom. Shimano = virvelin osia. Tai niin ne väittää.)

Myyjä myös sanoi hienosti, "Sitten kun olet nukkunut tarpeeksi monen yön yli ja päätät ostaa tällaisen pyörän, varaat meiltä mittausajan ja sitten lähetämme mitat Italiaan pyörän valmistusta varten." Tämä kaikki kuulosti niin ruhtinaalliselta, että melkein jo aloin kaivamaan kuvetta nukkumatta yhdenkään yön yli. Lähdimme Velosportista kuitenkin tyhjin käsin (hinnaston sain mukaan!), koska Giron kypärästä ei ollut Rahkaäijän jättipäälle sopivaa kokoa. Ja sitä paitsi, Olmo olisi ollut mulle aivan liian vakava pyörä. Mä haluan leikkisän ja kivan maantiekaverin!

Velosport oli varsinainen pyörähifistelijän kauppa ja myyjä todellinen fine gentleman, arvostan. Ja sitä paitsi, en ole koskaan ennen nähnyt lapsille mitoitettuja maantiepyöriä livenä ja voihan virveli, että ne oli söpöjä!

Cycle Center, Helsinginkatu 9, Helsinki
Rahkaäijän maaginen pysäköintitutka löysi sivukadulta ilmaisen paikan, johon hyljättiin Volkkari shoppailun ajaksi. Liike oli kunnon pieni kivijalkaputiikki ja aivan täyteen ahdettu pyöriä. Myyjiä tai omistajia oli paikalla kaksi (vahvasti veikkaan, että veljeksiä tai vähintään serkuksia. Tai sitten miekkoset olivat ahavoituneet aurinkoisilla maantielenkeillä ihan samannäköisiksi) ja koska muita asiakkaita ei liiemmin ollut, saimme heti palvelua. 

Pojat ei ihan hiffaanneet, kun sanoin, että väri on tosi tärkeä juttu. Olisivat myyneet mulle lähinnä mustia pyöriä ja värikkäin oli alakuvassa näkyvä De Rosa, joka on kuulemma valittu joskus maailman kauneimmaksi pyöräksi. Pyh! Loskaisena päivänä oli ilmeisesti kova himo saada myytyä jotain, koska De Rosa oli jo varattu ja haettaisiin muutaman päivän päästä ja sen olisi saanut heti mukaan "päivän hintaan". Mä ainakin olisin suuttunut aivan helvetisti, jos mun varaama pyörä olisi myyty, kun tulisin sitä hakemaan. Sen takia niitä varmaan varataan, että niitä ei muut voisi ostaa? Rahkaäijä oli aivan pähkinöinä tämän kaupan tarjonnasta, hienoja pyöriä isoilla alennuksilla. Mää en kuitenkaan ollut niin pähkinöinä, että olisin ostanut kurjan väristä pyörää, vaikka miten halvalla olisi saanut. Ei vaikka "tutut Ranskassa ajaa näillä kilpaa."

Cycle Center oli myös tosiharrastajan kauppa, josta ei haeta mitään Jopoja. Jos sattuu olemaan pari kolme tonnia ylimääräistä rahaa, niin täältä varmaan saisi tosi hyvän ylivuotisen maantietykin. Jos värillä ei ole väliä.

Hi5bikes, Puusepänkatu 11, Helsinki
Haifaiffi oli jossain teollisuusalueella (?) joten parkkipaikka löytyi kadun varresta melkein oven vierestä. Tästä paikasta oli hyvä odotukset, Rahkaäijä oli lukenut Fillarifoorumilta kehuja paikan palvelusta, mutta tiedettiin etukäteen, että täältä ei välttämättä maantiepyörää löydy.

Sisällä olikin maastopyörää ja kampetta joka lähtöön. Näin myös ensimmäisen maantiepyörän, jossa väri oli kohdallaan ja hinta myös, mutta muut ominaisuudet ei vastannut hakemaani. Liikkeessä oli jonkin verran muitakin asiakkaita, eikä myyjät ehtineet tulla tarjoamaan apua, vaan Rahkaäijä meni ihan itse kyselemään polvisuojista (siis alamäkiajoon, ei vaimonpainotreeniin!) ja löysikin sopivat, koko pyöräkauppakierroksen ainoat ostokset. Huhuista huolimatta palvelu ei ollut mitenkään erityisen ystävällistä, liekö lauantai-kiire painanut poikia. Hi5:ssa olisi viihtynyt pidempäänkin, kaikki pyörät ja tarvikkeet oli niin ihanan värikästä ja riemukkasta. Miksei samoin voi olla maantiepyörissä?

Jos pari edellistä kauppaa oli maantiehifistelijä taivas, niin tämä oli sitä maastokuskille. Vaatteitakin löytyi varsin hyvin! Rahkaäijä tahtoi antaa lisäpisteet nimestä, mä voin antaa lisäpisteitä tatuoiduista miesmyyjistä.

Kierroksen pääpalkintona olisi tietysti ollut onnistuneet pyöräkaupat, joten pääpalkintoa ei tällä kertaa jaeta kenellekään. Lohdutuspalkinto olisi sitten jaettu Giron kypärän myyneelle lafkalle, mutta sitäkään ei saatu mistään. Mutta Rahkaäijä harkitsee vahvasti tilaavansa sen kakkospaikasta, eli Helsingin urheiluvälinehuollosta. Siellä kypärä oli varsin kilpailukykyisen hintainen jopa ulkomaisiin nettikauppoihin verrattuna.

En määkään kuitenkaan aivan tyhjin käsin pääkaupunkiseudulta kotiin saapunut. Olen aiemminkin käynyt ostoksilla Vantaalla Partioaitan Outlet-myymälässä ja siellä poikettiin myös sunnuntaina. Joskus syksyllä ostin Icebreakerin pitkähihaisen merinovilla-pyöräilypaidan ihan kokeilumielessä. Paita on ollut painonsa arvosta timangia ja nyt mukaan lähti saman merkin lyhythihainen paita. 45 euroa ja ihan käsittämättömän mukava päällä! Outletissa on aika hyvin erilaista pyöräilyvaatetta, että jos siellä päin hiippailee, niin kannattaa poiketa!

Maastoudun kohta täydellisesti metsään!

Näin mä sit kaahaan kesällä! Otin vähän Rahkaäijän pyörää kuvauslainaan, kun oma roikkuu seinällä.

Mutta nyt saa kaikenlaiset pyörähaaveilut riittää, työt kutsuu! Hauskaa viikonloppua! 

Rahkalaskuri: 744