Ääänimaljahierontaa ja lörtsysushia

Viikonloppu on ollut suorastaan unohtumaton, mutta ainoastaan hyvässä mielessä! Perjantaina otettiin kaikki irti Vantaan leuatusmahdollisuuksista ja Flamingo Spasta. Jälkimmäisessä oli muuten tarjolla ilmaiseksi äänimaljahierontaa. Jaa että mitä? Se oli tiivistettynä sitä, että valkovaatteiset naiset takoi isoja pronssikulhoja korvan juuressa ja sitten siitä tuli värähtelyä, joka aiheuttaa syvän rentoutumisen tilan. Jep. Ostan Ikeasta pari isoo teräskulhoa ja nuijan ja voin tulla takoon niitä sunkin kylpyammeeseen, jos tarpeeks maksat. (Löysin aihetta vähän selventävän videon juutuupista.)
Lauantain ohjelma koostui helsinkiläisten pyöräkauppojen tarjonnan tsekkaamisesta (tästä kiertueesta teen ihan oman postauksen. Ei tienneet pyöräkauppias-parat joutuvansa mukaan Rahkamuijan fillarikauppa-vertailuun!) ja kunnon sushimätöistä. Kuvat kertokoon loput hauskoista päivistä.

Jumbo-leuatus. Vähän pelkäsin, että joudun putkaan, kun olin noin lainsuojaton kiipeilijä.

Flamingon Food Court -ravintolan Välimeri-lautanen. Ei nyt saanut ihan huippuja pisteitä multa. Note to ourselves: Ei ikinä ravintolaan, jossa ei ole muita asiakkaita, vaikka muissa rafloissa on melkein ruuhkaa.

Aamu alkaa rahkalla. Myös hotellissa.

Melkein ostin italialaisen Olmon, mutta en ihan. Trikolori-väritys ei puhutellut tarpeeksi.

Me ollaan niin sävy sävuun näiden kuulien kans! Tein muuten pitkästä aikaa kunnolla mavea, ja nyt sattuu ihan kaikkialle.

Lohen ja merisiian hakeminen kauppahallista oli sen verran rasittavaa, että palkinnoksi kelpasi vain punssirulla.

Missä on mun Michelin-tähdet??

Yllättävän huonoa toi levä pelkiltään. ;)

Majoneesia päälle. Japani-kaupasta haetussa majoneesi-purkissa oli kuva vauvasta, joten sen nimi on tästä lähtien vauvamajoneesi.

Noin sata palaa sushia. Taivas!

Muut jo valitteli tuskaisena, että maha on aivan täynnä, mutta mä olin vasta päässyt vauhtiin. Söin varmaan puolet noista kaikista. :D

Ruskeet Inari-sushit vasemmalla maistui lähinnä lörtsyltä, mutta lopulta nekin syötiin iltapalaksi myöhemmin.

Koska kaikki hyvä (esim. sushit) loppuu aikanaan, oli tänään kotiin paluun aika. Sekä paluu kana-pakastevihannes-ruokavalion pariin, mutta kunnon tankkauspäivä teki terää, nautin joka hetkestä! Jos paratiisissa on ruokatarjoilua, niin se on varmasti meidän tekemää sushia, usko pois!

Rahkalaskuri: 736

Fiilis? Aivan kiva ja hyvä!

Fiilistelin tänään aamulla radiosta tullutta Robinin Onnellinen-biisiä (nyt oikeesti Anni!!), kun fillaroin kouluun, mutta se sopi niin hyvin hetkeen. Tää on kaunis päivä, mä oon sopivasti onnellinen. Aurinko paistoi heti aamusta ja se on aina yhtä ilahduttavaa, että Hervannasta keskustaan on alamäki.

Ei kannattais pitää suuta noin leveesti auki näinä katupölyn kulta-aikoina. Terveisin nimim. räkäni on mustaa ja silmissäkin on ylimääräistä hiekkaa.

Tää äkkikevät on nostanut mun pyöräilyintoa noin 647 prosenttia ja on aika epätodellinen fiilis ajaa kuivalla asfaltilla pitkästä aikaa. Keskiviikkona korkkasin maantiekauden ja ajelin maantie-Meridalla töihin. Ja taas oli ihan uskomaton olo, pyörä eteni ihan maagisesti lähes polkematta, vaikka oli vähän vastatuulta ja reisiä hapotti edellisen päivän jalkatreenin jäljiltä. Tuntui melkein ihanammalta, kun yksikään täydellinen maastavetosarja koskaan!

Mä olen salaa alkanut haaveilemaan uudesta maantiepyörästä, mutta mulla on varsin tiukat kriteerit. Koko 51-51, hiilikuiturunko, hieman (tai aika paljonkin) Shimanon Soraa smoothimmin toimiva osasarja ja hyvä väri (=vihreä kiitos) ja tietenkään ei saisi maksaa liikaa. Että jos nurkissa pyörii just kriteereitä vastaava mankeli, niin myy mulle!
Vaikka pyöräilijöillä olis jo ajofiilis täysin kohdallaan, musta vähän tuntuu, että muut liikenteessä ei ole vielä hiffanneet pyörien paluuta katukuvaan. Äsken kotiin tullessa melkein kävi äksidentti, kun auto oli kääntyä päälle ihan Hervannan ytimessä. Väitän, että tilanteen pelasti se, että olin itse niin hyvin hereillä sillä hetkellä ja levyjarrut pääsi kerrankin kunnon käyttöön. Autoilija saattoi lukea mun huulilta, mitä mieltä olin tilanteesta. :D Mutta onneksi ei (taaskaan) käynyt mitään, ja toivottavasti jatkossakin tulee pidettyä silmät auki, koska kun paljon ajaa, riski kolahdukseen on aina olemassa.

Kävin ottaan eilen vähän d-vitamiinia samalla kun vein roskia. Haalarissa tiätty! 

Ihan pian me lähdetään Rahkaäijän kanssa viikonlopuksi etelän lämpöön eli pääkaupunkiseudulle. Tänään sitä kliseistä parisuhteen laatuaikaa ja huomenna hullunhyvät sushi-orgiat paikallisväestön jäsenten kanssa. Ja ettei mene homma ihan löysäilyksi, niin huomenna mennään vähän koekuormittamaan tankoja jollekin salille, jota ei olla ihan vielä päätetty. Huh huh, kuinka kivaa kaikki nyt on! :D Toivottavasti myös sulla on tosi kiva viikonloppu!

Rahkalaskuri: 733

Tehokasta sisälenkkeilyä ja yhdet ei-ihan-priimat polvet

Pirkkahallista on nyt melkein tullut Team TEHO Sportin päämaja, kun eilen illalla kokoonnuttiin sinne jälleen juoksemaan. Mutta mikä siellä juostessa, lämmintä ja mukavaa!
Sairastumisista ja muista jutuista johtuen ei saatu koko porukkaa paikalle, mutta se ei haitannut mitään, laatu korvasi määrän tai jotain sinne päin. Jaanaban mies härre ajoi triathlon-pyörällä paikallaan sillä aikaa kun me juostiin.

Än... Yyy.. Teee... NYT!

Nyt on kyllä niin päättäväiset ilmeet, että nää menee läpi vaikka mistä esteistä!

Muut valmistautui juoksemaan, niin Juha ja Fuji valmistautuivat pitämään kadenssin korkealla.

Alkuun vähän lämmiteltiin ja sitten tehtiin tekniikkajuttuja ja sitten taas juostiin. Tai toiset juoksi, toiset ei, siihen palaan kohta. Jä välissä hörpittiin urheilujuomaa ja jälkeen palkkaria! Kuten joka kerta aiemminkin meidän treeneissä.

TEHO Sportille taas kerran thänks juomista!

Kuten kuvasta näkyy, mä keskityin lähinnä pelleilyyn ja lentoon lähtöön. Alkuun juoksin, mutta sitten tein ehkä vähän liian tohkeissani tekniikkajuttuja kuten polvennostojuoksua, pakarajuoksua ja harppauksia ja sitten sattukin polviin jo niin paljon, että jäin "vaihtopenkille" istumaan ja kannustamaan härreä kovempaan polkimien pyöritykseen.
Tää onkin aivan oiva aasinsilta siihen, että kävin eilen polvien vuoksi ortopedilla, joka päätyi samaan diagnoosiin kuin fysioterapeutti jo syksyllä.

Suomeks kondromalasia siis meinaa sitä, että polvien rustot on syystä tai toisesta pehmentyneet ja todennäköisesti jo jonkin verran kuluneet ja siitä johtuen polvissa on välillä varsin epämiellyttävää tuntumaa. Ortopedi meinasi, että sitkeetä venyttelyä ja jumppausta vaan, eikä leikkauksesta ole nyt hyötyä ja samaa mieltä mä itsekin olen. Pärjään näiden kanssa aivan mainiosti, vaikka toisina päivinä polvet onkin varsin kipeet. Välillä pyörälenkillä ei edes muista koko juttua, mutta joskus ei voi muuta ajatellakaan, kun tuntuu niin kamalalta. Mutta se oli tosi hyvä kuulla, kun ortopedi tuumasi, että kaikkea mahdollista saa tehdä mitä pystyy, polvillaan oleminen on ainoa asia, jota tulisi välttää. Ei muuten tulisi mieleenkään hengailla polvillaan. Missään tilanteessa. Koskaan.

Boksi on jo  niin matala, että ei olla enää kaukana kyykystä, jota voi syvyyden puolesta kutsua kyykyksi.

Team TEHO Sport juoksee tosiaan toukokuussa Extreme run -tapahtumassa ja sitä varten täytyy nyt pitkän tauon jälkeen ihan määrätietoisesti ruveta juoksemaan. Lisäksi olen nyt yrittänyt keskittyä kyykkäämään hyvällä tekniikalla boksin päälle ja olen varsin ylpeä siitä, että boksi on madaltunut aika tavalla siitä, mistä vähän aikaa sitten aloitin. En siis (vielä) pysty kyykkäämään yhtä syvälle kuin ennen polvihommia, koska se sattuu jonkin verran. Ja rutina on niin hirvee, että koko Nekala varmaan kuuroutuu.

Kaiken kaikkiaan fiilis on jopa hieno, nyt varmasti tiedän missä mättää (eikä se ole vain mun korvien välissä) ja voin kuitenkin ihan huoletta tehdä kaikkea mitä ennenkin pelkäämättä, että rikon paikkoja entisestään. Tässä kondromalasia-hommassa ei koskaan tiedä, että miten ja kuinka kauan polvet vaivaa, mutta näkisin että olen tässä jutussa kuitenkin niskan päällä, mää määrään, ei polvet. Olisikohan hiekat lakaistu jo niin hyvin, että voisi tänään mennä maantiepyörällä töihin?

Rahkalaskuri: 728

Salipeikkojen luolassa -video

Tänään oli jälleen kerran Hervannan peikkojen aika paeta päivänvaloa syvälle maan alle, jossa valoa loputtomaan pimeyteen tuo vain yhteen kolisevien rautojen kipinöinti. Malmi liikkui ja taas peikot olivat tyytyväisiä, kun saivat palvoa ruumista.

Pelkään pahoin, ettei peikkojen uurastus milloinkaan pääty, vaan ähinä, puhina ja rumat ilmeet jatkuvat ikuisesti.

Peikkolaskuri... eikun siis rahkalaskuri: 723

Meetvurstimeihemiä!

Kuluneella viikolla meidän talouden vanhus, eli Rahkaäijä täytti vuosia. (Hän myös keksi otsikon, joka ei liity mihinkään... paitsi pitsaan, joka nähtiin tällä viikolla kaupassa) Koska mulla oli niin huono omatunto siitä, etten ollut hankkinut mitään lahjaa, siivosin koko aamupäivän ihan höyrypäisenä, keitin kahvia ja pilkoin salaattia ja juoksin jatkuvasti kaupassa, kun synttärisankari halusi jotain. Ens vuonna haen taidan ostaa parit kalsarit niin pääsen helpommalla. :D

Mun mummu oli ihan ruvennut hulluttelemaan, kun lähetti Rahkaäijälle tällasen kortin. Missä ruusut ja perhoset häh?

Ilmeestä päätellen sankari ei ole tyytyväinen saamaansa palveluun. Mutta mä sen sijaan olen tyytyväinen uusiin kännykän kuoriini! Mulla ei koskaan ennen ole ollut kännykässä irtokuoria. Ei edes 3510i-nokialaisessa. 

Synttäreitä vietettiin missäs muuallakaan kuin salilla ja ruokapöydässä. Mitä sitä suotta hianosteleen! Rahkaäijä lämmitelee aina kahvakuulalla ja huomasikin uskomattoman yhdennäköisyyden kahvakuulan ja vaimonsa välillä. Mun täytyy vielä hieman hioa yläkropan kurveja, niin erehtymisen vaara on ilmeinen.

Kumpi on kumpi?

Salilla mä en sentään enää passannut Rahkaäijää, vaan se sai hoitaa ihan itse oman treeninsä. Sillä välin mä pumppailin olkapäitä, ojentajia ja hauiksia. Melkein pahinta tommosten show-lihasten treenaamisessa on se, että ekana treenatut lihakset ei enää ole kunnon pumpissa, kun treeni loppuu.:D Vähän jo harkitsin uutta kierrosta ja lässähtäneiden olkapäiden uudelleen elvytystä (no en oikeesti harkinnut!), mutta synttärisankari vaati jo kotiin lähtöä.

Ei käsitreeniä ilman Instaspämmiä. @rahkamuija

Treenin jälkeen haaveiltiin vaikka mistä ihanista ravintolaista, mutta mentiin kuitenkin Cittariin ja ostettiin kunnon vehkeet salaattiin. Mutta huh huh ja morjes, olisi varmasti tullut halvemmaksi mennä ulos syömään, kun ostaa "kaikkee ihanaa ja kivaa" salaattia varten.  Mutta voin melkein vannoa, että tuli parempaa näin.

Tänään päivän sportti koostui maastopyöräilylenkistä. Mutta sitä ennen oli luvassa pientä rengasjumppaa. Kun sen kerran aloittaa, voi saman tien vaihtaa useampaan pyörään renkaat. Eipä meillä kolmen fiuken nakeissa kauaa nokka tuhissut!

3/6 menossa

Rahkaäijän pyörässä on aika hienot vannenauhat

Ääää, voidaanks jo lähteä, en kestä enää!

Ajokeli oli yhdellä sanalla kuvattuna mutaisa. Pyörä eteni ihan järkyttävän hitaasti kovasta survomisesta huolimatta. Huomenna järjestetään Talvi tour de Tampere -tapahtuma ja fillarifoorumilla on ollut kovaa polemiikkia siitä, että kannattaako lähteä nastoilla vai ilman. Mä lähtisin ehdottomasti ilman (mutta oon töissä, niin ei tarvii asiaa enempää arpoa). Nobby Nick pelitti oikein hyvin!

Lits, läts ja plöts!

Best friends forever!

Sorsat oli päikkäreillä.

Kuskien kilpakuvaamista. Ja mulla oli liian vähän vaatteita päällä!

Vähän joutu huuhtaseen, ennen kuin kantoi sisälle.

Varsin märän lenkin jälkeen maistui sauna aika mukavalta. Eikä huonolta tuntunut sekään, että puddingi oli tarjouksessa Hong Kongissa, niin noudettiin sitä pari pussia. Nibsien, kaakaojauhon ja banaanin kanssa todellista luksusta!

Sitten asiasta rahkapurkkiin! Suunniteltiin ensi viikonlopuksi pientä reissua Helsinkiin päin ja lauantaina tarttis isosti päästä salille. Nyt joku saiskin kertoa, että minne kannattaisi mennä podaan isolla kylällä. Ja mikä olisi tietysti vielä hienompaa, niin joku voisi tulla vaikka meidän kanssa treenaan, jos kiinnostaa! Hyviä ideoita otetaan vastaan kommenttiboksiin ja sähköpostilla!

Rahkalaskuri: 722

Testaa, kuinka voimakas oikeasti olet!

Rahkamuijallahan on jo vankka kokemus horoskooppien laatimisesta (horoskoopit on muuten voimassa vieläkin, mutta jos se ei jostain syystä kelpaa, niin voin laatia henkilökohtaisen ennustuksen huomattavaa korvausta vastaan, sähköpostiosoitteen löydät sivupalkista), mutta vieläkään ei kukaan ole Cosmopolitanista tarjonnut töitä. Mutta hömppätieteiden yli-emeriitta R. Ahkamuija ei jää lepäämään laakereilleen, vaan jatkaa uusien aluevaltausten parissa! Tällä kertaa pitkän tutkimustyön tuloksena syntyi äärimmäisen laadukas testi, jolla voi helposti mitata oman vahvuutensa.
Koska vahvuuden absoluuttinen mittari on maastavetotulos, selviää tässä testissä mave-enkkasi. Korostan, että tämä on huippuammattilaisista koostuvan tutkimusryhmän laatima testi, jossa on validiteetit ja reliabiliteetit kohdallaan, joten jos tulos ei miellytä, olet tehnyt testin luultavasti väärin tai vika on muuten sinussa, mutta ei testissä missään nimessä!

Testi alkakoon!

Ohje: Kerro oma painosi kahdella ja vähennä tai lisää siihen kiloja ohjeen mukaan vain jos väittämä pitää paikkansa sinun kohdalla. Kunniatohtori R. Ahkamuija suosittelee käyttämään apuna laskinta tai kynää ja paperia, jos päässälaskutaitosi ovat vähäpätöiset.

1. Olit iso lapsi. +10 kg
2. Harrastat paljon airoopista liikuntaa.-20 kg
3. Soijapihvit on parempia kun naudan sisäfilee -10 kg
4. Harrastat krosvittia +10 kg tai -10 kg (jos joudut kysymään itseltäsi, että kumpi, se on miinusta)
5. Tiedät, paljonko painaa keltaiset, siniset, vihreät ja punaiset Leokon levyopainot +15 kg
6. SJMV on mielestäsi sama asia kuin mave -40 kg
7. Mielestäsi massa on voimaa ja ylipaino ylivoimaa +20 kg
8. Käytät jalkatreenissä reidenloitontajaa -10 kg
9. Säärissäsi on kroonisia mustelmia. +15 kg
10. Kämmenesi ovat niin karheta, että ne käyvät hiekkapaperista puuesineitä viimeistellessä. +15 kg
11. Et tiedä, kuka on Benedict Magnusson. -20 kg
12. Kukaan ei koskaan pyydä sinua muuttoavuksi. -15 kg
13. Jos olisit eläin, olisit gorilla. +10 kg
14. Käytät jalkatreenissä kuntosalin apupyöriä eli smith-vehjettä. -15 kg
15. Mielestäsi Slayer on hyvää salimusiikkia. +20 kg
16. Etunimesi viimeinen kirjain on vokaali. -20 kg
17. Maapähkinävoi on hyvää. +10 kg

Nyt voit laskea alustavan tuloksen. Mutta eipäs vielä juhlita! Jos olet yksin, kurkkaa varovasti housuihisi. Jos siellä on kaksi kappaletta kiveksiä, se ei vaadi toimenpiteitä, mutta jos siellä ei näy mitään, mikä tuottaisi mieshormoneita, vähennä 25 prosenttia (neljännes) tuloksestasi. Nyt siis tiedät mavemaksimisi!
Oletko pettynyt tulokseesi? Ei hätää, voit vaikka ensimmäiseksi selvittää kuka on Magnussonin Bene ja toisekseen tutustua Slayerin musiikkiin, niin aivan huomaamatta saat lisää voimaa!
Tällaiset olivat tällä kertaa dosentti R. Ahkamuijan jaarittelut, lisää hömppätiedettä luvassa lähiaikoina tai ei koskaan, riippuu apurahoista! Oman voimakkuuden tasosi voit paljastaa kommenttiboksiss (jos kehtaat)!

(Olispa tää sama määrä rivejä ilmestynyt myös mun kanditiedostoon tänään...)

Rahkalaskuri: 718

Naimahommia

Eilen oli se kauan odotettu päivä, kun Rahkaäijän pitkäaikainen ystävä meni naimisiin. Häitä juhlittiin antaumuksella ja lähes kellon ympäri. Rahkaäijä lähti hoitamaan bestmanin rooliaan jo heti aamusta ja mä jäin rääpiin maaleja naamani ja muuta neitimäistä. Kiireessä ei kaikki mennyt kuitenkaan ihan lapaan. Olin varannut aamuksi kampaajan, mutta en ollut yhtään katsonut, että miten busseja menee ja luotin siihen, että samalla tavalla menee kuin arkenakin. Ei muuten mennyt ja seuraavalla bussilla olisin myöhästynyt varsin runsaasti kampaajalta.

Mä sain myös osallistua häiden tekoon, nypin ruusun terälehtiä. Tärkeä ja vastuullinen tehtävä!

Hetken panikoin, mutta sitten soitin taksin ja saavuin peräti neljä minuuttia etuajassa paikalle. Tässä ei kuitenkaan ollut vielä tarpeeksi, taksia odottaessa huomasin, että violetti kynsilakkapullo oli hajonnut (?!?) kassiini, missä oli muuan muassa kamera ja korkkarit ja pelastin kassista kaiken minkä pystyin. Tämän takia mun kädet oli noin ranteita myötä violetissa kynsilakassa, ja kampaaja yritti epätoivosesti etsiä nurkistaan kynsilakan poistoainetta tai mitä tahansa myrkkyä, jolla lakka lähtisi käsistä. Permanenttiaine seivasi tilanteen ja hinkattiin sillä kilpaa mun käsiä värin vaikuttaessa päässä. Mutta kuten Satuhäissä sanotaan, viimein kaikki on hyvin ja olin aivan ajoissa kirkossa, tukka puunattuna ja ilman violetteja koristeraitoja käsissä.

Olin äärimmäisen tyytyväinen juhlaeleganssiini, ainoa miinus oli korkkarit, jotka ei meinannut pysyä jalassa. 

Bestman ja sen nimikkoviikset. Rahkaäijä näytti vähän papilta bonjour-puvussaan. :D

Kaikilla vieraille oli raaputusarvat, ja mää raaputusarpa-narkomaanina raaputin sen ihan heti. Ei voittoa. :(

Häät oli aivan mahtavat ja taas tuli niin hyvä mieli onnellisen parin puolesta! Ja hei, ei häitä ilman leuatusta! Tällä kertaa leuatuspaikkaa ei edes tarvinut erityisesti etsiä, vaan se suorastaan kutsui vetämään leukoja.

Tältä ilmeisesti tuntuu olla vanha, koska tänään väsyttää! Väsymys on samaa luokkaa kuin kunnon darrassa, mutta sillä erotuksella että nautin illan aikana vain lähinnä hot rod -sipsejä. Tänään haettiin vähän vauhtia päivään kunnon myöhäiseltä brunssilta, mutta päikkäreille oli pakko mennä silti. Melkein jo luovuin ajatuksesta mennä salille, mutta niin sanotusti väkisin lähdin, mutta kyllä kannatti! Ja mua oli tsemppaamassa uusi toppi, jonka nappasin tänään mukaan Prismasta.

Vihreä. Ei muulla väliä!

Kerroin vähän aikaa sitten uudesta saliohjelmastani, eikä se ainakaan tähän mennessä ole ollut mikään kreit suksee.  Erinäisistä tekosyistä olen siirrellyt, pilkkonut, käännellyt ja väännellyt treenejä, mutta kokeilen vielä pari viikkoa, josko saisin homman toimimaan. Mutta sitten jotain muuta, jos ei pelitä! Tänään tein kuitenkin aivan hyvän takareisireenin ja taas ei voi kuin ihmetellä treenamisen piristävää vaikutusta. Mutta silti tästä viikonlopusta palautumiseen menee epäilemättä pari päivää. :D

Rahkalaskuri: 712