Kuin tervassa kyykkäisi

Rahkamuija ei ole kauheasti julistanut kyykkäämisen ilosanomaa tässä tämän vuoden aikana ja syy on se, että kyykyssä (tai salitreenissä muutenkaan) ei ole ollut mitään iloista viime aikoina. Mua on koko alkuvuoden vaivannut vasen lonkankoukistaja, joka kiristelee ja kipuilee kyykätessä. En yhtään nyt tiedä mikä sen sielunelämää rassaa, kun ei tunnu pahemmin hieronnat tai venyttelyt auttavan. Ehdin jo diagnosoida asian niin, että se on ärtynyt penkkaamisesta, kun olen vääntänyt jalkoja penkin alle. Se ei kuitenkaan taida olla lopullinen syy, koska vaiva ei helpottanut, vaikka olen penkannut lähes "lahnana" viime ajat. Kyykkytreenit olen saanut tehtyä niin, että jalkojen asento on tosi leveä, mutta se ei kuitenkaan tunnu luontevalta ja niin on vaikea päästä riittävään syvyyteen. Mutta venyttelyt ja liikkuvuusjumpat jatkuu, että tämä tervassa kyykkäily loppuisi.

Vaikka kyykkääminen olisi vähän epämukavaa, aina voi istua slaavikyykyssä.

Lonkankoukistajaa ei tunnu juuri muuta haittaavan kuin kyykkyä ja penkkiä ja pyöräilyssä sitä ei huomaakaan. Tämä on ehkä joku universumin vinkki, että olen kyykännyt jo aivan tarpeeksi tässä elämässä. Viime päivinä nastarenkaat on ollut aika kova sana, koska ainakin täällä päin on aivan hullun liukasta.

Tästä pariposeerauksesta tulikin mieleen, että tänään oltiin Prismassa ja Rahkaäijä katseli lohen päiväyksiä ja kysyi, että monesko päivä tänään on. Vastasin, että kato sieltä kihlasormuksestas, siellä se lukee. Aijai, pääsin sanomaan! Anni 1, Lauri 0. Silloin kuusi vuotta sitten oli vähän enemmän lunta ja pakkasta.

Eilen meidän piti käydä poseeraamassa kuvaajalle yhtä pyöräaiheista lehtijuttua varten ja se oli jo lähes tragikoomista, koska kaikkialla oli niin jäistä ja liukasta. Meillä ei ole siis läskipyörissä nastarenkaita (koska ne maksaa noin miljoonan ja nastakelejä on lopulta melko vähän), mutta kuviin haluttiin läskit. Käytiin siis liukastelemassa Kalevankankaalla ja varsinkin pyöräilykengät on aivan hengenvaaralliset jäätiköllä, niissä kun ei ole pitoa sitten yhtään.

Kohta se Rahkaäijä kierii taas mäkeä alas pyöränsä kanssa.

Rahkaäijä jopa kerran kaatui liukkaalla polulla ja pyörä karkasi ja vieri rinnettä alas. Siinä vaiheessa mietittiin, että valittiinpa taas täydellinen paikka kuvien ottoon. Jonkinlaiset räpsyt saatiin kuitenkin aikaiseksi ja sekä kuvattavat että kuvaaja säilyivät hengissä extreme-olosuhteista huolimatta. Varsinaiseen juttuun saatiin kertoa aivan suu vaahdossa kaikkia meidän pyöräilymuistoja ja pyöräilyvinkkejä. Tykkään puhua, mutta ehkä vielä enemmän tykkään puhua pyöräilystä!

Saanko esitellä: Kopteri, Heli Kopteri!

Saatiin tällä viikolla kuvauskalustoon pieni lisäys, kun Rahkaäijä vihdoin hankki kauan himoitsemansa kuvauskopterin. Fiilisteltiin jo, kuinka hienoja kuvia ja videoita sillä saa maastopyöräretkiltä tai alamäkeä ajaessa. Ihan pro-tason kamaa! Käytiin vähän testailemassa kopteria tänään Iidesjärvellä ja mäkin ajoin sitä kuin vanhakin kopterikuski konsanaan.

Moi, mäkin osaan ajaa tätä!

Lentokenttä on sen verran lähellä, että kopterilla tai dronella, kuten isot pojat puhuu, saa nousta täällä vain 50 metriin, mutta aika näyttäviä kuvia saa jo sieltäkin!

Iidesjärveltä kaupunkiin päin. Tänään oli vähän tylsän harmaa keli ilmakuvien ottoon.

Juna! Järvensivun puutaloja.

Erittäin viehättävää Nekalan Neuvostoliittoa.

Tässä vielä vähän videoo, kun Rahkaäijä kuvasi mun lumienkeleiden tekoa. Kun kopteri tulee tarpeeksi lähelle, ropellien aiheuttaman tuulenvireen huomaa kyllä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättäen toivottelen juuri sinulle kivaa viikonlopun jatkoa!

Jaa mitkä tekijänoikeudet?!

Nyt tulee tiukkaa paasausta tähän arki-iltaan! Luin Ida Jeminan postauksen, jossa hän kertoi taistelustaan kuvavarasta vastaan, joka oli härskisti esiintynyt naisen kuvilla pitkän aikaa. Tässä viimeisen vuoden aikana meillekin on tullut vähän liiankin tutuksi kaikenlaiset sisällönvarastajat, joten ajattelinkin nyt kertoa vähän siitä, millaista on jatkuvasti vääntää omista tekijänoikeuksistaan.
Me tehdään sisältöä siis YouTubeen (tässä tekstissä lyhenne YT) ja siellä näytettyjen mainosten mukaan sisällöntuottajille maksetaan mainostuloja. Jos katseluita on vähän, ei saa mitään, mutta jos katseluita on aivan sikana ja törkeästi koko ajan, kierii rahassa. Tällaista mainostulojen maksuperiaatetta ei ole esimerkiksi Facebookissa (FB) eli siellä rahaa ei ole jaossa penninjeniä. Esimerkiksi tänään uutisoitiin, että Noin viikon uutisten America First, Finland Second -videolla on lähes kymmenen miljoonaa katselua. Tarkemmin sanottuna katselut on jakautunut niin, että YouTubessa videon on nähnyt reilut 900 000 ihmistä ja Facebookissa noin 8,6 miljoonaa ihmistä. Jos kaikki katselut olisi tulleet YouTuben puolelta (ja mainosasetukset olisivat päällä), lämmittelisi katsojaluvut jo kivasti Ylen poikien kukkaroa, mutta Facebook-näytöistä ei saa kuin hyvää mieltä ja lämmintä kättä.

Tästä päästäänkin siihen, että YouTuben sisällöntuottajat eivät halua, että oma matsku lähtee laukalle Facebookissa tai muulla alustalla, koska sitten kukaan ei katso videota enää YouTubessa, jos se on nähty jo muualla. Tämä ei ole mitään pikkumaista nipottamista, kun puhutaan ihmisten työstä. Jos Pirkko vaikka leipoo kakkuja työkseen, on se aika tympeää, jos porukka syö kakut ilmaiseksi ja rahat jää saamatta. Siinä ei auta edes se, että kerrotaan tämän kakun tulevan Pirkon kotileipomosta, koska samat tyypit syö aina vaan ilmaisia kakkuja.
 Esimerkiksi somen meemijättiläinen 9GAG tekee paljon sitä, että se lataa sisällöntuottajien videoita suoraa Facebookiin ja kirjoittaa esimerkiksi kuvaukseen, että Credits to Hydraulic Press Channel. Ei ne kreditit paljon auta, kun kaikki on nähnyt videon jo FB:ssa, eikä kukaan tule katsomaan sitä Tubeen. On myös paljon FB-sivuja ja käyttäjiä, jotka lataa sisällön omalle sivulleen aivan kuin se olisi heidän itse tuottamaansa, eikä kukaan tiedä, mistä se on lähtöisin. Näin kävi esimerkiksi meidän jarruvideolle, jota kaikki Amerikan amispellet latasivat sivuilleen omana tuotoksenaan ja sitä jaettiin hurjasti eteenpäin. Ilman, että juuri kukaan katsojista tiesi, että se oli meidän Beyond the Press -kanavan video.

Varas. Näppärää, kun ei tarvitse tehdä itse prässivideoita, kun lataa vaan kaikkien muiden kamaa Instagramiin. 

Syy siihen miksi YT-videot ladataan(=varastetaan) suoraan FB-sivulle, on se, että Facebookin algoritmi ei suosi Youtube-videoita eli suomeksi sanottuna ne eivät ilmesty käyttäjien uutissyötteeseen yhtä usein kun suoraan Fesibuukiin ladatut videot. FB ei siis halua, että sen käyttäjät katsovat kesken hyvän feisbuukkaamisen YouTube-videoita, joissa näytetään siis YT:n mainoksia. Se on huonoa bisnestä Zuckerbergille, jos FB-käyttäjä katselee YouTuben mainoksia ja videoita Facebookissa ollessaan, koska sen ajan voisi hyvin käyttää kaikenmaailman FB-mainostenkin katseluun. Tämän takia 9gagit, Bored Pandat, LAD Biblet haluaa ladata videot suoraa sivuilleen, jotta ne leviää mahdollisimman tehokkaasti ja tavoittaa paljon yleisöä. Mutta kuten sanottu, se ei todellakaan palvele sisällöntuottajaa. Nyt on kuitenkin juoruja liikkeellä, että Facebook alkaisi maksamaan mainostuloja sisällöntuottajille, mutta tämä ei tule onnistumaan ennen kuin FB:n tekijänoikeusvalvonta on hanskassa, koska tällä nykymenolla mainostulot putoaisivat lähinnä kaikenmaailman roskasivujen ja varastajien laariin.

Iso ongelma tällä hetkelläkin onkin se, että Facebookia ei kiinnosta tekijänoikeudet yhtään. Varastetun videon ilmiantaminen on lähes mahdotonta ja systeemi tuntuu suojelevan varastajaa. Se on tämä jenkkijuttu, ettei vaan tule vääriä ilmiantoja ja kenellekään paha mieli. Ihan sama vaikka sisällöntuottajalle tulisi paha mieli, kunhan Facebookin sivupalkin mainokset vilkkuu ahkerasti. Voi tietysti koittaa laittaa viestin varastajasivun ylläpitäjälle, mutta yleensä se on yhtä tyhjän kanssa.

Varas. Ja vielä oikein tägätty tuohon videoon joku toinen varas. Varas varastaa varkaalta. Tyylikästä.

Instagramissa tekijänoikeuksia pystyy sentään edes vähän valvomaan, koska siellä varastetun sisällön ilmiantaminen on mahdollista, mutta ei kovin näppärää. Varsinkin viime keväänä käytin tunteja siihen, että ilmiannoin käyttäjätilejä, joiden pääsisältö oli meidän videot. Eikä tässäkään yhtään lohduta se, että annetaan kreditit meille. Kaikki on nähnyt videon parhaan huippuhetken jo Instagramissa, niin miksi kukaan menisi katsomaan koko videon YouTubeen?

Sisällöntuottajan näkökulmasta YouTubessa valvonta pelaa ja toimii suhteellisen mukavasti. YouTuben maailmassa on sellainen käsite kuin fair use. Jenkkijuttuja tämäkin, mutta tarkoittaa siis sitä, että omassa videossaan saa käyttää toisen materiaalia, jos siihen tuodaan jotakin lisäarvoa. Tällainen lisäarvo voi olla esimerkiksi videon kommentointi. Jos joku tekee videon, jossa se esimerkiksi arvostelee viisi parasta Hydraulic Press Channel -videota ja näyttää niistä pätkiä, se on sallittua käyttöä, eikä sellaisen videon ilmiantaminen (tai liputtaminen tai flagaaminen, kuten me puhutaan) vie puusta pitkälle. Saa vain nillittäjän maineen, jos liputtaa tuollaisia videoita. Jos joku taas tekee meidän videoisa kokoelmavideon ja lyö siihen espanjankieliset tekstit, se ei taas ole fair usen mukaista käyttöä ja sen varmasti flägään, jos vastaan osuu. YouTuben pahinta syöpää onkin kaikenlaiset compilation-videot, joihin on poimittu herkut kaikista kivoista videoista ja niillä koitetaan saada kovasti katsojia. Tälläisia kompilaatioita on tehty meidänkin videoista varmaan tuhat ja sata ja niitä aina välillä flägäilen. Ilmiannon vaivaa ei jaksa nähdä, jos videolla on parisataa katsojaa, mutta jos puhutaan vaikka parista miljoonasta katselusta, sen lähtee vaihtopenkille välittömästi. YouTube tutkii nämä ilmiannot ja kun ilmoitus on aiheellinen, video poistetaan. Jos sama kanava saa usemman aiheellisen ilmiannon, silloin se suljetaan. Siellä on ihan oikeasti kanavia, joiden päätarkoistus on vain tehdä erilaisia kompilaatioita muiden sisällöistä ja kerätä itse mainosrahat pois. Kyllähän se nyt ketuttaa.

Varas. Ei ole edes meidän vesileimat haitannut tätä kettua.

Kun tässä kerran vauhtiin päästiin, oikein hännänhuippu on mediatalot, joiden luulisi tuntevan tekijänoikeudet. Mutta niin vaan Late night with Stephen Colbert -show otti meidän videon luvattomasti käyttöönsä ja vielä esitti ihan omana tuotoksenaan tv-ohjelmassa. Tai Italian yksi suurimmista päivälehdistä, joka latasivat meidän videon omille sivuille omine mainoksineen. Rottamaista toimintaa. Se on siis täysin sallittua käyttää upotettua YouTube-soitinta esimerkiksi uutissivustolla, koska silloin kaikki katselut putoavat sisällöntuottajalle YouTubeen. Toki uutissivusto voi esimerkiksi ostaa videoon oikeudet sisällöntuottajalta, jotta sitä voidaan näyttää uutissivuston omassa soittimessa omilla mainoksilla. Näitä kyselyitä videoiden käytöstä tulee meille tosi paljon aina kun julkaistaan joku hieman menevämpi video. Yleensä vastataan, että käyttäkää sitä upotettua YouTube-soitinta, koska se on helpoin ratkaisu kaikille. Juuri viime viikolla annettiin kylläkin japanilaiselle tv-kanavalle lupa käyttää meidän videota ilmaiseksi telkkarissa ja kohta Japanista tulikin kunnon katselupiikki kyseiseen videoon. Tämä on aina tasapainoilua sen välillä, että mikä on järkevää näkyvyyttä, kun punnitsee antaako videota käyttöön vai ei.

Varas. Tämä koijari on kyllä saanut jo varkauden anteeksi, koska maksoi laskun, joka heille lähetettiin tästä luvattomasta käytöstä.

Voisin paasata tästä asiasta vaikka koko illan, koska kaikenmaailman koijareita on maailma pullollaan ja tavallista katsojaa ei yleensä nappaa yhtään, saako sisällöntuottaja työstään palkan vai ei. Vaikka meidän videot leviää jatkuvasti vaikka mihin, homma on meillä kuitenkin suht hyvin hanskassa ja jos muutamien videoiden oletetuista katseluista (ja tuloista) osa vuotaa jonnekin ihan muualle, ei se ole mikään katastrofi. Eniten aina surettaakin sellaisten tyyppien puolesta, jotka onnistuvat tekemään yhden hittivideon ja se lähtee samantien YouTubesta Facebookiin ja siellä kovalle laukalle. Siinä on vitsit aika vähissä, kun vaivalle tehty video saa miljoonia katseluita Facebookissa, mutta ei tuota taloudellisesti yhtään mitään, koska se ei saa YouTubessa katseluita. Mutta niin käy joskus. Toivottavasti FB vähän heräisi tähän kuvioon, jotta kävisi jatkossa harvemmin. Eikä koko jutussa lopulta ole kyse siitä, keneltä jää mainostulot saamatta, vaan siitä, että toisten sisältöä ei käytetä ilman lupaa. Se on laitonta. Vaikka tiedän, että kukaan ei hyötyisi mitenkään jonkin meidän videon käytöstä ja kyseisen videon mainostulot olisi yhtä tyhjän kanssa, luvaton käyttö ärsyttää joka kerta. Koska se on väärin.

Harvoin muiden kuin sisällöntuottajien omilla ilmiannoilla on kauheasti merkitystä, mutta tämä teksti ehkä vähän avaa tavallisen somen käyttäjän silmiä sille, mikä on luvallista käyttöä ja mikä ei. Seuraavan kerran kuin tykkäät Facebookissa jostakin hassusta videosta, voit tsekata nopeasti löytyykö alkuperäisen sisällöntuottajan tiedot ja linkit postauksesta. Epäilen vahvasti.

Kissojen omituiset nukkumapaikat TOP 7

Kissat on erittäin luovia keksimään itselleen mukavia nukkumapaikkoja. Meillä Leoko on vähän konservatiivinen ja nauttii päiväunensa yleensä melko tavallisissa paikoissa, mutta Leo on aivan mestari löytämään persoonallisen unipaikan. Nyt esittelyssä meidän Leksojen viimeaikaiset nukkumapaikat TOP 7!

7. Sohvan selkänoja
Ihan perussettiä, vaatii hieman kiipeämistä selkänojalle.
+ Hyvät näköalat takapihalle, missä vipeltää lintuja ja oravia
- Melko ahdas spotti, kaveri ei mahdu nukkumaan viereen

6. Keittiön pöytä
Tämäkin varsin tavallista meillä. Jos kissat olisi halunnut opettaa pois pöydältä, olisi se pitänyt tehdä jo heti alussa. Nyt on jo maito maassa.
+ Aurinko lämmittää mukavasti.
+ On valmiiksi kerjäysapajilla, jos joku tulee laittamaan ruokaa keittiöön.
- Astianpesukoneen ääni voi häiritä rauhaisaa iltapäiväunta.

5. Pahvilaatikko
Pahvilaatikot on joka kissan suosikkeja, niissä voi leikkiä ja nukkua ja niitä voi järsiä.
+ Pehmusteet ja lämmikkeet löytyy valmiina, rauhaisa paikka
- Ihminen laittaa usein tällaiset nukkumapaikat melko nopeasti saunan pesään, koska epämääräiset pahvilaatikot keskellä olkkaria on kuulemma rumia.

 4. Kaappi
Leo rakastaa kaapissa nukkumista. Ihan mikä tahansa kaappi käy, astiakaappi, vaatehuone, varastokaappi, kaikki yhtä hyviä!
+ Saa olla rauhassa, eikä aurinko paista silmään, jos ovi on kiinni.
- Saattaa jäädä jumiin, jos ihminen laittaa kaapin oven kiinni.

3. Ihmisen olkapää
Tämä on meillä vain Leokon harrastus, Leo ei olisi olkapäällä sekuntiakaan.
+ Lämmin ja mukava paikka, saa olla ihmisen lähellä.
- Vaatii tasapainoilua, jos olkapäähenkilö esimerkiksi yrittää laittaa tiskejä tai pyykkejä samalla, kun mangusti roikkuu niskassa.
-/+ Ihminen meinaan välillä unohtaa, että on kissa kyydissä ja on ihan eräänkin kerran havahtunut ovella, että kissa pitäisi pudottaa olkapäältä, jos aikoo lähteä viemään roskia ulos. Karkaamisenhimoiselle katille hyvä mahdollisuus. Mutta kuka haluaisi lähteä pakkaseen, kun voi istua lämpöisellä olkapäällä ja näykkiä välillä korvaa?

2. Kameralaukku
Jos kerran kameralaukun kansi on auki, sinne saa varmasti mennä nukkumaan.
+ Erittäin pehmeä paikka ja erityistä plussaa kameramikin tuulisuojasta, joka ihanasti lämmittää poskea
- Ihminen ei erityisesti arvosta, jos joku nukkuu useamman tonnin kamerakamojen päälle. Häätö tulee erittäin lyhyellä varoitusajalla. Pikkumaista touhua!

1. Lavuaari
No miksei?
+ Mukavasti pesän muotoinen
+ Saa olla rauhassa, ei ole koko ajan joku vieressä hääräämässä.
-/+ Joskus voi vähän kastua, mutta se on vaan hauskaa.

Tuntuu, että näitä erikoisia päikkäripaikkoja löytyy joka päivä, vain kissamainen mielikuvitus on rajana. Ihmiseltä vaaditaan sen verran tarkkaavaisuutta, ettei lukitse vahingossa nukkuvaa kissaa päiväksi kaappiin tai pistä mikroa päälle, kun siellä on kissapaisti nukkumassa.

Missä muiden kissakaverit nukkuu? Olisko antaa vinkkejä uusista paikoista Leolle ja Leokolle? Kerro!

Kainuun keidas

Terveisiä täältä jostain Iisalmen ja Kuopion välistä. Otettiin pieni pikavisiitti Kajaaniin, kun kävi kotona aika vähän pitkäksi!

Ostan ton keltasen talon ja muutan siihen.

Oikeesti Kajaanissa oli maksava asiakas, joka houkutteli meidät paikalle. Kainuun ammattiopistolla oli uusien toimitilojen avajaiset ja kuten kunnon sirkusfriikit konsanaan, me oltiin paikalla houkuttelemassa väkeä tapahtumaan ja viihdyttämässä kansaa. Saa tilata muihinkin tapahtumiin!

Nuoriso, menkää opiskelemaan metallialaa, sinne kaivataan tekijöitä!

Yleensä näissä meidän työreissuissa on aivan hermoja raastavan tiukka aikataulu ja hotellissa käydään sen verran, että ehditään nukkumaan joku kämänen 7 tuntia, kunnes taas pitää mennä pää kolmantena jalkana. Tällä kertaa omaksuttiin kainuulainen leppoisa meininki itsellemmekin ja eilen illalla oli hyvin aikaa pyöriä kylällä, käydä syömässä ja kuunnella ihmisten juttuja. Se on meinaan semmonen juttu, että Kainuun murre kuulostaa aivan siltä, että kenelläkään, joka sitä puhuu, ei voi pahemmin pipo kiristää päätä. On se niin lepposen kuulosta veäntämistä.

Butter chicken eli nepalin murteella lounasaika. Nämä mätöt vedettiin kyllä jo Kuopion korkeudella.

Lupsakkaa oli meininki muutenkin. Sen lisäksi, että hotellin siivooja oli jättänyt huoneseen lapun, jossa luki "huusholli siivottu", oli paikallisella salilla tarjolla järisyttävän hyvää palvelua. Ruokapaikkaa etsiessä käytiin tsekkaamassa sali, joka sattui olemaan samalla kadulla hotellin kanssa ja kun päästiin tupaan asti, heti ilmoitettiin, että saatte sitten ilmaisen tutustumiskäynnin, kun tulette ekaa kertaa. Ei vaan ennen ole missään muualla kukaan tarjonnut ilmaista reeniä heti kättelyssä. Vedettiin siis safkat naamariin ja nukuttiin päikkärit hotellilla ja lähdettiin tutustumaan tarkemmin saliin.

Ei vaivaa arki-illan ruuhka, kun lääniä riittää!

Tulin Kajaanin asti istuun tähän penkkauspenkille.

Harvoin sitä arvalla osuu hyvälle salille, mutta nyt meni nappiin! Salin nimi oli Balance ja ainakaan omaan korvaan nimi ei varsinaisesti lupaa mitään kovan luokan voimanostoseikkailua, mutta ei saa antaa nimen hämätä. Tankoa ja kyykkyhäkkiä ja painoa oli niin maanperusteellisen paljon, että ei jää reeni ainakaan siitä kiinni. Ei ole mitään niin masentavaa, kun huonosti varusteltu sali, jossa ei pysty tekemään kunnon reeniä.

Tämän taideotoksen nimi on Rahkaäijä ja maastavetotanko.

Vieraalle salille tullessa on myös hyvä merkki, jos muut reenaajat näyttää siltä, että ne on tehnyt salilla joskus muutakin kuin nojaillut kuntopyörään. Balancella oli kunnon meininki ja tyypit reenas ihan tosissaan. Pikkusen kontrastia edelliseen saliin, jossa vierailtiin Lanzarotella.

Toi kahvakuula oli ihanan värinen, teki mieli syödä se!

Apina ja gorilla kävelivät torilla...

Perus voimanosto/painnonnostotavaran lisäksi salilta löyty kaikkee hauskaa, kuten iso rengas ja tommoset puolapuut ja koska Rahkaäijän treeni oli pitkä kun nälkävuosi, mulla riitti aikaa pelleillä. Myös  mä koitin pyöritellä traktorinrengasta, mutta vähän jäi vajaaksi suoritus. Instagramista @rahkamuija voi käydä katsomassa miten siinä kävi. Sen voin sanoa, että nyt on iso mustelma reidessä. :D

Oon vähän kade Rahkaäijälle, kun se sai renkaan nostettua niin helposti.

Salin jälkeen vetäydyttiin S-Marketin kautta lepuuttaan päivästä väsyneitä raajoja ja silmiä hotelliin. Hotellia lukuunottamatta aika tutun oloista ja arkista meininkiä. Sitä joskus luuli, että on varmasti tosi helmee, jos matkustaa työn takia paljon ja saa olla myös paljon hotelleissa. Ei se lopulta niin helmee ollutkaan, kaikkeen kyllästyy. Jopa hotelliaamupalaan. :D

Käytiin aamulla Yle Kajaanin aamulähetyksessä horisemassa sekavia. Kaikki Kainuun mummot meni varmaan ihan shokkiin ja löi radiot kiinni. :D

Juuri ohitettiiin jo Kuopio ja nyt saadaan nauttia huippukiinnostavasta Kuopio-Jyväskylä-tiestä, jolla riittää näkemistä ja äksöniä harvase kilometri. Eli ei. Mutta ihan sama, pimeetä täällä on kuitenkin!
Kajaanin matkaaja kiittää ja kuittaa, huomenna kohteena Helsinki ja Disney on Ice!

Suuri vadelmahuijaus

No niin, nyt ei tehdä tikusta asiaa, vaan vadelmasta! Jotkut pitkäaikaiset lukijat ehkä muistaa tämän blogin täysin järjettömän rahkalaskurin, joka pyöri postausten lopussa ja siinä päivitettiin montako rahkaa olen syönyt tietyn päivän jälkeen. (Tässä aivan nerokas koontipostaus vuoden kohdalta.) Rahkalaskurin päivittely jotenkin vaan jäi, mutta edelleen syön rahkaa. Tuohon aikaan tein mitä erikoisimpia rahka-annoksia, kuten salmiakkirahkaa, mutta nykyään olen vanha ja konservatiivinen ja rahkan kanssa kuluu lähinnä pakastemarjoja. Meillä on pakkastilaa erittäin rajallisesti, tai itse asiassa firmalla olisi tuolla työhuoneessa arkkupakastin, mutta ei sinne mitään marjoja mahdu, koska se on täynnä pykriittipanoksia. Tämän seikan vuoksi ostan marjat yleensä pakasteena.
Paras rahkamarja on mustikka, mutta joskus maustan tätä valkoista kultaa myös muilla marjoilla, kuten mansikoilla tai herukoilla. Herukoita muuten tulee takapihaltakin, joten loppukesästä haen aina tuoreet marjat aamupalan sekaan. 
Tämä pitkällinen introselostus johtaa siihen, että viime aikoina olen ostanut muutaman kerran Kuningas-marjasekoituksen ja ihmetellyt, että missä ne luvatut vadelmat oikein on.

Tästä puhutaan!

Sisältöluottelo lupailisi, että mansikoita on eniten ja vadelmaa vähiten. Voin allekirjoittaa tämän, mitä olen niitä rahkan seassa ehtinyt analysoimaan.

Niinpä nappasin pakkasesta korkaamattoman pussin ja ihan huvin ja harrastuksen vuoksi lajittelin marja kerrallaan sisällön kolmeen eri kulhoon. Mutta ei mennä asioiden edelle, koska sitä ennen punnitsin pussin sisällön.

3 grammaa enemmän kuin luvattiin. Hyvä, ei siis vielä mitään huijauksia tässä vaiheessa.

Mansikat oli huippuhelppo lajitella, koska ne oli isoja ja erittäin jäisiä. En muuten huomannut laskea mansikoita lajittelun aikana, mutta kuvasta arvioisin, että niitä on 15 tai 16 kappaletta.
Mustikoiden lajittelu oli jo vaikeampaa, koska pienen kokonsa takia ne sulivat nopeammin ja vadelmanjämät jäi niihin kiinni. Lopulta isoon kulhoon jäi vain vadelmaroskat.

Lajittelu melkein valmiina.

Ei ihmekään, jos ei rahkan seasta ole osunut silmiin vadelmia, koska tässä pussissa niitä oli kokonaisena tasan yksi (1). Vadelmat on kuitenkin melko helposti hajoavia, joten alunperin niitä on saattanut olla peräti kolme.

Vähän on laihan näköinen tuo vadelmakulhon sisältö.

Kun olin päässyt lajittelussa melkein loppuun, Rahkaäijä saapui keittiöön ja räjähti nauramaan, kun näki mitä olen tekemässä. Siinähän nauraa, mua nimittäin kiinnostaa tällaiset asiat erittäin paljon. Voisin vaikka ruveta isona kuluttaja-asianaiseksi. Vääryys tapahtui, kun Kuningaskuluttaja poistui televisiosta, koska se oli aivan ässä ohjelma! Anoppi tilaa Kuluttaja-lehteä ja luen aina uusimman numeron suurennuslasin kanssa kannesta kanteen. Tämän lisäksi kyttään tuotteiden kilohintoja kaupassa erittäin tarkasti. Mielestäni tällaiset arkielämän Kuningaskuluttaja-testit on tärkeitä jo ihan senkin takia, että tietää mitä ostaa ja syö.
Mutta nyt ei puhuta enää Kuningaskuluttajasta vaan Kuningas-marjoista. Mikä oli todellinen marjojen suhde? Sehän selvisi vain punnitsemalla jokainen lajike erikseen.

Virallinen mittauspöytäkirja

Lopputulos oli siis se, että hallitseva marja sekoituksessa oli mustikka 114 gramman osuudellaan. Niukasti kakkoseksi jäi mansikka, jota oli vain kolme grammaa vähemmän. Kuten jo kuvista näki, vadelmaa oli aivan säälittävän vähän, eli vain 25 grammaa. (Noista tulee yhteensä muuten vain 250 frammaa, mutta söin lajitellessa pari mustikkaa, niin se varmaan selittää kolmen gramman hävikin.) 25 grammaa 250 grammasta on kymmenesosa eli 10 prosenttia. Mustikoita oli 45,6 prosenttia ja mansikoita 44,4 prosenttia. Aika erikoinen sekoitussuhde mielestäni, jos ratsastetaan sillä faktalla, että mukana on vadelmaa.

Kävin marjassa, nimittäin pakastemarjassa.

Kuningas-sekoituksen hinta on Prismassa 2,65/pussi eli kilohinnaksi tulee 10,60 €. Saman merkin mansikka puolen kilon pussissa kustantaa 5,25 eli kilohinta on 10,50 €. Olisin muuten ennen tätä arvannut, että mansikat olisi kilohinnaltaan tätä sekoitusta huomattavasti edukkaampia. Ne maksaakin mansikoita. Mustikat ostan aina kilon säkissä, jolla on Prismassa hintaa 6,45 €. Lopputulema on kuitenkin se, että vadelmien takia tuota pussia ei kannata ostaa ja edukkaammaksi tulee hankkia mustikat ja mansikat vaan ihan erikseen.

Nyt sain ratkaistua mieltäni pitkään piinanneen vadelmamysteerin ja lajittelun vaiva ei ollut lainkaan paha hinta totaalisesta (vadelma)mielenrauhasta.

Vertailetko kilohintoja? Entä katsoitko Kuningaskuluttajaa? Onko syntiä ostaa marjat pakastealtaasta? Minkä sekoituksen sisältö pitäisi seuraavaksi ratsata?  Kerro!

Imurihommia eli ekaa kertaa kasvohoidossa

Jokin aurinkokunnan kappale heilahti tänään varmasti pysyvästi vinoon, koska kävi jotain todella outoa. Nimittäin minä, Rahkamuija, kävin ensimmäistä kertaa ikinä kasvohoidossa. Kyllä! Tämä on niin kertakaikkisen erikoinen juttu, että ajattelin jakaa nämä tuntemukset tuoreeltaan tänne blogiin.

Mun elämässä prioriteettilistan kärkisijoista ei ole koskaan taistelleet sellaiset seikat kuin ihonhoito tai meikkaaminen. Ei vaan jotenkin kiinnosta. Joskus on tosi mahtavaa näyttää hyvältä ja meikatulta, mutta ei niin mahtavaa, että jaksaisin keräillä mitään purkkeja vessan kaappiin. Ja mitä tulee kasvohoitoon tai kosmetologikäyntiin, ei vaan ole tullut mentyä. Sitä paitsi olen epäillyt, että siellä alkaa hirveä hiillostus siitä miten yleensä hoidan ihoa ja veikkaan, että vastaus "öö, en paljo mitenkään" ei herätä riemunkiljahduksia kosmetologissa. Sama kun hammaslääkärissä on ihan hanurista käydä, kun aina alkaa se sama jankutus, että käytätkö hammaslankaa ja miks juot liikaa Pepsi Maxia ja miks nää kaikki leegot on ihan vinossa ja täällä on ainakin kuus viisaudenhammasta, mitkä pitäis poistaa. Jos maksan jostain palvelusta, en halua, että mua arvostellaan siellä. :D

Ja onhan tommonen naamahoidossa ravaaminen nyt vähän turhamaista vielä kaiken päälle. Siksi en olekaan ihan varma, miten päädyin alkuviikosta varaamaan ajan itselleni HydraFacial-kasvohoitoon. En koskaan lue mitään blogien meikki- tai kauneuspostauksia, mutta silti olen lukenut tästä maagisesta imurihoidosta, joka imee kaiken sonnan pois naamasta. Jos finnien puristeleminen on ihanaa, niin mites sitten ajatus imurista, joka ahnaasti imaisee sisuksiinsa mustapäät, finnit, kuolleen ihon, talipallot, koppakuoriaiset ja kaiken muunkin pois ihosta? Kyllä, siitä olen vähän salaa unelmoinut.

Etukäteen kotona googlettelin esim. "miten ollaan kasvohoidossa" kun ajattelin, että ehkä paljastan jotenkin amatöörimäisyyteni tekemällä jonkun moukkamaisen virheen. No miten siellä nyt ollaan, siinä vaan maataan ja möllötetään. Ei kai sen kummempaa!
Imuriunelmat mielessä menin sitten kosmetologille sovittuun aikaan ja ensimmäiseksi käteen lyötiin lista kaikista mahdollisista sairauksista ja epämääräisyyksistä, jotka voisivat estää tai haitata hoitoa. Ei ollut AIDSia eikä mitään muutakaan tarjolla olleista karuista vaihtoehdoista. Ei muuta kuin pitkälleen petiin pötköttelemään, kuten olin netistä lukenut. Kosmetologin oma naama oli muuten käsitelty photoshopilla, eikä siinä ollut yhtään mitään mitä olisi voinut imuroida.
Alkuun esitettiin heti paha kysymys. Minkälainen hoito tähän on tehty viimeksi? Just tätä mää tarkotin, välittömästi alkaa hirvee tentti. Vastasin vaan nokkelasti "ei nyt pitkään aikaan oikein mitään". En jaksanut tarkentaa, että tarkemmin sanottuna 25 vuoteen ei mitään.

 Kun homma pääsi vauhtiin, kosmetologi selosti aina uuden vaiheen tullessa, että mitä tököttiä sitä seuraavaksi imuroidaan naamariin ja siitä pois ja hänen ääneensä oli erittäin miellyttävä. (Lue seuraava lause erittäin rauhallisella ja mukavalla äänellä): Seuraavaksi laitan kasvoillesi tätä rotanmyrkkyseruumia ja sen jälkeen tämä syanidiampulli saa hetken aikaa vaikuttaa, jonka jälkeen lisäämme hieman imua tähän Wurthin teollisuusimuriin. Vaikka kosmetologi olisi sanonut juuri noin, olisin vaan nyökytellyt ihan tyytyväisenä, kun kuulosti niin mukavalta ja tehokkaalta.

Ikävä kyllä itse imuri ei ollut yhtään niin tehokkaan oloinen kun olin fantasioissani kuvitellut. Ajattelin, että puoli poskea imeytyy imuriputkeen ja kaikki mustapäät lähtee kerrasta kävelemään. Mutta ei, imu oli varsin hento. Aloin tässä vaiheessa jo epäilemään, että olikohan tämä nyt kaiken unelmoinnin ja rahan väärti. Itse imurivehje muuten kuulosti aivan meidän robotti-imurilta Nepulta, eli siitä täydet kymmenen imuripistettä! (Kyllä, meidän imurilla on lempinimi.)

Kun ei ole aikaisemmin tullut juostua tuolla kosmetologilla, en ole ennen funtsinut sitä tosiseikkaa, että koko operaation ajan joku vieras ihminen läppii naamaa. Ei ihan kaikki pääse koskettelemaan mun naamavärkkiä ja sitten joku tekee sitä kolme varttia. Outoa!
Kun imuroinnit oli ohitse, laitettiin vielä vähän jotain ihanaa kosteuttavaa ainetta, joka ei tuntunut lainkaan ihanalta. Tiedätkö sen tunteen, kun laitat ihan rohtuneisiin huuliin jotain lirua kosteusvoidetta hätävarana? Tai kun kädet on tosi kuivat ja laittaa niihin kosteusvoidetta, niin alkaa kunnon kirvely ja polttelu? Vissiin hiukan pintakuiva iho.

Hoidon jälkeen naama myös näytti aivan samalta miltä tuntui, eli silmien kuoppia lukuunottomatta koko pärstä oli aivan tulipunanen. Näytin joltain Hiroshiman ydinonnettomuuden uhrilta.
Ydinlaskeumavammat laantui kuitenkin aika nopeasti ja naama oli normaalin kirjava jo puolen tunnin päästä. Olen koko illan ravannut peilin äärellä ja tehnyt analyysia naamarin tilasta. Ja arvaa mitä? En huomaa suurta eroa entiseen. Iho tuntuu vähän sileämmältä käden alla, mutta kaikki mustapäät on jäänyt edelleen hengailemaan mestoilleen.
Mikä on siis tuomio? Imurointitunnelma ja lopputulos ei nyt ihan kohtaa yli sadan euron hinnan kanssa. Ei ole wörtti. Eikä edes Wurth. Hööhöhööhöh, vitsi oon hauska.  Aavistelin jo etukäteen, että olisi kannattanut ostaa vaikka koko rahalla Flaxi-raaputusarpoja tai maapähkinävoita. Flaxeista sentään voi voittaa jotain ja maapähkinävoista saa tarpeellista kyykkymassaa. Mulla on sellainen kutina (naamassa), että pysyttelen tästäkin lähtien pimeällä puolella näissä kasvohoitohommissa ja kerran viikossa saunan jälkeen kuorin ihon juuriharjalla ja mäntysuovalla ja levittelen voita kasvoille, kun alkaa kiristämään.

Maailman laiskimmat urheilijat

Hyvä on, hyvä on. Ei me olla mitään urheilijoita Rahkaäijän kanssa, mutta laiskoja ollaan ainakin, se on varma! Tai ainakin erittäin mukakiireisiä.

Öö, mikä tämä paikka on? Onneks on edes tämä tanko mihin voin nojata, koska muuten kaatuisin, koska oon niin vetelä ja laiska.

Oli melkosen erikoinen työviikko. Tehtiin varmasti joku ennätys, koska meillä kävi porukkaa Vaasasta (melkein ulkomailla!), Yhdysvalloista, Iso-Britannista ja Saksasta. Vähän on vaikeeta keritä salille podaan, kun jatkuvasti ravaa jotain porukkaa tuvan täydeltä. Rauhottusivat ny, ei me nyt niin erikoisia olla, että kannattaisi jostain Los Angelesista asti tulla tänne!
 Tänään ei käynyt ketään vieraita ja käytiin hiukan pyörittelemässä cyclocrosseilla. Nastoille oli kysyntää! Tuo olosuhde oli jo sellainen, että läskipyörällä ilman nastoja olisi voinut olla vähän epämukavaa.

Kaukajärven jäällä. Pilkkijät sanoivat, että teräsjäätä on 20 senttiä.

Ei tämä ihan Icespiker Pron tasoinen rengas ole, sen huomasi esim. peilijäällä, jossa jääpiikittäjä tarraa kiinni kuin tauti, mutta tämä vähän lipsuu ja ruopii.

Aurinko, älä vaan paista, en olisi halunnutkaan.

Mun pyöräilytakin vetskari on rikki, joten ennen lenkille lähtöä hätäkorjasin sen maalarinteipillä, ettei taas aukea kesken kaiken. Tuossa muutaman sadan metrin päässä olisi XXL, josta voisi käydä hakemassa uuden, mutta ärsyttää ostaa uusi takki rikkinäisen vetoketjun takia. Lahjon ehkä anopin vaihtamaan tähän vetoketjun.

Vähän jäi leuka vajaaksi pyörä lisäpainona.

Toisin kun Rahkaäijällä. Sillä on ehkä kevyempi pyörä ja lyhyempi vetomatka ja mitä näitä nyt onkaan. :D

Tänään Aamulehdessä joku todellinen hauskuuttaja vaati polkupyöriä verollepantavaksi. Suunnittelin jo tuonne veneen alle muuttamista, kun menen konkurssiin kaikkien pyörieni kanssa. Alamäkipyörän muuten ajattelin myydä, eli laita viestiä jos Konan Operator kiinnostelee. (Myyn sen muutenkin, en siis harhaisessa pyöräveron pelossa.)

Jokaista tunnin lenkkiä vastaan voi istua ainakin tunnin sushibuffetissa palautumassa. Mun piti tehdä joskus postaus kaikista Tampereen sushiravintolaista, mutta vahingossa jumituttiin tähän yhteen.

Vähän jo odotan, että tämä erittäin epäkelpo pyöräilytalvi loppuisi, niin pääsisi ehkä taas fillaroinnin makuun. Vähän tympäisee, kun lunta on kunnolla ehkä viikon ja sitten kaikki muuttuu tappavaksi luistinradaksi ja/tai loskaksi ja sitten kaikki sulaa pois ja tämä sama noin kolme kertaa talven aikana. Mulle riittäisi jo tämä talvi. Yksi kevät tilaukseen kiitos!