Kuin tervassa kyykkäisi

Rahkamuija ei ole kauheasti julistanut kyykkäämisen ilosanomaa tässä tämän vuoden aikana ja syy on se, että kyykyssä (tai salitreenissä muutenkaan) ei ole ollut mitään iloista viime aikoina. Mua on koko alkuvuoden vaivannut vasen lonkankoukistaja, joka kiristelee ja kipuilee kyykätessä. En yhtään nyt tiedä mikä sen sielunelämää rassaa, kun ei tunnu pahemmin hieronnat tai venyttelyt auttavan. Ehdin jo diagnosoida asian niin, että se on ärtynyt penkkaamisesta, kun olen vääntänyt jalkoja penkin alle. Se ei kuitenkaan taida olla lopullinen syy, koska vaiva ei helpottanut, vaikka olen penkannut lähes "lahnana" viime ajat. Kyykkytreenit olen saanut tehtyä niin, että jalkojen asento on tosi leveä, mutta se ei kuitenkaan tunnu luontevalta ja niin on vaikea päästä riittävään syvyyteen. Mutta venyttelyt ja liikkuvuusjumpat jatkuu, että tämä tervassa kyykkäily loppuisi.

Vaikka kyykkääminen olisi vähän epämukavaa, aina voi istua slaavikyykyssä.

Lonkankoukistajaa ei tunnu juuri muuta haittaavan kuin kyykkyä ja penkkiä ja pyöräilyssä sitä ei huomaakaan. Tämä on ehkä joku universumin vinkki, että olen kyykännyt jo aivan tarpeeksi tässä elämässä. Viime päivinä nastarenkaat on ollut aika kova sana, koska ainakin täällä päin on aivan hullun liukasta.

Tästä pariposeerauksesta tulikin mieleen, että tänään oltiin Prismassa ja Rahkaäijä katseli lohen päiväyksiä ja kysyi, että monesko päivä tänään on. Vastasin, että kato sieltä kihlasormuksestas, siellä se lukee. Aijai, pääsin sanomaan! Anni 1, Lauri 0. Silloin kuusi vuotta sitten oli vähän enemmän lunta ja pakkasta.

Eilen meidän piti käydä poseeraamassa kuvaajalle yhtä pyöräaiheista lehtijuttua varten ja se oli jo lähes tragikoomista, koska kaikkialla oli niin jäistä ja liukasta. Meillä ei ole siis läskipyörissä nastarenkaita (koska ne maksaa noin miljoonan ja nastakelejä on lopulta melko vähän), mutta kuviin haluttiin läskit. Käytiin siis liukastelemassa Kalevankankaalla ja varsinkin pyöräilykengät on aivan hengenvaaralliset jäätiköllä, niissä kun ei ole pitoa sitten yhtään.

Kohta se Rahkaäijä kierii taas mäkeä alas pyöränsä kanssa.

Rahkaäijä jopa kerran kaatui liukkaalla polulla ja pyörä karkasi ja vieri rinnettä alas. Siinä vaiheessa mietittiin, että valittiinpa taas täydellinen paikka kuvien ottoon. Jonkinlaiset räpsyt saatiin kuitenkin aikaiseksi ja sekä kuvattavat että kuvaaja säilyivät hengissä extreme-olosuhteista huolimatta. Varsinaiseen juttuun saatiin kertoa aivan suu vaahdossa kaikkia meidän pyöräilymuistoja ja pyöräilyvinkkejä. Tykkään puhua, mutta ehkä vielä enemmän tykkään puhua pyöräilystä!

Saanko esitellä: Kopteri, Heli Kopteri!

Saatiin tällä viikolla kuvauskalustoon pieni lisäys, kun Rahkaäijä vihdoin hankki kauan himoitsemansa kuvauskopterin. Fiilisteltiin jo, kuinka hienoja kuvia ja videoita sillä saa maastopyöräretkiltä tai alamäkeä ajaessa. Ihan pro-tason kamaa! Käytiin vähän testailemassa kopteria tänään Iidesjärvellä ja mäkin ajoin sitä kuin vanhakin kopterikuski konsanaan.

Moi, mäkin osaan ajaa tätä!

Lentokenttä on sen verran lähellä, että kopterilla tai dronella, kuten isot pojat puhuu, saa nousta täällä vain 50 metriin, mutta aika näyttäviä kuvia saa jo sieltäkin!

Iidesjärveltä kaupunkiin päin. Tänään oli vähän tylsän harmaa keli ilmakuvien ottoon.

Juna! Järvensivun puutaloja.

Erittäin viehättävää Nekalan Neuvostoliittoa.

Tässä vielä vähän videoo, kun Rahkaäijä kuvasi mun lumienkeleiden tekoa. Kun kopteri tulee tarpeeksi lähelle, ropellien aiheuttaman tuulenvireen huomaa kyllä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättäen toivottelen juuri sinulle kivaa viikonlopun jatkoa!