Imurihommia eli ekaa kertaa kasvohoidossa

Jokin aurinkokunnan kappale heilahti tänään varmasti pysyvästi vinoon, koska kävi jotain todella outoa. Nimittäin minä, Rahkamuija, kävin ensimmäistä kertaa ikinä kasvohoidossa. Kyllä! Tämä on niin kertakaikkisen erikoinen juttu, että ajattelin jakaa nämä tuntemukset tuoreeltaan tänne blogiin.

Mun elämässä prioriteettilistan kärkisijoista ei ole koskaan taistelleet sellaiset seikat kuin ihonhoito tai meikkaaminen. Ei vaan jotenkin kiinnosta. Joskus on tosi mahtavaa näyttää hyvältä ja meikatulta, mutta ei niin mahtavaa, että jaksaisin keräillä mitään purkkeja vessan kaappiin. Ja mitä tulee kasvohoitoon tai kosmetologikäyntiin, ei vaan ole tullut mentyä. Sitä paitsi olen epäillyt, että siellä alkaa hirveä hiillostus siitä miten yleensä hoidan ihoa ja veikkaan, että vastaus "öö, en paljo mitenkään" ei herätä riemunkiljahduksia kosmetologissa. Sama kun hammaslääkärissä on ihan hanurista käydä, kun aina alkaa se sama jankutus, että käytätkö hammaslankaa ja miks juot liikaa Pepsi Maxia ja miks nää kaikki leegot on ihan vinossa ja täällä on ainakin kuus viisaudenhammasta, mitkä pitäis poistaa. Jos maksan jostain palvelusta, en halua, että mua arvostellaan siellä. :D

Ja onhan tommonen naamahoidossa ravaaminen nyt vähän turhamaista vielä kaiken päälle. Siksi en olekaan ihan varma, miten päädyin alkuviikosta varaamaan ajan itselleni HydraFacial-kasvohoitoon. En koskaan lue mitään blogien meikki- tai kauneuspostauksia, mutta silti olen lukenut tästä maagisesta imurihoidosta, joka imee kaiken sonnan pois naamasta. Jos finnien puristeleminen on ihanaa, niin mites sitten ajatus imurista, joka ahnaasti imaisee sisuksiinsa mustapäät, finnit, kuolleen ihon, talipallot, koppakuoriaiset ja kaiken muunkin pois ihosta? Kyllä, siitä olen vähän salaa unelmoinut.

Etukäteen kotona googlettelin esim. "miten ollaan kasvohoidossa" kun ajattelin, että ehkä paljastan jotenkin amatöörimäisyyteni tekemällä jonkun moukkamaisen virheen. No miten siellä nyt ollaan, siinä vaan maataan ja möllötetään. Ei kai sen kummempaa!
Imuriunelmat mielessä menin sitten kosmetologille sovittuun aikaan ja ensimmäiseksi käteen lyötiin lista kaikista mahdollisista sairauksista ja epämääräisyyksistä, jotka voisivat estää tai haitata hoitoa. Ei ollut AIDSia eikä mitään muutakaan tarjolla olleista karuista vaihtoehdoista. Ei muuta kuin pitkälleen petiin pötköttelemään, kuten olin netistä lukenut. Kosmetologin oma naama oli muuten käsitelty photoshopilla, eikä siinä ollut yhtään mitään mitä olisi voinut imuroida.
Alkuun esitettiin heti paha kysymys. Minkälainen hoito tähän on tehty viimeksi? Just tätä mää tarkotin, välittömästi alkaa hirvee tentti. Vastasin vaan nokkelasti "ei nyt pitkään aikaan oikein mitään". En jaksanut tarkentaa, että tarkemmin sanottuna 25 vuoteen ei mitään.

 Kun homma pääsi vauhtiin, kosmetologi selosti aina uuden vaiheen tullessa, että mitä tököttiä sitä seuraavaksi imuroidaan naamariin ja siitä pois ja hänen ääneensä oli erittäin miellyttävä. (Lue seuraava lause erittäin rauhallisella ja mukavalla äänellä): Seuraavaksi laitan kasvoillesi tätä rotanmyrkkyseruumia ja sen jälkeen tämä syanidiampulli saa hetken aikaa vaikuttaa, jonka jälkeen lisäämme hieman imua tähän Wurthin teollisuusimuriin. Vaikka kosmetologi olisi sanonut juuri noin, olisin vaan nyökytellyt ihan tyytyväisenä, kun kuulosti niin mukavalta ja tehokkaalta.

Ikävä kyllä itse imuri ei ollut yhtään niin tehokkaan oloinen kun olin fantasioissani kuvitellut. Ajattelin, että puoli poskea imeytyy imuriputkeen ja kaikki mustapäät lähtee kerrasta kävelemään. Mutta ei, imu oli varsin hento. Aloin tässä vaiheessa jo epäilemään, että olikohan tämä nyt kaiken unelmoinnin ja rahan väärti. Itse imurivehje muuten kuulosti aivan meidän robotti-imurilta Nepulta, eli siitä täydet kymmenen imuripistettä! (Kyllä, meidän imurilla on lempinimi.)

Kun ei ole aikaisemmin tullut juostua tuolla kosmetologilla, en ole ennen funtsinut sitä tosiseikkaa, että koko operaation ajan joku vieras ihminen läppii naamaa. Ei ihan kaikki pääse koskettelemaan mun naamavärkkiä ja sitten joku tekee sitä kolme varttia. Outoa!
Kun imuroinnit oli ohitse, laitettiin vielä vähän jotain ihanaa kosteuttavaa ainetta, joka ei tuntunut lainkaan ihanalta. Tiedätkö sen tunteen, kun laitat ihan rohtuneisiin huuliin jotain lirua kosteusvoidetta hätävarana? Tai kun kädet on tosi kuivat ja laittaa niihin kosteusvoidetta, niin alkaa kunnon kirvely ja polttelu? Vissiin hiukan pintakuiva iho.

Hoidon jälkeen naama myös näytti aivan samalta miltä tuntui, eli silmien kuoppia lukuunottomatta koko pärstä oli aivan tulipunanen. Näytin joltain Hiroshiman ydinonnettomuuden uhrilta.
Ydinlaskeumavammat laantui kuitenkin aika nopeasti ja naama oli normaalin kirjava jo puolen tunnin päästä. Olen koko illan ravannut peilin äärellä ja tehnyt analyysia naamarin tilasta. Ja arvaa mitä? En huomaa suurta eroa entiseen. Iho tuntuu vähän sileämmältä käden alla, mutta kaikki mustapäät on jäänyt edelleen hengailemaan mestoilleen.
Mikä on siis tuomio? Imurointitunnelma ja lopputulos ei nyt ihan kohtaa yli sadan euron hinnan kanssa. Ei ole wörtti. Eikä edes Wurth. Hööhöhööhöh, vitsi oon hauska.  Aavistelin jo etukäteen, että olisi kannattanut ostaa vaikka koko rahalla Flaxi-raaputusarpoja tai maapähkinävoita. Flaxeista sentään voi voittaa jotain ja maapähkinävoista saa tarpeellista kyykkymassaa. Mulla on sellainen kutina (naamassa), että pysyttelen tästäkin lähtien pimeällä puolella näissä kasvohoitohommissa ja kerran viikossa saunan jälkeen kuorin ihon juuriharjalla ja mäntysuovalla ja levittelen voita kasvoille, kun alkaa kiristämään.