Inspiroin itse itseäni!

Me tehtiin heinäkuun lopussa periaatepäätös, että vapaapäivää ei pidetä ennen kuin kaikki työt on tehty ja sitten alkaa loma. Erittäin motivoiva metodi, helposti tekee puolitoista viikkoa putkeen kymmenen tunnin päivää, kun tietää, että ihan jokainen kuvattu videonpätkä, leikattu klippi ja vastattu sähköposti vie konkreettisesti lähemmäs lomaa. Palkkatöissä vihasin aina viimeistä viikkoa ennen lomaa, kun päivät mateli niin hissukseen, mutta tällä viikolla olen vain painunut supertehokkaasti menemään Åren kiilto silmissä. Nytkin tekisi mieli ruveta editoimaan, että saataisiin taas yksi video valmiiksi.  Vaikka hommia on vielä vähän, tänään tuntui, että ollaan henkisesti paljon lähempänä Ruotsin tuntureita, kun saatiin yksi tärkeä juttu pois alta.

Ens kerralla menen pyörällä tai vaikka potkulaudalla Helsinkiin, liikenneruuhkaraivo on meinaan todellinen.

Ajeltiin jo eilen Helsinkiin ja melkein aloitettiin mellakka keskellä Albertinkatua, kun mistään ei löytynyt toiminnassa olevaa pysäköintimaksuautomaattia. Muutenkin on ihan toivotonta mennä autolla Helsingin keskustaan, mutta juna on ehkä vähän työläs, kun pitää käydä noin neljässä eri paikassa samalla reissulla. Maalaiset selvisivät haasteista tälläkin kertaa, ja palaveerauksen jälkeen lähdettiin podailemaan Tapanilan urheilukeskuksen salille. Me ollaan joskus aiemminkin käyty siellä ja hyväksi todettu ja se oli suht lähellä meidän hotellia. Se salireissu oli kyllä aivan oma luku sinänsä, mutta aiheutettiin pahennusta, kun ei hoksattu käyttää mavetangojen alla jotain ihme äänivaimennuspehmusteita. Ei varmaan kannata tulla salille, jos painojen kolina häirittee. Lisäksi joku töyhtötukkahauispumppailija ilmeisesti suunnitteli mua tulevien lastensa äidiksi, koska se tuijotti meikäläistä intensiivisesti treenin alusta loppuun. Tai sitten mulla oli niin karmee maastavetotekniikka, ettei se voinut olla vilkuilematta jatkuvasti.

"Moi, me ollaan kuntosali ja meidän tiloissa ei saa käyttää mankkua ja meidän kaikki tangot on yhtä karheita kun märkä saippua, niin hyvää mavepäivää sullekin!"

Jäätiin Helsinkiin (tai jonnekin Vantaalle) yöksi tämän päivän Tubecon Industry Dayta varten ja siinä eilisen illan ratoksi pistettiin vielä meidän keynote-puhe kokonaan uuteen uskoon, kun Rahkaäijälle iski epätoivo, että meidän puhetykitys ei ole tarpeeksi tyylikäs, uskottava ja hipsteri. Pistettiin läpät kuntoon ja lopun iltaa arvosteltiin yleisurheilun MM-kisojen osallistujien hiustyylejä.

Invahuone ja kattokahva. Arvostan!

Meillä oli hotellissa jostain syystä invahuone ja mukavasti lähti päivä liikkelle, kun saattoi kammeta itsensä sängystä ylös katosta roikkuvaa kahvaa käyttäen. Vessassakin oli kahva ja olis meinaan näppärä kotonakin hirvittävän kyykkytreenin jälkeisenä päivänä nousta pöntöltä kattokahvaa käyttäen. Holiday Innin aamupala oli 3/5, kuten aina, koska ne ikinä hommaa rahkaa sinne.

Harkitsin turtles-kalsareita, mutta päätin pukeutua, kuten aikuiset yleensä.

Kympin maissa siirryttiin Hjallisen jäähallille ja Rahkaäijä leuhkasti veti johonkin henkilökuntaparkkiin, "kun meillä oli niin runsaasti tota esitystekniikkaa" (=läppäri) mukana. Aamupäivä kuunneltiin muiden hölinöitä ja kiihkeästi odottelin lounasta saapuvaksi ja panikoin meidän omaa läpätystuokiota, johon tuntui olevan jatkuvasti sata vuotta aikaa.

Haluaisin unohtaa tämän mahdollisimman pian. Jos tonne olis ostanut lipun, se olis maksanu 300 e, niin ihan ei ollu linjassa tarjoilut sen kanssa. Anteeks nyt vaan.

Lounas oli valitettavasti järkyttävä rimanalitus. Tarjolla oli kanaceasarsalaattia eli yhtä kuin pelkkää majoneesia ja lisäksi patonkia. Tommosista tilanteissa mun mieleen vaan hiipii primitiivinen pakokauhu, että tälläkö pitää pärjätä koko päivä ja kuolen varmasti nälkään ja keripukkiin ennen kello neljää. Totuus oli kuitenkin se, että siinä ei paljon kurnivaa mahaa huomannut, kun jännitti puhe niin sairaasti. Esiintyminen on mulle ihan luontaista, mutta niin on myös jännittäminen. Joskus julkiset esiintymiset jännittää ja joskus ei yhtään ja esimerkiksi voimanostokisat jännittää aina ihan älyttömästi. Vaikka jännittää, se ei vie mitenkään toimintakykyäni ja saan siitä jotakin extrabuustia.

Terve, olen Vuohensillan Anni ja olen influessa. Toivottavasti olet saanut rokotteen.

Vihdoin kello löi 14.45 ja lauteille kiipesi Vuohensillat Tampereelta. Kaikenlaista väkeä ne päästääkin puhumaan isoon media-alan tapahtumaan monisatapäiselle yleisölle. Meidän puheen otsikko oli lyhyen ytimekkäästi How to build a global business eli miten luoda kansainvälinen bisnes. Ihme hommaa tommonen, että otsikot pitää olla niin hienosti englanniksi, vaikka jutut vedetään suomeksi. Mutta otsikko ei ollut meidän keksimä!

Puhuuko joku siellä vähän käsillään?

Mä mietin aamulla vielä, että miten alottaisin napakasti meidän osuuden. Sitten sen keksin ja kun kerroin tämän Rahkaäijälle, molemmat repesi nauramaan, koska tiedettiin jo, miten paljon yleisö tulee rakastamaan sitä juttua. Jos me ollaan jotain opittu tässä puolentoista vuoden aikana, niin se on se, että mitä bisnes- ja mediahipsterit haluaa kuulla ja millaisia laineja ne jakaa Twitterissä. Niinpä aloitin setin sillä, että kerroin kuinka edelleen itse inspiroidun tästä meidän tarinasta ja vieläkin ihmettelen, että miten tämä kaikki saattoi tapahtua meille. Mutta se on hauskaa, koska se on täydellisen totta!

Osui ja upposi!

Toisina päivinä jo kyllästyttää puhua prässäämisestä, mutta aina kun alan kertomaan tätä koko tarinaa jollekin, innostun! Me ollaan päästy tekemään niin mielettömiä juttuja, joista on sata ja yksi hauskaa ja välillä ihan absurdiakin stooria kerrottavaksi. Esimerkiksi edelleen ärsyttää, että ei voida kommentoida Logan-elokuvan mainoksen tekemistä, koska se oli niin uskomaton tarina kokonaisuudessaan, että on oikeasti sääli, etten voi jakaa sitä vaikkapa täällä blogissa. Mua inspiroi valtavasti se, millaisella hyökkäyksellä tartuttiin samantien tähän ainutlaatuisen tilaisuuteen kiinni, vaikka ei ymmärretty mistään mitään ja kuinka ollaan kasvatettu tästä oikea bisnes ja yritys, jonka ekan tilikauden liikevaihto on pyöreesti neljännesmiljoona. Välillä alkaa vaan epäuskoisesti hihittämään, kun mietin, kuinka hullua kaikki on ollut. Ei mitään järkeä!
Me oltiin myös viime vuonna Tubecon Industry Dayssa jossain nopeassa haastattelussa lavalla ja oli upea hoksata, että vielä viime vuonna me ei millään olisi voitu vetää samanlaista settiä yleisölle, koska kaikki oli silloin vielä niin alussa. Nyt tässä tarinassa on luurangon ympärillä lihaa.

Rahkaäijällä oli tyylikäs takki.

Kertoiltiin meidän puheenvuorossa vähän tarinaa tähän asti ja maalailtiin tulevaa. Esiteltiin eli niin sanotusti pitchattiin myös yksi mobiilisovellus-start up, jossa ollaan nyt mukana ja se herätti todella paljon kiinnostusta ja ihmiset tulivat nykimään hihasta esityksen jälkeen ja halusivat kuulla lisää. Kotimatkalla Tampereella meitä alkoi naurattamaan, kun muisteltiin TTY:n yrityskursseja vuosia sitten. Yksi näistä oli liiketoimintasuunnitelmakurssi, jossa osana oli pitchata liikeidea raadille. Vähän niinkuin Leijonanluolassa. Kurssin opettaja Seppo suhtautui aika kriittisesti meidän pitchauksiin ja antoi aika rankkaa palautetta meille. Olisipa Sepi nähnyt meidät tänään, kun pitchailtiin menemään Hartwall Areenan lavalla.

Palaute meidän key note -puheenvuorosta oli tosi hyvää palautetta niin Twitterissä, kuin livenäkin. Wau, tuntuu hienolta!

Lavalla alkuun huomasin, kuinka kädet tärisi ihan holtittomasti, kun jännitti niin, mutta siitä huolimatta puhe meni tosi hyvin ja saatiin siitä monia kehuja, joka saa kyllä todella hyvälle fiiliksellä. Meidän puheosuuden jälkeen käytiin vielä lavalla keskustelu Roni Backin ja Mansikkkan kanssa ja tämän keskustelun veti Riku Nieminen eli vanha kunnon Munamies. Jos meitä joskus ärsyttää olla murskaajia, niin ei käy kateeksi Munamiestäkään.

Munamies oli aika tosi mukava ja fiksu, en oo oikein pitänyt minään aikasemmin, ehkä koska munamies.

Jos et mitään muuta seuraa suomalaisessa YouTube-kentässä, niin tsekkaa Roni Backin videot. Arvostan tätä kaveria erittäin paljon, tekee tosi hyvää sisältöä ja on reilusti kunnianhimoinen, mutta äärimmäisen mukava ja nöyrä.

Kun kaikki pölinät oli ohi, Rahkaäijä revittiin samantien jonnekin puhumaan lisää mobiilisovelluksesta ja mulla oli sillä välin hyvää aikaa sosialisoitua kaikkien kanssa, jotka lähelleni erehtyivät. Olin pistänyt jo etukäteen viestiä Juliaihminen-bloggaaja Julialle, että voisko törmätä Tubeconissa ja siinähän sitten törmäiltiin pidemmän aikaa ja oikeesti en ehkä kestä, kuinka mahtavaa se oli. Kuten taannoin kerroin, Julia on mun yks lempibloggaajista ja aina se on vähän jännittävää tavata tällanen tyyppi. Julia oli aivan ihana ihminen ja juttua olis kyllä riittänyt pidemmän aikaa!

Mikäs tässä verkostoituessa!

Kun päästiin vähän aikaa sitten kotiin, ovessa oli valituslappu naapurilta ja sen jälkeen kirjaimellisesti liukastuin kissan yrjöön. Hyvä, ettei arjen realiteetit sumennu kaiken keskellä. Huomenna me taas vaihteeks tehään videoita ja mennään Sappeeseen ajamaan ja salille podaamaan. Sunnuntaina sitten taas Tubeconiin!

Kotimatkalla pysähdyttiin maistelemaan Ullan Pakaran herkkuja!

Tässä postauksessa oli 100 % liikaa ärsyttävää start up -sanastoa ja 0 % prosenttia asiaa ja luultavasti tarpeeksi monta kuvaa omasta naamastani. Lisäksi Rahkaäijä moitti, että tätä postausta on hengästyttävä lukea, kun koko ajan mennään niin kovaa. Siitä en ota mitään vastuuta, lukija käyköön välillä jääkaapilla, jos haluaa pitää taukoa. :D Mutta hauska päivä ja huiketa ihmisiä, aikamoista tämä elämä!

Mahtavaa viikonloppua!