Villiä ajatustenvirtaa

Nyt ajattelin vaan istua tähän läppärin äärelle ja naputella kaikki, mitä mieleen tulee sen suuremmin suunnittelematta. Tai en yleensäkään kauheasti suunnittele postauksia, mutta kyllä niissä etukäteen jonkinlainen juoni saattaa olla. Tai sitten ei.
Me lähdetään sunnuntaina Floridaan! Lennetään ensin Miamiin (tekisin muuten mieli koko ajan kirjoittaa Maiamiin) ja ajellaan sieltä sitten Orlandoon. Sitä ennen pyörähdän kuitenkin Reetta-ystävän kanssa Saara Aallon konsertissa lauantaina. Siitä tulee varmasti hienoa!

Saattaa tämmösillä napapiirin sankareilla nahka käristyä ja tulla pikkusen hiki.

Mua jännittää hirveesti lähteä. Olen kova tyttä jännittämään monenmoista ja varsinkin ihan ihme juttuja. Esimerkiksi esiintymistä en jännitä juuri koskaan, mutta sitten mietin täällä pää sauhuten, että entäs jos meidän kone on ylibuukattu ja meidät raahataan lattiaa pitkin ulos? Jos tulee taas migreeni lentokoneessa (kuten edellisellä lennolla Amerikkaan päin) ja oksennan jonkun syliin? Mitäs jos me jäädään Jenkkien päässä rajatarkastukseen jumiin, eikä päästä maahan? Mitä jos hotelli onkin kauhea ludeläävä? Entäs jos Disney Worldissa on viiden tunnin jonot joka paikkaan? Erilaisia jännitystiloja ei myöskään helpota se seikka, että olemme ehdolla Shorty Awardseissa ja mietin joka päivä noin viisi tuntia tätä gaalaa. Entäs jos me voitetaan? Mitäs jos me ei voiteta? Onko noloa, jos en tunnista yhtään leffatähteä, laulajaa tai miljonääritubettajaa? On varmaan. Rahkaäijä taas on semmonen, että sitä ei huoleta yhtään mikään. Se on varma, että me voitetaan ja kaikki menee muutenkin aivan putkeen. Tai niin varmaan meneekin, mutta mulla on silti oikeus spekuloida erilaisia skenaarioita. :D

Kävin tänään tukkalääkärissä ja kokeilin uutta huulipunaa. Hyvin mätsää!

Aina, jos jokin asia jännittää, koitan kelailla, että olen selvinnyt vastaavista jutuista aivan hienosti ennenkin. Voin kyllä sanoa, että se ei nyt toimi tuohon Shorty Awardsiin, nimittäin mitään vastavaa ei ole koskaan ennen osunut eteen. Se on vaan niin iso ja merkittävä juttu, että joku Tubeconin Tube Awardsit tai Blog Awardsit ehkä vähän kalpenee tuossa rinnalle, mitenkään niitä väheksymättä! Shorteissa me ollaan niin kovassa porukassa, että ei voi muuta kuin mennä pää pystyssä mestoille ja näyttää siltä, että tänne me kuulutaan. Näyttelijä-kategoriassa on muuten ehdolla Channing Tatum ja Ryan Reynolds, voisin käydä vähän jutskaileen niiden kanssa. Siis ihan vaan jutteleen, hööhöhöhö!

Täysin asiaan liittymätön varoituksena sana kaikille. Wasabi-rucola on joku ihmiskunnan pahin huijaus, aivan kammottavaa. Yleensä Leo-kissa yrittää järsiä kaikkia salaatteja tai persiljoita, jotka on pöydällä, mutta tähän se ei koskenutkaan. Kertoo jotakin.

Mun piti istua tässä niin kauan kuin kaikki sanottava on sanottu, mutta tässä välissä pohdiskeltiin jo, että pitäisi meidän lähteä toukokuussa Berliiniin, kun siellä on joku tapahtuma, johon meitä kyseltiin. Joo, mennään! Mä oon aina valmis lähtemään melkein mihin vaan. Eikä Saksaan mennessä tarvitse jännittää pääseekö maahan, kun siellä ei kukaan kuulustele rajalla! Mä en olekaan käynyt ikinä Berliinissä, joten se voisi olla hauska reissu ja itse asiassa saksalaiset on melkein jenkkien jälkeen kovimpian meidän videoiden kuluttajia, eli oltaisiin ikään kuin omalla maalla.

Pojat on jo unohtaneet kissavaalien kaunat. Kissoille koittaa myös hyvät ajat meidän reissun aikana, kun tänne tulee niille hoitaja asustelemaan. Jee!

Me ollaan yritetty ennakoida jet lagia jo tällä viikolla ja ollaan tahallaan venytetty nukkumaanmenoa, mutta ongelmana on ollut se, että vaikka menisi kuinka myöhään nukkumaan, yhdeksältä aamulla molemmat pomppaa ylös kuin tikat. En tiedä miten tikat pomppaa, mutta ainakaan me ei olla saatu nukuttua aamuisin. Tilannetta on paikattu naurettavan pitkillä päiväunilla, joista ei tule kuin päiväunidarra ja löysä elämänasenne. Tämä meidän rimpuilu on kuitenkin ihan turhaa, koska se seitsemän tunnin aikaero tulee joka tapauksessa lyömään päin pläsiä ja kovaa. Reilussa viikossa ehtii juuri tottua Itärannikon aikaan ja sitten palataankin jo Suomeen, huh! Kävin tänään apteekissa ostamassa ekstravahvaa melatoniinia, jos siitä olisi jossakin kohtaa hyötyä.

Ihan näinä päivinä ilmestyy Hydraulic Press Channel -mobiilipeli ja siinä heiluu Lauri-hahmo, joka näyttää suunnilleen tältä. Ihan kun ei kävisi tuosta reissusta ja sen valmisteluista jo tarpeeksi kovilla kierroksilla, niin se on hyvä, että lisähypeä saadaan vähän pelin julkaisusta. 

Vielä palatakseni Saara Aaltoon, luin tänään kampaajalla hänen haastattelunsa ja jotenkin symppaan Aaltoa kovasti, koska hän on ollut aivan hullussa pyörityksessä viimeiset kuukaudet. Me saatetaan tietää itsekin jotain pientä kovasta pyörityksestä, niin pystyin löytämään haastattelusta monia tuttuja ajatuksia. Hän muun muassa sanoi näin "En halua kuulostaa siltä, etten olisi kiitollinen kaikesta tapahtuneesta, mutta tämä ei ole ollut helppoa. Takan on yksi rankimmista vuosistani." Siitä on joskus vähän vaikea puhua, että menestys voi olla myös raskasta, kun pyöritys on kovimmillaan. Ylipäätään menestyksestä on vaikea puhua, ettei leimaudu leuhkaksi tai kiittämättömäksi tai ylpeäksi tai liian nöyräksi tai ihan mitä tahansa, aina on jonkun mielestä väärin menestytty.
Luulen, että meillä oli ehkä tiukimmat hetket viime syksynä. YouTube-elämän kuherruskuukausi oli ohi ja hommia painettiin ihan kunnolla, eikä tulevaisuudesta ollut kuitenkaan mitään tietoa. Entäs jos tämä kaikki loppuu ensi viikolla? Mulle oli myös tosi vaikea paikka jättää entiset työt, vaikka tiesin, että se on oikea päätös ja me haettiin aika paljon sitä tapaa, miten me tehdään sopuisasti yhdessä töitä. Nyt tuntuu, että ne roolit ovat löytyneet ja turhat väännöt on vähentynyt noin 75 prosenttisesti. Jos aviopuolison valinta ylipäätään on tärkeä päätös, vielä tärkeämpää se on silloin, jos meinaa tienata elantonsa yrittäjänä yhdessa puolisonsa kanssa. Me ei kylläkään aikanaan tiedetty päätyvämme yrittäjiksi yhdessä, mutta ehkä toivottiin. Ajateltiin, että meistä tulee konepajakeisari ja sen keisarinna. Tulikin YouTube-keisari ja sen keisarinna.

Bongaa vihreyden keskeltä leuanvetäjä.

Taas kirjoitus keskeytyi, kun kävin saunassa, mutta ajatus juoksee edelleen. Ja nyt Leo kaatoi roskiksen. Ja vähän aikaa sitten hätistelin sitä alas keittiön yläkaapista, josta se yritti pyydystää herkkunappuloita. Välillä mietin, että bengalit ei vaan ole tarkoitettu lemmikeiksi, ne on vielä niin lähellä villikissaa, ettei sopeutuminen ihmisen määräiltäväksi suju aina kovin hyvin. Leolla ainakin on ainainen tuhovimma, millä se purkaa ylimääräistä energiaansa ja kapinoi systeemiä vastaan. Erikoisia otuksia nuo kissat.
Sitten taas asiasta aivan toiseen. Kerroin hetki sitten, että Rahkaäijä haluaisi myydä läskipyöränsä, mutta se vaihe menikin nopeasti ohi ja nyt myynnissä on täysjoustomaasturi, sillä Rahkaäijä päivittää sen sähköpyörään! Käytiin viime lauantaina pyöräkauppa Nippelin koeajapäivässä testaamassa sähkömaastureita ja se taisi upota syvälle Rahkaäijän sieluun, sillä ukkeli pisti tänään sähkötäpärin tilaukseen. Pyörän pitäisi olla sen kokoinen, että määkin voin sitä joskus lainata. Onneksi meillä ei ole hirveästi pituuseroa. Millään 20 sentin pituuserolla ei voisi pahemmin lainailla toisen pyöriä. Sähkäritäpärissä on kahden viikon toimitusaika, mutta onneksi me lähdetään reissuun, niin Rahkaäijän ei tarvitse odotella sitä kieli pitkällä päivästä toiseen, vaan on muuta tekemistä.

Nyt kello on jo vaikka mitä ja tätä kirjoitusripulia on kestänyt jo tarpeeksi kauan. Monenlaisia päänsisäisiä tuntemuksia tässä tulikin jo käsiteltyä. Seuraava postaus tulee varmaan reissusta tai sen jälkeen, kuka tietää. Ei muuta kuin tsemppiä tänne räntäsateeseen, me lasketaan Miamissa Mustangin katto alas ja ajetaan auringonlaskuun!