Lidlin minisortseissa hienostoravintolaan

Meidän lento Orlandosta New Yorkiin on kaksi tuntia myöhässä, joten nyt on hyvin aikaa kirjoittaa eilisestä. Sen verran on pakko sanoa, että lentokentän turvatarkastus amerikkalaiseen tapaan ei ole mitään leikinpeliä, vaan varsin vakavaa touhua. Läpivalaisulaitteet on sitä luokkaa, että niistä varmasti ilmenee myös puuttuvat sisäelimet.

Orlandon lentokenttä, jossa järjestettiin voimanoston MM-kisat viime vuonna.

Eilen meillä oli siis viimeinen kokonainen päivä Orlandossa ja päätettiin "säästää" ja jättää vesipuisto väliin. Olisi kannattanut mennä vaan sinne vesipuistoon, niin olisi kulunut noin viisi kertaa vähemmän rahaa. :D Selailtiin nettiä ja huomattiin, että International Drivelta löytyy kaikenlaista nähtävää ja shoppailtavaa. Se on siis pitkä katu etelä-Orlandossa, jonka varrella on hotellia, outlet-myymälää ja huvitusta joka lähtöön.

Rahkaäijä sai mut puhuttua ympäri helikopteri-ajelulle ja niin me lähdettiin vajaaksi vartiksi pörräilemään Orlandon taivaalle. Vitsailtiin, että se on halvin tapa nähdä kaikki huvipuistot, kun lentää niiden yli. Upeita maisemia! Olin kyllä välillä vähän kauhuissani, koska helikopteri oli huomattavan pieni ja heilui ja tärisi ilmassa. Ilmakuopat on oikeastaan aika hauskan tuntuisia lentokoneessa, mutta ei pikkuauton kokoisessa kopterissa.

Helikopteriajelun jälkeen käytiin nauttimassa nopea ja herkullinen Subway-patonki, koska ei päästy yhteisymmärrykseen buffetravintolasta ja kahdesta käännyttiin pois, kun meininki ja ruoka ei miellyttänyt. Täällä buffetit on aivan älyttömiä, maksaa yleensä reilun kymmenen dollaria ja sillä saa monien metrien buffetruuat ja jälkkärit ja limsat. Ollaan poikettua muun muassa parissa tällaisessa sushibuffetissa ja nyt on kieltämättä sellainen olo, että en halua nähdäkään sushia pitkään aikaan.

Tien varret on täynnä erilaisia mainoskylttejä ravintolaista ja huvituksista ja tällaisesta kyltistä bongattiin International Drivella sijaitseva Wonder Works, joka näyttää aivan siltä, kuin talo olisi katollaan. Sisällä asiat ei kuitenkaan ole ylösalaisin, vaan kohtuulliseen hintaan (huvipuistoihin yms verrattuna) pääsee tekemään ja kokemaan kaikkea hauskaa vähän Heureka-tyyliin. Varmaan paras hinta-laatusuhde tän reissun turistikohteista, tosi kiva paikka!

Me ei olla erityisen kovia shoppailemaan, mutta lähdettiin nurinpäintalon jälkeen Outlet-ostoskeskukseen, joka oli ihan valtava. Käytiin vastaavassa aikanaan Los Angelesissa ja esimerkiksi Conversella, Vansilla, Adidaksella ja Pumalla on isot kaupat noissa. Viime reissulla eli neljä vuotta sitten Rahkaäijä fiilisteli Conversen myymälässä supermiestennareita salikengiksi, mutta oikea koko oli silloin loppu ja mies on siitä asti fiilistellyt niitä. Nyt tärppäsi ja tästä lähtien Rahkaäijä vetää mavet supersiisteissä Converseissa. Niissä oli joku muu tyyppi kuin Supermies, mutta yhtä kaikki ne oli komeat. Mä löysin Toy Story -vansit, joissa oli Buzz Lightierin kuvia, mutta niistä ei tietenkään ollut kokoja, joten ne jäi nyt vuorostaan piinaamaan mua. Täytyy katsoa olisiko Ebayssa.

Shoppailuja rajoittaa sopivasti myös se seikka, että kortilla maksaminen on täällä yksi suuri farssi. Juuri missään ei ole sirukortinlukijoita eli Visa Electron on ihan poissa pelistä ja myös yllättäen Mastercardin debitin kanssa on ollut ongelmia. Visan debit-kortit on käynyt suurimmassa osassa paikoista.

Meidän sukuun syntyy ihan pian uusi jäsen. Ostettiin sille tuliainen Disney Worldista!

Outlet-shoppailun jälkeen istuttiin alas googlettamaan sopivaa ravintolaa. Se on tätä nykyaikaa, että ruokapaikkaa ei voi valita ilman Tripadvisorin arvosteluita. 😀
Koska me ollaan tämmösiä suursyömäreitä, on buffet aina järkevä vaihtoehto. Niinpä Rahkaäijä bongasi läheltä raflan, jolla oli mainiot arvostelut ja huhujen mukaan se oli buffet, mutta kallis sellainen. Päätettiin ottaa riski ja käveltiin katsomaan mistä on kyse.

Ravintolan pihassa oli vallet parking eli työntekijät parkkeeraa auton puolestasi, mutta me oltiin poikkeuksellisesti kävellen liikkeellä, joten ei päästy nauttimaan tästä ilosta. Pysäköintipalvelu kuitenkin kieli siitä, että kyseessä ei ole mikään tusinabuffet. Sen huomasi myös ovesta sisään astuessa, koska kaikilla vastaanoton naisilla oli jakut ja suorat housut ja myös kaikilla muilla asiakkailla näytti olevan puku tai hienot mekot. Mulla oli tosiaan Lidlin miniurheilusortsit ja Lidlin toppi eli olin suunnilleen alasti, koska ulkona oli varmaan sata astetta lämmintä (Fahrenheiteissä itse asiassa 91!) ja Rahkaäijällä t-paita ja sortsit. Meitä ei kuitenkaan heitetty heti ulos, koska taktiikkana oli ilmeisesti se, että "me emme syrji ketään, mutta hintamme syrjii". Buffet maksoi kepeät 50 donaa per pää, eikä se sisältänyt jälkkäreitä tai juomia. (Yleensä tosiaan harrastetaan niitä kympin buffetteja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.)

Päätettiin kuitenkin jäädä, vaikka mua kauhistutti sekä hinta että oma totaalinen alipukeutumiseni. Mutta kerrankos sitä ollaan vähän turisteja! Odotettiin hetki pöytään ohjausta ja siellä pistettiin varmaan joku kerjäläishälytys päälle, koska meidät oikeasti ohjattiin syrjäisimpään takanurkkaan. En valehtele yhtään, ihan viimeinen pöytä ravintolan perällä. Huomattiin, että taktiikkana on ohjata juntit turistit takanurkkaan, koska siellä istuo muitakin hihattomissa ja lippiksissä ja pukuporukat pääsivät ravintolan etuosaan, josta kaikki näkevät heidät. Tällä varmaan pidetään yllä illuusioita hienostoravintolasta.

Kun päästiin pöytään, meille tuli esittäytymään tarjoilija, joka lupasi palvella meitä koko illan. Ja tahdon korostaa, että tarjoilija oli erittäin muodollinen, suorastaan naurettavan pönöttävä. Rahkaäijä oli koko illan Sir ja meikä tietysti Madam.

Jutun juoni oli siis se, että buffetissa oli tarjolla alkuruoka ja lihan lisäkkeet ja itse lihat taas tarjoiltiin pöytään. Ympäri salia kuljeskeli hienoihin pussihousuihin sonnustautuneita herratarjoilijoita, joilla oli miekoissa erilaisia lihoja ja he tarjoilivat näitä sitten halukkaille.

Lihahalukkuudestaan pystyi näppärästi ilmoittamaan pöydässä olevalla lätkällä. Jos sen käänsi punaiseksi, tarkoitti se, että ei lihaa kiitos ja vihreän puolen esiin kääntäminen oli vihje tarjoilijoille, että nyt sitä pihviä pöytään. Näitä tarjoiltavia lihalaatuja oli laskujeni mukaan ainakin kahdeksan, oli nautaa, sikaa, kanaa, makkaraa ja pekonia. Ja jokainen niistä oli aivan helvetin hyviä. Siis oikeesti. En varmasti ole missään syönyt yhtä hyviä pihvejä, kuin tuolla. Aivan täydellisiä! Kypsyydet oli aivan kohdallaan ja maku aivan huikea.

Myös alkuruokapöytä oli aivan pöyristyttävän hyvä. Erilaisia salaatteja, juustoja, kasviksia erilaisissa mausteöljyissä, hedelmiä, leipää... Lämpimissä lisukkeissa oli tarjolla muun muassa kastikkeita, riisiä ja kermaperunoita. Kermaperunoissa oli ilmeisen runsaasti parmesaania ja ne oli uskomattoman täyteläisiä ja tuhteja. Lihan kaveriksi tuotiin muuten paistettuja banaaneja, joiden tarkoitus oli tasapainottaa tilanne eri lihojen välillä. Mä vedin banskuja kyllä aivan sellaisenaan, ei varmaan tarvitse sanoa, että ne oli parhaita ikinä.

Salissa pyöri myös ravintolan päällikkö tai joku muu iso tirehtööri, joka kävi kyselemässä kaikilta tunnelmia. Myös meidän "oma tarjoilija" kysyi ainakin viisi kertaa kuulumisia ja tarpeita. Yksi naurettava juttu oli myös se, että tarjoilijalla oli noin puolen metrin pituinen pippurimylly, jonka kanssa hän kävi tarjoamassa pippuria ruokaa, kun lautasen oli saanut täyteen buffetista.

Sen lisäksi, että ruoka oli aivan huikean hyvää, oli koko konsepti niin erikoinen, että kokemus tuntui aivan rahan arvoiselta. Eikä se haitannut mitään, että mulla oli Lidlin minisortsit, aivan hyvin meni silti!

Kun päästiin viimein lähtemään ravintolasta, oli jo melkein hämärää ja ajeltiin International Drivella ja fiilisteltiin perjantai-illan tunnelmaa. Huvipuistot oli upeasti valaistuja ja koko katu välkkyi neonvaloja. Tuli erittäin vahvasti Las Vegas mieleen!

Vielä kerta kiellon päälle, ajateltiin, kun näimme yhdessä kadun varrella olevassa tivolissa Slingshot-laitteen, joka on kuin ritsa ja ampuu matkustajat 6 G:n voimalla 120 metrin korkeuteen. Pakko sitä oli päästä kokeilemaan! Otettiin kaksi ajoa ja varsinkin ensimmäinen lähtö oli aivan sairas, kiljuin suoraa huutoa ja avasin silmät vasta ylhäällä, kun pyörimme Orlandon iltataivaalla. Mitkä maisemat taas kerran! Jalat tärisi ja ääni oli aivan käheänä, kun päästiin pois laitteesta. Yrittivät vielä kaupitella videota, joka oli kuvattu ensimmäisen lähdön aikana. Ei ostettu. 😀

Kaikki pankkitilit kuiviin imettynä ja maha täynnä vihdoin poistuttiin International Drivelta, joka oli hyvä meille. Ehkä matkan kivoin päivä! Tai miten näistä nyt voi valita, kaikki päivät on ollut kivoja.

Kohta lennetään New Yorkiin ja pääfokus siellä on huominen Shorty Awards -gaala. Siitäkin tulee varmasti hienoa! Maanantaina lähdetään sitten illalla takaisin Suomeen. Voi tulla kotimaan kelit hieman shokkina Floridan helteiden jälkeen. Onneksi on tuo New York välissä loiventamassa. Mutta siellä voin ottaa käyttöön mun uuden college-paidan, jossa on palmuja ja siinä lukee Florida. Ihanan junttia! 😎