Pyörä alle ja nimi lehteen!

Eilen illalla yhdeksän jälkeen sain ahaa-elämyksen, että Sportin uusin numero on ilmestynyt ja siltä seisomalta oli pakko lähteä Prismaan pyydystämään sitä. Jostakin syystä uusi lehti ei ollut vielä saavuttanut tätä syrjäistä Tampereen kolkkaa ja jäätiin ilman Sportia, mutta tänään kävi parempi tuuri. (Saatoin kylläkin selata lehden läpi jo Digilehdet-sivustolla.) Kaipaanko peppujumppavinkkejä vai miksi himoitsin lehteä niin paljon? Syy oli tietenkin se, että me ollaan siellä! Monet ehkä tietää sanonnan "lapa jäähän ja nimi lehteen", mutta tämä oli nyt enemmänkin pyörä alle ja nimi lehteen!

Höhöh, siinä sitten melkein samanlaisia pyöräilytakeissa hengaillaan.

Haastattelu tehtiin aiemmin keväällä ja kerroinkin täällä, että kuvauspäivänä oli aivan naurettavan liukasta, eikä kuvien ottamisesta meinannut tulla mitään. Kuvasta tuli kuitenkin oikein hyvä, kun siinä ei kukaan liu´u pyllymäkeä alas. Juttukin oli erittäin hyvä! Haastattelun kävi tekemässä Jenni, joka on jo entuudestaan tuttu meille ja kerrankin oli sellainen haastattelu, missä ei ollut yhtään virhettä edes tarkastusvaiheessa. Joskus tuntuu, että koko jutun saisi kirjottaa uusiksi, kun jotkut toimittajat on niin pihalla. Siis ihan oikeasti! Haastattelussa oli myös ihana vaahdota pyöräilystä ihan rauhassa, koska se on yksi lempipuheenaiheistani.

Pyöräily ei ole meille treeniä. Ei niin, se on meditointia, mukavaa kuntoilua, yhdessäoloa, luonnossa olemista ja hauskanpitoa.

En tiedä, kuinka monta haastattelua ollaan annettu tästä YouTube-jutusta, mutta kun joka ikinen haastis alkaa kysymyksellä "kertokaapas nyt mistä saitte idean näihin prässivideoihin ja miten kaikki alkoi?" tulee oikeasti sellanen olo, että kysyppä joku toinen. Tekisi mieli vastata, että lue niistä kaikista aiemmista lehtijutuista. :D Siksi tällainen erilainen haastis oli tosi kivaa vaihtelua! Kaikkein parasta on, jos voin innostaa muitakin pyöräilemään ja toivon, että joku saisi tästä jutusta vähän kipinää kaivaa pyörä esiin ja lähtee polkemaan. Tai aloittaa yhteinen pyöräharrastus, koska se on mitä mainion parisuhdeharrastus!

En ehtinyt vielä perehtymään lehteen kunnolla, mutta kiva kun on paljon pyöräilyä!

Juuri eilen vietimme parisuhteen laatuaikaan läskipyörien päällä tunnin maastolenkillä. Voisi sanoa, että tämä oli kevään ensimmäinen maastopyöräily, sillon molemmat on kiihkeästi odottanut lumien ja etenkin jään sulamista metsästä. Tämä maastopyöräilytalvi ei ollut kovin kehuttava kelien puolesta.

Olen muuten varovaisen toiveikas, että ärtynyt polvi on menossa parempaan suuntaan, pyöräily tuntui eilen ainakin ihan hyvältä!

Eilisillan keli oli kuitenkin erittäin kehuttava ja upea! Tuli todella keväinen olo, kun poljettiin aurinkoisess metsässä. Muutenkin ihmisiä oli paljon liikkellä ja Iidesjärven ympäristössä pyöri kaikenmaailman lintubongareita. Me kyllä uumoiltiin, että eräs kiikarirouva ei suinkaan katsellut uivia sorsia, vaan vastapäisten kerrostalojen ikkunoista sisään. Saattoi sielläkin jotain komeita kotkia näkyä.

Ihana kevätaurinko!

Tuli oikein himo maastopyöräilyyn ja sovittiin, että nyt ajetaan maastossa mahdollisimman paljon. Rahkaäijä myös speksaili lenkin aikana uutta läskipyörää itselleen, pitää olla kuulemma etujousitettu. Se olisi kieltämättä kiva, mutta itse tykkään nykyisestä läskistä liikaa, eli en lähde mukaan tähän kilpavarusteluun. Jos joku on siis vailla Whiten läskiä sopuhintaan, pistäköön viestiä. Veikkaan nimittäin, että Rahkaäijältä menee hetki, ennen kuin saa sen Fillaritorille myyntiin, joten näin "tiskin alta" sen saisi nopeasti. Eli merkki on White (XXL:n ykkössukupolven läskejä), koko 17" ja väri musta. Pyörä on käytetty ja jotain naarmuja rungossa ja jarrut vähän vinkuu, mutta ei mitään, mikä estäisi tai häiritsisi ajamista. Suoraan mettään vaan! Mä oon 169 cm pitkä, niin mulla se on hintsusti liian iso. Rahkaäijä on 176 cm ja koko on aika passeli. Tuossa Sportin jutussakin oli muuten meidän vinkkinä, että läskejä kannattaa kyttäillä käytettynä, koska niissä ei ole työläitä (tai kalliita) huoltoja vaativia osia. EDIT 10.4.: Rahkaäijä muuttikin mieltään, eikä hennokaan luopua tästä pyörästä. :D

Tämä pyörä siis kyseessä! Pistä sähköpostia ja osta pois kuleksimasta!

Sitten asiasta aivan toiseen! Mä sain eilen sovitettavaksi mun (keskeneräisen) Shorty Awards -mekon ja oon ihan innoissani siitä nyt! Mekon tekee siis Janina Luukkanen, joka teki mulle mekot myös Tubeconiin ja ommellut monet leggingsit mulle. Mutta nyt on meinaan jotain erittäin hienoa tulossa!

Tadaa! Tää mekko näyttää niin hyvältä, että olen jo ihan gaalakunnossa, vaikka tukka on sekaisin ja eikä meikistä jälkeäkään. Jotkut ärsyttävät viisastelijat väittää, että aito hymy kaunistaa eniten. Ärsyttävintä on, kun ärsyttävät viisastelijat on oikeassa.

Olen niin täpinöissäni tästä, että haluan esitellä mekon, vaikka se ei ole vielä valmiskaan. Tuota violettia keinonahkaa metsästettiin ihan hiukan kissojen ja koirien kanssa, koska mulla ja Janinalla oli aivan selkeäsi mielessä juuri tämä väri, mutta se ei ollut ihan helppo löytää. Toiselle puolelle tulee tuollainen hiha, jossa on konekirjontakangasta. Tämä konekirjontakangas on ihan Janinan itse kehittelemä ja hänen tavaramerkkinsä ja siksi se haluttiin mukaan punaiselle matolle. Tai en mä tiedä minkä väriset matot siellä New Yorkissa meitä odottaa. Ehkä jotkut harmaat kuramatot vaan. :D

Vielä vähän nuppineuloja siellä täällä ja kirjonta ei ole kiinni hihassa. Selkä on tuollainen hauskan avoin. Se on varsin hyvä asia, koska tekonahka saattaa hieman hiostaa!

Mekko on aivan muutamia pikku viilauksia vaille eli hyvin ollaan aikataulussa. Mua kyllä kevysti jännittää miten pääsen tuonne hihan sisään itse repimättä sitä irti mekosta. :D Mutta se nähdään sitten! Lähtöön on kymmenen yötä, mutta varmuuden vuoksi aloitin pakkaasemisen jo tänään, ettei vaan tule hoppu.

Tässäpä oli jorinat tällä kertaa, mene ja osta Sport (tai lue jossain lehtihyllyssä salaa) ja etenkin lähde pyöräilemään, se kannattaa aina!