Turvallinen nostotekniikka ei ole mielipidekysymys

Törmäsin tässä keskusteluun, jossa puhuttiin maastavedon tekniikasta ja annettiin ymmärtää, että oikea tekniikka on mielipidekysymys, joillekin sopii toinen nostotekniikka ja toisille toinen. Ei siinä mitään, jos keskustelun aiheena olisi ollut vaikka jalkojen asento vedossa, jalat kapealla vai jalat leveällä (ns. sumoveto), vaan tässä puhuttiin siitä saako alaselkä pyöristyä noston aikana. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, koska ainoa oikea vastaus on, että ei saa. Tämä on ihan asiallinen huomio myös niille, jotka esimerkiksi töissä nostelevat painavia tavaroita, ei alaselkä silloinkaan saa pyöristyä.

Rahkaäijä näyttää mallia huonosta aloitusasennosta ja selkä pyöreänä nostamisesta. Olisin toivonut vielä vähän karmeampaa suoristusta.

Maastavedossa alkuasennossa selkä pitäisi saada suoraksi tai tarkemmin sanottuna neutraaliksi ja sen pitäisi myös pysyä suorana noston aikana. Alaselkä pyöristyy, jos alkuasento sakkaa ja vedon aikana ei saa pidettyä pakettia tiukkana. Vedon aloitusasennossa mua auttaa ajatus, että työnnän lantiota eteen ja työnnän myös rintaa eteen ja auki ja yläselkää tiukaksi. Tällöin selkä suoristuu melkein itsestään ja paketti tiukkana voi lähteä nostamaan. Jos aloitusasento on hyvä, mutta vedon aikana selkä pääsee pyöristymään, on se selkä vihje siitä, että tangossa on liikaa painoja. 

Joskus selkä pyöristyy myös liiallisuuksiin viedyn lähtöasennon takia. Usein tähän päädytään siten, että kun selkä pyöristyy maastavetoa tehdessä, sen seurauksena koitetaan nostaa enemmän jaloilla lähtemällä syvempää kyykystä. Tällöin kuitenkin sääret työntyvät niin eteen, että ne pakottavat tangon ja painopisteen liian eteen, josta raskaan kuorman nostaminen on mahdotonta. Tällöin tuloksena on se, että nostoasento hajoaa lähdössä ja selkä pyöristyy jälleen.

Havainnekuva siitä, kun sääret tulee vedon eteen. Tässä Rahkaäijän takapuoli on varsin ylhäällä, joskus näkee sellaisia vetoja, jotka lähtevät melkein syväkyykstä ja sääri on 45 asteen kulmassa tangon tiellä. Toki esimerkiksi lyhytjalkaisille sopii melko kyykystä lähteminen, mutta kannattaa varmistaa, että asento on optimaalinen itselle.

Se, että alaselkä pyöreänä tekeminen ei tunnu pahalta, ei tarkoita sitä, että se olisi itselle sopiva tyyli. Selkä kestää monenmoista, mutta aivan vissi ja varma on, että kukaan ei voi treenata maastavetoa vuodesta toiseen pyöreällä selällä, ennen pitkää tulee ongelmia. Maastavedon tekniikka pitäisi saada sellaiseen kuntoon, että selkä pysyy suorana niin sarjoissa kun kovissa ykkösissäkin. Vanha sanonta kuuluu, että kevyet raudat pitää nostaa kuin ne olisi painavia ja painavat niin kuin ne olisi kevyitä. Joskus kisoissa veto voi olla vähän taistelua, mutta harvoin näkee kokeneen nostajan tekniikan pettävän edes kisassa, vaikka tankoon olisi lastattu maksimiromut. Mutta ainakaan salilla ei pitäisi repiä niin kovia nostoja, että kanssatreenaajiltakin lentää välilevyt seinään.

Mun tyyli hakea maastavedon lähtöasento.

Maastavetoa ei kuitenkaan tarvitse pelätä sen takia, että pelkää tekevänsä väärin. Kenenkään selkä ei hajoa siitä, että harjoittelee vaikka tyhjällä tangolla. (Yleensä tangon päähän kannattaa kuitenkin laittaa painot, jotta tanko on aloitusasennossa oikealla korkeudella. Monilla saleilla on viiden kilon tai jopa 2,5 kilon painoja ns. kunnon kiekon kokoisena.) Jos kukaan ei ole katsomassa tekniikan perään, kannattaa vaikka puhelimella kuvata nostoja sivulta päin ja jos alaselkä pyöristyy, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä. Jos kevyillä painoilla tekniikka näyttää hyvältä, mutta painojen lisäys saa selän lörpsähtämään puoliympyräksi, on aika vähentää kiekkoja tangon päästä ja treenata tekniikkaa ja voimaa painolla, jolla selkä pysyy varmasti ruodussa.

Rahkaäijän staili hakea maastavedon aloitus on rullata tankoa.

Jos katsoo tarkkaan maastavetoa, voi huomata, että se on hyvin samanlainen liike kuin kyykky, mutta vain tanko käsissä. Tästä päästäänkin siihen, että jos maastaveto pitää tehdä selkä suorana, pätee sama myös kyykkyyn. Tämäkään ei ole mielipidekysymys, selkä ei saa pyöristyä kyykyssä. Joskus näkee aloittelijoilla sellaisia kyykkyjä, että koko ihminen on aivan mutkalla tangon alla ja koko selkä on pyöreänä. Yleisempää on kuitenkin se, että alaselkä pyöristyy kyykyn pohjalla, vaikka selkä pysyisi muuten ruodussa noston ajan. Tästä kuulee usein puhuttavan butt winkinä. Butt wink -asia on hyvin ja tarkoin termein selitetty täällä. Aika usein butt wink -ilmiö esiintyy, kun liikkuvuus ei riitä syvälle menemiseen. Mulla on ollut kyykkyuran alussa aika pahaa butt winkiä nähtävillä, mutta se on suurimmaksi osaksi poistunut liikkuvuuden lisääntymisen ja ahkeran kyykkämisen seurauksena.

Selän pyöristymisen lisäksi kyykyssä on toinenkin juttu, jota voi pitää niin sanotusti vaarallisena. Kyykkytekniikoita on tuhat ja miljoona ja osalla on jalat kapealla ja osalla levellä ja osa on pystymmässä ja näistä voisi keskustella loputtomasti, mutta siitä on kaikki yhtä mieltä, että polvien ei pitäisi painua sisään noston aikana. Tämä tapahtuu yleensä siinä kohtaa, kun nosto lähtee pohjasta ylöspäin ja polvet tykkäisivät mennä toisiaan kohti. Sen takia hoen aina kyykkytekniikkaa harjoitteleville, että polvee sivuun! Polvee sivuun -käsky on myös siitä hyvä, että sillä saa jalkojen lihakset mahdollisimman tehokkaasti osallistumaan yhteisen kyykkyhyvän eteen. Mä oon treenannut joskus kyykkyä niin, että jalkojen ympärillä polven kohdalla on kuminauha, jolloin polvia on pakko työntää sivulle päin kyykyssä. (Tässä postauksessa kuva ja juttua aiheesta)

Tässä loppukevennyksenä sellainen video, että katsojakin joutuu välilevynpullistumaleikkaukseen tämän jälkeen. Tämä video on myös hyvä muistutus siitä, että noston jälkeen maastavetotankoa ei kannata myöskään laskea selkä pyöreänä.

Kaikenmaailman tekniikkajutuista voi vääntää ikuisesti, mutta treeniuran alussa ja miksei myöhemminkin kannattaa varmistaa se, että nostotekniikka on turvallinen. Se on aivan asia numero yksi. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua, vaikka huomaisi, että onkin tehnyt aiemmin väärin, paremman tekniikan oppii kyllä. Kuten sanoin aiemmin, ei treenaamista kannata pelätä väärän tekniikan kauhussa. Jos mun veikata pitäisi, paljon varmemmin siitä tulee ongelmia, jos jää kotiin sohvalle köllimään, kuin se että lähtee liikuttamaan itseään.

Sellainen huomionarvoinen seikka kannattaa pitää mielessä, että isot painot ei takaa sitä, että jollain olisi nostotekniikka hallussa. Maastavedon voi tehdä vaarallisella tyylillä niin 20 kilolla kuin 200 kilollakin. 200 kilon kaverilla on vaan käynyt tuuri, että paikat on kestänyt sinne asti. Tulee vain mieleen, että kuinka paljon kaveri saisikaan vedettyä, jos tekniikka olisi kunnossa. Hyvällä maastavetoformilla saa varmasti parempia tuloksia pitkällä aikavälillä kuin huonolla.