Makumatka Marokkoon

Mä ja ystäväni Niina saatiin alkuvuodesta inspiraatio, että lähdetään työväenopiston kokkauskursseille! Ihan kieli pitkällään kuola valuen valittiin kursseja ja päädyttiin kahteen nepalilaisen kokkauksen kurssiin ja turkkilaiseen ruuanlaittoon. Tämä meidän uusi harrastus ei edennyt kovin hyvin, koska kaikki kolme kurssia peruttiin. Melkein lähdettiin jo soihdut kädessä polttamaan koko työväenopistoa, mutta annettiin kuitenkin vielä yksi mahdollisuus ja ilmottauduttiin marokkolaisen ruokakulttuurin kurssille. Sitä ei peruttu ja viimein eilen päästiin kokkailemaan!

Raaka-aineet nähdessäni mietin, että tänään ei voi tulla kuin hyvää ruokaa!

Illan menu, kunnon juhla-ateria!

Me olimme onneksi paikalla laskemassa hieman porukan keski-ikää, mutta erittäin kivoja vanhempia rouvia oli meidän kanssa loihtimassa Pohjois-Afrikan herkkuja. Marokkolainen ruoka on mausteista ja tuhtia, mutta ei kovin tulista. Ruuanlaitossa käytetään paljon kasviksia ja kuskus on siellä päin maailmaa lähes kansallisruoka, sitä on lähes aina tarjolla. Ruoka syödään käsin, joten alkukeittokin oli enemmän kasvismuhennosta kuin papukeittoa, jotta sitä pystyy leivällä kaapimaan suuhunsa. Leipää syödää aterioilla muutenkin paljon.
Illaan menu oli varsin pitkä, mutta onneksi myös kokkeja oli paikalla monta ja jokainen pari sai muutaman ruokalajin tehdäkseen. Mä ja Niina valittiin Harira-papukeitto, leipä ja hummus tehtäväksemme. Tämä puhtaaksi siksi, että ne vaikutti kaikkein helpoimmilta tehdä ja jätettiin filo-taikinan kanssa näpräilyt sun muut haasteelliset ruuat suosiolla muille.

Niina ja rakkaudella tehty Harira-papupata.

Mä pyörittelin leipätaikinan, mutta luulen, että jotain meni vikaan, koska leivät ei kohonnut juuri yhtään. "Voit pakata veitsesi ja lähteä."

Siellä se meidän keitto porisee. Sekaan meni muun muassa linssejä, härkäpapuja, kikherneitä ja riisiä, joten ei ollut todellakaan mikään laiha soppa!

Kurssi alkoi viideltä ja syömään päästiin puoli kahdeksan aikaan, joten ruokaa oli hyvin aikaa kokkailla ja kaikki saivat rauhassa tehdä tuotoksensa. Oikein harmitti, ettei aikaisempia kursseja pidetty, koska ainakin marokkolaisen safkan kokkaus oli tosi mukavaa ja kurssilla oli leppoisa ja kiva tunnelma. Ja mikä tuoksu ympäri kotitalousluokkaa leijaili!

Tässä näprätään sen filo-taikinan kanssa. Onneksi meille ei osunut tätä jälkkäri-nakkia, koska olisin muuten syönyt tuon mantelitäytteen sellaisenaan ja jälkkäriksi olisi rouskuteltu pelkkää filo-kuorta.

Vihdoin kaikki parit saivat ruokalajinsa valmiiksi ja ensin pöytään katettiin alkuruuat. Meidän papukeiton lisäksi tarjolla oli siis leipää ja sen kanssa smen-voita ja hummusta. Lisäksi oli zahlouk-salaattia, jossa oli muun muassa munakoisoa, tomaattia ja valkosipulia. Aivan älyttömän hyvää! Silti alkuruokapöydän voittaja oli mielestäni oikealla olevat fetatäytteiset briouat-sikaripasteijat. Aivan ihania, mutta mikä ei olisi, jos se on uppopaistettu ja sisällä on juustoa. 

Alkuruuan kanssa piti vielä vähän himmailla, koska pääruokiakin oli tarjolla useampaa sorttia. Pääruokapöydästä löytyi kesäkurpitsa-kukkakaalisalaattia, seitsemän kasviksen kuskushöystöä, muna-tomaattikefta ja mausteinen kanatagine. Aivan ihania nämäkin kaikki, oma suosikkini oli ehkä kuskus tai kanatagine. Tagine muuten tarkoittaa sekä tagine-pataa, että taginessa tehtyjä pataruokia.

Lisää ruokaa, kyllä kiitos!

Kevyt ähky alkoi jo hiipimään paikalle pääruuan jälkeen, mutta jäljellä oli vielä se ihana järkiruokaherkku nimeltään M´Hanncha. Ei mitään hajua miten tuo pitäisi lausua, mutta syödä osasin erittäin sujuvasti. Ihanaa ja makeaa, vähän tuli joulu mieleen.

Tämä jälkkärileivonnainen muistutti hieman baklavaa, mutta tämä oli jopa parempaa.

Kurssin vetäjä kertoi, että tämä kevät oli ensimmäinen kerta muutamaan vuoteen, kun Tampereen työväenopisto järjesti tällaisia ruokakursseja ja ainakin mä toivon, että näitä tulisi lisää, koska tämä oli tosi kiva. Ruokapöydässä haaveiltiin porukalla, että esimerkiksi vähän pidempi kurssi makumatkana maailman ympäri olisi aivan mahtava, joka viikko pääsisi tutustumaan uuteen ruokakulttuuriin.
Kun kaikki olivat syöneet, ruokaa oli edelleen reilusti jäljellä ja kaikki vaan voivottelivat täyttä mahaansa. Tässä vaiheessa oli kaukaa viisaan ovelan ketun helppo iskeä ja vedin kassista esiin pari rasiaa, jotka otin kotoa mukaan juuri tätä tilannetta varten. Niinpä mä ja Niina saatiin mukaan varsin runsaat tuliaset vietäväksi kotona odotteleville nälkäisille miehille. Ikävä kyllä Rahkaäijällä on menossa joku maailmanlopun painonpudotustaistelu, niin mä sain jatkaa Marokko-juhlia vielä tänäänkin kotona. Tästä jäi takataskuun myös monia kivoja reseptejä, ainakin tuota papukeittoa voisin tehdä kotonakin, siinä kun on mukavasti vatsantäytettä papujen, herneiden ja riisin ansiosta. Tämä oli ihana makumatka, näitä lisää!