Treffipäivä

Meillä oli viikonloppuna treffipäivä. Suunnitelmana oli olla koko päivä yhdessä ja tehdä kaikkea hauskaa. Ensin meillä oli korkealentoisia suunnitelmia koko viikonlopun matkasta pääkaupunkiseudulle, mutta miksi lähteä merta edemmäs kalaan, koska Tampereellakin voi tehdä vaikka mitä.
Treffipäivä alkoi romanttisesti salilla kyykkyhäkistä ja jatkui palkkarien höräsyjen jälkeen muutenkin sporttisesti. Kesällä Tampereelle aukesi Flowpark ja nyt olen riittävän monta kuukautta kuullut, kuinka kaverit hehkuttavat, kuinka siistiä siellä on. Pakkohan se oli meidänkin testata! Aurinkoinen päivä oli houkutellut muitakin kiipeilijöitä Varalaan Pyhäjärven rantaan, mutta lopulta mekin saatiin valjaat päälle ja kypärä kallon suojaksi.

Höhöö, lähekkö mun kans treffeille?!

Flowparkissa jutun juoni on siis se, että korkealle puiden väliin on viritelty erilaisia kiipeilyratoja ja valjaat pitää huolen siitä, että ei tule törmäystä maapallon kanssa, vaikka vähän ote lipeäisi. Valjaissa on kaksi lenkkiä, jotka tulevat kiinni radoissa kulkeviin vaijereihin ja jos toinen lenkki on auki, ei toista saa auki. Eli ei putoa, vaikka ei muistaisi naksauttaa lenkkiä kiinni vaijeriin. Huomasin kylläkin, että kun seikkailee kymmenen metriä maanpinnan yläpuolella, todellakin muistaa naksauttaa lenkin kiinni.

Pienen alkuopastuksen jälkeen oltiin valmiita lähtemään selvittämään ratoja ja olin aivan huippuinnoissani. Leikkipuistossa kaikki kiipeilyjutut on (edelleen) aina parasta ja lapsena viriteltiin pikkuveljen kanssa kaksi köyttä syvän ojan yli ja siinä oli meidän oma Flowpark. Odotukset oli siis aika kovat!

Ja kuinka ollakaan, kiipeily oli aivan hillittömän hauskaa! Paitsi, että nauraa ei kannattanut kesken radan, koska muuten keskittyminen olisi voinut herpaantua. Varalassa on kuusi eri rataa ja me selvitettiin viisi. Vaikka kotona uhottiin, että mennään kaikki radat läpi, kuudes eli vaikein jäi kokeilematta, koska se näytti oikeasti aika haastavalta ja loppupäivästä oli kaikki raajat jo aivan loppu.

Mikäs gorilla se siellä yläilmoissa on? Taitaa olla Rahkaäijä!

Kiipeilyn aikana ei todellakaan tarvinut funtsia kotona odottavia pyykkejä tai mitään muutakaan, koska kaikki keskittyminen meni meneillään olevaan rataan. Oli mukavaa, että oltiin kaksin flowparkkaamassa, koska edellä mennyt saattoi neuvoa toiselle miten edessä oleva tehtävä kannattaa selvittää ja yhdessä oli hyvä huokailla, kuinka hauikset on jo ihan loppu. Kiipeily oli muutenkin yllättävän fyysistä ja etenkin keskikropan lihakset oli seuraavana päivänä varsin kipeät.

Kuvassa näkyvät oranssi narut oli pahat, kun järveltä kävi kova tuuli ja naru lensi aina ulottumattomiin.

Viiden radan jälkeen oltiin jo aivan valmiita lähtemään syömään, kun puiston työntekijä tuli pahoitellen kertomaan, että puisto suljetaan, koska jossain valjaassa epäiltiin turvallisuusongelmaa ja tästä hyvästä saadaan ilmaisliput uutta käyntiä varten. Onpa harmillista! Seuraavalla kerralla korkataan sitten se vaikeinkin rata. Rahkaäijä muuten myönsi, että mä olin tässä lajissa sitä parempi. Hah! En tiedä miten se paremmuus mitataan, mutta mää en ainakaan jäänyt nössöileen radalle, jossa oli kaksi kuormaliinaa ristikkäin. ;)

Pieni Panda eli meidän kesken Ihmiskauppakiinalainen, koska entinen omistaja tuomittiin ihmiskaupasta. 

Flowparkin jälkeen oli niin nälkä, että olisin voinut syödä ehkä jonkun auton tai talon, mutta mentiin silti Kalevaan Pikku Pandaan vetään kiinalainen buffet. Pieni Panda on ihan meidän vakkarikiinalainen, mutta nyt siellä on ilmeisesti panostettu viikonlopun sushibuffettiin, eikä lounaaseen enää kuulunut jälkkäriksi friteerattu bansku jätskillä. Mutta ei se mitään, kyllä sushikin jälkkärinä menee!
Friteeratut kanapallerot mahassa oli hyvä mennä lötköilemään Tampereen kylpylän porealtaaseen. Me ollaan hyvin himokkaita kylpylässäkävijöitä ja jos lomalle lähdetään, niin siellä pitää kylpylä olla. Tampereen kylpylä on kieltämättä vähän semmonen lama-ajan ratkaisu tämmösille pro-kylpijöille, mutta menettelee.

Mikähän siinäkin on, että kaikkien muiden blogit on täynnä tyylikkäitä asukuvia ja sitten kun mää yritän ottaa semmosen, lopputulos on tämä. :D

Hämeenpuistossa oli koko loppuviikon Eurooppalainen ruokatori (se jossa tapellaan patongeista verisesti) ja sinne mentiin vähän fiilisteleen keskieuroopan tuulahduksia kylpylän jälkeen.

En yhtään tiedä mitä noi kaikki on, mutta voisinpa syödä ne kaikki. 

"Viisi kiloa juustoa, kiitos. Ei tarvitse pistää pussiin, syön heti."

Ruokatorilla oli vähän itsehillintä koetuksella, ettei ostanut joka kojusta jotain aivan ihanaa syötävää. Etenkin tuon juustokojun olisin voinut tyhjentää viimeistä murusta myöten. Jotain oli saatava ostaa ja päädyttiin pyörimään kojulle, jossa myytiin suklaata ja kaikkea muuta makeaa. Myyjä oli kova kauppamies ja lopulta lyötiin massit tiskiin köntistä, joka me kutsuttiin nimellä ihana moska. Oikeesti se oli varmaan jotain mantelimassajutskaa, mutta joka tapauksessa niin hyvää, että järki meinasi lähteä.

Saanko syödä tän heti? Siis ihan kaiken!

Vaikka ihana moska poltteli paperipussissa, säästeltiin sitä, koska ei makeaa ennen ruokaa. Päivän toinen ravintolaruokailu tapahtui ravintola Coussiccassa, jonne tuurilla mahduttiin illallistamaan, vaikka ei oltu varattu pöytää. Voin rehellisesti sanoa, että melkein rakastan Coussiccaa. Siellä on aina hyvää ruokaa ja sinne on aina kiva mennä, kun ravintolassa on tullut vietettyä monta hyvää hetkeä.

Pippuripihvi oli päivän valinta ja erittäin hyvä sellainen. 

Iltaa oli tarkoitus jatkaa vielä leffateatterissa, mutta päivän kaiken äksönin jälkeen houkutus leffasta omasta sängystä katseltuna tuntui aika hyvältä ajatukselta. Lisäksi kiinalainen buffet ja pihvi-illallinen samalle päivälle oli kohtuullisen tuhti setti ja meinasi vähän ähkyä pukata. Silti ihana moska katosi tästä maailmasta erittäin nopeasti leffan alkutekstien aikana.
Päivä oli ihan kymppi plussa, eikä tosiaankaan tarvinut lähteä minnekään kauas, vaan pyörittiin ihan kotinurkissa. Ennen kaukomatkan varaamista suosittelenkin tsekkaamaan, olisiko kotikonnuilla jotakin, mihin voisi mielummin rahat lykätä. Eikä mene rahaa matkoihin, korkeintaan paikallisbussiin. Lähimatkailu on pop!