Kondromalasia elikkä pikkuvikaset polvet

Mulla on ollut aina vähän ongelmia polvien kanssa, mutta muutama vuosi sitten kesällä 2013 se yleensä terve polvi, eli vasen, alkoi ärtyi pyöräilystä ja pikkuhiljaa myös muusta treenistä. Lopulta syksyllä olin siinä pisteessä, että kyykkääminen ja suurin osa muistakin jalkaliikkeistä oli teki kipeää ja polven rutina oli varsin äänekästä. Kävi fysioterapeutilla, lääkärillä ja ortopedilla ja diagnoosi oli kondromalasia. Meinaa siis sitä, että polven rustopinta on pehmentynyt ja tästä syystä kulunut ja se sitten aiheuttaa kipua ja omituisia ääniä polvea koukistaessa. Kun sain vaivalla nimen, tajusin, että se on myös toisessa polvessa. Olin jo vaan niin tottunut siihen, että kertaalleen teininä tähystetty oikea polvi oli se heikoin lenkki, enkä pitänyt sen satunnaista kipuilua oikein minään.

Talven pidin taukoa kyykystä ja uskalsin aloittaa sen oikeastaan siksi, että ortopedi lupasi, että kaikkea voi tehdä, kunhan ei satu. Rutina ei siis tarkoittanut sitä, että polvissa olisi menossa joku vielä enemmän rikki. Nykyään polvieni inhottavat äänet ovatkin siis enemmän muiden ongelma. :D
Käytännössä vaiva ilmenee nykyisin siten, että kyykyssä ei voi oikeastaan olla pitkään, eli yleensä istun lattialle töissäkin, kun pitää jotakin puuhailla lattian tasolla. Toisinaan polvet menee tietyissä asennoissa vähän myös lukkoon, mutta ihmekös tuo, jos polven sisällä sisällä seikkailee irtonaisia ruston paloja. Esimerkiksi autolla ajeassa lukottumisen tunne on sanalla sanoen häiritsevä. Muutenkin tuntuu epämukavalta pitää jalkoja samassa asennossa pitkään ja istuessa liikuttelenkin jalkoja aika taajaan.

Ihan konkreettisesti kondromalasia on vaikuttanut elämään siinä mielessä, että enää en juokse. Varsinaisesti juokseminen ei tee erityisen pahaa, mutta seuraava päivä on aivan horroria, kun polvet on niin kipeät. Huomaan myös, että polvilla on hyviä ja huonoja aikoja ja hyvänä pyöräily ei tee mitään, mutta huonona päivänä ei haluaisi ajaa metriäkään. Juoksemisen lisäksi epätasainen maasto ja vaikka alamäen käveleminen on kunnon myrkkyä. Ehkä pahinta mitä voisin tehdä, on se, että juoksisin jostain tunturin laelta alas. Ei kiitos! Kipua voisin kuvailla siten, että polvet tuntuu 100 vuotta vanhoilta, kuivilta ja tosi ärtyneiltä.
Salilla kaikki onnistuu, mutta kulmasoutua en yleensä tee, koska on siinä polvien kannalta ikävä staattinen pito koko sarjan ajan. Mutta kyykyssä ei ole nykyään mitään ongelmia ja prässi on muutenkin turha, niin en menetä mitään vaikka sillä en pystyisi tekemään mitään.

Edellisen kerran juoksin oikeasti Extreme Runissa vajaa puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen olen heittänyt yhden vähän lyhyemmän hölköttelyn, mutta miksi juosta, jos voi ajaa pyörällä?

Ylipäätään tuntuu, että olen päässyt tosi helpolla koko vaivan kanssa, koska tiedän, että jotkut hädintuskin pystyvät kävelemään huonona polvipäivänä. Mulla ei koskaan ole ollut niin hankalaa ja olenkin tosi iloinen, että salitreeni ja pyöräily sujuu kaikesta huolimatta hyvin. Jos ei pysty juoksemaan, ei se tarkoita sitä, ettei pystyisi mitään tekemään. Luultavasti jos en pystyisi pyöräilemäänkään, alkaisin uimaan, koska se on yleensä aina polviystävällistä puuhaa. Kyykkytreeneissä käytän aina polvilämppäreitä ja muutenkin lämmittelyt ennen treeniä on tosi tärkeitä. Ensimmäiset kaksi sarjaa tyhjällä tangolla saattaa vähän irvistyttää, mutta viimeisissä sarjoissa ei tunnu enää mitään. Tiedän erään voimanostojan, jolla on sama polvivaiva ja hän kyykkää 140 kiloa, että ei siitä kiinni jää. En nyt sano, että kaikki joilla on kondromalasia, voivat huoletta ilman kipuja kyykätä, mutta kaikkia harrastuksia ei kannata välittömästi jättää, jos kyseisen diagnoosin saa. Ainakin kannattaa kokeilla mitä pystyy tekemään ja mitä ei.

Mitä puhtaampi tekniikka, sen vähemmän ongelmia. Työtä on vielä, mutta kyykky tuntuu ja näyttää koko ajan paremmalta.

Senkään vuoksi ei kannata heittää hanskoja tiskiin urheilun takia, että vahvat reisilihakset tukee polvea ja olen huomannut, että mitä enemmän jaksaa rullailla ja venytellä reisiä, sitä vähemmän on kipuja. Alkuun kokeilin glukosamiinin ja MSM:än syömistä, mutta en huomannut suurta eroa tuntemuksissa. Mitään hokkuspokkus-parannuskeinoa ei oikein ole tarjolla, mutta koska kondromalasia on yleensä nuorten (naisten?) ongelma, odottelen vaan, että ikäännyn ja kaikki ongelmat katoaa. Veikkaan kylläkin, että mulla on tätä menoa varmaan jotkut tekonivelet polvissa jo nelikymppisenä, että saas nähdä. Vois olla kuitenkin sata muutakin vaivaa ja sairautta, niin en yhtään pistä pahakseni, että mulla on vaan tämmöset pikkuvikaset polvet, koska niiden kanssa pystyy kuitenkin tekemään melkein kaikkea!