Kato äiti, ilman käsiä!

Koska meillä asuu teekkari, myös pyörälenkki on mahdollista päättää Excelin ja jonkun hienon liikkeenjohdollisen analyysin avulla.

Taivis= Taivalpirtti, pyhis= Pyhäjärvi ympäri, Vehis= Vehoniemeen ja takasin, kauksu=Kaukajärvelle ja takaisin metsässä.

Vaihtoehtoina oli niin maantie- kuin maastolenkkiäkin ja ominaisuudet pisteytettiin nollasta kakkoseen ja voittajaksi selviytyi maastopyöräretki Taivalpirtille. Jos Ekseli niin sanoo, niin mitä sitä vastaan vänkäämään! Tamperelaiset fillaristit on merkkaillut Open street mapin (kartta täällä, fillarifoorumilta ohjeet, miten sen saa puhelimeen) päälle polkujen vaikeusasteen ja seurailtiin vähän merkittyjä polkuja. Mentiin melko pitkän matkaa oranssilla (toiseksi vaikein) merkittyä polkua ja se oli paikoin niin hankalaa, ettei edes Rahkaäijä ajanut siellä. Haluaisinkin nähdä sen ninjan, joka vetää koko polun ajamalla läpi, mutta ymmärrän aivan hyvin, että polkua on turha merkitä punaiseksi (lähes ajamaton), jos iso osa siitä on ajettavissa.

Yllättävä metsäjärvi ilmestyi jostain eteemme.

Rahkaäijä löysi polun varrelta pullon, johon oli alkanut jo kasvaa elämää.

Ostin muutama viikko sitten Camelbackin eli repun, jossa on vesisäiliö, niin nyt voin juoda ilman käsiä. Rahkaäijä navigoi, ei taideta olla kartalla.

Oho, hetken aikaa oikein helppoa polkua!

Ja taas metsäjärvi!

Lidlin naanleipä ei petä retkieväänä koskaan.

Kun otin tätä kuvaa, Rahkaäijä epäili, että menetin hermoni lopullisesti ja otan kuvan myynti-ilmoitusta varten. 

Kaarinanpolulla saa kävellä vain jos, selässä on jättimäinen Kånken, käsissä kuulantyöntökuulat ja otsaankin saattaa kasvaa tollanen uloke, jos on liian juurakkoista.

Taivalpirtiltä ajeltiin suorempaa reittiä ihan tietä pitkin takaisin, koska menomatkalla pyörän työntelyä tuli ihan tarpeeksi. Mutta uudet reitit on aina vähän riskinottoa, joskus osuu kohdalla ihan huikeita polkuja ja toisinaan touhu muuttuu ihan patikointiretkeksi. Nyt ainakin tiedetään, että Taivalpirtille kannattaa pyörällä mennä ehkä jotakin muuta kautta.
Jos palataan ihan vähän eiliseen, niin mulla oli sellainen päivä, että valitsin salilla  "Go hard or go home" -sanonnasta jälkimmäisen osan. Kolmen penkkisarjan jälkeen suutuin koko maailmalle niin paljon, että istuin loppuajan hierontatuolissa ja mökötin. Tänään otin uuden lähestymisen treeniin ja valitsin Go hard -linjan. Tai hardista niin nyt tiedä, mutta hiki tuli. Rahkaäijäkin oli aika kovis, sillä oli venyttelypäivä, ja silloinkin voi treenata, jos tekee sen ilman käsiä, mieluiten ajatuksen voimalla.

Ei kyykyssä tarvii käsiä!

Ja levypainokin on melko kevyt, kun se leijuu ilmassa.

Mutta penkki ilman käsiä sopii vain oikeilla maagikoille. Noora Karma, sut on haastettu!

Kun katsoo blogin paria viimeaikaista postausta, niin luulee, että meidän elämä on pelkkää salia ja pyöriä. Sitä vapaa-aika suurimmaksi osaksi onkin. Salitreenit, pyörät ja Ratareiden jatkuva suunnittelu ainakin ajatuksen tasolla ei päästä tästä elämäntyylistä hetkeksikään pois. Enkä haluaisikaan. Viime viikkoina lisämausteena on ollut eräs pieni projekti. Mun piti kertoa siitä vasta sitten, kun se on kokonaan valmis, mutta en malttanut ja Instagrammiin jo lipsahti yksi kuva viikonloppuna. Mitä meillä sitten on työn alla? Maailman ensimmäinen Rahvèlo! (Toim. huom. Rahkamuija+ vèlo=Rahvèlo)

 Rahvèlo pääsi vihdoin päivänvaloon! 

Rahvèlo ei ole vielä valmis ja esittelen sen tarkemmin, kun saadaan se kasaan ja  Rahvèlo-teippaukset kylkeen. Pyörä on maalattu vihreäksi plasti dipeillä ja lyhyesti kuvattuna oli aika piinallinen urakka kaiken kaikkiaan ja siitä kunnia kuuluu osin suomalaisille nettikaupoille, joista dippejä tilailtiin. Auto Vision Finland-nettikaupasta sain kyllä ihan kaikkien aikojen surkeinta asiakaspalvelua, eikä plasti dipit koskaan lopulta tulleet perilla ja pari muuta puljua myi luokattoman huonolaatuista tavaraa. Jälkiviisaana voin todeta, että olisi heti alun alkaen pitänyt tilata maalit ulkomailta. Mutta pääasia on, että  Rahvèlo pääsee vielä tänä keväänä ajoon ja siitä tuli VIHREÄ! 

Rahkalaskuri: 798