10500 metrin juoksu

Jonkun aikaa sitten uutisointiin, että joku tuleva yhteiskunnan tukipilari oli mopoillut Pirkkalan Abcin läpi. Me, eli Team TEHO Sport, suunniteltiin vähän eilen, että juostaan liikennemyymälän läpi, lenkki kun lähti Apsin pihasta. Haudattiin kuitenkin idea ja treenit vetänyt Vesku johdatti meidät jonnekin Pirkkalan metsiin. Jaanaba ja miehensä härre napsi kuvat ja nerokas keksintö eli sähköposti taas välitti kuvat munkin käyttöön! Siis mun käyttöön, ei minkään Valamon luostarin munkin käyttöön. Höhöö!

Mekin ollaan tämmösiä yhteiskunnan tai ainakin tän valopylvään tukipilareita, höhöö!

Vihreätakkinen Vesku johtaa joukkojaan läpi metsien.

Jo etukäteen oli tiedossa, että nyt juostaan ja ihan kunnolla ja niin me myös tehtiin. Tai ainakin mun mielestä, muille se oli varmaan jotain kevyttä hölkkää. :D Puolessa välissä pidettiin lyhyt juomatauko ja vedettiin Rahkaäijän kanssa vähän geeliä naamariin, heti alkoi juoksu kulkemaan paremmin! Oli ehkä kevyt arviointivirhe käydä tekemässä salitreeni juoksulenkin alle.

Onneksi oli aurinkolasit, muuten olisi häikässyt!

Keli oli aivan superupea, parempaa ei voisi ulkoliikuntaan ollakaan! Muisteltiin, että viime kesänä hieman samalla reitillä oli niin paljon paarmoja ja muita kiusankappaleita, ettei juoksemisesta meinannut tulla mitään. Nyt ei paarmoja pahemmin näkynyt.

Mä voisin tulla ens lenkille tolla lentokoneella.

Vihdoin jostain taivaanrannan takaan eteen piirtyi Apsin keltainen torni ja se näky oli mannaa silmille, ei enää pitkä matka perille! Takaisin lähtöpisteeseen päästessä kilometrejä oli kertynyt kymmenen ja puoli ja aikaa meni Juhan kellon mukaan tunti ja kuusi minuuttia. Sen jälkeen meinaan TEHO Sportin palkkari maistui joltain elämäneliksiiriltä! Tässä Team TEHO Sportin kanssa touhuillessa kaikki noi palkkarimaut on tullut tutuiksi ja mansikka on melkein lemppari, koska se maistuu ihan mansikkakaakaolta, jota join lapsena. Vaaleanpunaista "kaakaojauhoa", joka maistui mansikalta, muistaako kukaan?

Laatikollinen "mansikkakaakaota" ja Juha

Mä voin ihan rehellisesti myöntää, että lenkki oli mulle aika kova ja muut vähän väliä tarkisti, että onhan Anni vielä matkassa mukana. Oli se koko ajan. Kaukana on ne ajat, kun juoksin 13 kilometrin lenkin tosta vaan ja huomaamatta ja puolimaratonin alle kahteen tuntiin ihan vahingossa. Nyt jo lähemmän vuoden vaivanneet polviongelmat on verottanut aeroobista kuntoa kovalla kädellä ja varsinkin juoksulenkit on ollut lähinnä siinä mitä on tän sporttiporukan kanssa juostu. Voinpa siis kertoa, että tänä aamuna sängystä ylös vääntäytyminen oli huomattavan työn ja tuskan takana, jokaiseen jalassa olevaan lihakseen sattu ja polvet ei meinannut kantaa. Tää kuulostaakin varsin mielenkiintoiselta lähtökohdalta ajatellen 15 kilometrin Extreme Runia, joka koittaa viiden viikon päästä.

Tässä otetaan Instaspämmiä! @rahkamuija

Mutta kamoon, ei se ole kuin 15 kilometriä, ei tässä mitään maratonia olla menossa juoksemaan. Jos kuitenkin selvisin kympistä hengistä, viis kilsaa lisää menee ihan samaan konkurssiin! Sen jälkeen on ihan sama kuinka paljon polviin sattuu, meidän vuokramökissä poreallas, voin levyttää siellä koko loppuillan! Ja merikin ihan vieressä!

Rahkalaskuri: 778