Hyvän viikon hyvä loppu

Morjesta mikä viikonloppu, nyt on meinaan ollut aktiviteettia joka lähtöön ja monta hommaa on nytkähtänyt hitusen eteenpäin. Juuri kokoustettiin Ratareisi-tapahtuman tiimoilta ja nyt varmistui, että saadaan paikalle sähköinen ajanotto. Tää on niin siistiä olla tekemässä yhtä kesän hienointa tapahtumaa!

Aivan hienoa oli eilenkin, kun heti aamusta heitettiin maastopyörät autoon ja ajeltiin kaupungin toisella laidalle tai tarkemmin sanottuna Ylöjärvelle Lamminpäähän ja käytiin heittämässä kunnon aamupäivälenkki.

No mooi!

Jään tänne, haittaako? 

Ajeltiin Pikku-Ahveniston laavulle ja tehtiin tuli, vaikka tuuli yritti kovasti meitä lannistaa. Mutta koska Rahkaäijä on oikein kunnon eräjorma, se saa vaikka kasan märkiä puita syttymään ja kohta saatiin nautiskella lämpimiä päiväys-karjalanpiirakoita, -50 %. Tarkan markan muija ei tuhlaa edes retkieväisiin!

Tauon paikka, melkein kun olis absille tullut.

Tässä grillissä tuli mukavan rapea kuori! Tai sitten piirakat oli jo ihan kuivettuneita.

Kun eväät oli nautittu, harhailtiin hetken pyörillä Pikku-Ahveniston ympäristössä ja poljettiin takaisin kohti Lamminpäätä. Metsässä oli paikoin vielä lunta ja jäätä ja muutaman kerran Rahkaäijä otti kontaktia maapalloon, kun kaahasi liian kovaa alamäkiin, jotka olivat vielä peilijäässä. Mä otin onneks vähän rauhallisemmin ja lähinnä pyörittelin päätäni, kun katselin että taas siltä lähti pyörä käsistä. Mutta kuten vanha sananlasku kuuluu, fiksu pyöräilijä välttää paikat, joista taitava selvityy. 

Sen fiksun pyöräilijän peli.

Se taitava ajaa tässä.

Lenkki vei puolitoista tuntia ja tauko päälle ja oli kerrassaan ihanaa ajaa pitkästä aikaa täpärillä. Lamminpäässä on tosi helpot ja vauhdikkaat polut, mitä nyt harjun mäet tuo oman lisämausteensa, mutta ajaminen ei ole samanlaista teknistä näppäilyä kuin tällä puolella Tamperetta, jossa suurin osa poluista on hyvin runsaasti kuorrutettu juurilla ja kivillä. Mutta mielummin näin päin, että ajaa yleensä vaikeampia reittejä ja poikkeilee välillä helpommilla poluilla. Sillä tavalla sitä oppii.

Loput lauantaista ja vielä tämäkin aamu jatkui tiiviisti ulkoilun merkeissä, kun muokattiin metsää vähän uuteen uskoon. Meillä on menossa pieni downhill/endurorata-projekti ja sitä saatiinkin hyvin eteenpäin viikonloppuna. Kirjoitan siitä ihan oman postauksensa kuvineen kaikkineen, koska se on niin jänskä juttu!

Kottikärrykin liikkuin kivasti metsässä, kun sitä kolmeen pekkaan vähän avitettiin.

Koska kottikärryn työntelyssä ei muka ollut riittävästi treeniä, käytiin vähän iltapäivällä harjoittamassa ruumiin voimia kuntosalilla. Rahkaäijä penkkas, mää puuhailin olkapää-käsitreenin parissa ja niin tuntui tekevän tänään muutkin, kun käsipainohuoneessa oli jopa ruuhkan poikasta. Mä toivon myös, että mun olkapäihin tulis vihdoin joku lihasten ruuhka, tilaa meinaan olisi vielä!

Yhden käden pystäri pikkusen etukenoon, paukkii hyvin sivuolkapäähän!

Dip dip dip

Treenin hauskin osuus kuitenkin oli jostain hyllyn päältä löydetty vempele (mikä sen nimi on?), jolla oli kiva testailla voimiaan. Rahkaäijä sai tangon eniten mutkalla, mutta ilmepisteet menivät Rahkaäijän veljelle, joka myös kunniakkaasti sai tankoa taipumaan. Mä jatkan harjoituksia.

Takana päivystävä Lee Priest olisi tehnyt tangosta rusetin.

Loppuun vielä Rahkamuijan niksinurkka. Oletko huomannut, että hauispullistelut nousee aivan uudella tasolle, kun pidät räjähdysäänen samalla, kun lataat aseet valmiuteen? Mikään hiljaa kuiskattu putum ei riitä, vaan pitää kunnolla tulla räjähdyksen ääntä, PUTUUUM tai KAPUUM! Jos et usko, niin kokeile! 

Yritin paintilla visualisoida räjäshdysäänen voimaa, mutta se on livenä paljon vakuuttavampi. Tai ainakin kaikki kattoo ihan silmät pyöreinä, että mitä toi mölisee.

Koska viikonloppu vaatii veronsa, olenkin tyytyväinen, että heti viikonlopun jälkeen tulee vapaapäivä. Käytän sen ehkä vielä näyttävämpien räjähdysäänien harjoitteluun. Tai sitten en!

Hauskaa loppuviikkoa (kaks tuntia aikaa!) ja ensi viikkoa myös!

Rahkalaskuri: 773