Törmäsin tässä keskusteluun, jossa puhuttiin maastavedon tekniikasta ja annettiin ymmärtää, että oikea tekniikka on mielipidekysymys, joillekin sopii toinen nostotekniikka ja toisille toinen. Ei siinä mitään, jos keskustelun aiheena olisi ollut vaikka jalkojen asento vedossa, jalat kapealla vai jalat leveällä (ns. sumoveto), vaan tässä puhuttiin siitä saako alaselkä pyöristyä noston aikana. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, koska ainoa oikea vastaus on, että ei saa. Tämä on ihan asiallinen huomio myös niille, jotka esimerkiksi töissä nostelevat painavia tavaroita, ei alaselkä silloinkaan saa pyöristyä.
Rahkaäijä näyttää mallia huonosta aloitusasennosta ja selkä pyöreänä nostamisesta. Olisin toivonut vielä vähän karmeampaa suoristusta.
Maastavedossa alkuasennossa selkä pitäisi saada suoraksi tai tarkemmin sanottuna neutraaliksi ja sen pitäisi myös pysyä suorana noston aikana. Alaselkä pyöristyy, jos alkuasento sakkaa ja vedon aikana ei saa pidettyä pakettia tiukkana. Vedon aloitusasennossa mua auttaa ajatus, että työnnän lantiota eteen ja työnnän myös rintaa eteen ja auki ja yläselkää tiukaksi. Tällöin selkä suoristuu melkein itsestään ja paketti tiukkana voi lähteä nostamaan. Jos aloitusasento on hyvä, mutta vedon aikana selkä pääsee pyöristymään, on se selkä vihje siitä, että tangossa on liikaa painoja.
Joskus selkä pyöristyy myös liiallisuuksiin viedyn lähtöasennon takia. Usein tähän päädytään siten, että kun selkä pyöristyy maastavetoa tehdessä, sen seurauksena koitetaan nostaa enemmän jaloilla lähtemällä syvempää kyykystä. Tällöin kuitenkin sääret työntyvät niin eteen, että ne pakottavat tangon ja painopisteen liian eteen, josta raskaan kuorman nostaminen on mahdotonta. Tällöin tuloksena on se, että nostoasento hajoaa lähdössä ja selkä pyöristyy jälleen.
Havainnekuva siitä, kun sääret tulee vedon eteen. Tässä Rahkaäijän takapuoli on varsin ylhäällä, joskus näkee sellaisia vetoja, jotka lähtevät melkein syväkyykstä ja sääri on 45 asteen kulmassa tangon tiellä. Toki esimerkiksi lyhytjalkaisille sopii melko kyykystä lähteminen, mutta kannattaa varmistaa, että asento on optimaalinen itselle.
Se, että alaselkä pyöreänä tekeminen ei tunnu pahalta, ei tarkoita sitä, että se olisi itselle sopiva tyyli. Selkä kestää monenmoista, mutta aivan vissi ja varma on, että kukaan ei voi treenata maastavetoa vuodesta toiseen pyöreällä selällä, ennen pitkää tulee ongelmia. Maastavedon tekniikka pitäisi saada sellaiseen kuntoon, että selkä pysyy suorana niin sarjoissa kun kovissa ykkösissäkin. Vanha sanonta kuuluu, että kevyet raudat pitää nostaa kuin ne olisi painavia ja painavat niin kuin ne olisi kevyitä. Joskus kisoissa veto voi olla vähän taistelua, mutta harvoin näkee kokeneen nostajan tekniikan pettävän edes kisassa, vaikka tankoon olisi lastattu maksimiromut. Mutta ainakaan salilla ei pitäisi repiä niin kovia nostoja, että kanssatreenaajiltakin lentää välilevyt seinään.
Mun tyyli hakea maastavedon lähtöasento.
Maastavetoa ei kuitenkaan tarvitse pelätä sen takia, että pelkää tekevänsä väärin. Kenenkään selkä ei hajoa siitä, että harjoittelee vaikka tyhjällä tangolla. (Yleensä tangon päähän kannattaa kuitenkin laittaa painot, jotta tanko on aloitusasennossa oikealla korkeudella. Monilla saleilla on viiden kilon tai jopa 2,5 kilon painoja ns. kunnon kiekon kokoisena.) Jos kukaan ei ole katsomassa tekniikan perään, kannattaa vaikka puhelimella kuvata nostoja sivulta päin ja jos alaselkä pyöristyy, silloin pitää tehdä korjausliikkeitä. Jos kevyillä painoilla tekniikka näyttää hyvältä, mutta painojen lisäys saa selän lörpsähtämään puoliympyräksi, on aika vähentää kiekkoja tangon päästä ja treenata tekniikkaa ja voimaa painolla, jolla selkä pysyy varmasti ruodussa.
Rahkaäijän staili hakea maastavedon aloitus on rullata tankoa.
Jos katsoo tarkkaan maastavetoa, voi huomata, että se on hyvin samanlainen liike kuin kyykky, mutta vain tanko käsissä. Tästä päästäänkin siihen, että jos maastaveto pitää tehdä selkä suorana, pätee sama myös kyykkyyn. Tämäkään ei ole mielipidekysymys, selkä ei saa pyöristyä kyykyssä. Joskus näkee aloittelijoilla sellaisia kyykkyjä, että koko ihminen on aivan mutkalla tangon alla ja koko selkä on pyöreänä. Yleisempää on kuitenkin se, että alaselkä pyöristyy kyykyn pohjalla, vaikka selkä pysyisi muuten ruodussa noston ajan. Tästä kuulee usein puhuttavan butt winkinä. Butt wink -asia on hyvin ja tarkoin termein selitetty täällä. Aika usein butt wink -ilmiö esiintyy, kun liikkuvuus ei riitä syvälle menemiseen. Mulla on ollut kyykkyuran alussa aika pahaa butt winkiä nähtävillä, mutta se on suurimmaksi osaksi poistunut liikkuvuuden lisääntymisen ja ahkeran kyykkämisen seurauksena.
Selän pyöristymisen lisäksi kyykyssä on toinenkin juttu, jota voi pitää niin sanotusti vaarallisena. Kyykkytekniikoita on tuhat ja miljoona ja osalla on jalat kapealla ja osalla levellä ja osa on pystymmässä ja näistä voisi keskustella loputtomasti, mutta siitä on kaikki yhtä mieltä, että polvien ei pitäisi painua sisään noston aikana. Tämä tapahtuu yleensä siinä kohtaa, kun nosto lähtee pohjasta ylöspäin ja polvet tykkäisivät mennä toisiaan kohti. Sen takia hoen aina kyykkytekniikkaa harjoitteleville, että polvee sivuun! Polvee sivuun -käsky on myös siitä hyvä, että sillä saa jalkojen lihakset mahdollisimman tehokkaasti osallistumaan yhteisen kyykkyhyvän eteen. Mä oon treenannut joskus kyykkyä niin, että jalkojen ympärillä polven kohdalla on kuminauha, jolloin polvia on pakko työntää sivulle päin kyykyssä. (Tässä postauksessa kuva ja juttua aiheesta)
Tässä loppukevennyksenä sellainen video, että katsojakin joutuu välilevynpullistumaleikkaukseen tämän jälkeen. Tämä video on myös hyvä muistutus siitä, että noston jälkeen maastavetotankoa ei kannata myöskään laskea selkä pyöreänä.
Kaikenmaailman tekniikkajutuista voi vääntää ikuisesti, mutta treeniuran alussa ja miksei myöhemminkin kannattaa varmistaa se, että nostotekniikka on turvallinen. Se on aivan asia numero yksi. Siitä ei kuitenkaan kannata lannistua, vaikka huomaisi, että onkin tehnyt aiemmin väärin, paremman tekniikan oppii kyllä. Kuten sanoin aiemmin, ei treenaamista kannata pelätä väärän tekniikan kauhussa. Jos mun veikata pitäisi, paljon varmemmin siitä tulee ongelmia, jos jää kotiin sohvalle köllimään, kuin se että lähtee liikuttamaan itseään.
Sellainen huomionarvoinen seikka kannattaa pitää mielessä, että isot painot ei takaa sitä, että jollain olisi nostotekniikka hallussa. Maastavedon voi tehdä vaarallisella tyylillä niin 20 kilolla kuin 200 kilollakin. 200 kilon kaverilla on vaan käynyt tuuri, että paikat on kestänyt sinne asti. Tulee vain mieleen, että kuinka paljon kaveri saisikaan vedettyä, jos tekniikka olisi kunnossa. Hyvällä maastavetoformilla saa varmasti parempia tuloksia pitkällä aikavälillä kuin huonolla.
Mulla oli eilen ongelma. Olin lähdössä erään 2-vuotiaan synttäreille ja synttärilahjaksi olin hankkinut Ikesta Busa-leikkitunneli, jossa voi kontata ja riehua ja vaikka mitä. Halusin mennä pyörällä, mutta tunneli ei todellakaan mahtunut reppuun. Sitten Rahkaäijä sen keksi! Tunneli pitää tietenkin viedä vyötärön ympärille, miksen sitä heti keskinyt? Otin lahjan pois paketistaan ja kääräsin sen kelmuun, ettei rapa lennä ja tunneli vyötärön ympärille ja menoksi! Näppärää, ellei kätevää.
Vähän kertyi vararengasta vyötärölle!
Eipä yksi leikkitunneli pahemmin ajamista haitannut, ehkä se oli vähän ärsyttävä, mutta ei sen kummempaa. Ja mikä tärkeintä, saaja oli lahjastaan erittäin innoissaan.
Mä olen vuosien aikana ajanut monenlaista hyötyajoa pyörällä ja suurin ongelma yleensä onkin, että miten saada tavarat kulkemaan? Juuri missään pyörässä ei ole ollut tarakkaa ja se onkin oikeastaan aika epäkäytännöllinen tavarankuljetuksessa. Mielummin suosin kaikenlaisia reppuja, jotka ei haittaa ajoa, eikä tarvitse pelätä, että tavarat putoavat kyydistä.
Lempipyöräilyreppu tällä hetkellä, hyvä selässä, mutta vähän pieni.
Pyöräilyrepun tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se on tukeva selässä, eikä paina. Tuossa kuvassa olevassa Evocin repussa on esimerkiksi todella hyvät kiinnitysremmit vyötärön ja rinnan kohdalla. En lainkaan pidä sellaisista repuista, joita ei saa edestä kiinni. Repuissa ylipäätään on kuitenkin se miinus, että jos se on erittäin painava, pyöräily on ikävää, kun reppu painaa hartioita. Jos ajaisin esimerkiksi työmatkaa ja pitäisi viedä enemmän tavaraa kerralla, sivulaukut takarenkaiden päälle voisi olla hyvä vaihtoehto. Tätä suosii esimerkiksi anoppini, joka polkee työmatkoja kesät talvet.
Maastopyöräilyssä reppu on melkein vakio, kun aina pitää olla mukana työkaluja ja eväät ja vaatteita ja muutenkin puoli omaisuutta. Mutta maantiepyöräilun kirjoittamattomat säännöt suorastaan huutaa, että maantielenkillä ei käytetä reppua. Se ei vain ole uskottavaa. Maantiepyörissä näkeekin usein erilaisia pieniä satulalaukkuja joihin on survottu varakumit ja paikkavehkeet ja muuta pientä tarpeellista.
Mulla oli joskus Bilteman satulalaukku (tässä kylläkin maastopyörässä), mutta onneksi se hajosi melkein heti, koska onhan tuo nyt kuvottavan ruma!
Maantielenkille lähtiessä erittäin suuren taskut ajopaidassa tai takissa onkin melkein pakollista, että kaikki eväät mahtuvat kyytiin ilman reppua. Usein maantiepyörissä näkee myös pullotelineitä ja pumpun rungossa. Maastopyöräillessä helpointa on juomarakko reppuun, josta voi ryystää nesteitä lenkin aikana.
Reput ja taskut vetää kuitenkin vain rajallisen määrän tavaraa ja kissanhiekkasäkki tarakalla on ehkä vähän vaarallinen. Sen takia me hommattiin muutama vuosi sitten pyörän peräkärry, jolla tulee varsin mukavasti vaikka parikin kissanhiekkasäkkiä kaupasta kotiin.
Peräkärry ja Poni, lyömätän yhdistelmä!
Tuo meidän peräkärry ei ole mikään huippuhieno tai tukeva, mutta ajaa ihan asiansa. Peräkärryjä pyörään on vaikka millaisia nykyään ja niissä kulkee niin kauppaostokset kuin lapset ja lemmikitkin. Nykyään näkee myös erilaisia lastipyöriä, joissa on edessä tai takaa reilusti tilaa tavaroille tai lapsille. Mä olen kerran kokeillut yhtä kaksipyöräistä lastipyörää, eikä se ollut alkuun ihan helppo ajaa, mutta lastipyöriä saa myös kolmipyöräisenä. Pyöräilyn supermaissa kuten Hollannissa ja Tanskassa tällaiset lastipyörät on aika yleisiä, mutta toivottavasti ne tulee muotiin myös Suomessa isosti. Keski-Euroopassa ollaan muutenkin edellä näissä hommissa, koska jossakin saksalaisessa Ikeassa saa tilattua pyöräkotiinkuljetuksen. Toki siinä taitaa olla jotain rajoitteita, ettei kokonaista keittiötä tuoda fillarilla. Suomessa sentään saa ruokaa pyöräkotiinkuljetuksena, kun ainakin Foodoran lähetit taitaa käyttää osin pyöriä kotiinkuljetuksissa.
Pyörällä tavaraa kuljettaessa joutuu joskus käyttämään vähän mielikuvitusta ja näkemään vaivaa, mutta arjen pikkujutut, kuten kaupassakäynnit pystyy kyllä useinmiten toimittamaan pyörällä. Jos muilla on hyviä vinkkejä tavaran kuljettamiseen pyörällä, niin nyt saa jakaa! Tai käytätkö pyöräperäkärryä tai lastipyörää? Vai oletko löytänyt täydellisen repun pyöräilyyn? Ole hyvä ja kommentoi!
Sitten vielä loppukevennyksenä huippujännittävä Miljoona-arpajaisten arvontalähetys!
Eli pyöräliike Nippelin 100 euron lahjakortin voittaja on siis nimimerkki Johannah, joka kertoi kommentissaan hankkivansa uutta pyörää. Voitosta saakin mukavan starttirahan pyöräostoksille tai lahjakortilla voi ostaa vaikka uuteen pyörään mätsäävän kypärän! Laita Johannah sähköpostia tulemaan. Kiitos kaikille, jotka osallistui arvontaan, kommentteja tuli mukavasti ja ihan hymy korvissa lueskelin niitä!
Eilen oli taas yksi niistä erikoisista työpäivistä, jonka jälkeen ei ehkä ihan kehtaa kertoa, että mitä tekee työkseen. "Joo, no räjäytettiin tossa vessanpönttö ja mallinukke." Päivä kului siis Orimattilassa Sons Of Xplosions -kanavan jäbien kanssa ja tehtiin vähän yhteisiä videoita, joissa oli kirjaimellisesti räjähtävä meno. Hitsit, että oli hauskaa ja tykkäsin tosi paljon SOX-äijien, eli Henrin ja Antin, tekemisestä ja asenteesta.
Tämä mun työkaveri oli vähän hiljaisempaa sorttia, mutta hyvin tultiin juttuun. Siihen asti, kunnes mun kaveri räjähti palasiksi. :(
Tehtiin komea avanto. Dynamiitilla. Keksittiin samalla uusi welness-hoito, joka yhdistää avannon ja mutakylvyn. Vain 50 €/pulahdus!
Tykkäsin myös siitä kovasti, että Henrin äiti oli laittanut meille ruokaa ja käytiin siellä kuvauspäivän jälkeen syömässä. Aivan luksusta! Tämä tuntui myös siitä mukavalta, että kun käydään meidän huudeilla kuvaamassa jonkun porukan kanssa, mummu aina laittaa pöydän koreaksi koko kuvauspoppoolle ja nyt me päästiin jonkun pitopöytiin. Meidän mummun ja Henrin äidin kaltaisia vieraanvaraisia kunnon ihmisiä tarvitaan tässä maailmassa! <3
Näin valpas vahtikoira päästi meidät onneksi syömään. No oikeasti se oli superinnoissaan vieraista!
Siellä me istuttiin SOX-kuvausporukan ja Henrin vanhempien kanssa pirtin pöydän ääressä ja jutusteltiin kaikkea, mutta lähinnä YouTube-juttuja, koska aihe kiinnosti kovasti kaikkia. Me ei oltu aiemmin ketään näistä ihmisistä tavattu, mutta heti tunti itsensä tervetulleeksi ja juttu luisti. Mulle on ollut aina helppoa solahtaa vieraisiin pirtinpöytiin tai mihin tahansa pöytiin juttelemaan melko tuntemattomienkin ihmisten kanssa. Voisi varmaan sanoa, että taidan monenlaiset sosiaaliset tilanteet ja pelit aika hyvin ja siitä on ollut uskomaton apu näissä YouTube-kuvioissa. En pysty laskemaan kuinka monen eri porukan ja ihmisen kanssa me ollaan tehty töitä viimeisen vuoden aikana, joten se, että solahtaa porukkaan kuin porukkaan, auttaa tosi paljon.
Mä maalaistyttö oon! Traktori säästyi dynamiitilta tällä kertaa.
Tänään meillä kävi saksalainen kuvausryhmä, joka tekee ohjelmasarjaa Suomesta. Siellä me ollaan yleisten saunojen, mämmien ja poronkäristysten kanssa luomassa Suomi-kuvaa saksalaisille, voi morjes. :D Kuvausryhmä puhui tietenkin keskenään saksaa ja aloin nauramaan itsekseni, kun tajusin, että tämähän on kun Marienhofia katsoisi. Kaikki häät ja hautajaiset vain puuttui.
Paita ja painot sävy sävyyn, kaunista!
Nyt ei ole häitä eikä hautajaisia tiedossa, mutta keksin viime viikolla, että voisin mennä maaliskuun lopussa voimanostokisoihin! Olin ajatellut, että kisaisin seuraavan kerran vasta keväällä seuran kevätskaboissa, mutta kallis lisenssi on maksettu ja kaikki, niin kai sitä useamminkin voi kisata. Yleensä voimanostajat suunnittelee treenikausiaan ja kilpailujaan vähän pidemmällä jänteellä, mutta mun mielestä kisat on ihan kivoja ja tällainen ekstempore-kisa sopii nyt tähän väliin. Sitä paitsi sain pienen ahaa-elämyksen urheiluun liittyen, kun viime viikolla meillä kyläili yksi MM-tason hiihtäjä. Kaveri oli Mark Rajack ja edusti Lahden kisoissa Trinidad&Tobacoa, joka ei ole varsinainen hiihtovaltio. Mies tiesi aivan hyvin, että kärkikahinoihin ei ole mitään asiaa ja lähinnä piti kilpailla siitä, ettei ole kymmenen viimeisen joukossa. Siitä huolimatta hän oli lähtenyt kisoihin maailman toiselta puolelta ja nautti hiihtämisestä, kisatunnelmasta ja kilpailusta. Ei urheilusta nauttiminen ole vain niiden oikeus, jotka siinä menestyy.
Voimanosto on niin helppoa, ettei siinä tartte päätä ollenkaan.
Mulla ei ole vajaan kolmen viikon päästä koittaviin kisoihin mitään suurempia tavotteita, kunhan pääsen kisapaikalle asti ja saan tuloksen, johon rahkeet riittää näille reeneillä ja päivän kunnolla. Tai onhan sitä tavoitetta siinäkin! Söin juuri erittäin maukkaan ja kostean Runebergin tortun ja kohta me lähdetään salille bodamaan show-lihakset komeiksi. On paljon motivoivampaa mennä treenaamaan, kun on pieni kisatavoite lähitulevaisuudessa!
P.S. Nyt on viime hetket osallistua Rahkamuijan JÄTTIARVONTAAN, mene ja osallistu!
Tarkistin juuri, että edellisen kerran tässä blogissa on nähty vaatteita käsittelevä postaus toukokuussa 2014 ja nyt kansa saa nauttia muotipostauksesta heti kolme vuotta myöhemmin! Tällä tahdilla kaikki vielä tottuu siihen, että tämä on joku rättiblogi.
Joskus olin vakaasti sitä mieltä, että kaikenlaiset trikoot ja leggingsit on maailman noloimmat ja etenkin salilla. Vain jotkut nolot laitteissa kitkuttajat käyttää trikoita ja uskottavat bodarit (kuten minä...) pumppaa rautaa kollareissa tai sortseissa. Sitten aloin kyykkäämään polvilämppärien kanssa ja niiden idea on se, että ne ovat mahdollisimman tiukat, joten kollarit ja polvilämppärit oli täysin mahdoton kombo, jollei halunnut pukea lämppäreitä housujen alle. Liian vaivalloista! Niinpä astuin pimeällä puolelle ja puin trikoot salille ja siitä alkoi iso alamäki. En tiedä miten tässä pääsi käymään näin, että entisellä leggingsien vihaajalla on nykyään naurettava kokoelma erilaisia trikoita.
Yllä olevalla videolla esittelen puolessatoista minuutissa kaikki pöksyt, jotka löysin kaapeista. Se ei ollut ihan helppo operaatio, koska osa on aina pyykissä tai pyykkinarulla tai hukassa tai missä lie. Tuosta ei jäänyt puuttumaan kuin yhdet tai kahdet supertylsät juoksutrikoot.
Tämä pöksyholismi on mennyt koko ajan hurjemmaksi. Enää mitkään peruskirjavat treenitrikoot ei riitä, vaan aina pitää löytää erikoisempi kuoseja ja malleja. Aivan kuten narkkarin pitää saada koko ajan enemmän ja kovempaa kamaa. Nyt tämä juttu on mennyt jo niin pitkälle, että kaupasta löydetyt trikoot ei enää riitä, vaan bongailen kivoja kankaita, jotka sitten kiikutan mun hoviompelija-Janinalle ompeluun.
Janinan ompelemat leggingsit. Nuo "kuningaskissapöksyt" on muuten Rahkaäijän ehdottomat lempparit mun kaikista housuista.
Mun kokoelmista löytyy sekä vitosen leggingsit Ebaysta että 70 euron joogaleggingsit. Tässä tapauksessa kalliit voittaa, mutta yleensä hinta ei ole mikään laadun tae. Ostin viidakkokuvioiset leggarit vähän aikaa sitten Prismasta ja maksoin niistä 20 euroa ja ne on todella hyvät ja laadukkaan tuntuiset. Tuosta alla olevasta rivistöstä puuttuu Lidlin punamustaraitaiset leggingsit (on kyllä videolla), koska ne on nyt mulla jalassa ja myös ne on aivan tosi hyvä, ihan suosikit salilla. Lidl-leggaritkaan ei vie pahasti konkurssiin, mutta laatu on usein hyvä.
Yhtä vaille kaikki.
Osaa housuista säälin sen verran, etten laita niitä maastavetopäivänä salille, ettei kangas mene ihan pilalle. Tämä koskee etenkin pöksyjä, joissa on mukana enemmän elastaania ja ne on sellaiset "liukaspintaiset". Tämä on juuri kalliiden treenitrikoiden ongelma, että kangas on niin kivantuntuista, mutta se ei kestä yhtään käyttöä ja tangon raapimista. Muuten pidän arkena vähän kaikkia noista, millainen päivä nyt sattuu olemaankaan. Joskus jotkut housut nousee suosikiksi ja pidän niitä jatkuvasti.
Keksin juuri, että voisin laittaa vaatehuoneen seinälle tangon trikoille ja näkisin yhdellä silmäyksellä kaikki vaihtoehdot.
Lennokkaista leggareista on tullut jo mun tavaramerkki Beyond the Press -videoilla (ei tietenkään talvella, kun mulla on aina toppahousut) ja aina joku varmasti bongaa ne. Siinä onkin lisäyllyke hankkia uusia housuja, että olisi taas sellaiset, joita kukaan ei ole vielä nähnyt ennen. Mä itse asiassa haaveilen, että voisin joskus perustaa nettikaupan leggingseille ja nimenomaan tuollaisille täysin sekopäisille. Siitä kaupasta ei mitään hillittyjä graafisia kuoseja löytyisi, vaan aina vain överimpiä pöksyjä. Harkitsen vielä tätä aluevaltausta, koska en tiedä saisiko se muita asiakkaita, kuin minut. Koska mulla ei ole vielä kauppaa, niin voin suositella tsekkamaan suomalaisen Oi Oi Brazilin nettikaupan, siellä on ihan hyvää yritystä kreisien housujen suhteen, mutta suurin osa heidänkin housuistaan on vähän liian hillittyjä mulle. Tykkään eniten juuri kaikista kuviokuoseista, kuten noista kissapöksyistä, Lumikista ja Mutanttininjakilppareista.
Nyt kun kerrankin kasasin kaikki pöksyt samaan läjään, niin en voi väittää, että mulla ei olisi mitään kivoja trikoita, joten tämä hillitsee housuvillitystä ehkä hetkeksi. Jos jossain kuitenkin tulee vastaan tarpeeksi villi kangas tai housut, niin ehkä harkitsen kokoelman kartuttamista!
Tiedättekö sen vanha kappaleen, jossa lauletaan: Miljoona miljoona miljoona Rahkamuijaa, tuoksua tuoksua tuoksua urheilun, muistoja muistoja muistoja pyöräilyjen...
Se laulu on nyt nimittäin totta, koska Rahkamuija-blogi saavutti tänään 28.2.2017 miljoona sivulatausta! Rahkamuija on perustettu 22.7.2012 eli 1683 päivää sitten. Päivittäin blogia on katseltu siis keskimäärin 594 kertaa.
Neljän ja puolen vuoden aikana Rahkamuija on naputellut blogiinsa 645 postausta ennen tätä, eli yhtä postausta on luettu keskimäärin 1550 kertaa. Todellisuudessa blogin luetuinta tekstiä on luettu yli 60 000 kertaa ja vähiten luettua postausta on silmäilty vaivaiset 59 kertaa.
Aamulehtikin uutisoi tänään Suomen urheilullisimman blogin miljoonajuhlista.
Ylipäätään blogin historiassa erittäin suosittuja ovat olleen maastopyörän ja maantiepyörän osto-oppaat, erilaiset huumoripläjäykset ja tuotetestit, kuten maapähkinävoitesti, joka pitää neljättä sijaa luetuimpien postausten listalla Treining laiftstailin ja pyöränosto-oppaiden jälkeen. Kun kirjoitan tätä postausta nyt, näen Google Analyticsista, että joku lukee maapähkinävoipostausta juuri tälläkin hetkellä. Maapähkinävoi ei mene koskaan pois muodista!
Blogin ensimmäinen kuva, jossa esiintyy allekirjoittanut itse.
Blogin historian suosituin kuukausi tähän mennessä on ollut syyskuu 2013, jolloin blogi sai peräti 93 332 näyttökertaa. Tästä voimme kiittää blogin luetuin postausta, joka levisi kulovalkean tavoin ihan joka paikkaan juuri tuona syyskuuna.
Keskimäärin ihmiset viettävät aikaa blogissa kerrallaan yhden minuutin ja 20 sekuntia. Analytics pystyy myös kertomaan, että jokainen kävijä katsoo keskimäärin 1,53 sivua samalla kertaa, eli käyntikertoja blogissa olisi siis 653 594 kappaletta. Jos jokainen näistä kävijöistö on viettänyt keskimäärin 80 sekuntia blogin parissa, on tällä sivustolla roikuttu siis yhteensä 871 458 minuuttia, joka tarkoittaa 14 524:ää tuntia. Vuorokausiksi muutettuna se tekee 605 vuorokautta eli yli puolitoista vuotta!!! Mietipäs kuule sitä, että sinun pitäisi nyt aloittaa Rahkamuija-blogin tauoton lukeminen ja saisit lopettaa sen joskus lokakuun lopussa vuonna 2018. Se on melko pitkä aika!
Tämä oli sitä aikaa, kun päätin testata, että selviytyisinkö moottoripyöräpoliisien työntökokeesta, lue postaus TÄSTÄ. Jos blogia on luettu paljon, melko paljon aikaa on käytetty myös näiden kaikkien älyttömyyksien kehittylyyn!
Rakastan kaikkia tilastoja, mutta ei niistä sen enempää, koska nyt on aika julistaa kaikkien aikojen Rahkamuija-arvonta! Tää on oikeesti kova, eikä mikään kämänen proteiinipatukka!
Toi Giron pinkki-oranssi kypärä vasemmalla alhaalla on aivan hillittömän hieno, sen saisi lahjakortilla!
Keksin vasta tänään, että Rahkamuijan miljoonabileisiin tarvitaan joku arvonta. Niinpä marssiin meidän vakkaripyöräkauppaan eli Nippeliin ja neuvottelin kauppias-Kaitsun kanssa sellaisen diilin, että arvonnan voittaja saa 100 euron lahjakortin Nippeliin. Jos et vielä tiedä Pirkanmaan parasta pyöräkauppaa, niin mene ja tutustu osoitteessa www.nippeli.fi! Allekirjoittanut on ostanut Nippelistä vaivaiset neljä polkupyörää vuosien aikana...
Kuten ostosteeveessä sanottaisiin, ei siinä vielä kaikki! Koska olen erittäin juhlatuulella, saa voittaja myös ilmaisen osallistumisen Ratareisi-pyöräilytapahtumaan. Se on meinaan komee käydä hakemassa Nippelistä uusi kypärä tai juuri huollettu pyörä ja sitten suunnata Alastaroon veivaamaan rataa ympäri.
Eli kerrataan vielä!
Arvonnan palkintona 100 euron lahjakortti Nippeli-polkupyöräliikkeeseen ja osallistuminen Ratareiteen(arvo 25 €) (Voittajan ei ole pakko osallistua Ratareiteen, jos viettää mielummin juhannuksensa pissaamalla soutuveneen laidan yli.)
Voit osallistua näihin miljoona-arpajaisiin jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kommentoi vaikka miksi luet Rahkamuijaa tai mikä postaus on erityisesti jäänyt mieleesi tai jätä postaustoiveesi. Pelkkä "mukana arvonnassa" -kommentti ei riitä, nyt vähän mielikuvitusta peliin!
Osallistumisaikaa on tiistaihin 7.3 kello 18 asti, jonka jälkeen Rahkaperheen kissat Leo ja Leoko arpoo voittajan. Tämän jälkeen julistan arvonnan voittajan blogissa, eli ole hereillä ensi viikolla, jos osallistut. Jos arvonnan voittaja ei ota viikon kuluessa yhteyttä Rahkamuijaan, arvotaan uusi voittaja.
Ei muuta kuin onnea arvontaan ja kommentteja tulemaan!
Olen ihan superylpeä tästä miljoonasta sivulatauksesta. Kauan siihen meni, mutta ei sen väliä! Rahkamuija jatkaa löpinöitään myös jatkossa, pysythän kyydissä!
Ennen elämä oli sellaista, että aamulla mentiin töihin, iltapäivällä kotiin, sitten salille, Prismaan ja saunaan. Sama toistui noin viisi kertaa viikossa ja viikonloppuna sama, mutta ilman töitä. Kaikki viikot oli toistensa kopioita, ja välillä mietti, että kunpa tapahtuisi jotain. Nykyään elämä on sellaista, että tänään meillä kävi MM-hiihtäjä Trininad&Tobacosta ja ylihuomenna tulee tv-kuvausryhmä ja koko ajan soi puhelin ja kaikki haluaa tehdä videon meidän kanssa ja jatkuvasti on hirvee äksöni päällä. Välillä sitä miettii, että kunpa ei tapahtuisi mitään. Jos ei yksikään toimittaja soittaisi ja sähköpostiin ei tulisi viikkoon mitään ja työt voisi joka päivä lopettaa neljältä. Vähän se olisi vaihteeksi ihanaa, että elämä olisi tosi tylsää.
Tänään siivottiin tätä ja mietin, että mihin ihmeeseen tämä maailma on menossa ja mitä mä olen tekemässä täällä? Siis muuta kuin siivoamassa partavaahtoa prässistä.
Ei saa ymmärtää väärin, olen oikeasti tosi iloinen ja kiitollinen tästä kaikesta hässäkästä ja nautinkin siitä, mutta ei aina jaksaisi. Hässäkkä on ihan kivaa, mutta sitten kun sirkusta on kestänyt jo melkein vuoden putkeen, alkaa vähän väsyttämään. Niin kävisi varmaan ihan jokaiselle, vaikka kuinka rakastaisi menoa ja meininkiä ja olisi onnellinen saamastaan tilaisuudesta. Se tämä nimenomaan on, tilaisuus, josta pitää repiä kaikki irti. Tänään vedetään täysiä, koska huomenna voi kaikki olla jo ohi. Okei, nyt on käynyt jo ihan selväksi, että tämä ei ole todellakaan huomenna ohi, mutta painetaan silti sata lasissa, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Eilen oli vapaapäivä ja istuskelt... siis treenattiin salilla oikein pitkän kaavan kautta.
Entiseen elämään ei myöskään kuulunut se, että ihmiset supattaa toisilleen kaupassa, kun ne bongaa meidät. Mulla on tapana lähteä tuohon lähi-Prismaan ihan kaameissa rytkyissä, mutta juuri silloin kun on päällä ne likaisimmat kollarit ja kamalin huppari, joku tulee varmasti heittämään läppää maitohyllyllä. Musta on tosi kivaa, kun ihmiset tulee tervehtimään meitä, mutta kyllä se joskus ahdistaa, että kaikki tuntee apinan, mutta apina ei ketään. En mää nyt väitä, että me ollaan mitään koko kansan suurstaroja, mutta varsinkin nuorista (miehistä) aika moni tunnistaa meidät. Ja sitten jos joku tunnistaa ja tulee jutulle, kannattaa olla aika skarppina ja hymyillä vaan kollareista ja rasvasesta tukasta huolimatta. Jos joku on kuukausitolkulla katsonut meidän videoita ja kerää vielä rohkeutensa, että uskaltaa tulla jutulle, niin vähin mitä me voidaan siinä vaiheessa tehdä, on se, että ollaan mukavia ja jutellaan.
Palkkarin sekottaminen vetää varsin vakavaksi.
Joskus mä myös vähän kaipaan sitä, että molemmat kävi töissä eri paikoissa ja illalla kinasteltiin lähinnä siitä mennäänkö salille tunnin päästä vai nyt. Nykyään me tehdään töitä yhdessä ja kinastellaaan siitä, miten firman asiat pitäisi hoitaa. Me ollaan aina vietetty paljon aikaa kaksin, esimerkiksi me ollaan oltu koko yhdessäolon aikana yli kaksi vuorokautta erossa ehkä kuusi kertaa, ja se on sopinut meille. Mutta joku raja tässäkin, nyt me ollaan melkein joka päivä 24/7 yhdessä, niin välillä on vaan pakko lähteä yksin pyöräilemään tai kylään kaverille, muuten bisneskumppanin/työkaverin/aviomiehen/reenikaverin pärstä voi ruveta ärsyttämään. Silti mietin usein, että onneksi me koetaan tämä kaikki yhdessä ja ollaan lopulta aina samalla puolella, kukaan muu kuin me kaksi ei tiedetä, millaista tämä kaikki sirkus on todellisuudessa.
Oikeasti tässä entisen ja nykyisen elämän välillä on jonkinlainen suuri harha,
koska se ei pidä paikkansa, ettei ennen tapahtunut mitään. Pitkäaikaiset
blogin lukijat voi varmasti vahvistaa sen, että kyllä me ollaan aina
osattu tekemistä keksiä. Milloin on ollut kiikarissa kisat tai
pyöräilytapahtuma tai jokin muu projekti. Tylsää ei ole koskaan ollut.
Sitä vähän kaipaankin, että olisi jokin tyhmänhauska projekti, jonka
parissa puuhailla ja valmistautua. Eikun hetkinen, onhan meillä jatkuvasti tuhat ja sata
projektia nytkin, mutta ne on kaikki työprojekteja. Tai voisiko sanoa
elämäntapaprojekteja, koska ei tämä YouTube-touhu ole mikään työ, tämä
on elämäntapa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Mutta mä kaipaan
toisenlaisia projekteja, jotain ihan omaa. Ihan silläkin uhalla, että on
kiire ja nyt on vähän takki tyhjänä, päätin, että me järjestetään Ratareisi-tapahtuma
myös tänä vuonna. Niin kiire ei koskaan voi olla, että Ratareisi jäisi
pitämättä. Yksi ulkomaan komennus meinasi tulla tapahtuman tielle, mutta
kaikkien juhannuspyöräilyn ystävien onneksi se peruuntui.
Lanzaroten lomasta on vain puolitoista kuukautta aikaa, mutta olisin jo aivan valmis lähtemään uudelle lomalle. Vaikka sellaiselle, joka kestää viisi kuukautta ja siellä ei internet toimisi, eikä mitään tapahtuisi. Mutta lyödäänkö vetoa, lopulta mulle tulisi siellä tylsää kolmen päivän jälkeen ja kaipaisin takaisin äksönin pariin.
Hyvät juorujenhimoiset lukijat, taas on tullut aika uuden Rahkis-Sanomien numeron. Rahkis-Sanomat kertoo aina peittelemättömän totuuden ilman pelkoa sensuurista tai raivoavasta päätoimittajasta. Ota siis hyvä asento ja nautiskele kuukauden parhaista juoruista!
Aseen heiluivat maaseudulla, katso kuvat!
Viime viikonloppuna Ylöjärven perällä naapurit kokivat kauhunhetkiä, kun kommandopipoihin ja maastokuvioituihin vaatteisiin sonnustautuneet tuntemattomat henkilöt juoksivat metsässä aseiden kanssa. "Se on nyt varmasti ISIS hyökännyt tänne meidän kylälle" kommentoi nimittömänä pysyttelevä naapuri. Rahkis-Sanomien tietolähteen mukaan kyseessä oli kuitenkin airsoft-aiheisen minielokuvan kuvaukset, eikä ketään vahingoitettu kuvauksissa. Myös aseet olivat airsoft-peleihin tarkoitettuja peliaseita, jotka ampuvat vain muovikuulia.
Tässä Rahkaäijä esittelee tykkejään.
Rahkamuijan vaikuttava henkikaarti.
Huikea maailmankiertue - "Kaikki rakastivat meitä!" Rahkis-Sanomien luotettavan lähteen mukaan Hydraulic Press Channelin Anni ja Lauri olivat tällä viikolla pitkällä maailmankiertueella. - Pitää paikkansa, kävimme Kuopiossa, Iisalmessa ja Varkaudessa. Monet tulivat moikkaamaan ja juttelemaan meidän kanssa. Maailmankiertue järjestettiin Megatärskyt-rekrytointimessujen yhteydessä ja luultavasti erittäin monelta savolaiselta nuorelta jäi kesätyöpaikka saamatta, kun he ansioluetteloiden jakamisen sijaan ihmettelivät Pirkanmaan punaniskojen touhuja.
Näillä kaikilla nuorilla on jo varmaan kesätyöt.
Shokkiyllätys: Leo tuli kaapista! Tällä viikolla Rahkamuijan keittiössä koettiin jännittäviä hetkiä, kun molemmat perheen kissat olivat kiivenneet astiakaappiin. Kissat tietävät, että se ei varsinaisesti ole sallittu hengailupaikka, mutta silti pojat kokeilevat aina onneaan. Tilanne kuitenkin päättyi onnellisesti, kun molemmat kissat pääsivät hyllyiltä alas yhdenkään lautasen tai lasin putoamatta. Pyysimme Leolta kommenttia aiheeseen ja kissan harvasanaiseen tyyliin sopiva vastaus kuuluikin "Kunhan nyt istuin, ei siinä sen ihmeempää." Monet elokuvatuotantoyhtiöt ovat kiinnostuneet tästä liikuttavasta ja humaanista tarinasta ja elokuva nimeltä "Leo Of Finland" saa ensi-iltansa syyskuussa 2019. Elokuvan ohjaaja Dome Karukoski etsii juuri näyttelijöitä rooleihin, esimerkiksi kahvinkeittimen ja keittiöjakkaran roolit ovat edelleen auki.
Uskomaton tarina: Takaisin kuoleman rajoilta elämään! Torstai-iltana Muuramen ja Jämsän välillä koettiin kauhun hetkiä liukkaan kelin vuoksi. Tien päällä ollut Anni soitti Rahkis-Sanomien toimitukseen ja kertoi, että ajokeli on erittäin liukas ja jatkuva kuolemanvaara on jatkuvasti läsnä. "Yhteen mäkeen oli juuttunut rekka ja juuri ja juuri pääsimme sen ohi oman painavan ajoyhdistelmämme kanssa". Rahkis-Sanomien tietojen mukaan alituinen kuolemanvaara kuitenkin väistyi lähellä Tamperetta ja vakavalta onnettomuudelta vältyttiin. Rahkis-Sanomien luotettavan lähteen mukaan kyseessä oli tavallinen suomalainen talvikeli.
Näkee jo kuvastakin, kuinka uskomattoman liukasta oli!
Rahkamuija kommentoi kohuttua mainosvideota! Viime päivinä sosiaalista mediaa on ihastuttanut suomalaisen YouTube-kanavan video, jossa hydraulipuristimen alle laitetaan maailman kovinta ainetta eli adamantiumia. Video on kerännyt kahdessa vuorokaudessa kolme miljoonaa näyttökertaa ja sitä on kehuttu nerokkaimmaksi mainosvideoksi ikinä. Rahkis-Sanomien luotettavan lähteen mukaan tämän blogin ylläpitäjä eli Rahkamuija tietäisi jotakin videoprosessista. Soitimmekin Rahkamuijalle ja kysyimme, mistä tässä kaikessa on kyse. - En voi valitettavasti kommentoida. Pyrimme kuitenkin tekemään aina parempia videoita ja mielestäni tämä oli erittäin hyvä. Mielestäni tuo käsi oli myös aika miehekäs ja brutaalin seksikäs. Valitettavasti emme saaneet Rahkamuijalta muita kommentteja, vaikka kuinka lahjoimme, uhkailimme ja kiristimme. Videon kuitenkin voit katsoa alta ja muodostaa itse mielipiteesi, mistä tässä kaikessa on kyse.
Tässä oli Rahkis-Sanomien tämänkertainen dramaattinen ja vauhdikas numero. Muistathan, että oman juoruvihjeesi antamalla voit tienata 77 euroa! Kaikki uutisvinkit ja kommentit tästä numerosta voit kirjoittaa alas kommenttiboksiin. Mehukasta viikonloppua!
