Tapaturma ja uusi sähköpyörä

Niinhän siinä sitten kävi, että meikäläinen ei päässyt osallistumaan viime viikonlopun maastavedon SM-kisoihin harmittavan sormitapaturman vuoksi. Viime viikon maanantaina nostin Leokon syliini, että se ei menisi syömään Leon ruokia ja kissa säikähti jotakin ja pyrki hirvittävällä paniikilla pois sylistäni. Ihan en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta lopputuloksena oli verta kaikkialla ja mulla sormessa melkosen ruma ja syvä vekki.

Syyllinen? Jaa mää vai?

Laitoin syvän vekin haavateipillä kiinni ja side päälle, että sormi ei ihan vuotaisi kuiviin, mutta tämä osoittautui virheeksi. Seuraavana päivänä kävin hakemassa jäykkäkouristurokotteen vahvistuksen ja samalla reissulla sain mukaani reseptin antibioottikuuriin ja ankarat nuhtelut, että eläinhaavoja ei saa koskaan lähteä sulkemaan, koska ne tulehtuu niin helposti. Huomasin. Sormi näytti lähinnä revenneeltä nakilta ja torstaina hautasin haaveet maastavetokisoista, koska en voinut edes taivuttaa sormea ja haava oli jotain mätää täynnä. Ilman keskisormea käsi on melko voimaton ja haava olisi varmaan repeynyt auki, jos olisin yrittänyt nostaa sillä.

Tältä sormi näytti pari päivää onnettomuuden jälkeen, nyt se on jo palautunut omaan solakkaan kokoonsa, vaikkakin haavan parantelu jatkuu edelleen.

Pääsin kuitenkin katsomaan vetokisat ja sarjassani oli kaksi nostajaa, joista toinen veti 140 kiloa ja toinen 145. Etukäteen olin arvioinut, että olisin ehkä 140 kilon kunnossa, mutta voimamiesmaastavedon kisamuoto on erittäin armoton, koska tankopaino nousee koko ajan, eikä kierroksia ole. Pahimmillaan nostaja joutuu siis nostamaan itsensä perään muutaman minuutin tauon jälkeen ja se on aika rankka setti voimanostajalle, joka on tottunut, että kisassa nostojen välissä on reilusti aikaa. Voin sitten ensi vuonna testata miten kisaaminen tuolla tyylillä sujuisi.

Olemme kaikesta huolimatta ikuisesti parhaat ystävät.

Kisat meni osaltani ohi, mutta onneksi on myös hyviä uutisia!
Mun sähköpyörä saapui viimein! Rahkaäijä osti sähkömaastopyörän jo vuosi sitten keväällä ja ajattelin ensin, että ei ole mun juttu. Ajoin kuitenkin pari lenkkiä äijän LaPierrella ja hauskaahan se on. Harkitsin, käänsin, väänsin, spekuloin, perustelin ja laskin sähköpyörän ostoa kuukausitolkulla ja mietin sopivaa. En voi tehdä edes pientä hankintaa ilman pitkää harkinta-aikaa, näin isosta nyt puhumattakaan! Selasin nettiä ja kiertelin pyöräkauppoja, eikä mikään oikein napannut. Meidän paikallisessa erikoispyöräliikkeessä Nippelissä oli Focuksen Jam2-täysjoustopyörä näytillä ja sitä harkitsin, mutta se tuntui vähän liian... Ei nyt nössöltä, mutta ei sopivalta kuitenkaan, varsinkin kun Rahkaäijän alamäkipyörä on enskatyylinen mankeli, jolla tykittää missä vaan. Selasin nettiä ja huomasin, että Focuksella on myös Sam2-malli, joka on Jamista järeämpi versio.

Kyselin Nippelistä olisiko Samia mahdollista saada tilaamalla, mutta ei oota tuli sieltä ja netistäkin Sam oli loppu lähes joka paikasta. Parin viikon kuluttua kyselin pyörää uudestaan Nippelistä ja sillä kertaa tärppäsi. Kauppias-Kaitsu sai jostain erästä varattua mulle yhden M-koon mankelin, vaikkakin odotusaikaa oli tiedossa kuusi viikkoa, koska pyörää ei ollut edes valmistettu vielä. Äkkiä se kuusi viikkoa hujahti ja viime viikon lopussa sain viestin, että nyt sais Samin hakea kotiin. Ja mähän hain!

Tää on viides pyörä, jonka ostin Nippelistä. En voi kun suositella! Myöskään Rahkaäijän LaPierrea ei ollut suoraa valikoimassa, mutta sekin saatiin tilaamalla.

Täydellinen kello pyörään!

Made in Germany!

Kyseessä on siis Focus Sam2, täysverinen enduropyörä 170 millin joustolla, 65 asteen keulakulmalla ja 27 tuuman renkailla. Sähkömoottorijärjestelmä on Shimano Steps E8000 MTB. Moottorissa akku kestää täydellä avustuksella pari tuntia. Avustustasoja on kolme:  eco, trail ja boost. Halusin sellaisen pyörän millä voi ajaa maastossa, että alamäessä ja tämä sopii siihen hyvin. Mulla ei ole ollut täysjoustoa pariin vuoteen (alamäkipyörää lukuunottamatta) ja onhan se hauskaa rymistellä tuolla metsassä. Nyt kolmen lenkin jälkeen kilometrejä on mittarissa 76. Vielä loppuviikosta revennyt nakki vähän haittaisi harrastusta, mutta nyt pystyy jo hienosti pitämään ohjaustangosta kiinni ja tänään ajeltiin 30 kilometrin lenkkin Teivon ja Pinsiön suunnilla.

Kaikki teletapit nukkumaan!

Mikäs teletappi siellä polkee?

Sähköpyörässä on se mahtavaa, että lenkit pitenevät mitaltaan aika paljon ja puoleentoista tuntiin on mahdollista ajaa 30 kilometriä polkuja, hiihtolatupohjia ja hiekkateitä. Kyllä siinä saa ihan polkeakin, sähköpyörällä saa vauhtia, mutta ei se taitoa tuo yhtään lisää ja ihan samat juurakot metsässä on, vaikka alla on sähkömaasturi. Jumpata saa moottorista huolimatta.

Viime viikolla piti vielä ajaa keskisormi pystyssä ja kaikki tärinä oli myrkkyä. 

Nyt on vihdoin molemmilla sähkömaasturit ja sekös vasta on hauskaa. Rahkaäijä on tässä puolitoista vuotta etsinyt hyviä sähköpyörälenkkejä ja nyt pääsen ajamaan ne kaikki vihdoin! Toki joskus ajoin Rahkaäijän pyörällä, mutta se on ollut niin aktiivisessa ollut, että se on lähinnä koko ajan metsässä tai latautumassa. :D

Vielä on pyöräilykesää jäljellä!

Mun loppuvuoden suunnitelma piti olla sellainen, että ensin mavekisat ja sitten armotonta sähkömaasturointia. Vetokisat jäi nyt välistä, mutta nyt ajan pyörällä senkin edestä! Pyörä on tuntunut tähän mennessä aika hauskalta ja ihan jännittää mihin kaikkiin seikkailuihin vielä pääsen sen kanssa!