Auton ostamisen sietämätön vaikeus

Mun on nyt pakko tulla kertomaan, kuinka meidän elämä on ollut yhtä suurta autokauppaa koko viikon. Kaikki alkoi siitä, kun meidän rakas Transportteri yskäisi viimeisen kerran.  Me päätettiin, että ei pistetä siihen kankkulankaivoon enää penninjeniä. Moottori oli hajalla, kojelaudassa vilkkui vaikka mitä valoja kuin diskossa konsanaan ja tuulilasi oli rikki.  Volkkarit 0/5, en suosittele.

Kun koko kesän on ollut kiva keli, ollaan sitten pääasiassa ajeltu avoautolla, mutta nyt kun pitäisi alkaa taas töitä tekemään, piti työautokin saada jostain. 

Autoprojekti lähti kunnolla käyntiin viime viikon sunnuntaina, kun yömyöhään selattiin Nettiautoa ja katseltiin millaisia lava-autoja olisi tarjolla. Jo tässä katselmuksessa tultiin siihen tulokseen, että Ford Rangerin lava-auto voisi olla passeli meille. 

Maanantaina ajeltiin ympäri maakuntaa ja käytiin tsekkailemassa vähän kaikenlaisia "hyötyautoja", niin Rangereita kuin pakettiautojakin. Ollaan varmaan aika köyhän näkösiä, koska missään isommassa autoliikkeessä ei kukaan edes katsonut päin. :D Viimein Ylöjärvellä AutoMenissa saatiin Ranger koeajoon ja molemmille tuli heti hyvä fiilis siitä, varsinkin kun käytiin möyrimässä sillä hiekkatiellä. Se oli 2007 vuoden mallia ja autokauppias olisi heti halunnut ruveta hieromaan kauppaa siitä meidän kanssa, mutta eihän sitä nyt ekaa autoa voi ostaa. Mutta autokauppias oli tosi mukava äijä, sinne iso peukku! 

Ensimmäinen koeajettu Rangeri aika monesta. 

Sen päivän ratoksi ei ollut muutakaan tekemistä, niin huristeltiin vielä Sastamalaan, koska siellä oli useampikin pikappi myynnissä. Koeajettiin taas kymmenen vuotta vanha Rangeri ja edelleen oli ihan kiva. Vertailun vuoksi testattiin myös vuoden 2014 Rangeri, vaikka niin uutta ei varsinaisesti oltu harkittukaan. Parin kilometrin jälkeen varsinkin Rahkaäijälle oli ihan selvä, että paluuta 10 vuotta vanhoihin autoihin ei enää ole, ajokokemus oli niin eri. Tehtiin siinä pikainen päätös, että avoauto lähtee myös myyntiin ja tähtäin on alle viisi vuotta vanhassa Ford Rangerissa. Meidän koeajama auto olisi ollut aivan passeli ja alettiin siitä jo melkein kauppaa hieromaan, mutta hinta ei ollutkaan alv-vähennyskelpoinen, mikä on tärkeä kriteeri kun firmalle ostetaan autoa.

Seuraavana päivänä avoauto lähti myyntiin ja parin tunnin päästä joku jo soitti ja lupasi tulevansa keskiviikkona katsomaan. Samaan aikaan molemmat selasivat armottamalla haravalla Nettiautoa ja etsittiin sopivaa Rangeria. Keskiviikkona Hondaa kävi katsomassa Helsingin herra, mutta jäi vielä harkitsemaan autoa ja pistettiin päivällä myös Transportteri myyntiin. Ei kulunut kuin 30 minuuttia ja joku soitti ja sanoi hakevansa pakun samana päivänä pois, jos hinnasta päästään sopuun. No aivan varmasti päästään sopuun, jos saadaan se jäteläjä pois pihasta ja mielestä! Niinpä alkoi armoton auton tyhjennys ja siivous ja keräsin matkustamosta muun muassa 30 kynää, viisi lusikkaa ja vaikka mitä muuta krääsää. Kaikkea sitä ehtiikin jemmata autoon kuuden ja puolen vuoden aikana. 

Näiden lisäksi keräsin jätesäkillisen tavaraa pois matkustamosta. Ja penkin taakse oli hajonnut (ja kuivunut) yksi pullo vihreää kynsilakkaa. Kenen lie?

Keskiviikkona asiat etenivät myös siihen pisteeseen, että sovittiin hakevamme perjantaina Porista vuoden 2013 Ranger, joka oli kuulemma kaikin puolin siisti ja kaunis. Sitä ennen useampikin hyvä vaihtoehto meni sivu suun, kun autot oli juuri myyty tai varattu. Volkkari haettiin pois ja molemmat huokaisivat helpotuksesta, että meidän (tai saatika meidän rahapussin) ei enää koskaan tarvi nähdä sitä kärryä. 

Torstaina tehtiin aamusta iltaan töitä, kun koko viikko oli kulunut autojen kanssa puljatessa, mutta oltiin tyytyväisiä, kun jo seuraavan päivänä saataisiin uusi auto ja päästäisiin taas elämässä eteenpäin. Pohdiskeltiin kovasti, että lainataanko auto Rahkaäijän isältä Porin reissua varten, mutta ajateltiin, että on tyhmää ajaa kaksi autoa sieltä pois ja päädyin ostamaan junaliput. 

Nyt sitä autoa äkkiä, täällä junassa on kuussataa lämmintä! 

Perjantaina ulkona oli 30 astetta lämmintä ja junassa vähintään saman verran ja meidän paikat oli jossain perhehytissä ja viereisellä lastenosastolla joku juniori kiljui täyttä kurkkua koko matkan. Täyttä nautintoa puolitoista tuntia! Rautatieasemalta autokauppaan oli vajaa kolme kilometria matkaa ja päätettiin patikoida se huvin ja urheilun vuoksi, kun kohtahan tässä päästään huristelemaan uudella autolla. Saavuttiin nimeltämainitsemattomaan Ford-liikkeeseen, jossa hieno sininen Rangeri jo odotti meitä. Vitsit, kuinka hyvän näköinen! Auto oli pysäköity sisään liikkeeseen ja ovet olivat sepposen selällään ja peilistä roikkui Wunderbaum. Joku alkukantainen varoitusreaktio heräsi saman tien ja marssin autolle ja ensimmäisenä haistoin penkin selkänojaa. Ei ole totta, ihan selvä tupakan haju!

Hieno, mutta haisu.

Pyysin Rahkaäijääkin haistelutalkoisiin ja hän havaitsi ihan saman asian. Siitä alkoi autokauppiaan loputon selittely, kuinka penkit on juuri pesty ja ei se paljon haise ja työautoihin laitetaan aina Wunderbaumit kun työukot haisee niin pahalta (?!?) ja että edellinen omistaja tupakoi kyllä, mutta ei varmaankaan autossa. Ei se haju penkkeihin niin tiukasti vaatteista varmaan tartu. Me läksytettiin autokauppias kyllä ihan huolella, koska puhelimessa Rahkaäijä oli kysynyt pariinkin kertaan, että onhan se varmasti siisti sisältä. "On, harvoin tulee vastaan näin siistiä Rangeria, aivan kuin uusi sisältä." Auto ei ole siisti sisältä, jos se haisee tupakalta. Otettiin Wunderbaumi pois autosta ja lyötiin ovet kiinni ja viiden minuutin päästä haju oli aivan selvä. Ei pienintäkään epäilystä, etteikö edelliset omistajat olisi polttaneet autossa sisällä. Annettiin palautetta myös siitä, että tuo on aika epärehellistä ellei jopa vähän kusetusta, että laitetaan autoon uusi Wunderbaum roikkumaan ilman pussia, että haju peittyisi, kun asiakas saapuu paikalle. Ei se anna mitään kuvaa siitä, miltä auto oikeasti haisee. 

Meille molemmille oli ihan selvää, että auto jää sinne, me ei siitä kauppoja tehdä. Siellä on internetti täynnä lava-autoja, joissa kukaan ei ole koskaan tupakoinut, niin meidän ei todellakaan tarvitse ostaa mitään lähiöpubin hajuista autoa. Lisäksi autokauppias oli unohtanut kertoa, että autosta on toisen takavalon lasi rikki ja tämä huomattiin vasta paikan päällä ja lisäksi kaupassa oltiin vähän pihalla, että kuinka monta omistajaa autolla on ollut. Ilmoituksessa luki, että yksi, mutta itse tsekattiin auton tiedot ja kaksi niitä kuitenkin näytti olevan. Ei mennyt Porin pojilla ihan putkeen nyt. 

En ollut matkustanut reittiliikenteen bussilla varmaan kertaakaan tällä vuosikymmenellä, mutta sehän oli ihan mukavaa! Ja paljon halvempi kuin juna. Pitäiskö ostaa sittenkin bussi?!

Tunnelma ei ollut erityisen iloinen, kun lähdettiin talsimaan autokaupasta takaisin rautatieasemalle. Kävelymatkalla selailtiin taas Nettiautoa ja mietittiin uutta suunnitelmaa. Junaliput takaisin Tampereelle olisi ollut yli tuplasti kalliimmat kuin tullessa ja seuraavan lähtöön oli puolitoista tuntia. Onnibussin kyydillä päästiin kuitenkin puoleen hintaan takaisin Tampereelle ja käytettiin jokainen minuutti tehokkaasti ja soiteltiin pitkin poikin autoista. Heti autokaupasta lähtiessä iskin silmääni raisiolainen Rangeri ja selviteltiin sitä matkalla. Autossa oli pieni lommo takaluukussa ja se oli menossa korjaamoon autokaupassa. Saatiin kuvat lommosta ja soitettiin myyjälle, että paljonko tulee alennusta, jos jättävät lommon korjaamatta ja haetaan auto heti seuraavana päivänä. Meillä ei nimittäin olisi enää viikkoa tuhlattavaksi tähän touhuun ja kyseinen pikappi oli aivan täydellinen muuten, itse asiassa paljon parempi kuin sininen haisuli. Se oli tullut myyntiin vasta torstaina, joten se ei ollut vielä meidän alkuperäisessä katselmuksessa mukana. 

Sovittiin, että korjautetaan lommo itse ja käydään hakemassa auto lauantaina pois. Nukuin koko yön aivan älyttömän huonosti ja autot vaan pyörivät päässä ja Porin turha reissu harmitti edelleen. Mielessä pyöri myös, että mitä jos se taas haisee tai mitä muuta meille on jätetty kertomatta tällä kertaa. Rahkaäijä kylläkin kysyi Raision auton myyjältä varmaan viisi kertaa puhelimessa, että eihän se vaan haise tupakalle. 

Pari mersua kiitos!

Taas kerran lähdettiin uhkarohkeasti julkisilla matkaan, koska meidän piti jatkaa matkaa vielä Kauniaisiin Turun jälkeen. Paunulainen vei meidät Turkuun, josta otettiin taksi Raisioon. Tässä konkurssissa ei jaksanut enää ruveta kilpailuttamaan tolpalla olevia takseja, vaan otettiin vaan ensimmäinen. Rangeri oli Vehon liikkeessä, jonne se oli tullut vaihdossa ja siellä se Ford odotteli meitä Mersujen joukossa. Kävin välittömästi haistelemassa auton penkkejä ja ne haisivat... Ei miltään! Halleluja! Myyjä kertoi, että autoa oli käynyt haistelemassa useampi ihminen, että varmasti on selvää, että siellä ei ole kukaan tupakoinut. Mahtavaa, että hän ymmärsi, että tämä on meille nyt tärkeä asia! 

Ford Ranger Super Cap, 2,2 TDCi 150 A XLT 4x4, pakettiautoksi rekisteröity (koska ei takapenkkejä) ja syö dieseliä. 

Käytiin koeajamassa autoa motarilla muutama rampin väli ja tiedettiin heti, että tämä otetaan. Auto oli kaksi vuotta uudempikin kuin Porin haisuauto eli 2015 mallia ja kilometrejä mittarissa vain 39 500. Täydellistä! Ja se lommo muuten, pitää mennä aika lähelle, että sitä edes näkee. Tuskin ruvetaan korjauttamaan, ei haittaa meitä ollenkaan. 

Oli varmaan nopeimmat autokaupat ikinä, tiedettiin, mitä tultiin hakemaan ja tinkaaminenkin oli hoidettu jo etukäteen. Koeajon jälkeen tehtiin paperit ja auto oli meidän. Varmaan kaupantekoa kauemmin vei, kun ennen liikkelle lähtöä tutkiskeltiin miten repsikan turvatyynyn saa päälle ja kuinka puhelin yhdistetään autoon, että saadaan rokit soimaan. Ensimmäisenä ajettiin uudella autolla kauppakeskus Myllyn Fafa´siin syömään. Kyllä oli komeeta!

Ei tästä puutu kuin buutsit ja stetsoni!

Sunnuntaina vertailtiin lava-autoja ensimmäisen kerran ja jo lauantaina meillä oli jo kärry ja väliin mahtui varsin kovaa kaupankäyntiä joka suuntaan. Huh huh! Yllättävän rankkaa. Silti olen aika innoissaan tästä uudesta tulokkaasta. Kyllä se on komeeta ajella, kun on uudehko ja hieno auto, eikä mikään 15 vuotta vanha läjä, joka pysyy hädintuskin kasassa. Me vähän Rahkaäijän kanssa puhuttiin, että pistetään kohta autokauppa pystyyn kun tää kaupanteko sujui meiltä niin hyvin. :D Rahkakaara vois olla firman nimi! Honda on edelleen kaupan, mutta sen kanssa ollaan varauduttu ihan siihen, että se menee vasta keväällä, nyt on kuitenkin parhaat avoautokelit jo vähän ohi. Mutta jos haluat ostaa, voin pistää hyvän Rahkamuijan lukija-alen! 

En voi uskoa, että kirjoitin juuri Raamatun mittaisen postauksen autokaupoista! Piti tämäkin päivä nähdä! Mutta ehkä tässä oli opetuksena kaikille, että edelleen 2010-luvulla jotkut ihmiset polttaa autossa ja siitä kannattaa muistaa kysyä, ennen kuin lähtee tekemään kauppoja maailman ääriin. Vaikka Porin reissu oli turha, niin tavallaan kävi onni onnettomuudessa, kun saatiinkin sitten parempi auto, kun ei ostettu sitä ensimmäistä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt vaan kovaa ajoa!