Sano ääneen se, mitä haluat

Kun Leoko oli pentu, opetin sen hyppäämään olkapäälle ja istumaan siellä. Koska kissa ei pelkää juuri ketään tai mitään, hyppii se ihmisten olkapäille aivan huoletta, oli olkapään omistaja sitten vakuutusmyyjä, toimittaja tai sukulainen. Kaikki käy, kunhan pääsee hengailemaan olkapäälle. Varsinkin aamuisin kissa on aivan mahdoton, eikä kaihda keinoja päästä kyytiin.

Tämä kissa taitaa sittenkin olla liito-orava tai joku pieni apina.

Eilen aamulla suihkun jälkeen laitoin pyyhettä tukan ympärille ja nousin ja juuri silloin Leoko loikkasi kahden metrin päästä pesukoneen päältä olkapäälleni. Vähän meni huti ja osa katin kynsistä ruopasi naamaani sillä seurauksella, että nenään tuli tyylikäs naarmu ja alaluomi sai myös vähän osumaa. Onneksi ei silmään osunut! Tästä lähtien nälkäinen Leoko jää aamuisin kylppärin oven taakse.

Kyllä hullun kissanaisen pitääkin vähän näyttää hullulta kissanaiselta. Tai ainakin siltä, että omistaa hullun kissan.

Nenänaarmu olisi mielellään voinut tulla jonakin toisena päivänä, sillä koko eilinen oli buukattu täyteen palavereja Helsingissä. Aamun aloitti ensi-ilta Pasilassa. Me ollaan oltu jo viime kesästä lähtien mukana dokkariprojektissa, jota Yle tekee suomalaisista tubettajista. Meidän lisäksi siinä on mukana Mansikkka ja Nelli Orell. Dokkarin ohjaaja ja kuvaaja Walle on kulkenut meidän perässä kameran kanssa varmaan yhteensä viisi tai kuusi päivää. Jossain vaiheessa epäilin, että tuleeko dokumentista ikinä valmista, mutta vihdoin eilen saatiin nähdä lähes valmis tuotos.

Ensi-illan aamupalaa.

Tuntien mittaiset kuvaukset oli tiivistetty meidän osalta noin kymmeneen minuuttiin, koska dokkari on vain puolisen tuntia pitkä. Aluperin siitä oli tarkoitus tulla tunnin pläjäys, mutta nyt dokumentti on mukana dokkarisarjassa, jossa muutkin pätkät ovat 30 minuutin mittaisia.

Iloisia veikkoja!

Tämä ensimmäinen katselukerta meni täysin siihen, että keskityin kaikkiin epäolennaisuuksiin. "Miksi mulla on ollut noi vaatteet päällä tuona päivänä? Noi Laurin sortsitkin on ihan hirveet! Miks mulla oli tommonen ilme tossa, miksen hymyillyt!? Ai kauhee, kun mulla on äänekäs nauru!" Varsinkin viime kesän kohtauksista tuli mieleen, että ollaanpa me kyllä aikamoisia juntteja. :D Mun mielestä meidän osuus oli tosi hauska ja ihan meidän tyylistä sähläämistä, enkä nyt ole erityisen huolissaan, että mitä muut meistä nyt ajattelee tuon perusteella. Ihan samahan se on. Kontrasti meidän pätkistä Mansikkkan ja Nellin osuuksiin oli aikamoinen. Nelli on tosi nuori tubettaja ja Mansikkka taas täysi erityylinen ja eri yleisön omaava kuin me. Ihan hauskaa, että mukaan on otettu vähän erilaisia tyyppejä. Joku pelitubettaja tai vastaava olisi myös voinut sopia mukaan.

Tämä kuvattiin heinäkuussa 2016, mutta muistan kuvaukset kuin eilisen!

Dokkari tulee televisiosta joskus loppuvuodesta, kerron kun tiedän tarkemmin. Kuvattiin tuohon dokkarisarjaan myös "mainosintro", joten se saattaa alkaa pyörimään jossakin. On ollut ihan mielenkiintoista olla mukana tässä projektissa ja erityisen jännä nähdä, kuinka jäykkää, hidasta ja työlästä tuollaisen tv-dokkarin tekeminen on YouTubeen verrattuna. Tätä on tehty nyt jotain 14 kuukautta. Kuinka monta videoo me ollaan kuvattu, editoitu ja julkaistu siinä ajassa? Aivan järjetön määrä.

Sen lisäksi, että opin eilen sulkemaan Leokon suihkun ajaksi oven taakse, opin myös, että jos haluaa jotakin, kannattaa se sanoa ääneen. Meillä on Rahkaäijän lista kaikenlaisia pieniä ja isoja tavoitteita, unelmia, haaveita ja toiveita. Esimerkkinä meidän tavoitelistalla oli päästä Yle Puhe -kanavalle haastatteluun. Se toteutui jo. Toinen aika vitsillä heitetty juttu oli, että kohta ollaan varmaan niin julkkiksia, että on parisuhdehaasttelu naisten lehdessä. Check tämäkin kohta, kannattaa tsekata viime viikon MeNaiset. (Se juttu kyllä tehtiin sen takia, että me ollaan koko ajan yhdessä, eikä sen takia, että oltais jotain julkkiksia. :D) Yksi vähän samaan kategoriaan menevistä tavotteista sanottiin ääneen Ylen porukalle ja sekin luultavasti toteutuu. Ihan vain sen takia, että satuttiin lausumaan tämä toive ääneen oikeassa seurassa.

Toisen opetuksen tästä aiheesta sain, kun me poikettiin Senaatintorilla Neverthinkin toimistolla eilen. Neverthink on suomalainen start up, joka kehittää sovellusta, jossa on televisiokanavia YouTube-videoille ja kaikki kanaville päätyvät videot on ihan oikean ihmisen valitsemia. Esimerkkinä voisi olla kauneus-kanava, jossa pyörii non-stoppina erilaisia meikkaus- ja kauneusvideoita, jotka Neverthinkin työntekijä on kanavalle valinnut. Jo sisään astuessa mun silmät nauliutui firman toimarin Avivin huppariin, joka oli parasta, mitä olin ikinä nähnyt. Värikkäitä ruutuja sikinsokin. Myös toimiston seinät olivat tapetoitu samalla kuosilla. Koko palaverin ajan tuijotin vuoroin seiniä ja Avivin hupparia aivan hypnotisoituneena ja mietin, että uskallanko kysyä.

Kun keskustelun suunta enteili palaverin päättymistä, kysyin todella kauniisti, että sattuisko noita huppareita olemaan, sillä mää rakastaisin sitä. Vastaus oli, että hupparit on teetetty Yhdysvalloissa ja ne maksoi aivan mansikoita ja niitä ei ole kuin työntekijöillä, edes firman sijoittajat eivät ole saaneet omiaan, mutta mää saisin yhden. En melkein voinut uskoa mun onnea! Uskomattoman kivasti tehty. Rakastan tätä hupparia, nytkin se on mun päällä. Ja tämäkin vain sen takia, että rohkenin ääneen kysyä hupparia. Asiat etenee elämässä paljon paremmin, kun ei vain haudo juttuja mielessään, vaan sanoo ne ääneen.

Meillä on ollut ihan hullu tahti loman jälkeen ja ollaan sählätty ja sohlattu vähän joka suuntaan. Mutta nyt on kaikkea kivaa menossa, niin ei tunnu ollenkaan raskaalta. Työn vastapainoksi tänään illalla on luvassa makumatka Brasiliaan, kun kokkaillaan meillä Niinan ja Annin kanssa kunnon ruokamäsäytykset. Mutta siitä varmasti lisää myöhemmin!