Pieniä voittoja

Joskus alkukesästä oltiin reenaamassa HH Gymillä ja Rahkaäijä tyypilliseen tapaansa uhosi kesän treenitavoitteitaan. Olin juuri kyykkäämässä vitosia ja heitin, että mun tavoite on kyykätä kesän lopussa 5x5 90 kilolla. En muista mitä tangossa tuolloin oli, mutta arvioisin, että ehkä 75 kiloa, koska kesäkuun lopussa aloin kirjaamaan treenit puhelimen muistioon ja ensimmäinen treeni siellä on juurikin 5x5x75 kg. Kesäkuu oli aika rikkonainen treenikuukausi, mutta vihdoin juhannuksen jälkeen pääsin vauhtiin, joka on kestänyt tänne asti.

Tiesin tänään salille tullessa, että nyt olisi sen maagisen ysikymppitreenin aika. Teki hirveästi mieli nössöillä, että laitan vähemmän, kun lämmittelyt oli niin työlään tuntuisia ja  viime viikolla vitoset oli niin raskaita ja lopulta tein ne 85 kilolla. Maanittelin kuitenkin itseni lataamaan 90 kiloa tankoon lämmittelysarjojen jälkeen ja lupasin, että ainakin kokeilen. Tehdään loput neljä sarjaa vaikka pienemmällä painolla, jos ysikymppi on täysin mahdoton.

Muutama viikko takaperin lastasin tankoon vahingossa 10 kg enemmän kuin piti ja tein sillä erittäin vaikean ykkösen. Laskin aika monta kertaa, että tässä on varmasti 90 kiloa.

Laitoin vyön kireälle ja Sabatonin Hell and back -biisin soimaan ja otin tankon selkään niin tarkasti ja keskittyen, kuin ikinä pystyin. Tuli sellanen olo, että ei tää ainakaan selässä paina kohtuuttomasti. Eka kyykky meni hyvin, toinen kanssa, kolmas, neljäs ja viides myös. Ekan sarjan jälkeen tuli aika riemukas fiilis, kun tajusin, että tänään mää tulen kyykkäämään 5x5 90 kilolla, eikä mua mikään siinä estä!

Loput sarjat ei juuri ollut sen vaikeampia, totta kai pientä väsymistä oli havaittavissa, mutta sain kaikki setit tehtyä.  Ai että tuntui hyvältä! En voi tarpeeksi korostaa, kuinka mahtavalta tuntuu olla taas reeneissä kunnolla kiinni ja takoa kunnon enkkasarjat pöytään.

Videolla toinen sarja. Mua raivostuttaa, kun välillä en keskity sarjoissa ja kyykyn syvyys jää vähän vajaaksi, kuten tuossa ekassa nostossa esimerkiksi. Voimia olisi aivan hyvin tehdä syvyyteen asti, mutta jotenkin hosun. Tämä on etenkin sarjojen ongelma, kisoissa kyykyt ei yleensä ole menneet hylkyyn syvyyden takia. Kun katsoin tämän videon ennen vikaa sarjaa ja ärsytti, kun osa oli vähän rajalla, niin viimeisessä sarjassa sitten kyykkäsin kaikki pohjiin, kun keskityin 110 prosenttisesti tekniikkaan ja syvyyteen. Pää tyhjäksi, kun kyykätään!

Yngh!

Miten sitten pääsin tähän tavoitteeseen noin kolmessa kuukaudessa? Kyykkäämällä. Ei siinä oikein muu auta. Kun kesäkuun lopussa aloin säännöllisesti reenaaman neljä kertaa viikossa, pistin joka treenin sarjat ja painot ylös ja seuraavassa treenissä pyrin lisäämään painoja, jos se vain ole mitenkään järkevää ja mahdollista. Joskus alkuvuodesta 2016 muistaisin tehneeni vitosia 82,5 kilolla, mutta tämän alkukesän taso oli se 75 kiloa. Kun otti kyykyn oikein työn alle, oli suht helppo päästä  puolentoista vuoden takaisiin sarjapainoihin. Tokihan olen tässä 1,5 vuoden aikana reenaillut, mutta se on ollut tosi hajanaista ja kausittaista. Välillä on ollut niitä viikkoja, että salille ei ole ehtinyt kuin kerran ja välillä on sattunut kuukauden parempi treeniputki, joka on sitten katkennut syystä tai toisesta. Säännöllisyys ja tavoitteellisuus on puuttunut ja treenit on ollut enemmän kuntoilua ja kunnon ylläpitoa, kuin tavoitteellista voimanostoa. En todellakaan tiedä, miksi hommat lopulta loksahti kohdalleen tänä kesänä. Uskoisin, että heinäkuun löysähköllä työtahdilla oli tähän oma osuutensa ja sain silloin treenit rullaamaan.

Vaikein osuus tässä sarjatavoitteessa tuli sen jälkeen, kun 82,5 kilon sarjapainot oli ohitettu. Pääkoppa harasi vastaan, että ei varmasti onnistu, kun et ole tätä aiemmin ikinä kyykännyt. No mitäs sen väliä, nyt kyykätään! Yleensä otin aina sen periaatteen, että ainakin kokeilen ensimmäisen sarjan isommalla painolla, kun aiemmin. Joskus jouduin vähentämään painoa seuraaviin sarjoihin, mutta aika usein totesin, että ei tää ny niin paha oo, eiköhän ne loputkin  neljä sarjaa mene. Se on niin paljon päästä kiinni!

Välikevennyksenä Leo, joka on täysin rakastunut meidän uuteen pyykinpesukoneeseen. Oon määkin vähän rakastanut, sillä se pesun lisäksi kuivaa pyykit! <3

Kisat on reilun kuukauden päästä ja yhtään en tiedä, miten tämä sarjakunto jalostuu kisaykkösiksi, mutta sen näkee sitten. Jotenkin mielessäni olen nimennyt nämä tulevat kisat mun paluukisoiksi. :D Tänä vuonna en ole voimanostossa vielä kisannut (penkissä kerran) ja viime syksynä nostelin yhdet vähän sketsit kisat voimanostoseuran salikisoissa. Nyt mulla on sellanen olo, että olen kunnossa (ainakin nyt tuntuu siltä) ja voin mennä tekemään parhaani ihan täysiä. Tavallaan tilanne on nollattu, eikä sillä ole kauheasti väliä mitä tuloksia olen tehnyt joskus 2015 tai 2016 alkuvuonna, silloin oli ihan eri elämä. Aloitan puhtaalta pöydältä ja palaan. Jossain Suomen rankingissa olen varmaan viimeinen, eikä kukaan huomaa, että "olin poissa", mutta aion haastaa itseni ja näyttää itselleni mihin musta on nyt. Ihan sama mitä muut on tehnyt tai jättänyt tekemättä, mä tiedän tasan millaista elämää tässä on eletty melkein päivälleen puolitoista vuotta ja mitä se on vaatinut ja nyt olen taas kiinni reenissä, enkä siitä ihan hevillä luovu.

Loppuun vielä mun tän hetkinen voimabiisi, eli Macklemoren Glorious. Se kertoo takaisintulemisesta ja siitä kuinka hienolta tuntuu olla taas pelissä mukana. Kuuntele, niin tiedät. Tai kato ainakin toi musiikkivideo, aivan ihana! Tuo vanha nainen on oikeasti Macklemoren mummo!

"I feel glorious, glorious
Got a chance to start again
I was born for this, born for this
It's who I am, how could I forget?
I made it through the darkest part of the night
And now I see the sunrise
Now I feel glorious, glorious
I feel glorious, glorious"