Juustopannukakku ja muita Brasilian herkkuja

Tiedätkö sen tunteen, kun olet odottanut jotain tapahtumaa tai päivää viikkoja tai jopa kuukausia ja sitten vain vähän ennen h-hetkeä se perutaan? Kerran olin menossa Ruisrockiin ja yksi eniten odottamistani bändeistä perui tulonsa. Itkin katkerasti huoneeni lattialla ja kirjoitin vihapalautteen Ruisrockille. Melkein yhtä katkeralta tuntui maanantaina, kun puhelimeen pärähti tekstari Tampereen työväenopistolta, että Makumatka maailman ympäri -kurssi on peruttu, vain kaksi päivää ennen kurssin alkua. Kokkauskurssi oli mun, naapurin Niinan ja kaima-Annin syksyn valo ja meillä on jopa yhteinen Makumatka-whatsapp-ryhmä, jossa on viimeiset pari viikkoa mehusteltu tulevan kurssin alkamista ja kaikkia ihania kurssilla kokattavia herkkuja. Tunnelma ryhmässä oli suorastaan vihainen ja katkera, kun meidän syksyn kohokohta riistettiin meiltä julmimmalla mahdollisella tavalla.

Juusto on hyvää lohturuokaa.

Mun pettymys tarttui myös Rahkaäijään, joka tiesi, kuinka tärkeä tämä ruuanlaittokurssi oli meille. Koska Rahkaäijä on erittäin ratkaisukeskeinen ajattelija, oli ehdotus samantien tämä "Anni, teidän on nyt pakko pitää oma makumatka, muuten ette pääse tosta yli." Tottahan se oli, tilanne vaati toimia! Niinpä pistettiin Niinan ja Annin kanssa oma kolmen hengen makumatka pystyyn ja ensimmäinen kerta oli alkuperäisen suunnitelma mukaan keskiviikkona. Kokkauskurssin ensimmäisellä kerralla olisi ollut tarjolla Brasilian makuja, joten mekin kokkailtiin brassityylistä ruokaa.

Brasilia saapui meidän keittiöön!

Valittiin yhdessä neljä eri reseptiä ja mä kävin ostoksilla. Resepteissä tärkeää oli, että ne oli melko helppoa ja nopeaa tehdä ja edullisia myös. Alkuperäinen työväenopiston kurssimaksu oli 90 euroa ja sen saa tietenkin takaisin, niin päätettiin, että pistetään kurssimaksut pottiin ja järjestetään meidän kokkausillat sillä budjetilla. Ensimmäisen kerran kustannukset olivat 52,90 €, joten jos pysytään budjettikurissa, saamme pidettyä kaikki viisi kertaa, kuten kurssillakin oli tarkoitus olla.

Ainekset paikallisesta itämaisesta kaupasta eli Prismasta.

Brasialian superlaajasta ruokakulttuurista valkkasimme alkuun paprikasalsan ja brasialialaiset juustopallerot, pääruuaksi kala-kookospadan ja jälkkäriksi banaani-pähkinäcrumblen. Ruuan nimeä klikkaamalla pääsee resepteihin, joita me käytimme. Kaikki ainekset löytyivät ihan Prismasta, eikä mukana ollut mitään supereksoottista. Niina otti työnalle salsan ja jälkkärin, Anni pääruuan ja mä aloin puuhastelemaan juustopalleroiden kanssa. Salsassa ja pääruuassa kala-padassa riitti pilkottavaa, sillä niihin tuli runsaasti erilaisia kasviksia.

Kalapataan heitettiin turskaa. Sitä tuskin syödään Brasiliassa, mutta ei sen väliä!

Mä voisin kirjoittaa vaikka oman postauksen noista juustopalleroista, koska siinä riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Mitkään leivät ja leivonnaiset ei varsinaisesti ole mun leivänheittolaji (hhöhööh!) ja silti valitsin juustopallerot tehtäväksi. No ensinnäkin kaadoin prosessin aikana lattialle muun muassa kaurahiutaleita, suolaa ja tapiokajauhoja, kun jotenkin ei mikään pysynyt käsissä ja kaikki lenteli. Tehtiin juustopalleroita tupla-annos ja joku sakkasi alusta lähtien erittäin pahasti, koska taikina oli aivan lirua, siis pelkkää nestettä. Ja siitä olisi jotain palleroita pitänyt pystyä muotoilemaan. Lisäksi jotenkin en tajunnut, että parmesaani kannattaisi raastaa, pilkoin sen vain, joten sekään ei edesauttanut taikinan kasassa pysymistä. Yritin paikkailla tilannetta maissitärkkelyksellä (ohjeeseen tuli tapiokatärkkelystä), mutta taikina ei pysynyt kasassa millään. Lopulta oli taas isojen ratkaisujen aika ja vaan kippasin taikinan pellille, vähän kuin pannaritaikinan! Brasilialainen juustopannukakku on tän herkun nimi nykyään.

Semmoset juustopallerot sitten tällä kertaa.

Tunnin leppoisan puuhastelun jälkeen salsa, kookos-kalapata ja pannukakku olivat valmiita nautittavaksi. Ja mikä parasta, kaikki maistui älyttömän hyvältä! Jopa juustopannukakku oli aivan hillittömän hyvää, Niina jopa epäili, että olisiko se pystynyt olemaan mitenkään niin hyvää palleroiden muodossa.

Kalapata syötiin keitetyn riisin kanssa ja salsa oli sille erittäin osuva lisäke.

Pannukakkukin kohosi varsin turpeaksi uunissa.

Leoko oli apukokkina ja yritti koko ajan päästä osinkoille juustopannarista.

Pääruuan jälkeen Niina kipaisi äkkiä fariinisokeria kotoa ja päästiin viimeistelemään jälkkäri. Brasiliassa ilmeisesti suositaan erittäin makeita ja tuhteja jälkkäreitä, eikä tämä banaanicrumblekaan ihan kevyimmästä päästä ollut. Maku oli vähän kuin kaura-omenapaistoksessa, mutta paljon parempaa! Aivan järkyttävän hyvää!

Tämä jälkiruoka jäätelön kanssa oli aivan täydellistä ja melko helppo tehdä. Suosittelen kokeilemaan!

Kun oli vietetty yhdessä Brasilia-henkinen illallinen, ei enää lainkaan harmittanut kokkauskurssin peruuntuminen. Parin viikon päästä meillä on Meksiko-ilta Niinan luona ja odotan guacamolea jo erittäin kiihkeästi. <3 Tämä meidän privaatti makumatka oli erittäin hyvä idea ja ihmettelen, miksei tällaista ole tehty jo aiemmin ystävien kanssa. Mahtava idea, ihanaa ruokaa ja hyvää seuraa!

Leoko piti huolen, että jätskistä ei jää jämiä!